Barbra Streisandia Mountain Pubissa

Kun katselen harmaata Amuria, joka vielä odottaa vitkasteleen jääneen kevään vehreyttä puistoihinsa, en voi kuin ihailla maailman monimuotoisuutta. Kaukana toisella mantereella Phan Xi Păng lähettää sinistä hymyään jostakin Himalajan liepeiltä.
DSC_0522 Minä katselen ikkunastani tamperelaista betonihelvettiä toukokuisena kevätiltana, jonka pitäisi antaa parastaan. Jotain keltaista ja kevyttä, kevään tuoksua. Mutta koivujen ja lehmusten nuput eivät jaksa kumartaa kohti parvekettamme. Ei ihme, että inspiraatiota täytyy kaivella Pohjois-Vietnamin vuoristosta.

I am a woman in love. And I do anything. Barbra Streisand raikui kaiuttimista pubissa, jonka pöydät olivat pyökkisiä. Ja tahmeita. Viinitahrat olivat liukuneet pitkin pintoja niin, että eltaantuneen sokerin tunsi sormenpäissään. Muutoin puisen sisustuksen elekieli oli tummanpuhuvaa, ja huonekalujen puunsyyt niin syviä, että niihin olisi voinut hukkua.

Läppäri hyrisi tyytyväisesti edessäni. Sen näytöllä oli kaikkea muuta paitsi puhdasta inspiraatiota: puolivalmis referaatti epistemologiasta. Baarin omistajan pörröinen koira taapersi pitkin pubia ja kävi välillä nauttimassa takkatulen lämmöstä. Lopulta koira teki jätöksensä jalkojeni juureen baarijakkaran alle. Nousin paikaltani tilatakseni lasillisen Vang Dalatin ylängöillä pantua viiniä. Jospa epistemologiset pohdinnatkin luistaisivat paremmin – koirankakanhajusta huolimatta. Luistivathan ne.

Streisandin jälkeen kuuntelin vielä lukuisia 80-luvun hittejä, jotka ovat 2000-luvulla Vietnamissa kovassa huudossa. Mietin sitä, kuinka vanhempani ovat nuorina hytkyneet samojen kappaleiden tahdissa yökerhoissa. Mietin, kuinka kaikki voi olla niin samanlaista pienessä vuoristobaarissa kuin missä tahansa tamperelaisessa pubissa. Mutta ei sitten kuitenkaan. Mikään ei ole samanlaista.

Tajusin myös, kuinka onnekas olen, että tosiaan voin istua pubissa viinittelemässä ja opiskelemassa, ja tuntea samalla myös turvallisuutta, niin Vietnamissa kuin kotimaassanikin. Lienee selvää, että ihan jokaiselle maailman naiselle se ei ole mahdollista.

Viikon matkamuiston kuvassa on tekstissä esiintyneen pubin sijaan sapalainen suosikkikahvilani. Katsokaa tuota vuoristoa!

Kerro paras arkinen matkamuistosi!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Viikon matkamuisto: Sairaana reissussa

Pöpön iskiessä tien päällä toisella puolella maapalloa alkavat nälänhätä, köyhyys, veritimantit ja salametsästys tuntua pieniltä murheilta. Kun on parantunut, globaalit ongelmat palaavat normaaleihin mittasuhteisiin.
DSC_0311Elin pitkään siinä uskossa, etten sairastu reissussa. Että kaikki vain aina selviää ja menee hyvin, kunhan noudattaa tervettä varovaisuutta. Lähinnä varovaisuus kulminoitui siis kaikkeen muuhun kuin omasta terveydestä murehtimiseen. Hölmöjä ajatuksia, sillä enhän ole sellainen arkielämässäkään. Taskuuni oli kuitenkin eksynyt mitä ilmeisemmin onnenkantamoinen reissuilla, koska vasta Vietnamissa, eli kolmannella Kaakkois-Aasian-matkalla, sairastuin matkakumppanini kanssa flunssaa pahemmin. Täytyy kuitenkin myöntää, etten ole kovin reipas ollut edes pienessä flunssassa aiemmilla matkoilla, vaan olen rehellisesti uhriutunut vuotavan nenän armoilla.

Kiinalainen hirviöflunssa
Voitteko kuvitella, että niistin päivässä 400 kertaa? Viheliäs bakteeri onnistui ujuttautumaan Kiinan Leshanissa ylähengitysteihini. Ostin neljänsadan nenäliinan paketin, ja käytin päivän aikana jokaisen rievun itse. Seuraavana päivän tauti oli poissa. Ehdottomasti omituisin flunssani! Parannuttuani matkakumppanini pääsi nauttimaan taudin antimista.

Vatsakipuja ja kuumetta Vietnamissa
Tämän tekstin olisi voinut otsikoida raflaavasti Ambulanssihelikopterilla Bangkokiin. Se olisi ollut valehtelua ja klikkikalastelua, mutta sensuuntaisia ajatuksia kävi mielessä. Matkaseuralaiseni sai neljänkymmenen asteen kuumeen ja pahan vastataudin, joka kesti kolme päivää. Kuumehöyryissä hän pohti, pitäisikö tilata ambulanssilento Bangkokiin. Se, miksi juuri Bangkokiin, ei koskaan selvinnyt.

Olimme majoittuneet tasokkaaseen Sapa House -hotelliin korkealle vuorenrinteeseen, josta oli pieni matka keskustaan. Vuorenrinteellä jolkotteli myös härkiä, joita kerran pakenin pramean omakotitalon pihaan peläten, että joku pieksee minut yksityisalueelle tunkeutumisen takia. Koska olin meistä kahdesta se, jonka kuumemittari näytti alle kuumerajan, jouduin hakemaan ruokaa huoneeseen päivittäin laaksossa sijaitsevasta keskustasta.

Paitsi että. Kärsin itse monen päivän ylävatsakivuista. Valitettavasti Vietnamissa toimii Wi-Fi paremmin kuin Kiinassa, minkä vuoksi Google hyrräsi iloisesti tehdessäni itselleni diagnoosia. Munuaissyöpä, vatsasyöpä, keuhkoveritulppa, munaisten hajoaminen, vatsahaava, maksasyöpä – ja tässä oli vasta muutama listastani. Hengästyin jyrkässä mäessä, jota päivittäin piti kulkea, kipu säteili selkään eikä nukkuminen onnistunut kovan kivun vuoksi. Ajattelin, että hoidan ainakin viimeisenä tekonani kuumepotilaan kuntoon.

Parantumista ei varsinaisesti vauhdittanut se, että hotellin lämmitysjärjestelmä hajosi vierailumme aikana, koska Vietnamin tasolla kovat, jopa viiden asteen pakkaset jäädyttivät vedellä toimivat lämmittimet. Huoneessa täytyi oleskella peiton ja päiväpeiton alla.

Mikä sairasteluun sitten johti? Jälkikäteen ajateltuna kohdallani kyse taisi olla närästyksestä tai hermostuneista sappikivistä, jotka olivat närkästyneet vieraan maan antimista. Vaikka ruoka Vietnamissa ei ole erityisen tulista, se on silti todella mausteista. Myös Mountain Pubin tujulla punaviinillä saattoi olla osuutta asiaan. Lopulta söin vain kurpitsasosekeittoa parin päivän ajan, ja olo helpotti.

Matkakumppanini ruokamyrkytystä muistuttavan tilan jäljitimme yhteen tunnelmalliseen iltaan, jolloin kävimme katukojulla syömässä grillivartaita. Hän, joka ei koskaan syö lihaa, päätti nautiskella yhden nautatikun liejuisessa chilidipissä. Itsehän en lihaan koske missään tilanteessa, eikä tauti tarttunut minuun, joten syypää taisi olla pullukka lihavarras.

Ja tästä ei tietenkään raportoitu reaaliajassa äidille.

Reissun perusturvallisuuteen kuuluvat myös asianmukaiset rokotukset, joten kannattaa varmistaa, että jäykkäkouristusrokoitus on voimassa. Myös A- ja B-hepatiittiyhdistelmä kannattaa ottaa, vaikka suuntaisi kylmempään osaan Kaakkois-Aasiaa, sillä sen ottamatta jättäminen on suuri riski ja melkoista typeryyttä. Monesti puhtaus ja kuumennus ovat silmänlumetta.

Oletko säästynyt sairastelulta reissuilla? Jos et, mitä kaikkea on ollut?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vietnamilaistyylinen, vegaaninen nuudelikeitto

Soijaliemeen tehtävä nuudelikeitto on läheistä sukua vietnamilaiselle pho-keitolle, jonka kirkas liemi tehdään yleensä luusta. Sopivan sipulinen soijasoppa vie suoraan pohjoisvietnamilaisille riisiterasseille, kun kokonaisuuden maustaa limellä ja korianterilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vegaaninen pho-keitto soija-seesamiliemessä

kiinalaisia nuudeleita | mustapapuja tai tofua | 13 dl vettä | 1,5-2,5 dl soijakastiketta | 1 rkl seesamiöljyä | ripaus mustapippuria | kolme valkosipulinkynttä | inkivääripala | yksi chili | iso sipuli | yksi kevätsipulinvarsi | korianteria oman maun mukaan | kaksi limeä | ruohosipulia | neljä laakerinlehteä tai thaibasilikan lehtiä | (pinaattikiinankaalia eli pak choita)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tee näin:

1. Keitä nuudelit ohjeen mukaan, ja siirrä ne valumaan siivilään. Paista samalla mustapavut tai tofupalat kevyesti, ja jätä ne jäähtymään kylmälle levylle. Tofu toimii paremmin keitossa, joka syödään puikoilla.
2. Sekoita soijakastike ja vesi sekä yksi puristettu lime ja ruokalusikallinen seesamiöljyä sopivassa suhteessa erillisessä astiassa. Maista, arvioi suolaisuutta ja omaan makuusi istuvaa kokonaisuutta. Soijakastikkeen ja veden suhde riippuu täysin siitä, kuinka suolaisen liemen haluaa. Soijakastikkeen voi myös korvata suoraan himalajansuolalla ja ekstralusikallisella seesamiöljyä.
3. Lorauta öljyä kattilan pohjalle, ja paista kevyesti pilkottu sipuli, chilipalat, inkiväärisilppu ja valkosipulinkynnen palaset kattilan pohjalla.
4. Kaada soija-vesiseos mukaan. Lisää kourallinen korianteria, nippu silputtua ruohosipulia ja neljä laakerinlehteä mukaan. Lisää myös pippuri.
5. Sekoittele lientä 5-10 minuuttia keskilämmöllä, ja kiehauta sitten liemi kunnolla. Pienennä lämpötilaa, ja maista.
6. Jos maku on hyvä, poista laakerinlehdet. Jos käytät pak choita, lisää lehdet tässä vaiheessa, ja anna niiden kiehua hetki.
7. Mittaa annoskulhoon nuudelia ja mustapapua tai tofua. Poimi lusikalla tai kauhalla keittoliemestä kasvispalasia nuudelien päälle. Purista päälle limeä.
8. Kaada lientä päälle niin, että syvä kulho täyttyy.
9. Koristele soppa silputulla kevätsipulilla ja korianterilla sekä ruohosipulilla. Pirskota päälle limeä.
10. Syö soppa ehdottomasti puikoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pak choi eli pinaattikiinankaali

Omasta soppaversiostani unohtui pak choi, jonka olin kyllä ehtinyt valmistelemaan, mutta kattilaan asti se ei epähuomiossa päätynyt. Mukaan kannattaa ehdottomasti lisätä pak choita, joka suomenkieliseltä nimeltään on pinaattikiinankaali, ja se sisältää paljon A-, C- ja K-vitaamineja. Pak choista leikataan kanta ja pari senttiä irti, ja sen jälkeen lehdet varsineen joko paistetaan tai kiehautetaan. Raakana maku on kitkerä, eikä pak choita itse asiassa kannata edes syödä kuumentamatta, koska kyseessä on aina tuontivihannes.

Pak choita myy Tampereella ainakin East Asia Mart, johon saapuu viikottain tuorelähetyksiä. Tähän soppaan suosittelen myös kiinalainen nuudeli -nimellä myytävää noin 450 gramman nuudelipakkausta, jota East Asia Mart myös myy. Paketti maksaa 2,95 euroa, eli se on keskimääräistä nuudelipakettia hintavampi, mutta nuudelit ovat myös todella laadukkaita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oletko syönyt aitoa pho-soppaa?

Silmiä painaa, ei uni anna lainaa

Tunnistatteko sen hetken, kun korvissa alkaa soida Matti Eskon Rekkamies-biisi? Ette varmaan, koska kukaan ei vapaaehtoisesti kuuntele kyseistä rallatusta. Jostain syystä kuitenkin Rekkamies kuuluu oleellisesti matkustusmielentilaani. Kun Expressbus kaartaa Viinikan liittymästä kohti Helsinkiä. Kun veikeä setä siirtää rinkat Keimolanportilla pikkubussiin. Se Helsinki-Vantaan hemmetin urheilupubi ja ylihintainen, itse asiassa aika pahalta maistuva irkkusiideri.

dsc_0851_pieni-2

dsc_0534_pieni

dsc_0448

Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin kummallinen. Otsikkoon päätynyt mauton riimi ”silmiä painaa, ei uni anna lainaa” konkretisoi melko hyvin sen, mitä vuodesta on jäänyt käteen: ei mitään. Tai no, järjettömästi töitä, projekteja ja lukemattomia tunteja graduseminaaria. Tilipussi ja silmäpussit ovat kasvaneet, mutta muut pussit ovatkin sitten ammottaneet tyhjyyttään.

Mediakka siirtyy tammikuun ajaksi Pohjois-Vietnamin vuoristokaupunkien sumuisiin maisemiin ja Hanoin vilkkaille kaduille pikkuruisten kaljabaarien muovijakkaroille, mutta blogi päivittyy säännöllisesti nuudelipatojenkin äärestä. Vuoristomaisemat elävöittävät kummasti kirjoitusmotivaatiota, jolla käynnistyy Mediakan kolmas vuosi.

Itse asiassa odotan jo vähän, että Matti Esko alkaa soida korvissa. Kuvainnollisesti.

Hyvää uutta vuotta!

Oletko sinä käynyt Vietnamissa?

Aasialaistyyliset dipit ja summer roll -ohje

Vietnamista kotoisin olevien rullien näpertely kuivattaa sormet koppuralle ja napsaisee päivän tunneista melkoisen siivun, mutta rullat ovat huonojen puolien väärti. Lopputulos on nimittäin kevyt, terveellinen ja oman elämänsä ruokahifistelijää tyydyttävä. Parhaimmat kesärullat ovat vegaanisia ja gluteenittomia.

DSC_0051

Ennen kuin ryhtyy uittamaan riisipapereita kiehuvassa vedessä ja rullailemaan kääryleitä, kannattaa valmistaa kastikkeet. Parhaiten jähmeille rullille sopii kevyet, juoksevat dippikastikkeet. Omia suosikkejani ovat alla näkyvistä ohjeista chilikastike ja seesamidippi. Maapähkinäkastike on kuitenkin kesärullaklassikko, vaikka se yleensä jakaakin mielipiteet vahvasti kahtia, kuten myös listan viimeinen limellä kyllästetty avokadodippi.

Kastikkeet kesärullille


Kastikeohjeiden koot ovat melko suuria, joten suosittelen puolittamaan ohjeet, jos ruokailijoita ei ole kuin pari, tai jos kastikkeita tekee useampia.

Kastikkeet valmistuvat yksinkertaisesti sekoittamalla huolellisesti kaikki ainekset keskenään ja pilkkomalla, puristamalla tai soseuttamalla ohjeissa neuvotut maustekasvit tai kasvikset.

1. Chilikastike
0,5 dl soijaa | 0,5 dl riisiviinietikkaa | 0,5 dl kiehuvaa vettä | Kahden limen mehu | 0,5 tl sokeria
pala inkivääriä | punainen ja vihreä chili pilkottuna | kaksi valkosipulinkynttä puristettuna

Sekoita soija ja etikka keskenään, ja lisää viimeisenä sokeri ja kiehuva vesi. Sekoita hyvin, ja lisää mukaan maustepalat.

2. Seesamidippi
0,5 dl soijaa | 0,5 dl seesamiöljyä | 0,5 dl oliiviöljyä | Kahden limen mehu | pala inkivääriä | kaksi valkosipulinkynttä puristettuina | seesaminsiemeniä pinta täyteen

Sekoita soija, seesamiöljy ja oliiviöljy huolellisesti, ja lisää sitten mukaan limen mehu. Sekoita sameaksi ja tasaiseksi huolellisesti. Pyöräytä mukaan inkivääri ja valkosipuli. Koristele pinta seesaminsiemenillä.

3. Maapähkinäkastike
0,5 dl dl kiehuvaa vettä | 3 rkl maapähkinävoita | 2 rkl Hoisin-kastiketta

Mittaa kulhoon maapähkinävoi, ja kaada päälle kiehuva vesi. Sekoita notkeaksi, ja lisää sitten mukaan Hoisin-kastike. Jotkut haluavat lisämakeutta sokerilla, mutta omaan makuuni kastike on jo niin makeansuolainen, ettei lisäsokeri ole todellakaan tarpeen.

4. Avokadodippi
Kaksi avokadoa | korianteria silputtuna | limen mehu | kahden limen raastettu kuori | pieni sipuli silputtuna | puolikas vihreä chili hienonnettuna | ripaus suolaa

Soseuta avokadot limen mehun kanssa, ja pilko sipulit ja chili. Raasta limet. Sekoita keskenään kaikki ainekset, ja lisää mukaan chili, suola ja korianteri.

DSC_0001

Täytteet ja rullausohje

Tarvitset riisipaperia, kiehuvaa vettä ja kolme isoa ruokalautasta sekä ruohosipulia

Kasvistäyte-ehdotus
Paketti tofua (esim. SoFinen ekotofua) | riisinuudelia | korianterin lehtiä | punainen, keltainen ja vihreä paprika | kaksi keltasipulia | yksi kesäkurpitsa | mung-pavun ituja

Suikaloi vihannekset, ja paista ne pannulla niukassa rasvassa pehmeiksi, mutta muista säilyttää napakkuus. Suikaloi myös tofu, ja paista suikaleet kullanvärisiksi. Keitä ja valuta riisinuudeli. Napsi korianteriruukusta valmiiksi lehtiä. Leikkaa ruohosipuliruukusta mahdollisimman pitkiä varsia valmiiksi. Laita kattilallinen vettä kiehumaan. Asettele kolme lautasta keittiötasolle vierekkäin.

Ja sitten alkaa näpertely… Se on muuten ihan mukavaa kaksin.

1. Kaada ensimmäiselle laakealle lautaselle vettä niin, että pinta peittyy. Aseta riisipaperi lautaselle ja paina sitä varovasti pohjaan sormenpäillä. Pidä paikallaan. Varo, ettei paperi lähde käpristymään. Sormet kannattaa siis pitää ikään kuin hämähäkkiasennossa paperin päällä.

2. Muutaman kymmenen sekunnin päästä paperi on kastunut ja löystynyt. Nosta se varovasti viereiselle lautaselle. Ota paperista kiinni niin, että se on nostovaiheessa mahdollisimman pingotettu. Jos kastunut paperi menee kasaan, sitä ei enää saa avattua.

3. Täytä paperi. Laita paperille 1-2 suikaletta tofua ja sopivasti vihannestäytettä. Revi riisinuudelikerästä nuudelia päälle, jotta rulla saa jämäkän rakenteen. Koristele korianterilla.

4. Käännä paperin alaosa täytekasan päälle. Käännä sen jälkeen myös vasenreuna päälle, ja rullaa kerran tai kaksi ympäri. Käännä sitten oikea reuna päälle, ja rullaa loppuun asti.

5. Rullan pitäisi pysyä kasassa sellaisenaan, mutta jo ihan estetiikan vuoksi kannattaa tehdä kääryleelle ruohosipulivyö. Ruohosipulin varret katkeilevat helposti, joten kannattaa käyttää mahdollisimman pitkiä varsia. Siirrä valmis pötkö odottamaan tarjoilua kuivalle kolmannelle lautaselle.

DSC_0049DSC_0050

Ai, miksi vain aasialaistyyliset? Siksi, etteihän se oma versio koskaan ole kuin kopio alkuperämaan antimista. Suosittelen unohtamaan kääryleiden rasvassa uittamisen, mutta melkoisen kaloripommin näistä tosiaan saa aikaiseksi, jos haluaa friteerata rullat.

Iskeekö vietnamilainen keittiö sinuun?

Yöpymistärpit Sapaan

Härkä jolkottelee ylös jyrkkää asvalttimäkeä, jota reunustavat verohelpotusten toivossa suorakulmioiksi rakennetut talot ja niiden vihertävät rautaportit. Laadukkaat hotellit seisovat jähmeässä rivissä, ja muutama lohikäärmemaskotti lepattaa hennossa vuoristotuulessa pytinkien katoilla. Härät pysyvät poissa kaupungin vilinästä ja antavat paimenkoirien kirmata rauhassa ranskalaistyylisten leipomoiden liepeillä.

DSC_0925

Kirjoitin aiemmin sviittikokemuksestani. Itse asiassa päädyimme vielä reissun lopuksi yhdeksi yöksi samaiseen sviittiin, koska lämpötila putosi vuoristossa pakkasasteille, eikä muissa hotelleissa yksinkertaisesti ollut riittävän lämmintä. Ennen uusintakeikkaa ehdimme kuitenkin painaa pään tyynyyn kahdessa eri hotellissa muutaman yön ajan. Ensimmäisessä yrittäjäperhe ja ravintolan väki ottivat vieraat vastaan lämmöllä, ja toisessa muhkeasarviset härät maleksivat lähimäellä niin, että välillä täytyi sujahtaa naapuritalon piha-aidan taakse piiloon.

Elysian Hotel Sapa

Elysiania pyörittää nuori pariskunta, joka istuskelee päivän tuttavallisesti aulan sohvalla. Hotellin yhteydessä on myös ravintola Sapa Corner, jossa tarjoillaan menusta tilattava aamupala. Illastimme kerran ravintolassa; ruoka oli tuoretta ja etenkin parsakaalia oli runsaasti. Punaviini ja olut olivat myös sopuhintaisia, ja ne tarjoiltiin melkosen isoista laseista ja pulloista.

DSC_0901

Varasimme ylimmän kerroksen huoneen omalla parvekkeella ja vuoristonäkymällä. Sviittiin verrattuna taso tietenkin laski, mutta hintaansa nähden Elysianin huone oli loistava pakkasilla iskevää kylmyyttä lukuun ottamatta. Parveke ei ollut sinänsä yksityinen, vaikka niin annettiin ymmärtää. Huoneesta avautui suuret lasiovet valtavalle parvekkeelle, johon pääsi myös huonekäytävän päässä lymyävän kulman takaa. Harva tuntematon kuitenkaan kävi parvekkeella, koska käytävä näyttää umpikujalta portaikosta katsottuna. Lasiovien ja suuren ikkunan ansiosta huone oli myös valoisa, mikä korosti kauniisti uusia huonekaluja ja yleissiisteyttä. Vessakin oli puhdas, mutta kolkon pelkistetty.

DSC_0719

Vuoristonäkymä ei ollut Holidayn tasoa, mutta sitä onkin vaikea ylittää. Phan Xi Păng pilkistää lämmitystankkien, pyykkitupien ja paikallisten parvekkeiden takaa. Ontto lohikäärmefiguuri lepattaa tuulessa toisen hotellin katolla. Kirkkaana päivänä auringonsäteet porottavat suoraan parvekkeelle, mikä luo ihanteelliset puitteet täydelliselle kahvihetkelle. Suosittelen ehdottomasti Elysiania kaikkina muina vuodenaikoina paitsi talvella. Kesällä huone on takuuvarmasti viileä, koska Vietnamin leudon, vaihtelevasti lämpöasteita tarjoavan talvenkin aikana sinne voi jäätyä.

Sapa House Hotel

Pakenimme Elysianin kylmyyttä Sapa Houseen, mikä olikin ihanan lämmin, kunnes pakkanen kiristyi vielä lisää. Ilmanlämpöpumpun sukulaislämmitysjärjestelmä lakkasi toimimasta sisälle kertyvän höyryn tiivistyessä vedeksi, joka tietenkin jäätyi ja tukki masiinan.

DSC_0935

Sapa House on laadukas, siisti ja tyylikäs hotelli, jota ylläpitää yksi suku. Tunnelma on kuitenkin virallinen, ja kaljuuntuva heppu päivystää puvussa tiskin takana reilut 10 tuntia päivässä. Hän puhuu myös hyvää englantia. Muina aikoina aulassa istuu tuuraaja, joka ei osaa englantia sanaakaan.

Huoneet ovat vastaremontoituja ja siistejä. Joidenkin nettiarvioiden mukaan taso saattaa kuitenkin vaihdella. Itse en kuitenkaan havainnut tasoeroja verrattuna omaan huoneeseemme ja naapurihuoneisiin, joita näki vilaukselta niitä siivottaessa. Tumma puulattia hehkuu päivänvalossa, vessa on miellyttävä, nojatuolit muhkeita ja sängyllä tulijoita tervehtii pyyhkeistä taiteltu joutsenpari.

Parvekkeet ovat pieniä. Ulkoa katsottuna kaikki näyttävät samankokoisilta. Tuhdin osan parvekkeesta haukkaa pakkasella jumiutuva lämmitin, mutta hyvin kaksi ihmistä mahtuu seisomaan parvekkeella ja ihastelemaan maisemaa. Yksityisyyttä ei juuri saa, koska naapuri on vain matalan metalliaidan takana. Jos se häiritsee, voi nojatuolinurkkauksesta väijyä keskusaukiota isojen ikkunoiden takaa kaikessa rauhassa.

Aamupala hotellissa ei ole kummoinen. Tarjolla on automaattikahvia, ranskanleipiä, kalseaa nuudelisoppaa ja munakkaita. Aamiaisen vuoksi ei kuitenkaan kannata alkaa valikoida hotelleja, vaan ennemmin kannattaa keskittyä nauttimaan paikallisista katukojuista.

Liikuntarajoitteisille hotellin sijainti voi olla hankala. Matka keskustan vilinään ei ole kuin vajaat 400 metriä, mutta näille metreille mahtuu järjetön viiden porrasrykelmän nousu ja jyrkkä mäki. Toinen vaihtoehto on kiertää portaat kulkemalla pitkää ja tasaisen tappavaa mäkeä ylös, mutta tällöinkin joutuu kulkemaan viimeisen jyrkän asvalttimäen hotellille. Näkymät ovat nousun ansiosta tosin kohdillaan.

Muuta majoituksesta

Teimme matkan aikana varauksia ahkerasti Booking.comista, mikä toki voi olla riski. Missäpä luottokorttitiedot olisivat koskaan tallessa. Varaussivuston kuvat voivat myös olla vanhoja. Näin tosin ei käynyt kuin yhdessä hotellissa, ja tällöinkin saimme lopulta hyvän alennuksen huoneesta.

DSC_0691

Sapa on pieni kaupunki, joten hotellia vaihtaessa voi vain kävellä naapuriin ja kysyä parasta tarjousta. Yleensä silloin hinta on huokea, vaikka Booking.comkin tarjoaakin monesta paikasta muhkeat alet.

Missä sinä haluat yöpyä matkoilla?

Kun hienohelma viedään patikoimaan

Palmu huojuu yksinäisenä autiolla raitilla. Hylätty kahvila kohoaa kukkulalla, jonka takaa usva työntyy laaksoon. Vielä hetken aurinko kimmeltää saaden vedestä täyttyneet riisiterassit heijastamaan taivasta.

Minut tuntevat saattavat tietää, etten varsinaisesti ole mikään retkeilijä. Olen tyytynyt tutkimaan Oriveden Pukalaakin vain auton ikkunasta, mutta uskaltauduin silti köpöttelemään Vietnamin vuoristoon. Osin sattumankin vuoksi.

DSC_0793_pieni

DSC_0534_pieni

Kävely hotellin takapihalla muuttui retkeilyksi Cat catin turistipatikointialueella, joka johtaa vuoristolaisheimojen kyliin. Ihan leirinuotiolle asti en päässyt, sillä tuju vietnamilainen kahvi ja tuoresitruunamehu vetivät aloittelevan eränkävijän rinneterassille. Varsin turvallinen aloitus!

Matkaa Cat catin laaksoon ylhäältä Sapan suurimpien hotellien takaa on noin kilometri. Palatessa nousu on tasaisen jyrkkää mutta sopivaa myös ihan tavalliselle lenkkeilijälle. Itse lähdin matkaan Vilan alennustakilla ja Skopunktenin vielä halvemmilla nilkkureilla sekä lasten tekemillä ketjuliikkeen trikoopöksyillä. Ihan yhtä hyvin nousu sujui minulta kuin kaikilta kalliisiin erämerkkeihin pukeutuneilta yhdysvaltalaisiltakin.

DSC_0851_pieni

DSC_0834

Kun hienohelma viedään patikoimaan, pahin vihollinen on mehuhetkeä häiritsevä ampiainen. Kulkukoirat ja lehmätkin voivat vavisuttaa. Kun hienohelma viedään patikoimaan, ei ehkä synny samoilijasieluja, mutta ainakin henkeäsalpaavia kuvia saa ikuistettua myös vanhalla, armeliaalla kameralla.

Patikoitko ulkomailla?