Suklaakeksejä ei niin vain leivotakaan

Kun leivon, saan varautua siihen, että ensimmäinen yritys menee ihan varmasti pieleen. Niin kävi suklaakeksienkin kanssa, sillä sain oppia erehdyksen ansiosta, ettei keksitaikinaa todellakaan tehdä huiskimalla aineksia kulhoon mielivaltaisesti. Keksitaikinan teko on taidetta. Ainakin jauhoporopeukalolle.
DSC_0127Välillä tuntuu siltä, että makeat leivontaohjeet ovat täynnä minulle viritettyjä ansoja. Seuraan eniten kanadalaisia vegaanivloggaajia, joten mitat ohjeissa on merkitty aina kuppeina, jotka sitten muunnan deseiksi välillä kuuliaisesti nettimuunninta käyttäen tai sitten päässä laskien, jolloin lopputulos on usein sellainen kuin viimeksi: katastrofi.

Suklaakeksiresepti on äärimmäisen helppo muuntaa vegaaniseksi ja oikeasti yksinkertainen leipomus vähän pienemmällekin jauhopeukalolle. Keksit onnistuvat, jos ei tee niin kuin minä tein ensimmäisellä kerralla. Jos ohjeessa pyydetään käyttämään fariinisokeria, älä käytä ruokosokeria, sillä ne eivät ole sama asia. Älä sekoita kuivia aineita ensiksi ja lisää sitten sikin sokin voita ja kasvijuomaa. Enkä suosittele tekemään muuntolaskuja lennosta leipoessa, koska silloin on mahdollista, että esimerkiksi vehnäjauhoja livahtaa taikinaan vain kolmasosa siitä, mitä pitäisi.

Ehkä helpoimmat reseptit ovatkin niitä vaikeimpia, jos kuvittelee, ettei tarvitse keskittyä. Tai sitten vika on oikeasti ihan vain minussa ja taidoissani.

Vegaaniset suklaakeksit

noin 23 kpl

1,2 dl vegaanista margariinia (esim. Keiju)| 2,4 dl fariinisokeria | 0,6 dl kasvijuomaa (esim. kaura- tai mantelijuoma) | 3,6 dl vehnäjauhoja | 1 tl leivinjauhetta | 1 tl ruokasoodaa | 1 tl jotakin vaniljaista sokeria tai vanilja-aromia | ripaus suolaa | 1 dl vegaanisia tummasuklaahippuja (esim. Pirkka)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri hyvin yhteen haarukalla tai vispilällä, sähkövatkainta ei tarvitse käyttää. Kun seos näyttää ilmavalta, lisää joukkoon kasvijuoma ja vanilja, ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä loput kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kuivat aineet vähitellen märkään seokseen huolellisesti sekoittaen. Kaada joukkoon suklaahiput, kun taikinamassa näyttää tasaiselta, ja kääntele seosta vielä tasaisesti, jotta suklaahiput levittyvät. Muotoile taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille, ja jätä niiden väliin tarpeeksi tilaa. Perusuunipellille mahtuu noin yhdeksän keksiä.

Jos luistaa huolellisuudesta tai sekoittaa aineet väärässä järjestyksessä, tuloksena on, noh, sellaista ruskeaa liejua koko pellin leveydeltä. Kokeiltu on. Siksi on myös tärkeää, että taikinapallot malttaa asetella pellille tarpeeksi väljästi.

Paista keksejä noin 11 minuuttia 176-asteisessa uunissa keskitasolla. Keksien täytyy antaa jäähtyä pellillä, ennen kuin ne siirtää tarjoiluastiaan, sillä ne jäävät helposti kiinni pohjastaan.

Kauhistuttaako sinua leivonnaisten sokeri- ja rasvamäärä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kaikkea hyvää, Simit House

Puutarhakadun ja Näsilinnankadun kulmaan avatusta Simit Housesta puskee ulos huumaava leipomon tuoksu. Sisällä kahvilassa tunnelma on rauhallinen, vitriini täynnä pikkusuolaista ja makeita herkkuja, lounaslistalla kevyttä syötävää ja aamupala kuulemma aivan mieletön.
simithouse3simithouse1simithouse2simithouse5simithouse6simithouse4Lounastamme turkkilaisessa Simit Housessa torstaina aamupäivällä vähän sen jälkeen, kun aamiaisen tarjoilu on päättynyt. Myyjä kysyykin meiltä, haluammeko aamupalaa vai lounasta. Lounaalle olemme tulleet ja sillä linjalla pysymme, vaikka mielessäni kummittelevat somessa vilahdelleet herkulliset Simit Housen aamupalalautaset, joista saa sekä kasvis- että lihaversiota.

Ystäväni tilaa koko lounassetin, johon kuuluu alkupalakeitto, avokadosalaatti ja kahvi (9,5 €). Minä tilaan avokadosalaatin (8,9 €) erikseen, sillä päivän keitto sisältää lihaa. Tomaattinen lihakeitto on kuulemma hyvää ja johdattelee hyvin päivän makumaailmaan.

Avokadosalaatti ei ole käsittääkseni erityisen turkkilainen keksintö, mutta se on saatu hyvin sopimaan turkkilaisen ravintolan listalle. Ensinnäkin salaatin päälle asetellut avokadot ovat maailman herkullisimpia, täydellisen kypsiä. Tulee ihan mieleen ravintola Muusa vuonna 2017. Toiseksi salaatti sisältää mukavan monipuolisesti muita ainesosia, kuten vesimelonia, sitruunaa, punakaalia, pinaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, tuoreyrttejä ja turkkilaisia kasvispyöryköitä sekä seesaminsiemeniä ja balsamicotyylistä salaatinkastiketta. Ottaen huomioon salaatin alle yhdeksän euron hinnan voi todellakin todeta, että roposilleen saa vastinetta. Kuvissa oleva lautanen on muuten oikeasti syvä, joten salaatilla on kokoa.

Ainoa vika Simit Housen avokadosalaatissa on se, että tomaattipohjaisia, käsin muovailtuja ja tietysti paikan päällä tehtyjä kasvispyöryköitä on aivan liian vähän. Kaksi kappaletta jättää lähinnä tyhjän olon, ja salaatista saisikin helposti paljon ruokaisamman, jos tuorepyöryköitä olisi enemmän. Nyt lopputuloksena on ehkä vähän liian kevyt lounas.

Ravintolan nimessä näkyvä simit tarkoittaa turkkilaista seesamibaagelia. Ne eivät kokonaisina kuulu lounaaseen, mutta salaatin rinnalle saa leipälautasen, jossa on pieni pätkä paloiteltua baagelia. Ehkä hyvä niin, sillä kevyt salaatti muuttuisi äkkiä rasvapommiksi, sillä seesamibaageli on tuhtia, mutta oi voi, niin maukasta.

Lounaan jälkeen ostan kotiinviemisiksi kaksi simitiä (1,90 €/kpl) ja yhden peruna-börekin (3,50 €). Börek on lehtevään taikinaan tehty suolainen piiras, josta tarjolla on yleensä monia täyteversioita. Minä päädyn perunatäytteeseen, sillä muut sisältävät joko lihaa tai juustoa. Piiraan vegaanisuudesta en ole aivan varma, mutta lähtökohtaisesti se ei sisällä maitotuotteita. Ostaessani piiraan en vielä tiedä, että se on ihan hirvittävän täyttävä ja rasvainen, mutta nimenomaan siksi niin herkullinen. Linjojen vaalimiseksi taitaa olla parasta jäämättä börek-koukkuun. Voisin kuitenkin kuvitella hakevani Simit Housesta illanviettoon börekejä ja tarjoilla ne vähän pienempiin osiin paloiteltuina.

Palvelu ravintolassa on sujuvaa ja ystävällistä, ja tarjoilija jaksoi käynnillämme kertoa perinpohjaisesti leivästä, piirakoista ja pyöryköistä tietonsa meille. En myöskään pistäisi pahakseni, jos lista laajentuisi.

Toivon vilpittömästi, että ihmiset löytävät yhä paremmin Simit Houseen. Keskeisellä paikalla sijaitsevan ravintolan kotisivut ovat tyhjät ja Facebook voisi keskittyä paremmin menun esiin tuomiseen. Asiakkaan olisi helpompi lähestyä ravintolaa, jos lista ja sen eri vaihtoehdot olisivat selkeästi esillä. Esimerkiksi aamupalan saa myös kasvisversiona, mutta äkkiseltään ei käy ilmi, mitä se sisältää. Samoin olisi mukava lukea tarkasti etukäteen, mitä muut annokset sisältävät.

Simit Housessa on onneksi jo nyt yksinkertaisesti kaikkea hyvää ja toivon valtavan paljon kaikkea hyvää Simit Houselle. Aamupalalla nähdään!

Oletko ehtinyt käydä Simit Housessa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kasvissyöjä, tekeekö mieli lihaa? Syö seitanpihvejä!

En ole vuosiin syönyt lihaa eikä minun ole sitä tehnyt mielikään – päin vastoin. Se on jopa etonut enemmän kuin ikinä. Olen kuitenkin kaivannut pihvejä, joiden rakenne olisi jämäkkä ja suutuntuma miellyttävä. Vastaus löytyi YouTubesta: kikherne-seitanpihvien ohjeesta.
DSC_0088

Seitan-kikhernepihvit

120 g valutettuja kikherneitä | 4 dl vehnägluteenijauhoja | 1 rkl dijonsinappia | 100 g tomaattipyreetä | 1 dl kasvislientä | 4 rkl ravintohiivahiutaleita | 2 rkl soijakastiketta | 1 tl paprikajauhetta | 1 tl valkosipulijauhetta | 0,5 tl pippuria | ripaus suolaa

Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset paitsi vehnägluteenijauhot. Sekoita tasaiseksi, ja aja sitten sileäksi sauvasekottimella tai tehosekottimessa. Vaivaa mukaan vehnägluteenijauhot. Taikinaa täytyy käsitellä jonkin aikaa, jotta jauhot sulautuvat seokseen täysin ja jotta taikinasta tulee tasaisen punaista, vähän kosteaa ja sitkeää. Ohjeesta tulee kahdeksan pientä pihviä tai kuusi isoa, mutta minä suosittelen jakamaan taikinan nimenomaan kahdeksaan osaan, sillä pihvit ovat todella täyttäviä.

Painele pihvit litteiksi. Sen voi suorittaa myös lihanuijalla, jos sellainen kodista löytyy. Minä tosin hoidin homman käsin. Kääri sitten pihvit kaksinkertaiseen folioon, ja kypsennä ne. Kypsennysmahdollisuuksia on kaksi: höyryttäminen ja uunissa paistaminen. Höyryttäminen kestää noin 20 minuuttia kattilan vesihauteessa, ja paistaminen vie uunissa 175 asteessa suurin piirtein 45 minuuttia. Jos pihvit höyryttää, kannattaa niitä vielä paistaa pannulla, jotta pinta muuttuu kauniin ruskeaksi. Uunissa tehtynä pannulla paistamista ei tarvitse tehdä.

Pihvien rakenne on todella lihamainen, sillä vehnägluteenijauhot tekevät taikinasta erittäin säikeisen. Maku sen sijaan ei muistuta lihaa – ja hyvä niin. Pihvien maku tulee pitkälti tomaattipyreestä ja suolaisista ravintohiivahiutaleista, ja ne ovat sopivan neutraaleja käytettäväksi lounaan osana. Minä olen tehnyt hampurilaisia, ja viimeksi pakkasin mukaan usean päivän eväät seitanpihveistä, uunijuureksista ja cashewmajoneesista, joka tehdään keitetyistä pähkinöistä, vedestä ja sitruunanmehusta. Uskoisin myös vegaanisen mac and cheese -kastikkeen sopivan seitanpihvien toveriksi lautaselle.

Mitkä ovat suosikkikasvispihvisi? Mitä teet, jos lihaa alkaa tehdä mieli?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Koko perheen rakettispagetti-vegepyörykkävuoka

En oikeastaan pidä lainkaan siitä, että asioita markkinoidaan korostamalla koko perheen tarpeita, sillä yleensä ylisanojen takaa paljastuu vain tarpeetonta hehkutusta. Koska kuitenkin osalla lukijoistani on lapsia ja koska levitän mielelläni kasvisruoan ilosanomaa myös perheen pienimmille, jaan arkiruokareseptin, josta arvelen lasten pitävän ja jota suostuvat myös vanhemmat syömään. Tätä nimittäin pystyy vetelemään töissä monta päivää peräkkäin ilman irvistelyä!
DSC_0222Soijapyörykät ovat vuokaruoan salainen ainesosa. Useimmat kasvispyörykät ovat rakenteeltaan pehmeitä ja hajoavat pieneksi muruksi joutuessaan kosketuksiin kastikkeen kanssa. Anamman vegaaniset soijapyörykät (n. 5 €) ovat kuitenkin kiinteitä, sopivan suolaisia ja muistuttavat hämmentävällä tavalla eineslihapyörykkää, mutta ne eivät silti herätä ikäviä mielikuvia tai makumuistoja. Luulen, että näillä pyöryköillä voi myös juksata lasta sujuvasti. Tuskinpa itse olisin erottanut näitä lihapullista lapsena.

Vähemmän varjeltu vuokaruoan salaisuus on rakettispagetti. Olin muistaakseni alakoulussa, kun rakettispagetti tuli kunnolla markkinoille. Kuinka se piristikään arkiruokailua! Pienestä saa jännitystä elämään lapsena. Tässä reseptissä rakettispagetti toimii hyvin siksi, että sen koostumus on miellyttävän pehmeä ja sen ansiosta laatikkoruoka tuntuu kevyemmältä kuin paksujen makaronien kanssa tarjoiltuna.

Tiedätkö muuten, mistä huomaa olevansa aikuinen? Siitä, että rakettispagetin ostaminen tuntuu hassuttelulta.

Vegaaninen rakettispagettivuoka kasvispyöryköillä

7 annosta

350 g rakettispagettia | 300 g kasvispyöryköitä (esim. Anamma Vegobullar) | 2 dl kaurakermaa | 500 g tomaattimurskaa | n. 200 g tomaattia (esim. kuoritut tomaatit tölkissä) | 100 g pakastepinaattia | 2 rkl soijakastiketta | mausteita (esim. suolaa, yrttimaustetta, sipulijauhetta ja valkosipulijauhetta) | päälle ravintohiivahiutaleita

Keitä rakettispagetit melkein kypsiksi, ja valuta ne. Sekoita pannulla tomaattimurska, pakastepinaatti, tomaatit, mausteet, soijakastike ja kaurakerma tasaiseksi seokseksi, ja lisää joukkoon kasvispyörykät. Kuumenna seosta sen verran, että pinaatti ja pyörykät sulavat. Yhdistä sitten kastike ja rakettispagetti öljytyssä vuoassa, ja koristele ravintohiivahiutaleilla. Paista noin 15 minuuttia 225-asteisessa uunissa keskitasolla. Ei kuulosta kovin vaikealta, vai mitä?

Saako lasta ruokahuijata?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vegaaninen Oreo-juustokakku syntyy pähkinöistä ja viihtyy pakkasessa

Mistä on hyvät vegekakut tehty? Cashewpähkinöistä, vaahterasiirapista ja kookoskermasta. Tilkasta sitruunanmehua, lorauksesta kookosöljyä. Suuresta suosiosta nauttivista Oreo-kekseistä ja yhdysvaltalaisista kuppimitoista, joita saa tuskalla muuttaa deseiksi.
DSC_0073DSC_0072DSC_0069

Vegaaninen cashewpähkinä-Oreo-juustokakku

Halkaisija 25 cm

17 Oreo-keksiä | 3,5 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl kookoskermaa | 1 dl vaahterasiirappia | 3 rkl sitruunanmehua | 0,8 dl kookosöljyä

Murustele 15 Oreo-keksiä rouheeksi ja lisää joukkoon kaksi ruokalusikallista juoksevaa kookosöljyä. Minä sulatan kookosöljyn huoneenlämpöiseksi pitämällä sitä yksinkertaisesti huoneenlämmössä useita tunteja. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla, ja taputtele Oreo-kookosöljymassasta keksipohja. Anna sen kovettua pakastimessa sen aikaa, että täytemassa on valmista.

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi. Tähän menee noin 45 minuuttia. Jos haluaa päästä edes askeleen lähemmäksi raakaleivontaa, voi pähkinöitä liottaa yön yli keittämisen sijaan. Pähkinöiden kiehuessa mittaa kulhoon loput kookosöljystä, sitruunanmehu, kookoskerma ja vaahterasiirappi. Kannattaa olla erityisen tarkka, jos on pitänyt vaahterasiirappia jääkaapissa, sillä se kovettaa välittömästi kookosöljyn – kokeiltu on. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että vaahterasiirappi on myös huoneenlämpöistä. Kaada seoksen joukkoon keitetyt pähkinät ja soseuta massa tasaiseksi.

Kaada täyteseos jähmettyneen pohjan päälle ja koristele kakku kahdella murustetulla Oreo-keksillä. Luomusta kannattaa säilyttää pakkasessa, ja sulattaa siitä paloja sen mukaan, miten herkutteluhetkiä tarvitsee. Kakkua ei kuitenkaan koskaan saa sulattaa mikrossa, sillä se sulaa siellä sekunneissa liejuksi. Jos kakun haluaa nauttia mahdollisimman pian valmistuksen jälkeen, kannattaa varautua ainakin muutaman tunnin pakastusaikaan.

Kaloreita tässä kakussa on niin järkyttävän paljon, ettei niitä kannata edes laskea, mutta onneksi näin tuhtia herkkua ei pysty nauttimaan niin paljoa, että sillä saisi minkäänlaista vahinkoa aikaiseksi. Sitä paitsi on tämä paljon parempi vaihtoehto monelle muulle paakkelsille.

Aiotko kokeilla?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa