Ruokakunnan levylautasella, osa 6

Jos ei jaksa kuunnella Miles Davisia, kannattaa katsoa edes hepusta tehty elokuva Miles Ahead (2015). Ei se mestariteos ole, mutta erittäin viihdyttävä ja sopivan syvä sukellus trumpetin puhaltajan maailmaan. Tämän viikon olohuonelevy on kuulemma jotakin paljon syvempää.
milesdavis

Miles Davis – Kind of Blue

Kuka? Miles Davis (1926–1991)

Mikä? Kind of Blue (Columbia 1959)

Miksi? Ajaton jazz-klassikko.

Pidätkö taiteilijoista tehdyistä elämäkertaelokuvista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Hölmö nuori sydän on todentuntuinen kuvaus teiniraskaudesta ja lähiöelämästä

Teiniraskaus sotkee ja yhdistää 15-vuotiaiden Lennin ja Kiiran elämät, mutta Hölmö nuori sydän osoittaa, että nuoressa sydämessä asuu hölmöyden lisäksi lämpöä ja uskoa parempaan.
HNS_metro_01_printKuva: Tuffi Films

Hölmö nuori sydän -elokuvaa luonnehditaan nuortenelokuvaksi, mutta sadan minuutin edestä tulee niin tiukkaa draamaa ja räiskyvää Helsinkiä, ettei aikuistenkaan parane jättää Kirsikka Saaren romaanin pohjalta tehtyä Selma Vilhusen toista pitkää näytelmäelokuvaa väliin. Elokuva on ennemminkin laajalle ikäryhmälle sopiva tarina, jota jokainen tulkitsee ja tuntee ikänsä mukaan.

Itähelsinkiläiset yläasteikäiset Lenni (Jere Ristseppä) ja Kiira (Rosa Honkonen) sekoilevat yhdessä alkoholinhuuruisen kotibileillan jälkeen, mistä seurauksena on erittäin epätoivottu teiniraskaus. Edessä häämöttävä vanhemmuus säikäyttää ja yhdistää, sillä tukea ei liiemmin heru lähiömutsien irvikuvilta alkoholiin menevältä Lennin äidiltä (Katja Küttner) ja Kiiran äidiltä (Pihla Viitala), joka itsekin on teiniäiti.

Elokuvan kerrontatyyli on rehellinen, jollakin tavalla jopa dokumentaarinen. Todentuntuisuus syntyy vilpittömästä, taidokkaasta näyttelemisestä ja raa’asta lavastuksesta. Ristseppä ja Honkonen ovat yksinkertaisesti ihanan aitoja ja erinomaisia nuoria näyttelijöitä, jotka kannattelevat tarinaa kaksin. Hölmö nuori sydän ei todellakaan ole mikään visuaalinen ilotulitus – hyvällä tavalla. Ahtaat lähiökodit ja harmaat kadut tehostavat tarinan sanomaa, vaikka eivät hölmöt, nuoret sydämet niin synkkiä loppujen lopuksi ole. Siinä mielessä elokuva todella on nuortendraama, sillä se kertoo tarinan nimenomaan nuorten suulla eikä vauhkoavien vanhempien silmin. On kaunista uskaltaa katsoa nuorta tasavertaisesti eikä ylhäältä päin moralisoiden. Ei, vaikka päätös pitää lapsi ja tulla vanhemmiksi tehdään yöpaidassa rappukäytävässä.

Tarina kuvaa erityisen ansiokkaasti sitä, miten nuori suhtautuu päätöksentekoon: haparoiden ja intohimoisesti. Samalla Kiiran ja Lennin tarina osoittaa, mitä tapahtuu, kun joutuu liian nuorena liian suurten kysymysten äärelle. On vaikea olla samaan aikaan lapsi ja aikuinen, jonka vastuulla on pian toinen lapsi. Tunteiden myllertämisestä seuraa pesänrakennusvietin herääminen, taloudellisten realiteettien kohtaaminen, ajautuminen vääriin käsiin ja lohduttomuus. Ja jossakin kaukana siintävä toivo ja usko parempaan.

