Mihin päätyisit, jos olisi pakko vaihtaa ammattia?

Viime aikoina olen miettinyt, mitä tekisin, jos olisi pakko hypätä tuntemattomaan ja työskennellä ammatissa, joka ei mitenkään liity nykyiseen koulutukseeni ja työhöni. Olisin aika hukassa.
DSC_01777Joillekin tuntuu olevan pikkujuttu hypähdellä ammatista toiseen, vaikka moni toki tekee sen täysin pakosta – kun töitä ei löydy tai terveydentila sitä vaatii. Sitten on niitä, joilla on yhdessä kansiossa monta todistusta eri oppilaitoksista ja CV:ssä töitä laidasta laitaan. On minullakin pitkä CV täynnä monenlaisia töitä ja projekteja, mutta niitä kaikkia yhdistää viestintä, jonka voi ymmärtää aika lavealla tavalla ansioluettelossani.

Jo sanana uudelleen kouluttautuminen saa henkeni salpautumaan. En minä osaa muuta kuin kirjoittaa, lukea, ottaa selvää, puhua ja suunnitella kaikkea viestintään liittyvää. Ei minulla ole minkäänlaista yllätystaitoa tai huikeaa tarinaa siitä, kuinka olisin ollut aluksi aivan eri alalla ja ymmärtänyt myöhemmin kutsumukseni. Harha-askeleet jäivät polultani pois, sillä tiesin – ehkä jopa liian varhain – jo alakoulussa, mitä haluan tehdä työkseni aikuisena.

Kävin läpi melkoisen ammatti-identiteettikriisin valmistuttuani ja ymmärtäessäni, että vaikka toimittajan työ on sitä, mitä haluan tehdä, ei sitä kuitenkaan tarvitse toteuttaa perinteisessä muodossa, vaan se voi olla osa työtä: viestintää. Aiemmin ajattelin niin tiiviisti sitä, että ihmisellä on vain yksi ammatti, että ajatus siitä, etten tekisikään aina ja ikuisesti journalismia, oli kauhistuttava. Nykyään haaveilen siitä, että saan tehdä kaikkea sitä, missä olen hyvä ja mistä haaveilen. Haluan kirjoittaa. Paljon. Monenlaisia sisältöjä kirjasta some-postauksiin.

En kuitenkaan vieläkään tiedä, mitä tekisin, jos en voisi tehdä sitä, mitä parhaiten osaan. Tuntuisi raskaalta hypätä alalle, josta ei tietäisi mitään ja jonka opiskeleminenkin olisi täysin vierasta. Sellaisia minulle ovat itse asiassa kaikki maailman koulutusalat, lukuun ottamatta tietenkään kieliä ja yhteiskuntatieteitä, joita opiskelin yliopistossa.

Kouluttautuminen uudelle alalle ei tietenkään vaadi luontaisia lahjoja tai edes valtavaa kiinnostusta. Opiskeleminen ja työn tekeminenhän ovat pitkälti kiinni motivaatiosta, ja sitä voi ammentaa ulkoisista ja sisäisistä lähteistä, hyvistä ja huonoista. En usko, että itse voisin työskennellä alalla, joka ei mitenkään kiinnostaisi minua. Ei, vaikka siitä maksettaisi maltaita. Hetken kestäisin mitä tahansa, mutten pitkään.

Aloin miettiä vaihtoehtoista alaa taitojeni näkökulmasta. Kaikki erityistaitoni ovat tavalla tai toisella kytköksissä nykyiseen ammattiini, mutta olen saanut viime aikoina kehuja muistakin aiheista kuin kirjoituksista: ruoasta. En koe olevani mestarileipuri tai ihmeellinen ruoanlaittaja, mutta onhan minulla ideoita. Toteutus saattaa välillä ontua, mutta tiedän, millaista on erinomainen vegaaniruoka ja tiedän, minkälaiset makuparit luovat hurmaavan kokonaisuuden. Minun on vaikea nähdä itseäni kuitenkaan kokkina tai leipurina, mistä päästäänkin jälleen siihen, että jos alaa pitäisi vaihtaa, voisi se liittyä ruokaan, mutta luontainen taipumukseni olisi toteuttaa sitä niin kuin parhaiten osaan: ideoimalla ja markkinoimalla.

Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että raapustukseni lyövät leiville niin, ettei tarvitse itse työkseen tehdä sitä leipää.

Onko sinulla useita ammatteja? Miksi? Mihin ajattelit ryhtyä seuraavaksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Aamuäreän herkkutuorepuuro

Olisi ihanaa olla sellainen aurinkoinen yksilö, joka aamulla herää vaivatta, suuntaa urheilemaan, juo sitruunavettä ja kiehauttaa sitten puuron ja tyylikkään smoothien itselleen. Paljon olen yrittänyt, mutta ei minusta sellaista tule. Yhden asian olen kuitenkin onnistunut oppimaan ja ottamaan tavaksi: herkullisen tuorepuuron valmistamisen jo edellisenä iltana.
DSC_0305Jaan siis tänään aamuni muuttaneen tuorepuuron reseptin, vaikka minä en edes tiedä, miksi liisterimäistä seosta kutsutaan tuorepuuroksi, sillä minusta oikea tuorepuuro on juuri sitä soosia, joka tulee kiehuvana kattilasta.

Vegaaninen tuorepuuro

1 annos

1 dl kaurahiutaleita | 1,5–2 dl kasvijuomaa | 0,5–1 dl vegejogurttia (esim. mustikka) riippuen nesteen halutusta määrästä | 2 rkl chiansiemeniä | 2 rkl pellavansiemenrouhetta | 1–2 rkl kookosmannaa | ripaus vaniljasokeria superherkkuversioon

Ei varmasti ole vaikea arvata, miten annos valmistetaan. Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään, suljetaan rasiaan ja jätetään yöksi tekeytymään. Kookosmanna tosin kovettuu melko paljon jääkaapissa, joten sen voi lisätä vasta syödessä.

Jos puuroon lisää vaniljasokeria, tulee siitä vähän kuin karkkia. Näin kovaa herkkuhurjastelua ei tosin tietenkään kannata joka aamu harjottaa. En itse edes pidä makeista aamupaloista, mutta tuorepuuro käy hyvin sellaiseksi kakkosaamupalaksi, jonka hotkaisee parin työtunnin jälkeen.

Aamu on ihan pian täällä.

Syötkö puuron kylmänä vai vastakeitettynä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Havaintoja kulttuuripäivästä

Jos minun pitäisi kirjoittaa ja kuvittaa yksi teksti, joka vastaa mielikuvaani blogistani, olisi se juuri tämä juttu, vaikka oikeasti ensinnäkin viime viikonlopun kulttuuripäivä ei sujunut ihan niin kuin piti ja toisekseen luulen edelleen, että höpinöideni parasta antia on joku muu kuin kulttuurihienostelu.
DSC_0092 (3)DSC_0096 (4)DSC_0104 (3)DSC_0102 (3)DSC_0105 (2)Tositoimintaa enemmän nautin siitä, että voin etukäteen mehustella mielessäni kaikkea edessä häämöttävää mukavaa. Siksi minua ei yleensä harmita muutokset suunnitelmiin. Minähän olen vähän niin kuin elänyt ne jo. Vietin viime lauantaina todellista kulttuuripäivää, sillä olimme sopineet ystäväni kanssa lauantailounaasta Olympiakorttelin Muusassa ja sen jälkeen tarkoitus oli käydä Muumimuseossa – ensimmäisen kerran sitten vuosituhannen taitteen.

Lounas Muusassa oli ihana, rauhallinen ja viinillä aateloitu. Muusa ei petä koskaan. Ravintolan menu on siitä mainio, että se sisältää ruokalajeja niin vegaaneille, kasvissyöjille kuin sekasyöjille. Tästä syystä ravintola on takuuvarma valinta seurueelle, jonka ruokavalioista ei välttämättä ennakkoon ole tietoa. Minä söin tuliset kukkakaalisiivet ja lisukkeeksi leipää ja hummusta. Kukkakaalisiivet voi tilata joko vegaanisena tai maitotuotteita sisältävänä. Nyt täytyy tunnustaa, etten muista, sanoinko tarjoilijalle, että haluan annoksen vegaanisena, sillä pidin sitä itsestäänselvyytenä ja keskityin sähläämään annoskoon kanssa. No, vatsa ei hermostunut enkä minä kuollut, joten mitään kammottavaa ei tapahtunut, vaikka jälkikäteen harmittaa oma mahdollisesti tehty virhe.

Muusasta kipitimme Tampere-taloon muuttaneeseen Muumimuseoon. Melkein. Tampere-taloon vaelsi ihmisiä yhtä tiheänä ja suurena virtana kuin hattivatit valuvat alas Yksinäisiltä vuorilta. Neuvontapisteen vuoronumerojärjestelmä antoi asiointinumeron yli 300 asiakkaan päähän, joten tuli selväksi, että muumit saavat jäädä laaksoonsa oman onnensa nojaan. Näimmehän me sentään veikeän Muumipeikko-figuurin Tampere-talon kyljessä. Ei se ehkä arvokkaalta näytä, mutta uskon, että turistit innostuvat vekkulista seinäkoristeesta. Täpötäynnä oleva kongressikeskus vesitti siis kulttuuripäivämme, mikä ei loppujen lopuksi haitannut ollenkaan. Niin kuin yleensä – tai ainakin elämänhallintaoppaissa – odottamattomat vastoinkäymiset johtavat hyvään.

Me menimme ystäväni kanssa kahville. Sukat märkinä astuimme pikkuruiseen liiketilaan, jossa tuoksuivat vastajauhetut pavut. Ei haitannut se, että kahvilan vitriinissä oli lähinnä kuivuneita croissantteja. Me puhuimme ja puhuimme. Minusta kahvilakäynnitkin ovat kulttuuria. Sellaista arkikulttuuria, jonka haluan säilyttää elämässäni. Tiedättehän, pienet hetket merkitsevät enemmän kuin suuret karkelot.

Muistatko nauttia tarpeeksi tapahtumantäyteisinä päivinä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Saunaillan lohtupiirakka

Myönnetään, että viime aikoina olen mennyt ruokapöydässä monesti siitä, mistä aita on matalin, vaikka arkiruoissa olenkin ryhdistäytynyt oikein kunnolla. Viime viikonloppuna herkuttelin ystäväni kanssa ihanan suolaisella vegepiirakalla, joka lohduttaa ja lämmittää vuoden pimeimpään aikaan.
DSC_0169 (2)Olen saattanut saada aivotärähdyksen. Olen koko elämäni inhonnut juustoa ja vältellyt sen kaiken maailman korvikkeita. Vähän aikaa sitten tein itse cashewjuustoa, ja nyt kokkasin oikein perinteisen saunaillan piirakan vegaanisena versiona. Kai ihminen pitää aina siitä, mitä ei ole saanut tarpeeksi. Saman kuherrusvaiheen elin nimittäin pizzan kanssa, sillä en lapsuudessani saanut sitä. Heh, kuulostaa kurjalta, mutta kyse oli ihan omasta nirsoudestani. Ei sitä viitsinyt pelkkää pohjaa ja tomaattimurskaakaan syödä.

Vegejuustopiirakka

Vegaaninen valmispiirakkapohja (esim. Rainbow) | 1 prk Oatly iMatia | iso sipuli | iso paprika | tuoreyrttiä oman maun mukaan | kasviproteiinivalmistetta (esim. Elovenan kauramurua tai Verso Foodin Härkistä) | vegaanista juustoraastetta (esim. Violife tai Porlammin Vege) | suolaa ja mausteita oman maun mukaan

Sulata piirakkapohja ohjeen mukaan ja painele se vuoan pohjalle. Esipaista piirakkapohjaa 200 asteessa noin 10 minuutin ajan tai unohda kyseinen työvaihe kokonaan ja toivo sitten parasta, ettei se vaikuta piirakan koostumukseen.

Silppua kasvikset ja yrtit. Kuullota niitä pannulla kevyesti. Lisää joukkoon kasviproteiini ja ruskista se.

Kaada kulhoon Oatly iMat -kaurafraiche ja mausta se suolalla ja mausteilla. Lisää joukkoon kasvis-kasviproteiinisekoitus, ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon kourallinen vegejuustoraastetta, ja kaada seos piirakkapohjan päälle. Ripottele pinnalle vegejuustoraastetta. Paista piirakkaa 225 asteessa noin 30 minuutin ajan.

Suolainen vegepiirakka täytyy nauttia rottinkituoleilla vanhan talon kirjastohuoneessa, jonka keskipisteenä nököttää ruskeista tiilistä tehty takka. Huoneessa, jossa tuoksuu puu ja sauna. Kun rottingista ja lasista tehdylle pöydälle laskee piirakkalautasen, kuuluu tuttu kolahdus. Huoneessa, jossa ei oikein osaa sanoa, mitä onni on.

Mikä on sinun lohturuokasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Juustotonta juustoa ihan itse tehtynä

Pitääkö maitotuotteista luopuessa jättää taakseen myös juusto? Entä jos ei halua käyttää kaupan vegejuustoja? Kestääkö kotitekoisen juuston valmistaminen ikuisuuden? Ei, ei ja ei! Itse tehty cashewjuusto valmistuu aloittelijankin käsissä vartissa ja hyytyy puolessa tunnissa.
cashewjuustoSain Instagram-videoideni perusteella jo etukäteen paljon kyselyitä, miltä itse tehty vegejuusto maistuu. Minä olen syönyt lehmänmaidosta tehtyä juustoa pelkiltään joskus noin 20 vuotta sitten. Vähän ennen kouluikää suostuin vielä napostelemaan juustokuutioita, mutta sitten nirsous otti vallan – ja hyvä niin näin jälkikäteen ajateltuna. En siis ole paras henkilö vertaamaan vegaanista juustoa niin sanottuun perusjuustoon eli maitopohjaiseen juustoon. Enkä kyllä tiedä, voiko niitä edes verrata tai onko se ylipäätään tarpeellista.

Oletan, että ihmisten mielestä parasta juustossa on sen suolaisuus. Cashewjuusto saa suolaisuutensa ravintohiivahiutaleista ja ehdasta suolasta. Juuston hapan maku puuttuu, mutta en sitä itse vegaaniselta versiolta odotakaan. Keskityn itse mieluummin siihen, miten saan cashewjuustosta erityisen herkullisen ja missä kaikkialla voin hyödyntää valmista vegejuustoa.

Reseptini pohjana käytetään cashewpähkinöitä. Suolainen pähkinäseos muuttuu juustoksi agar agarin ansiosta. Suomalaiskaupoissa on tarjolla myös vegegeeliä, joka sisältää agar agaria, mutta ei ole kokonaan sitä, eikä se siksi ole niin tehokasta. Kannattaa siis etsiä ehdottomasti agar agaria, vaikka sen saatavuus on ollut aika kehnoa. Minä löysin Prismasta Fun Cakes -merkin agar agaria, ja käsitykseni mukaan sitä saa myös apteekeista. Meira on myös lanseerannut agar agar -purnukan viime kuussa, mutten ole sitä vielä itse löytänyt.

Harmillisesti cashewjuusto ei tietenkään sovi pähkinäallergikoille, mutta tätä reseptiä suunnitellessani selasin myös paljon perunaa ja soijamaitoa sisältävien pähkinättömien vegejuustojen reseptejä. Kotitekoinen vegaaninen juusto ei siis aina vaadi pähkinöitä.

Vegaaninen juusto cashewpähkinöistä

3,5 dl manteli- tai kauramaitoa |1,2 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl ravintohiivahiutaleita | 1 tl sitruunanmehua tai omenaviinietikkaa | 3 rkl öljyä | neljäsosa paprikasta paahdettuna | 2 tl soijakastiketta tai misotahnaa | 0,5 tl pippurisekoitusta | 1 tl suolaa | ripaus sipuli- ja valkosipulijauhetta | agar agar -seosta, jossa on 3,15 dl vettä ja 2,5 rkl agar agar -jauhetta

Keitä cashewpähkinöitä noin 20 minuuttia, huuhtele ne ja siirrä sauvosekoittimen kestävään kulhoon tai tehosekoittimeen. Mittaa cashewpähkinöiden joukkoon kaikki muut ainekset paitsi agar agar -seos. Muista paahtaa tuore paprika, jotta sen maku on syvempi.

Soseuta pähkinä-paprika-mausteseos tasaiseksi. Öljyä kevyesti astia, johon juustoseos on tarkoitus kaataa. Mallilla ei ole väliä, vaan sillä, minkä muotoisen juuston haluaa valaa.

Kuumenna reilut kolme desiä vettä lähes kiehuvaksi, ja laske sitten lieden lämpö matalalle ja sekoita agar agar -jauhe veteen. Sekoita voimakkaasti, ettei agar agar tartu kattilan pohjaan. Sekoita niin kauan, että seoksesta tulee geelimäistä.

Kaada geeli välittömästi cashewseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Agar agar alkaa hyytyä heti, joten aikaa toilailulle ei ole. Kaada koko juustoseos öljyttyyn astiaan ja siirrä se jääkaappiin. Seos hyytyy jo puolessa tunnissa, mutta parhaimman lopputuloksen saa muutaman tunnin hyydyttämisellä. Yön ylikin vegejuustoa voi pitää hyytymässä astiassa. Juusto irtoaa astiasta vaivatta, joten sen voi kumota lautaselle suoraan, eikä reunoja tarvitse erikseen irroittaa veitsellä. Valmis juusto kannattaa säilöä ilmatiiviissä astiassa hyydyttämisen jälkeen.

Reseptillä valmistuu melko iso juustokimpale, joten kannattaa tarvittaessa puolittaa ainesosamäärät tai tehdä jopa vain kolmasosa. Juusto säilyy noin neljä päivää jääkaapissa, joten jos tiedossa ei ole juhlia tai muuten vain suurta ruokailijamäärää, ei reseptin alkuperäisiä mittoja kannata käyttää. Jakamalla seoksen muutamaan pikkukulhoon ennen agar agarin sekoittamista joukkoon voi yhdellä kertaa testata useampaa juustomakua, jos erät maustaa eri tavoin. Agar agar hyytyy nopeasti, joten erottelu on tehtävä ennen kuin agar agaria on alkanut keittää.

Lähdin etsimään täydellisen vegejuuston reseptiä siksi, että kaipasin aamiaisleipiini täytettä. Yritän syödä mahdollisimman vähän leipää, mutta olen joutunut harmikseni huomaamaan, ettei kiireisinä aamuina oikein ehdi muuta kuin mutustella leivän. Aamiaisleivän täytyy olla täyttävä, sillä minun täytyy jaksaa sen voimalla monta tuntia. Ruokahaluni on melko alhainen aamuisin, joten aamiaisen täytyy olla helposti syötävää, ja sitähän leipä todella on.

Seuraavalla kokkauskerralla yritän saada juustosta vielä kiinteämmän, keltaisemman ja maultaan syvemmän. Kaksi ensimmäistä kohtaa korjaantuvat agar agarin määrää nostamalla ja kurkumaa lisäämällä. Makua voi syventää käyttämällä vaikkapa misotahnaa, joka harmillisesti jäi ostoslistaltani pois. Sitruunanmehun voi myös korvata omenaviinietikalla, jota ei omasta kaapistani sattunut löytymään.

Tällaisenaan resepti toimii hyvänä pohjana kotitekoiselle vegaaniselle juustolle, josta voi muokata mausteilla omaan makuun sopivan. Aavistuksen hyytelömäinen koostumus tekee juustosta helposti käsiteltävän, ja juustokimpale sopii erinomaisesti illanistujaispöytään suolakeksien kaveriksi ja pelkiltään naposteltavaksi.

Minkälaisia ajatuksia vegaaniset juustot herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa