Tärkeimmät opit Aasian-reissuiltani

Aasiassa matkusteleminen on jättänyt minuun poikkeuksellisen syvän jäljen. Ennen Kiinaan lähtemistä en ollut edes ajatellut, että ’sinne’ voisi matkustaa. Kun matkustaa tarpeeksi kauas, asiat saavat uudet mittasuhteet.
DanbaJos kuvittelee, että osaa syödä puikoilla, joku palauttaa aina maanpinnalle. Siihen on syynä se, että kotipuolessa ruokailu tapahtuu usein Hackmaneilla. Toisella Kiinan-matkalla olin aivan varma, että viimeistään silloin minusta on tullut puikkovelho. Vuoden tauon jälkeen. Lihasmuisti on ihmeellinen, mutta ei niin ihmeellinen, etteikö minulle olisi väkisin tyrkytetty lusikkaa, kun omasta mielestäni onnistuneesti ja niin ylpeänä noukin paistettua riisiä lautaselta ensimmäisinä reissuiltoina. Eipä vain ruokailuseuralleni tuotu lusikkaa.

Vessaan pääsy voi kestää yli kahdeksan tuntia. Sen ajan pystyy pidättelemään, jos haluaa. Kupla otsassa -sanonta ei varmastikaan ole syntynyt työpaikan loputtomalta tuntuvassa käymäläruuhkassa tai Hullujen päivien painajaisjonossa. Sen on täytynyt saada alkunsa syvällä Kaakkois-Aasian vuoristossa, jossa bussi jumiutuu vuorenrinteeseen useiksi tunneiksi, eikä oikein kehtaa lorauttaa bussin kylkeen. Hätä ei lue lakia, mutta varsin ylellisiin toiletteihin tottuneilla se lukee ainakin häveliäisyyttä. Se, että kahdeksan tunnin jälkeen pääsee vihdoin vessaan, on tunne, jonka äärellä on todellakin ihmiselämän ja sen tarpeiden helpottumisen ytimessä.

ABC-asemat alkavat helposti tuntua luksuskeskuksilta, kun käy aasialaisilla huoltoasemilla. Ei voi yleistää. Aasiasta löytyy kaikkea ja paljon enemmän, kuin mitä täällä on, mutta kun matkustaa tarpeeksi syvälle ja meidän näkökulmastamme syrjään, eivät huoltoasemat todellakaan ole viihdekeskuksia. Ihan tavallisia paikallisasemia, mutta meidän näkökulmastamme ällöttäviä. En ole sudenpentu, mutten myöskään se prinsessa, jonka patjan alla oli herne. Jonkinlainen rajani menee siinä, että huoltoasemien vessat oksettavat niin, että pyörryttää. Vai haluaako joku tehdä tarpeensa rivissä kouruun, jota ei ole siivottu koko päivänä? Ja päivä, se on käymälässä pitkä aika.

Kun kärsii tarpeeksi nälästä, osaa ruokaa arvostaa aivan eri tavalla. Varsinkin, kun oman ruokavalion mukaisesta appeesta ei ole mitään taetta. Kärsiä on ylimitoitettu ja epäreilu verbi maailman mittakaavassa, ja jollakin tavalla sen käyttö tuntuu väärältä elämässä, jota pyörittää yltäkylläisyys. Nälkä se kolkuttaa kuitenkin ihmisen vatsaa maailmankolkkaan katsomatta. Pitkän matkustamisen jälkeen paistettu pinaatti tuntuu samalta kuin lihansyöjästä jokin ihana sisäfileepihvi. Luulisin.

Hotellisänkyyn kaatuminen on etuoikeus, joka ei yllätä. 20 euroa on pieni raha ihmiselle, joka lähtee maailman toiselle laidalle, mutta yleisellä tasolla se on paljon. Kun sukeltaa paikallisen Cumuluksen lakanoihin, tuijottaa kapeaa ja kauniisti valaistua kujaa ja aamulla herää siihen, kun tuorehedelmäkärryt jälleen kolisevat mukulakivillä, voi vain pohtia, miksi kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän.

Toiseuden kokeminen toisin päin, kuin mihin on tottunut, hämmentää. Enpä ole koskaan tuntenut itseäni yhtä eläimeksi kuin hetkinä, jolloin monta pikkutyttöä kerääntyy hypistelemään vaaleaa naavamaista pehkoani. ”Hello”, he sanovat. Aavistuksen likaiset sormet kokeilevat hiuksiani. Hävettää, minun hiukseni ovat likaiset. Olo on kuin näyttelyeläimellä, mutta ei voi suuttua. Ollaan toiseuden ytimessä.

Paikallisten tapoja täytyy kunnioittaa, muttei palvoa. Kannattaa tehdä parhaansa, mutta ei yrittää liikaa. Suomalaisesta ei tule kahden viikon reissulla tiibettiläistä, mutta riittää, että osoittaa kunnioituksensa. Pitikö tännekin tunkea? Ilmeisesti, mutta siksi kannattaa käyttäytyä fiksusti. Ei kannata jakaa armopaloja, jos voi tukea paikallista kulttuuria muuten. Olemalla oikein kliseisesti ihminen ihmiselle.

Ihminen on pieni. Luonnonvoimien armoilla. Kun ei elä mannerlaattojen välissä, valmistaudu vastaanottamaan tsunameita ja maanjäristyksiä, unohtuu se, että suurin mullistus ei olekaan kiehuttava tietyömaa. Ihminen on niin pikkuruinen, että yksi peruselementti voi tuhota hetkessä satojatuhansia ihmisiä. Kaunista ja kamalaa. Tuleeko mikään ihmisen keksintö koskaan voittamaan luonnonvoimat? Epäilenpä.

Kun luulee tuntevansa jonkin kulttuurin, onkin nähnyt siitä vain pienen palasen. Se saa nöyrtymään. On aika paksua sanoa nähneensä koko maan, jos on käynyt vain yhdessä kolkassa. Jos maassa on miljoonia tai miljardi ihmistä, muutamassa kaupungissa vieraileminen ei tee kenestäkään asiantuntijaa. Siksi kai maailma onkin aika hieno paikka. Sitä ei voi tuntea koskaan.

Katsokaapa kuvan kiinalaisnaista. On helppo luulla oppineensa elämästä jotakin, mutta oikeasti taskut ovat aika tyhjät, kun vertaa itseään vanhaan viisauteen. Sellaiseen ikiaikaiseen, jota ei ehkä koskaan itse saavuta.

Mitä sinä olet oppinut reissussa? Entä Aasiassa ylipäätään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Inspiraatiota Aasiasta: Nopeat salaattirullat

Maailmankeittiöt ovat kiehtovia, mutta harvoin peripirkanmaalaisessa keittiössä aitoa aasialaisruokaa syntyy. Inspiroituminen on kuitenkin sallittua. Sen kruunaa lähikaupan uusi ja vihreä tuttavuus.
DSC_0094DSC_0088DSC_0096Tapasin tänään uuden ihastukseni sattumalta Kuninkaankulmassa. Itsepalvelukassan työntekijä oli yliystävällinen, mutta varsinainen himotus löytyi vihannesosastolta. Vuonankaali! Rehellisyyden nimissä ostin sen vain siksi, että vuonankaaliversot näyttivät aivan ihanilta, mutta päivän aterian valmistuttua paljastui, että kasvin maku on varsin maukas.

Ruoassa tärkeintä minulle on maku, suutuntuma ja olo, jonka ruoka jättää. Vietnamilaistyyliset salaattirullat täyttävät kaikki kriteerit. Maku ja jälkiolotila ovat raikkaita. Suutuntuma on rapea, mutta samaan aikaan myös pehmeä ja sopivan sitkeä paistetun tofun ja vesikylvyn saaneen riisipaperin ansiosta. Olo on aterian jälkeen kevyt, eikä turvotusta tarvitse pelätä.

Tofu-salaattirullat

8 kpl

Kahdeksan riisipaperia | Pussillinen jäävuorisalaattia | paketti vuonankaalia | 250g tofua | kourallinen vermisseliä eli riisinuudelia | yksi paprika| yksi punasipuli | ruukullinen tuoreyrttiä oman maun mukaan, esimerkiksi korianteria

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi, ja kaada lievästi syvälle lautaselle. Kastele riisipaperi vedessä lautasella. Kun paperi on kostunut, siirrä se toiselle lautaselle täyttöä varten.
2. Kokoa keskelle riisipaperia revitty jäävuorisalaatti, vuonankaali, keitetty vermisseli, paistettu tofu ja freesatut paprikasuikaleet ja punasipuli. Revi päälle korianteria.
3. Kääri rulla burritotyyliin. Käännä vasen ja oikea reuna täytteiden päälle, ja taita sitten myös alaosa täytteiden päälle. Kääri paperi täytteineen rullalle tiukasti kohti auki jäänyttä sivua. Siirrä odottamaan tarjoilulautaselle.
4. Anna rullien vetäytyä hetki, jotta riisipaperisaumat pysyvät varmasti kiinni. Dippioihjeita voi kurkkia aiemmasta kesärullareseptistäni.

Näiden rullien kohdalla nopeus ei ole valehtelua, ehkä pientä liiottelua, mutta omassa kategoriassaan totisinta totta. Sorminäppäryyskin karttuu rullaillessa. Rullat sopivat myös aloittelijalle, sillä ne ovat tavallista suurempia, ja siksi helposti käsiteltäviä.

Mitä muuta salaatista ja vuonankaalista voisi tehdä – kuin salaattia? Jaa myös paras Aasiasta inspiraationsa saanut reseptisi!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Barbra Streisandia Mountain Pubissa

Kun katselen harmaata Amuria, joka vielä odottaa vitkasteleen jääneen kevään vehreyttä puistoihinsa, en voi kuin ihailla maailman monimuotoisuutta. Kaukana toisella mantereella Phan Xi Păng lähettää sinistä hymyään jostakin Himalajan liepeiltä.
DSC_0522 Minä katselen ikkunastani tamperelaista betonihelvettiä toukokuisena kevätiltana, jonka pitäisi antaa parastaan. Jotain keltaista ja kevyttä, kevään tuoksua. Mutta koivujen ja lehmusten nuput eivät jaksa kumartaa kohti parvekettamme. Ei ihme, että inspiraatiota täytyy kaivella Pohjois-Vietnamin vuoristosta.

I am a woman in love. And I do anything. Barbra Streisand raikui kaiuttimista pubissa, jonka pöydät olivat pyökkisiä. Ja tahmeita. Viinitahrat olivat liukuneet pitkin pintoja niin, että eltaantuneen sokerin tunsi sormenpäissään. Muutoin puisen sisustuksen elekieli oli tummanpuhuvaa, ja huonekalujen puunsyyt niin syviä, että niihin olisi voinut hukkua.

Läppäri hyrisi tyytyväisesti edessäni. Sen näytöllä oli kaikkea muuta paitsi puhdasta inspiraatiota: puolivalmis referaatti epistemologiasta. Baarin omistajan pörröinen koira taapersi pitkin pubia ja kävi välillä nauttimassa takkatulen lämmöstä. Lopulta koira teki jätöksensä jalkojeni juureen baarijakkaran alle. Nousin paikaltani tilatakseni lasillisen Vang Dalatin ylängöillä pantua viiniä. Jospa epistemologiset pohdinnatkin luistaisivat paremmin – koirankakanhajusta huolimatta. Luistivathan ne.

Streisandin jälkeen kuuntelin vielä lukuisia 80-luvun hittejä, jotka ovat 2000-luvulla Vietnamissa kovassa huudossa. Mietin sitä, kuinka vanhempani ovat nuorina hytkyneet samojen kappaleiden tahdissa yökerhoissa. Mietin, kuinka kaikki voi olla niin samanlaista pienessä vuoristobaarissa kuin missä tahansa tamperelaisessa pubissa. Mutta ei sitten kuitenkaan. Mikään ei ole samanlaista.

Tajusin myös, kuinka onnekas olen, että tosiaan voin istua pubissa viinittelemässä ja opiskelemassa, ja tuntea samalla myös turvallisuutta, niin Vietnamissa kuin kotimaassanikin. Lienee selvää, että ihan jokaiselle maailman naiselle se ei ole mahdollista.

Viikon matkamuiston kuvassa on tekstissä esiintyneen pubin sijaan sapalainen suosikkikahvilani. Katsokaa tuota vuoristoa!

Kerro paras arkinen matkamuistosi!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Viikon matkamuisto: Sairaana reissussa

Pöpön iskiessä tien päällä toisella puolella maapalloa alkavat nälänhätä, köyhyys, veritimantit ja salametsästys tuntua pieniltä murheilta. Kun on parantunut, globaalit ongelmat palaavat normaaleihin mittasuhteisiin.
DSC_0311Elin pitkään siinä uskossa, etten sairastu reissussa. Että kaikki vain aina selviää ja menee hyvin, kunhan noudattaa tervettä varovaisuutta. Lähinnä varovaisuus kulminoitui siis kaikkeen muuhun kuin omasta terveydestä murehtimiseen. Hölmöjä ajatuksia, sillä enhän ole sellainen arkielämässäkään. Taskuuni oli kuitenkin eksynyt mitä ilmeisemmin onnenkantamoinen reissuilla, koska vasta Vietnamissa, eli kolmannella Kaakkois-Aasian-matkalla, sairastuin matkakumppanini kanssa flunssaa pahemmin. Täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kovin reipas ollut edes pienessä flunssassa aiemmilla matkoilla, vaan olen rehellisesti uhriutunut vuotavan nenän armoilla.

Kiinalainen hirviöflunssa
Voitteko kuvitella, että niistin päivässä 400 kertaa? Viheliäs bakteeri onnistui ujuttautumaan Kiinan Leshanissa ylähengitysteihini. Ostin neljänsadan nenäliinan paketin, ja käytin päivän aikana jokaisen rievun itse. Seuraavana päivän tauti oli poissa. Ehdottomasti omituisin flunssani! Parannuttuani matkakumppanini pääsi nauttimaan taudin antimista.

Vatsakipuja ja kuumetta Vietnamissa
Tämän tekstin olisi voinut otsikoida raflaavasti Ambulanssihelikopterilla Bangkokiin. Se olisi ollut valehtelua ja klikkikalastelua, mutta sensuuntaisia ajatuksia kävi mielessä. Matkaseuralaiseni sai neljänkymmenen asteen kuumeen ja pahan vastataudin, joka kesti kolme päivää. Kuumehöyryissä hän pohti, pitäisikö tilata ambulanssilento Bangkokiin. Se, miksi juuri Bangkokiin, ei koskaan selvinnyt.

Olimme majoittuneet tasokkaaseen Sapa House -hotelliin korkealle vuorenrinteeseen, josta oli pieni matka keskustaan. Vuorenrinteellä jolkotteli myös härkiä, joita kerran pakenin pramean omakotitalon pihaan peläten, että joku pieksee minut yksityisalueelle tunkeutumisen takia. Koska olin meistä kahdesta se, jonka kuumemittari näytti alle kuumerajan, jouduin hakemaan ruokaa huoneeseen päivittäin laaksossa sijaitsevasta keskustasta.

Paitsi että. Kärsin itse monen päivän ylävatsakivuista. Valitettavasti Vietnamissa toimii Wi-Fi paremmin kuin Kiinassa, minkä vuoksi Google hyrräsi iloisesti tehdessäni itselleni diagnoosia. Munuaissyöpä, vatsasyöpä, keuhkoveritulppa, munaisten hajoaminen, vatsahaava, maksasyöpä – ja tässä oli vasta muutama listastani. Hengästyin jyrkässä mäessä, jota päivittäin piti kulkea, kipu säteili selkään eikä nukkuminen onnistunut kovan kivun vuoksi. Ajattelin, että hoidan ainakin viimeisenä tekonani kuumepotilaan kuntoon.

Parantumista ei varsinaisesti vauhdittanut se, että hotellin lämmitysjärjestelmä hajosi vierailumme aikana, koska Vietnamin tasolla kovat, jopa viiden asteen pakkaset jäädyttivät vedellä toimivat lämmittimet. Huoneessa täytyi oleskella peiton ja päiväpeiton alla.

Mikä sairasteluun sitten johti? Jälkikäteen ajateltuna kohdallani kyse taisi olla närästyksestä tai hermostuneista sappikivistä, jotka olivat närkästyneet vieraan maan antimista. Vaikka ruoka Vietnamissa ei ole erityisen tulista, se on silti todella mausteista. Myös Mountain Pubin tujulla punaviinillä saattoi olla osuutta asiaan. Lopulta söin vain kurpitsasosekeittoa parin päivän ajan, ja olo helpotti.

Matkakumppanini ruokamyrkytystä muistuttavan tilan jäljitimme yhteen tunnelmalliseen iltaan, jolloin kävimme katukojulla syömässä grillivartaita. Hän, joka ei koskaan syö lihaa, päätti nautiskella yhden nautatikun liejuisessa chilidipissä. Itsehän en lihaan koske missään tilanteessa, eikä tauti tarttunut minuun, joten syypää taisi olla pullukka lihavarras.

Ja tästä ei tietenkään raportoitu reaaliajassa äidille.

Reissun perusturvallisuuteen kuuluvat myös asianmukaiset rokotukset, joten kannattaa varmistaa, että jäykkäkouristusrokoitus on voimassa. Myös A- ja B-hepatiittiyhdistelmä kannattaa ottaa, vaikka suuntaisi kylmempään osaan Kaakkois-Aasiaa, sillä sen ottamatta jättäminen on suuri riski ja melkoista typeryyttä. Monesti puhtaus ja kuumennus ovat silmänlumetta.

Oletko säästynyt sairastelulta reissuilla? Jos et, mitä kaikkea on ollut?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vietnamilaistyylinen, vegaaninen nuudelikeitto

Soijaliemeen tehtävä nuudelikeitto on läheistä sukua vietnamilaiselle pho-keitolle, jonka kirkas liemi tehdään yleensä luusta. Sopivan sipulinen soijasoppa vie suoraan pohjoisvietnamilaisille riisiterasseille, kun kokonaisuuden maustaa limellä ja korianterilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaninen pho-keitto soija-seesamiliemessä

kiinalaisia nuudeleita | mustapapuja tai tofua | 13 dl vettä | 1,5-2,5 dl soijakastiketta | 1 rkl seesamiöljyä | ripaus mustapippuria | kolme valkosipulinkynttä | inkivääripala | yksi chili | iso sipuli | yksi kevätsipulinvarsi | korianteria oman maun mukaan | kaksi limeä | ruohosipulia | neljä laakerinlehteä tai thaibasilikan lehtiä | (pinaattikiinankaalia eli pak choita)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tee näin:

1. Keitä nuudelit ohjeen mukaan, ja siirrä ne valumaan siivilään. Paista samalla mustapavut tai tofupalat kevyesti, ja jätä ne jäähtymään kylmälle levylle. Tofu toimii paremmin keitossa, joka syödään puikoilla.
2. Sekoita soijakastike ja vesi sekä yksi puristettu lime ja ruokalusikallinen seesamiöljyä sopivassa suhteessa erillisessä astiassa. Maista, arvioi suolaisuutta ja omaan makuusi istuvaa kokonaisuutta. Soijakastikkeen ja veden suhde riippuu täysin siitä, kuinka suolaisen liemen haluaa. Soijakastikkeen voi myös korvata suoraan himalajansuolalla ja ekstralusikallisella seesamiöljyä.
3. Lorauta öljyä kattilan pohjalle, ja paista kevyesti pilkottu sipuli, chilipalat, inkiväärisilppu ja valkosipulinkynnen palaset kattilan pohjalla.
4. Kaada soija-vesiseos mukaan. Lisää kourallinen korianteria, nippu silputtua ruohosipulia ja neljä laakerinlehteä mukaan. Lisää myös pippuri.
5. Sekoittele lientä 5-10 minuuttia keskilämmöllä, ja kiehauta sitten liemi kunnolla. Pienennä lämpötilaa, ja maista.
6. Jos maku on hyvä, poista laakerinlehdet. Jos käytät pak choita, lisää lehdet tässä vaiheessa, ja anna niiden kiehua hetki.
7. Mittaa annoskulhoon nuudelia ja mustapapua tai tofua. Poimi lusikalla tai kauhalla keittoliemestä kasvispalasia nuudelien päälle. Purista päälle limeä.
8. Kaada lientä päälle niin, että syvä kulho täyttyy.
9. Koristele soppa silputulla kevätsipulilla ja korianterilla sekä ruohosipulilla. Pirskota päälle limeä.
10. Syö soppa ehdottomasti puikoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pak choi eli pinaattikiinankaali

Omasta soppaversiostani unohtui pak choi, jonka olin kyllä ehtinyt valmistelemaan, mutta kattilaan asti se ei epähuomiossa päätynyt. Mukaan kannattaa ehdottomasti lisätä pak choita, joka suomenkieliseltä nimeltään on pinaattikiinankaali, ja se sisältää paljon A-, C- ja K-vitaamineja. Pak choista leikataan kanta ja pari senttiä irti, ja sen jälkeen lehdet varsineen joko paistetaan tai kiehautetaan. Raakana maku on kitkerä, eikä pak choita itse asiassa kannata edes syödä kuumentamatta, koska kyseessä on aina tuontivihannes.

Pak choita myy Tampereella ainakin East Asia Mart, johon saapuu viikottain tuorelähetyksiä. Tähän soppaan suosittelen myös kiinalainen nuudeli -nimellä myytävää noin 450 gramman nuudelipakkausta, jota East Asia Mart myös myy. Paketti maksaa 2,95 euroa, eli se on keskimääräistä nuudelipakettia hintavampi, mutta nuudelit ovat myös todella laadukkaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko syönyt aitoa pho-soppaa?

Silmiä painaa, ei uni anna lainaa

Tunnistatteko sen hetken, kun korvissa alkaa soida Matti Eskon Rekkamies-biisi? Ette varmaan, koska kukaan ei vapaaehtoisesti kuuntele kyseistä rallatusta. Jostain syystä kuitenkin Rekkamies kuuluu oleellisesti matkustusmielentilaani. Kun Expressbus kaartaa Viinikan liittymästä kohti Helsinkiä. Kun veikeä setä siirtää rinkat Keimolanportilla pikkubussiin. Se Helsinki-Vantaan hemmetin urheilupubi ja ylihintainen, itse asiassa aika pahalta maistuva irkkusiideri.

dsc_0851_pieni-2

dsc_0534_pieni

dsc_0448

Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin kummallinen. Otsikkoon päätynyt mauton riimi ”silmiä painaa, ei uni anna lainaa” konkretisoi melko hyvin sen, mitä vuodesta on jäänyt käteen: ei mitään. Tai no, järjettömästi töitä, projekteja ja lukemattomia tunteja graduseminaaria. Tilipussi ja silmäpussit ovat kasvaneet, mutta muut pussit ovatkin sitten ammottaneet tyhjyyttään.

Mediakka siirtyy tammikuun ajaksi Pohjois-Vietnamin vuoristokaupunkien sumuisiin maisemiin ja Hanoin vilkkaille kaduille pikkuruisten kaljabaarien muovijakkaroille, mutta blogi päivittyy säännöllisesti nuudelipatojenkin äärestä. Vuoristomaisemat elävöittävät kummasti kirjoitusmotivaatiota, jolla käynnistyy Mediakan kolmas vuosi.

Itse asiassa odotan jo vähän, että Matti Esko alkaa soida korvissa. Kuvainnollisesti.

Hyvää uutta vuotta!

Oletko sinä käynyt Vietnamissa?

Aasialaistyyliset dipit ja summer roll -ohje

Vietnamista kotoisin olevien rullien näpertely kuivattaa sormet koppuralle ja napsaisee päivän tunneista melkoisen siivun, mutta rullat ovat huonojen puolien väärti. Lopputulos on nimittäin kevyt, terveellinen ja oman elämänsä ruokahifistelijää tyydyttävä. Parhaimmat kesärullat ovat vegaanisia ja gluteenittomia.

DSC_0051

Ennen kuin ryhtyy uittamaan riisipapereita kiehuvassa vedessä ja rullailemaan kääryleitä, kannattaa valmistaa kastikkeet. Parhaiten jähmeille rullille sopii kevyet, juoksevat dippikastikkeet. Omia suosikkejani ovat alla näkyvistä ohjeista chilikastike ja seesamidippi. Maapähkinäkastike on kuitenkin kesärullaklassikko, vaikka se yleensä jakaakin mielipiteet vahvasti kahtia, kuten myös listan viimeinen limellä kyllästetty avokadodippi.

Kastikkeet kesärullille


Kastikeohjeiden koot ovat melko suuria, joten suosittelen puolittamaan ohjeet, jos ruokailijoita ei ole kuin pari, tai jos kastikkeita tekee useampia.

Kastikkeet valmistuvat yksinkertaisesti sekoittamalla huolellisesti kaikki ainekset keskenään ja pilkkomalla, puristamalla tai soseuttamalla ohjeissa neuvotut maustekasvit tai kasvikset.

1. Chilikastike
0,5 dl soijaa | 0,5 dl riisiviinietikkaa | 0,5 dl kiehuvaa vettä | Kahden limen mehu | 0,5 tl sokeria
pala inkivääriä | punainen ja vihreä chili pilkottuna | kaksi valkosipulinkynttä puristettuna

Sekoita soija ja etikka keskenään, ja lisää viimeisenä sokeri ja kiehuva vesi. Sekoita hyvin, ja lisää mukaan maustepalat.

2. Seesamidippi
0,5 dl soijaa | 0,5 dl seesamiöljyä | 0,5 dl oliiviöljyä | Kahden limen mehu | pala inkivääriä | kaksi valkosipulinkynttä puristettuina | seesaminsiemeniä pinta täyteen

Sekoita soija, seesamiöljy ja oliiviöljy huolellisesti, ja lisää sitten mukaan limen mehu. Sekoita sameaksi ja tasaiseksi huolellisesti. Pyöräytä mukaan inkivääri ja valkosipuli. Koristele pinta seesaminsiemenillä.

3. Maapähkinäkastike
0,5 dl dl kiehuvaa vettä | 3 rkl maapähkinävoita | 2 rkl Hoisin-kastiketta

Mittaa kulhoon maapähkinävoi, ja kaada päälle kiehuva vesi. Sekoita notkeaksi, ja lisää sitten mukaan Hoisin-kastike. Jotkut haluavat lisämakeutta sokerilla, mutta omaan makuuni kastike on jo niin makeansuolainen, ettei lisäsokeri ole todellakaan tarpeen.

4. Avokadodippi
Kaksi avokadoa | korianteria silputtuna | limen mehu | kahden limen raastettu kuori | pieni sipuli silputtuna | puolikas vihreä chili hienonnettuna | ripaus suolaa

Soseuta avokadot limen mehun kanssa, ja pilko sipulit ja chili. Raasta limet. Sekoita keskenään kaikki ainekset, ja lisää mukaan chili, suola ja korianteri.

DSC_0001

Täytteet ja rullausohje

Tarvitset riisipaperia, kiehuvaa vettä ja kolme isoa ruokalautasta sekä ruohosipulia

Kasvistäyte-ehdotus
Paketti tofua (esim. SoFinen ekotofua) | riisinuudelia | korianterin lehtiä | punainen, keltainen ja vihreä paprika | kaksi keltasipulia | yksi kesäkurpitsa | mung-pavun ituja

Suikaloi vihannekset, ja paista ne pannulla niukassa rasvassa pehmeiksi, mutta muista säilyttää napakkuus. Suikaloi myös tofu, ja paista suikaleet kullanvärisiksi. Keitä ja valuta riisinuudeli. Napsi korianteriruukusta valmiiksi lehtiä. Leikkaa ruohosipuliruukusta mahdollisimman pitkiä varsia valmiiksi. Laita kattilallinen vettä kiehumaan. Asettele kolme lautasta keittiötasolle vierekkäin.

Ja sitten alkaa näpertely… Se on muuten ihan mukavaa kaksin.

1. Kaada ensimmäiselle laakealle lautaselle vettä niin, että pinta peittyy. Aseta riisipaperi lautaselle ja paina sitä varovasti pohjaan sormenpäillä. Pidä paikallaan. Varo, ettei paperi lähde käpristymään. Sormet kannattaa siis pitää ikään kuin hämähäkkiasennossa paperin päällä.

2. Muutaman kymmenen sekunnin päästä paperi on kastunut ja löystynyt. Nosta se varovasti viereiselle lautaselle. Ota paperista kiinni niin, että se on nostovaiheessa mahdollisimman pingotettu. Jos kastunut paperi menee kasaan, sitä ei enää saa avattua.

3. Täytä paperi. Laita paperille 1-2 suikaletta tofua ja sopivasti vihannestäytettä. Revi riisinuudelikerästä nuudelia päälle, jotta rulla saa jämäkän rakenteen. Koristele korianterilla.

4. Käännä paperin alaosa täytekasan päälle. Käännä sen jälkeen myös vasenreuna päälle, ja rullaa kerran tai kaksi ympäri. Käännä sitten oikea reuna päälle, ja rullaa loppuun asti.

5. Rullan pitäisi pysyä kasassa sellaisenaan, mutta jo ihan estetiikan vuoksi kannattaa tehdä kääryleelle ruohosipulivyö. Ruohosipulin varret katkeilevat helposti, joten kannattaa käyttää mahdollisimman pitkiä varsia. Siirrä valmis pötkö odottamaan tarjoilua kuivalle kolmannelle lautaselle.

DSC_0049DSC_0050

Ai, miksi vain aasialaistyyliset? Siksi, etteihän se oma versio koskaan ole kuin kopio alkuperämaan antimista. Suosittelen unohtamaan kääryleiden rasvassa uittamisen, mutta melkoisen kaloripommin näistä tosiaan saa aikaiseksi, jos haluaa friteerata rullat.

Iskeekö vietnamilainen keittiö sinuun?