Itä-Helsinki näyttää valkokankaalla synkältä, betoniselta ja harmaalta.  Hölmö nuori sydän antaa ymmärtää, että samalta näyttää myös elementtilinnakkaiden sisällä. Tarinan sivujuoni pureutuu lähiöelämän ongelmiin ja rasismin käsittelemiseen, minkä voi nähdä oleellisena Lennin tarinan kannalta, mutta toisaalta yhtäkkiä alkavat lähiömellakat jäävät tarinasta osin irrallisiksi, vaikka kohtausten idea onkin tärkeä. Ne nimittäin näyttävät, millaisia seurauksia elämän solmukohdilla voi olla, ja mitä käy, jos nuori ei saa tarpeeksi tukea tai saa sitä vääriltä ihmisiltä, kuten Lenni naapurin Jannelta (Ville Haapasalo). Lähiön jännitteisiin liittyvä rasismi on tärkeä aihe, mutta se tuntuu välillä teiniraskauteen keskittyvässä elokuvassa pakolliselta ajankohtaiskoukulta.

Hölmön nuoren sydämen loppu on toiveikas, mikä saattaa yllättää katsojan. Ehkä ihminen on lähtökohtaisesti vähän kyyninen, vaikka uskoisi hyvään. Onneksi sydän on nuoruudesta ja hölmöydestä huolimatta välillä myös paljon ajatteleva ja erityisen paljon tunteva. Joskus se riittää.

Hölmö nuori sydän saapui elokuvateattereihin 12. lokakuuta 2018.

Minkälaisia ajatuksia Hölmö nuori sydän sinussa herätti?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ruokakunnan levylautasella, osa 5

Kun minä odotan jälleen uusia Vain elämää -biisejä ja kaiken kukkuraksi myös missikisoja, olohuoneessamme soi soul. En ymmärrä siitä mitään.
curtismayfield

Curtis Mayfield – Curtis

Kuka? Curtis Mayfield (1942–1999)

Mikä? Curtis (Curtom 1970)

Miksi? Soul-klassikko ja Mayfieldin uran huippuhetki. Rikkaan ja edistyksellisen äänimaailman yhdistyminen sosiaalisesti  ja poliittisesti tiedostavaan ja terävään tekstiin tekee albumista mestariteoksen.

Voittavatko vanhat soul-klassikot kevyen hömpän?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ruokakunnan levylautasella, osa 4

Olen sellainen musiikin kuuntelija, jonka mielestä suurin piirtein kaikki epämieluisa kuulostaa vain epämääräiseltä pimputukselta. Olohuoneessamme on jälleen kuunneltu jotakin sellaista, mitä en osaa edes tulkita.
sonnyrollins

Sonny Rollins – Saxophone Colossus

Kuka? Sonny Rollins (s. 1930)

Mikä? Saxophone Colossus (Prestige 1956)

Miksi? Hard bop -jazzin ehdottomia kulmakiviä. Rollins levytti urallaan useita jazz-klassikkoalbumeita, mutta Saxophone Colossus edustanee hänen tuotantonsa parhainta antia.

Mikä oli musiikin paras vuosikymmen vai luotatko nykytuotantoon?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ruokakunnan levylautasella, osa 3

Turha kiistellä kotona musiikista. Minä olen luukuttanut viime päivät Vain elämää -versiointeja, mutta seinän takana on vierailtu vuosikymmenten takaisissa blues-hetkissä.
muddywaters

Muddy Waters – Hard again

Kuka? Muddy Waters (1915–1983)

Mikä? Hard again (Blue Sky 1977)

Miksi? Blues-mestarin uran loppupuolen mahtavan trilogian ensimmäinen osa. Johnny Winterin johtaman taustaryhmän avuin Watersin vanhoihin kappaleisiin on saatu puhallettua uutta voimaa, ja nostatus näyttää onnistuneen erinomaisesti. Yksi kaikkien aikojen parhaita blues-levyjä.

Mitä sinä olet kuunnellut viime aikoina?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa