Tofunugetteja viikonloppupöytään!

Mielessä se surullisen kuuluisa terveellinen herkku viikonlopulle? Kylvetä tofupalasia kasvijuomassa ja jauhoissa! Luota leivittämiseen, vaikka se oikeasti onkin ihan turha keksintö kokkaushistoriassa.
DSC_0003Tässähän tuli jo varsinainen mainospuhe reseptilleni. Leivittäminen sisältää turhia jauhoja, mutta toisaalta ei kai kaikkea aina tarvitse tarpeellisuusasteikolla arvioida. Minun maailmaani tofunugetit avarsivat, sillä en ole koskaan edes maistanut kananugetteja, joten olen siten myös jäävi arvioimaan näiden pallukoiden vastaavuutta siipikarjaveljiinsä.

Terveellinen herkku on muuten surullinen käsite siksi, että totta on se, että joskus pitää herkutella, ja silloin se kannattaa tehdä kunnolla, mutta tietenkin järkevästi. Herkutteluhuumaan ei ole oikotietä, ja se, joka väittää, että tofunugetit ovat parasta, mitä herkkukaapista löytyy, huijaa varmasti. Ovat tofunugetit onneksi sentään se järkevä valinta, hauska kokeilu ja täyttävä ateria.

16 kolmionugettia

Valkoisia jauhoja | korppujauhoja | kasvijuomaa | 500g tofua | valkosipulijauhetta | paprikajauhetta | suolaa | pippuria | kurkumaa | ravintohiivahiutaleita

Kuivaa tofu hyvin talouspaperilla. Viipaloi tofukuutio, ja puolita palaset, jotta nugeteista tulee kolmionmuotoisia. Kuivaa vielä paperilla painellen tofukolmiot. Jätä palaset odottamaan leivittämistä. Mittaa sitten eri kulhoihin valkoinen jauho, kuten vehnäjauho tai mantelijauho, yhteen sekoitetut ravintohiivahiutaleet ja korppujauho sekä kasvijuoma, kuten manteli- tai kaurajuoma. Sekoita mausteet ja suola korppujauho-ravintohiivahiutaleseokseen.

Aloita sitten leivittäminen. Pyörittele tofupalaa kevyesti jauhossa, kasta sitten kasvijuomaan ja pyöritä lopuksi hyvin korppujauhoissa. Laita pellille odottamaan paistoa. On muuten sangen miellyttävää, kun kasvijuoman turvottama korppujauho takertuu sormenpäihin. Siinä tulee aavistuksen mieleen lapsuuden hiekkaleikit.

Paista nugetteja 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia. Käännä, ja paista toiset 10 minuuttia, kunnes kuori näyttää rapealta. Jäähdytä hieman, ja tarjoa dippikastikkeen kanssa. Nugetithan eivät tofulle tyypilliseen tapaan maistu miltään, joten dipiksi kannattaa valita tulinen kastike. Tai sitten kannattaa etsiä ratkaisua makuongelmaan tofumarinadista.

Annan vielä yhden mahdollisuuden tofunugeteille. Seuraavaksi kokeilen marinoida tofut ensiksi soija-seesamiöljy-riisiviinietikkaseoksessa, ennen kuin alan hosua korppujauhojen kanssa. Se, mitä soijakastike ei pysty pelastamaan, on jo kuollut.

Mitä edes hitusen terveellisempiä suupaloja viikonloppuna voisi tarjoilla?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kikhernetonnikala: Kun tunasta tuli lihaton

Liekö joulu saapunut tänne, sillä näyttää siltä, että ainakin resepteihin se on ehtinyt. Tai sitten vain makuaistiin: joulu tuntuu maistuvan vähän joka ruoassa. Aika hyvin jouluruokavihaajalta. Tarjoile kikherneistä tehtyä tahnaa, jota kikhernetonnikalaksikin kutsutaan, leivän täytteenä tai salaatissa pikkujoulupöydän menussa.
DSC_0006Aivan alkuun paljastettakoon, etten ole koskaan syönyt tonnikalaa. Kikhernetonnikala onneksi tavoittelee vain samoja käyttötarkoituksia kuin tonnikala, sillä harva kalaista makua kaipaa, jos eväkkäät eivät muutenkaan ole mieleen. Hileisen tonnikalan tuntua kikhernetahnaan saa jättämällä herneiden kuoria seokseen ja ripottelemalla päälle ravintohiivahiutaleita.

Kikhernetonnikala

Purkki kikherneitä | 2 rkl oliiviöljyä | 2 rkl sitruunan mehua | 2 tl soijakastiketta | 1 rkl dijonsinappia | ripaus suolaa | 1 tl paprikajauhetta | halutessasi päälle ravintohiivahiutaleita

Murskaa kikherneet haarukalla rouheaksi mössöksi. Kovin sileää seoksesta ei kuulu tulla, joten monitoimikoneet kannattaa jättää hyllylle. Sekoita mausteet rouhittujen kikherneiden joukkoon. Jenkkiresepteissä suositaan myös majoneesin lisäämistä seokseen, mutta mielestäni se on tarpeetonta – ja epäterveellistä. Sinappikaan ei ole välttämätön ainesosa, mutta jouluteemaan se sopii hyvin, ja tuo kaivattua kermaisuutta kikhernetonnikalaan.

Psst. Entistä enemmän jouluista makua kikhernetonnikalaan saa lisäämällä siihen jauhettua inkivääriä ja muskottipähkinää.

Joko olet kokeillut kikhernetonnikalaa? Heräsikö ajatuksia?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Helppo seitan valmistuu kahdessa kulhossa – oikeasti nopeasti

Unohda suosiolla valmisseitansekoitukset ja einestuotteet. Seitan valmistuu kätevästi ja ripeästi kahdesta seoksesta vähällä vaivalla ja vaivaamisella. Valmis vehnägluteeniherkku käy niin leivän päälle leikkeeksi kuin joulupöydän kinkun korvaajaksi – eikä onneksi maistu liian lihaisalta.
DSC_0110DSC_0119DSC_0120DSC_0129Seitan sopii hyvin juhlapöytään ja arjen ruokiin korvaamaan lihatuotteita. Miedon mausteinen maku ja kiinteä koostumus takaavat myös helpon lähestymisen kasvisruokavalioon, joten lihamestareidenkaan ei tarvitse kauhistua. Toisin kuin ehkä luullaan, seitanin teko on helppoa ja nopeaa, jos paistoaikaa ei lasketa.

Ohje on muunneltu PS Olen Vegaani -Youtube-kanavan seitanohjeesta, joka on saanut inspiraationsa joulusta. Omassa ohjeessani seitanista on poistettu makeus, joka häiritsee itseäni myös muuten niin herkullisessa Vegemin seitankebabissa. Ohjeessani ei myöskään ole kuorrutusta seitanille, koska mielestäni se ei sitä vaadi. Ilman kuorrutusta paistettaessa seitanista tulee mukavan rapea ja kimmoisampi. Seitanpötköä on myös helpompi ja siitimpi käsitellä, kun kuorrute ei ole aiheuttamassa sotkua eikä rajoittamassa käyttötarkoitusta, sillä yleensä sinappiin ja korppujauhoihin perustuva kuorrute ei sovi joka maun kanssa yhteen.

Jos kuitenkin seitanin haluaa joulupöytään makeuden kera, kannattaa kurkata PS Olen vegaanin näkemysasiasta. Heidän ohjeensa mukana tulee myös yksinkertainen mutta herkullinen vegaanisen kermakastikkeen ohje ja jouluinen kuorrutusvinkki.

Seitan

Kuivat aineet

4 dl gluteenijauhoja | 1 dl gramjauhoja | 1 dl soijajauhoja |1 tl suolaa | 1 tl jauhettua inkivääriä | 2 tl chilijauhetta | 1 tl paprikajauhetta 

Märät aineet

4 dl vettä + yksi kasvisliemikuutio | 0,75 dl soijakastiketta | 1 dl öljyä |  kaksi valkosipulinkynttä

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon.
2. Kiehauta 4 desilitraa vettä, ja sekoita mukaan kasvisliemikuutio.
3. Mittaa erilliseen kulhoon öljy ja soijakastike. Kaada kasvisliemi sekaan. Sekoita hyvin. Purista öljy-soija-vesiseokseen valkosipulinkynsi.
4. Lisää jauho-mausteseos vähitellen liemeen. Sekoita hyvin.
5. Kun koko jauho-mausteseos on lisätty liemeen, vaivaa taikinaa käsin vielä hetki, jotta siitä tulee varmasti tasainen.
6. Muotoile taikina pötköksi. Kääri taikina kaksinkertaiseen folioon. Kannattaa kääriä kaksi erillistä, samankokoista foliopalaa seitanin ympärille.
7. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 50 minuuttia. Käännä folioon kääritty seitan ympäri, ja paista toiset 50 minuuttia.
8. Ota seitan uunista, ja avaa folio. Paista ilman foliokäärettä vielä 15 minuuttia. Jos aikoo kuorruttaa seitanin, täytyy se ottaa uunista pois ennen loppupaistoa ja antaa jäähtyä ennen kuorruttamista. Kuorruttamisen jälkeen seitania paistetaan ilman foliokäärettä 15 minuuttia.

Miten teet seitanin? Jos olet vegaani, kiinnostaa kuulla, mitä ruokia joulupöytääsi katetaan.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Majoneesitapaus – testissä Saarioisten vegaanimajo

Vegaanivillityksen viimeinen vaihe näyttää olevan ylimääräisten herkuttelutuotteiden veganisointi – mikä ärsyttävän kätevä verbi! Vihreällä merkityllä vegehyllyllä nököttää nykyään nimittäin hummusten vieressä maidottomia ja kananmunattomia majoneeseja.
DSC_0042DSC_0046Saarioisten vegaanimajo ei ole enää uunituore uutuus, mutta kaappiini se päätyi vasta viime viikolla, vaikka itse asiassa tällaisten tuotteiden ei pitäisi pujahtaa kenenkään kaappiin. Majoneesit – olivatpa ne vegaanisia tai eivät – ovat aivan järjettömiä tuotteita! Rasvaa puristettuna purkkiin, eli ravinnon kannalta täysin turhia. Mutta joidenkin mielestä niin hyvänmakuisia. Ja eihän elämän tosiaan tarvitse aina olla kurinalaista suorittamista ruoankaan suhteen.

Ottaen huomioon majoneesin valmistuksen helppouden on erikoista, että vegaaniset majoneesit tunkeutuivat kauppojen hyllyille vasta tänä vuonna vegebuumin yltyessä. Ensimmäisenä lanseerattiin muistini mukaan Jokaiselle-majoneesit. Toki huomionarvoista on se, että kaupoissa on ollut ennenkin vegaanisia majoneeseja, mutta niitä ei ole varsinaisesti markkinoitu vegaanisina majoneeseinä eikä makuvaihtoehtoja ole ollut juurikaan.

Pirkanmaan vastaus Jokaiselle-neeseihin tulee Saarioisten tehtaalta. Saarioisten valkosipuli ja yrtit -vegemajoneesi (K-kaupoissa noin 2,40€/pullo) muistuttaa kovasti salaatinkastiketta jo pullon ulkomuodon perusteella. Muutenkaan pakkauksen ulkoasu ei varsinaisesti ratsasta tyylikkyyden aallonharjalla, vaan luottaa perinteiseen Sahalahti-muotiin. Majoneesin salaatinkastikkeesta erottaa koostumus, sillä Saarioisten yrttinen vegaanimajoneesi on niin paksua, että sitä on vaikea saada ulos purkista. Kun vihdoin saa puristettua putelista jotakin ulos, sitä lorahtaa valtava kasa täysin hallitsemattomasti. Ei siis sovi salaattiin, jonka terveellisyydestä muutenkin kannattaa pitää kiinni laittamalla kastikelorauttelut kuriin.

Ei ole yllätys, ettei majoneesi ole terveystuote, mutta ihan aavistuksen kauhistuttaa se, että majoneesipurkissa on 39 prosenttia rasvaa. Helpon laskutoimituksen voi tehdä, kun ajattelee, kuinka paljon vajaa puolet on purkin koosta. Vajaa puolet rasvaa! Se hirvittää, vaikka olen käyttänyt majoneesia kerran valtavaan tortillahimoon, ja tietenkin tuotetestauksen nimissä.

Vegemajoneesi, tuttavammin vegeneesi, ei sovi terveysintoiluun, mutta elämä olisi aika tylsää, jos aina pitäisi nillittää syömisestä. Joskus annos vaatii turhaa rasvaa, ihan vain siksi, että tekee mieli. Ongelma vain on se, että satunnaisen tortilla- ja purilaisharrastajan kaappiin iso majopurkki jää unohduksiin. Olisiko tässä paikka pienemmille pakkauskoille, jotka sopivat paremmin take away -kulttuuriin ja pieniin, kiellettyihin herkutteluhetkiin?

Mihin ihmeeseen majoneeseja tarvitaan? Mihin itse käytät niitä? Mitä mieltä olet vegaanisista majoneeseistä? Jaa myös lempitortillatäytteesi!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ravintola Katmandu: Mehukas menopaluu Himalajan juurelle

Jos pitäisi nimetä yksi ravintola, jonka antimia söisin loppuelämäni, se olisi Katmandu. Katmandu on Tampereen ensimmäinen nepalilaisravintola – ja erittäin laadukas sellainen. Mars Himalajalle!
DSC_0008DSC_0001DSC_0013DSC_0014Nepalilaisen ja intialaisen ruoan välillä on hiuksenhieno ero. Kapea kuilu jakaa yllättävän vahvasti ruokailijoita, sillä olen ymmärtänyt, että jotkut vannovat nepalilaisen ruoan nimeen, kun taas toiset seisovat vankkumattomasti intialaiskeittiön puolella, vaikka maut ja raaka-aineet ovat pitkälti samoja. Minä rakastan nepalilaista. Niin paljon, että ensimmäistä kertaa sitä syödessäni mietin, miten tutustun tähän keittiöön vasta nyt. Kasvissyöntimaailmani laajentui kerralla. Intialaiseen verrattuna nepalilaisen keittiön annokset eivät ole yhtä raskaita ja rasvaisia eikä niistä jää ainakaan itselleni tunkkaista oloa.

Katmandulla on kolme ravintolaa: ensimmäinen ravintola Satakunnankadulla, toisena perustettu Hämeenkadun piste ja uusin Aleksanterinkadun ravintola. Ruoka on käsittääkseni kaikissa tasalaatuista, ja lista jokaisessa sama. Kaksi uusinta ravintolaa on perustettu muutaman vuoden sisällä, kun taas Satakunnankadulla on valmistettu nepalilaista apetta jo kymmenisen vuotta.

Kasvissyöjälle helppo alku on Daal Tadka (27), jonka päätähtiä ovat pavut, linssit, tomaatti ja sipuli. Kaikkiin take away -annoksiin (-10%) kuuluu riisi, raita-jogurttikastike ja naanleipä. Paikan päällä syötynä tarjoillaan myös papadum-leipää alkupalaksi ja vihersalaattia ja tilkka dippauskastiketta, joka yleensä pohjautuu minttuun tai linsseihin. Jälkiruoaksi saa nepalilaisen kahvin, jonka maut johdattelevat suoraan Himalajalle. Kymmenen prosentin take away -alennus ei siis ole kummoinen siihen nähden, mitä kaikkea paikan päällä saa arvostavan ja ystävällisen palvelun lisäksi. Katmandussa asiointi sujuu suomeksi oikein mainiosti.

Himpun verran tulinen Palak Chana (29) on ikisuosikkini, joka on täydellinen pinaatin ja kikherneiden liitto. Tulisesta pitävälle suosittelen Khursai Chanaa (33), joka on Palak Chanan varsin tulinen veli. Kasvislistalla on myös paljon pyörykkäruokia, mutta mielestäni aidoimman kosketuksen nepalilaiseen ruokaan saa kikherne- ja papumuhennoksilla. Monen pyörykkäruoan kastike ei myöskään ole vegaaninen, mutta esimerkiksi Daal Tadka, Khursai Chana ja Palak Chana ovat käsitykseni mukaan vegaanisia. Kasvisruokien hinnat liikkuvat 11 ja 16 euron välissä.

Annokseen kuuluva jogurttikastike ja naanleipä eivät ole vegaanisia. Raidan tilalle saa pyydettäessä salaattia. Naanleivän voi korvata papadum-leivällä, joka tosin on melkoista korppua verrattuna naaniin; onhan kyseessä aivan eri ruokalajikin. Tässä asiassa joudun joustamaan, sillä en voi vastustaa Katmandun naanleipää.

En sentään käy Katmandussa useita kertoja viikossa, jos edes yhtä kertaa. Siksi tuleekin erityisen lämmin olo siitä, että ravintola muistaa suosikkiannoksemme ja siitä, että työntekijät kysyvät välillä, mitä puolisolleni kuuluu, ja onko hänellä kaikki hyvin, jos pitkän aikaa on niin, että minä satun hakemaan ruoat, vaikka hän tekee puhelimitse tilauksen. Taisivat kerran luulla, että häneltä on mennyt liikuntakyky ja soittelee ruokatilauksia sängynpohjalta.

Jos Katmandu ei ole vielä tuttu, kannattaa tehdä pöytävaraus pikimmiten vaikkapa isänpäiväksi tai muulle mukavalle illalle. Turhaa hienostelua on turha pelätä, sillä ravintolassa tunnelma on rento, ja myös annosten mukaan ottaminen onnistuu.

Oletko käynyt testaamassa Katmandun? Entä onko nepalilainen ruoka vienyt sinun kielesi mennessään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

6 vinkkiä Kiinaan matkustavalle kasvissyöjälle

Lonely Planetin ennustuksen mukaan Kiina on yksi vuoden 2018 hittikohteista, ja olettaa saattaa, että matkailu myös maan läntiseen, vähän syrjäiseen osaan kasvaa. Niin kasvavat myös ruokavaliovaatimukset. Kasvissyöjän osa, vegaanista puhumattakaan, meidän näkökulmastamme kielitaidottomassa Kiinassa ei ole helppo. Muutamalla mielessä pidettävällä muistutuksella pääsee onneksi matkalla alkuun.
KangdingKangdingDanba1. Hanki paperilappu, jossa ilmoitetaan ruokavaliosi
Turha haaveilla, että toimivan sepustuksen löytäisi internetistä etukäteen. Kiinan kieli jakautuu niin moniin murteisiin, etteivät ihmiset välttämättä ymmärrä toisiaan hyvin ainakaan kirjoitettuna. Siksi lappu on syytä hankkia paikan päältä. Kannattaa tarttua hihasta ensimmäistä ja ehkä ainoata englannin kielen taitoista ihmistä, jonka matkallaan kohtaa. Joskus lappunenkaan ei auta, sillä joidenkin luku- ja kirjoitustaito on heikko. Lapun kannattaa olla siksi mahdollisimman selkeä: ”Ei nautaa, ei kanaa, ei possua, ei kalaa, ei mereneläviä.” Lonely Planetin eri kielialueiden sanakirjoista voi olla apua, mutta itselleni ne eivät ole olleet ruokavaliosanaston osalta hyödyllisiä.

2. Älä tilaa mitään sokkona
Olisihan se mukavaa, jos voisi tilata listoilta mitä tahansa. Selvää onkin, että maassa, jossa kuuluisa sanonta ilmoittaa kaikkien nelijalkaisten, paitsi pöydän, olevan syötävää, ei todellakaan tilailla mitä sattuu. Englanninkielinen menu on harvinaisuus, ja suuri onnenpotku, jos sellaisen löytää. Usein tosin se tarkoittaa sitä, että ruokapaikka ei aivan autenttinen ole. Jos tilaa sokkona listalta jotakin, eteen tullut ruoka täytyy hyväksyä. Ruoan jättäminen on rumaa.

3. Käytä järkeä ruokapaikan ja ruokalajin valinnassa
Ruoka on todella edullista Kiinassa. Se on niin halpaa länsimaiseen tulotasoon nähden, että on aivan turha alkaa laskemaan pennejä. Kannattaa valita ruokapaikka, jossa käy paljon paikallisia ja jonka vihannekset näyttävät tuoreilta; ne ovat usein näytillä ravintolan puolella. Kasvisruokailijan suurin ongelma on se, ettei vihanneksia välttämättä kuumenneta tarpeeksi hyvin, mikä lisää bakteeririskiä, vaikka tässä asiassa lihansyöjät ovat ahtaammalla, sillä lihan on syytä olla valmistettu loppuun asti.

4. Pidä kiinni suosikkiravintolastasi
Olisi kiehtovaa testata kaikkia mahdollisia erikoisravintoloita kaupungeissa. Mutta tosiasia on se, että miljoonien asukkaiden kaupungeissa kannattaa ymmärtää oma pienuutensa. Mieti, kuinka paljon on 30 miljoonaa asukasta! En siis suosittele taksisekoilua ympäri kylää. Kannattaa pitää kiinni hyväksi havaitusta ravintolasta tai kojusta, jossa jo oma ruokavalio muistetaan. Samalla tulee osoittaneeksi kunnioituksena paikallista yrittäjää kohtaan. Kun vierailee toistekin, antaa kojun pitäjälle parhaimman palkinnon. Jos päätyy paikkaan, jossa kasvisruokavaliota ei selvästikään ymmärretä, turha alkaa vääntää. Vaihda paikkaa.

5. Hyväksy se, ettei kasvisruokavalio ole osa paikallista kulttuuria
Vaikka ravintoloitsija tai kojun pitäjä ymmärtäisi, mitä lapussa, lukee usein viesti ei mene perille siksi, ettei kasvissyöntiä pidetä vaihtoehtona. Liha symboloi voimaa ja miehisiä kykyjä, ja siksi etenkään miesten ei oleteta olevan kasvissyöjiä. Reissuun lähtiessä kannattaa siis hyväksyä se, ettei ruokailu ole helppoa. Markettiruokailun varaankaan ei kannata laskea, koska niistä harvemmin löytää hedelmiä, vihanneksia ja säilykkeitä kummempaa kasvisruokailijalle. Ei reissua kannata tuhlata siihen, että keittää nuudeleita reistailevalla vedenkeittimellä huoneessaan. Tilanne länsimaisesta näkökulmasta tunnetuissa kaupungeissa, kuten Pekingissä ja Shanghaissa, voi olla parempi, mutten lähtisi luottamaan kielitaitoon ja valinnanvaraan sielläkään.

6. Kunnioita ruokaa ja ole valmis joustamaan
Positiivista on se, että tofua kyllä saa Kiinasta, mutta se nähdään liharuoan osana. Ainakin itselleni sen tilaaminen pelkiltään on osoittautunut hankalaksi, mikä johtuu kulttuurierosta. Usein kasvisruokana tarjoillaan vihreitä vihanneksia, kuten paksoita ja pinaattia, kananmunaa ja tomaattia, paistettua riisiä ja harvinaisena herkkuna tofua. Kiinan-reissujeni aikana en ole ollut tietoisesti vegaani, mutten tosin kotonakaan syönyt munia tai maitotuotteita oikeastaan koskaan, mutta Kiinassa munaruoat söin mukisematta, koska muutakaan ei ollut. Sen voi arvata, että katukojujen munat eivät ole eettisesti tuotettuja luomumunia, ja siksi ne etovat. Ruoasta nipottaminen muuten on älytöntä, koska reissun päällä asettuu kontekstiin se, että toisilla on varaa mässäilyyn, ja toisilla ei ole varaa yhtään mihinkään.

Kun taas jonakin päivänä matkustan Kiinaan, joudun pohtimaan omia joustovarojani. Aiemmin rajani meni siinä, etten syö minkäänlaista lihaa, mutta seuraavaksi täytyy miettiä muna-asiaa. Oma valinta on lähteä matkaan syrjäseudulle, ja siksi omissa valinnoissa täytyy olla varaa joustoon. Jos ei ole, kannattaa matkustaa muualle. Maailmassa on liki 200 itsenäistä valtiota, josta valita.

Kirjoitin tammikuussa 2016 ruokakokemuksistani Vietnamista.

Missä menee ruokavaatimustesi rajat reissussa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Salaisuus soijakastikkeessa: Soijapapuja, vihanneksia ja makaronia

Jos elämän voisi omistaa kokonaan oleilulle, ei pakasteita varmasti tarvittaisi. Silloin tosin yhteiskuntakin olisi jotakin muuta kuin mitä se on nyt. Ruoka tulisi aina tuoreena lähitiloilta, ja maitopullot odottaisivat kukonlaulun aikaan ovella. Mutta elämä on huonosti nukuttuja öitä, aikaisia aamuja, päivätöitä ja sitä, että yhdenkin työvaiheen välttäminen tuntuu joskus maailman tärkeimmältä. Siksi päädyin pakastevihanneskoukkuun, johon syynä on myös herkullinen makaroniresepti. Tai bowl-nimellähän niitä nykyään kutsutaan.
DSC_0024DSC_0022DSC_0026Kuten ohjeesta saattaa arvata, valmistaminen on yksinkertaista ja vaatii vain yhden kattilan, mikä on itselleni tärkeää. Vihaan kattiloiden pesua, vaikken taloudessamme olekaan se, joka niitä hinkkaa.

Soijapapu-makaronikulho

4 annosta

200g tummaa täysjyvämakaronia | 150g soijapapuja (esim. Pirkka) | 300g pakastevihanneksia (esim. Pirkan kukkavihannessekoitus) | revittyä jäävuorisalaattia, jos haluaa tehdä pastasalaatin | keittoliemen maustamiseen loraus soijakastiketta, kurkumaa jauhettuna ja valkosipulijauhetta

Aloita kiehauttamalla reilusti vettä kattilassa. Lisää jäiset soijapavut, ja anna niiden kiehua hetki. Lisää sitten mukaan makaronit ja pakastevihannekset. Lorauta veteen soijaa, ja mausta liemi kurkumalla ja valkosipulijauheella. Kurkuma antaa kauniin kellertävän värin vihanneksille. Suosin yleensä aidon valkosipulin käyttämistä, mutta työpäivinä ei parane lemuta kovin railakkaasti, joten siksi valkosipulijauhe toimii hyvänä, hajuttomana maun antajana.

Anna seoksen kiehua niin kauan, että makaronit ovat kypsiä. Vihannekset saavat jäädä vähän napakoiksi. Kannattaa myös huomata, että pakastesoijapavut täytyy kiehauttaa joka tapauksessa, vaikka reseptin varioisi pelkäksi salaatiksi eikä keittäisi vihanneksia lainkaan ja jättäisi makaronin pois.

Siirrä kattilan sisältö isoon kulhoon, ja kaada päälle soija-seesamikastike. Sekoita hyvin. Revi mukaan salaattia tarvittaessa. Myös tuoreyrtit, kuten korianteri, toimivat hyvin reseptissä, mutta eivät ole pakollisia.

Tarjoile, tietysti. Tai pakkaa evääksi.

Se kuuluisa ja helppo soija-seesamikastike

n. 0,5 dl

0,5 dl soijakastiketta | ruokalusikallinen seesamiöljyä | 0,5 rkl riisiviinietikkaa

Kaada pieneen astiaan tai desimittaan soijakastike, ja lisää mukaan seesamiöljyä ja riisiviinietikkaa. Sekoita, ja kaada makaroniseoksen päälle. Purista kruunuksi tuoretta limeä, jos sellaiseen on aikaa.

Ei pakasteilla kannata alkaa elää, mutta kieltämättä on mukavaa, kun eväänä on jotakin näin nopeasti valmistuvaa ja tuoreuden illuusion antavaa pöperöä. Salaisuus on soijakastikkeessa.

Mikä on arkiruokasalaisuutesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa