Yllätysallergia aikuisena – pikkuruinen maailmanloppu

Kun on aina saanut päättää, mitä syö tai jättää syömättä, tuntuu yllättävän pahalta kuulla, ettei päivän menu olekaan enää omissa käsissä. Eikä tule välttämättä enää koskaan olemaan. Yhtenä lauantaina minusta nimittäin tuli allerginen. Jollekin. Vielä en tiedä, mille.
dsc_0040Lauantain vastaisena yönä kyynärpääni alkoi kutista vimmatusti. Olin kuitenkin niin väsynyt, etten jaksanut miettiä asiaa sen enempää. Aamulla heräsin rapsutellen silmääni, ja huomasin, että se on turvonnut. Luulin ruopineeni sitä liikaa yön aikana, ja vedin peiton päältäni noustakseni peilaamaan kasvojani. Ja tässä vaiheessa täytyy kuvitella sellainen elokuvista tuttu huuto joka yltyy sellaiseksi, että se kantaa koko naapuruston ja maapallon, kunnes hukkuu avaruuteen. Pois vedetty peitto paljasti, että jalkani ja käteni olivat täynnä suuria pilkkuja.

Kävin läpi mielessäni kaikki uutisissa olleet kansainväliset virukset ja jopa Tampereen katolisesta kirkosta bongatun tuhkarokon. Asummehan katolisen kirkon lähellä, joten tuhkarokkohan olisi voinut hypätä kadun yli kotiini. Uskaltauduin terveyskirjastoon, ja totesin, että kyseessä voi olla allerginen reaktio. Antihistamiini auttoi ja laski turvotuksen silmässä ja loivensi pilkkuja. Jostakin syystä minusta tuntui, ettei mikään ollut vielä ohi. Olin oikeassa, sillä lauantaiaamun episodi oli vasta alkua.

Menin lenkille ja kotiin palattuani huomasin, että jalkateräni ovat niin turvonneet, että sisällä oli helpompi kävellä varpailla. Pyykkikoriin heitetyt lenkkivaatteet paljastivat vaaleat sääreni, jotka olivat täyttyneet jättimäisillä punaisilla laikuilla. Muistutin väritykseltäni punaista lehmää. Seuraavana aamuna käteni turposivat niin, että nahkaa kiristi, käsivarteni värjäytyivät punaiksi ja toinenkin silmä turposi. Hakeuduin lääkäriin, ja sain vähän lisää antihistamiineja sekä epäilyn nokkosihottumasta. Kutina ja turpoaminen jatkuivat, joten kävin vielä uudelleen lääkärissä, jossa vihdoin todettiin, että saamani allerginen reaktio johtuu yliherkistymisestä jollekin ruoka-aineelle.

Mutta minähän en ole koskaan ollut allerginen millekään! Enkä suostuisi olemaan nytkään, mutta eihän yliherkkyyksiä voi valita. Tajusin, kuinka onnekkas olenkaan ollut, että olen voinut aina syödä, mitä huvittaa. Olen asettanut itse itselleni rajoitteita, esimerkiksi vegaanisen ruokavalion. Olen saanut valita, mitä jätän pois ja miksi.

Tuli myös vähän lapsellinen olo, sillä kun minulta kiellettiin kohtauksen seurauksena pähkinät, teki vielä enemmän mieli niitä: maapähkinävoisalaatinkastiketta, cashewtuorejuustoa ja hasselpähkinäsuklaata. Tuntui epäreilulta, että minulta kielletään jotakin. Minähän olen aikuinen, ja voin itse päättää, mitä syön. Voisin toki edelleen syödä, mitä huvittaa, mutta lopputulos olisi lääkärin mukaan vielä suurempi helvetti kuin viikonvaihteen allergiaepisodi.

Minä joudun nyt pakon edessä välttämään kananmunaa, banaania, mantelia ja pähkinöitä. Vielä ei tiedetä, mikä minua vaivaa, ja lopullinen syy selviää kesällä. Kananmuna ei toki kuulu vegaaniseen ruokavalioon, mutta muuten joudun olemaan tarkka tuoteselosteiden ja annoskuvausten suhteen. Allergiat täytyy aina ottaa vakavasti, ja myös ulkopuolisten täytyy suhtautua niihin vakavasti. Onkin ollut surullista nähdä, miten ystäväni vakavia allergioita on vähätelty esimerkiksi ravintoloissa. Ainesosakyttääminen tuntuu hankalalta ja kuormittavalta. Ennen riitti se, että taiteili itselleen menusta jotakin vegaanista, mutta nyt on henkensä uhalla oltava tarkkana. Se tekee olosta aika voimattoman, sillä tuntuu, ettei elämä ole omissa käsissä, jos mielii syödä ulkona.

Jos olen ihan rehellinen, aivan ensimmäiseksi ajattelin, kuinka mahtavaa on se, että mahdollinen pähkinäallergia pitää minut väkisin erossa makeista herkuista, sillä kaikissa rakastamissani herkuissa on pähkinää. Hetken päästä minut  valtasi kuitenkin suru. Miten kurjaa on se, että loppuelämäni on tuoteselosteiden tiiraamista?

Eikö kuulosta tyhmältä? Se, että mielessäni pyörivät ainoastaan herkut ja tieto siitä, että täytyy olla valppaana, on oikeasti aika naurettavaa. Loppujen lopuksi täytyy olla iloinen siitä, että on ylipäätään hengissä, vaikka aivan Pietarin puheille en ehtinytkään. Olen myös kiitollinen Suomen tarkasta elintarvikelainsäädännöstä ja siitä, että kaupat ovat pullollaan vaihtoehtoja.

Tänään ei enää kutita, punota tai sureta. On itse asiassa aika jännittävää alkaa elää ruokaelämää, jonka ehdot eivät enää olekaan minun sanelemani.

Koetko, että allergiat vaikeuttavat elämääsi? Otetaanko ne edelleen liian kevyesti?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ketuiks meni! Epäonnistumisia, osa 294

Ne eivät ole vain keksejä. Ne ovat keksejä, joista ei koskaan tullutkaan minttusuklaakeksejä. Ne ovat koko ihmiselämän epäonnistumisen symboli. Eivät siksi, että ne olisivat täysin penkin alle mennyt suoritus, vaan erinomainen muistutus siitä, miksi on joskus ihan hyvä alittaa rima.
DSC_0196Kusta. Kämmätä. Mokata. Munata. Feilata. Tunaroida. Tyriä. Töpeksiä. Sählätä ja möhlätä. Yhtä kaikki, vihaan sitä silti: epäonnistumista. Mutta tällä viikolla olen jo onnistunut epäonnistumaan ainakin kahdesti. Ensiksi viimeisen päälle hiomani keksiresepti ei onnistunutkaan, ja sitä ennen olin tietysti ehtinyt katkaista vahingossa kuvaan tarkoitetun piparminttutangon. (Ripustaako joku muuten niitä oikeasti kuuseen? Ei ainakaan noita vihreänsävyisiä, sillä ne ovat lähimarketissa jo alennuslaarissa.)

Tarkoitukseni oli leipoa ihania, tummanpuhuvia ja sopivan kosteita keksejä, jotka minttuaromi aateloisi. Tulikin tavallisen vaaleita keksejä, jotka eivät edes maistu mintulta. Niitä tavallisia keksejä, jotka vastikään sain onnistumaan, kun olin niidenkin kohdalla kerran epäonnistunut. En siis tiedä, miten kekseistä saa tummia. Yhden konstin tosin osaan, sillä sitä olen kokeillut jo aiemmin. Kun ottaa leipomukset uunista ja antaa pellin livetä käsistä, syöksyvät leipomukset uunin pohjalle ja palavat. Silloin niistä tulee tummia. Kaupan päälle saa leivonnaiselta tuoksuvan uunin pitkäksi toviksi kärähtäneen hajun lisäksi.

Vaikka inhoan epäonnistumista, eivät jauhopeukalovastoinkäymiset totisesti ole niitä suurimpia elämässä. On silti turhauttavaa yrittää ja epäonnistua, olipa kyse pienestä tai isosta asiasta. Siksi olenkin joutunut ihan oikeasti opettelemaan epäonnistumista ja pettymysten kohtaamista, ja siitä tämä tämänviikkoinen keksiepisodi oli hyvä muistutus, vaikka tärkeimmät opit saa muualta kuin uunipelliltä.

Keksipettymys palautti kuitenkin mieleen monta epäonnistumista. Läheltä liipanneita töitä, penkin alle menneitä suorituksia ja asioita, joita ei oppinutkaan kerrasta. Sellaisia ovat koulupolulla neulominen ja miinuslasku allekkain. Neulomista en koskaan oppinut, miinuslasku alkoi toki sujua, kun tarpeeksi hakkasi päätä seinään. Sain loppujen lopuksi neulomisesta yläasteella vapautuksen, koska kaikki muu sujui niin hyvin. Turha töhrätä silmukoiden kanssa, kun lopputuloksena ei ole kuin itkua ja harmia.

Sanotaan, että mokailu tekee hyvää. Hyödyn huomannee vasta myöhemmin, ja siihen asti ei auta muu kuin hyväksyä mitättömältä maistuvat keksit, toiseksi tuleminen, perseelleen menneet silmukat ja pöhköt laskutoimitukset. Ei niitä kukaan nimittäin muistele. Paitsi tällaiset älyttömät perfektionistit itse vielä vuosien jälkeen, mutta se onkin jo ihan oma ongelmansa ja tarinansa.

Milloin viimeksi sinä mokasit?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ärsyttääkö hygge-viikko?

Loppuvuoden viikot tuntuvat lipuvan ohi sellaista vauhtia, etten oikein pysy perässä. Maa on musta, mutta mieli alkaa olla jo valkea, odottava ja innostunut. Siksi päätin koota yhteen kuluneen viikon hyggeimmät hetket. Samalla lukija voi päättää, kuinka paljon hygge-termin käyttö raivostuttaa.
DSC_0179Maanantaina olin niin täynnä energiaa edellisen viikon sairastelun ja siitä johtuneen makoilun vuoksi, etten oikein osannut rauhoittua, sillä energiaa tuntui riittävän valtavasti. Mitään ihmeellistä en kuitenkaan saanut aikaiseksi: katselin Salkkarit ja köllöttelin puhtaissa lakanoissa työpäivän jälkeen.

Tiistaina päätin, että joulumieli on parasta kaivaa esiin nyt, jos seesteisestä tunnelmasta aikoo nauttia kunnolla. Kävelin varhain aamulla aution joulutorin läpi, mutta päälle jätetyt koristevalot onneksi tervehtivät kulkijoita. Minulla oli laukussani lahja Joulupuu-keräykseen, josta olen tehnyt jokavuotisen perinteen itselleni. Tuli hyvä mieli. Tätä joulun odotus on parhaimmillaan. Sitä, että osaa arvostaa pieniä asioita ja pystyy auttamaan muita. Parempihan se olisi, että sellainen mieli vallitsisi ihan ympäri vuoden.

Keskiviikkona kokosin äidilleni valtavaa sukupuuta, ja kuuntelin samalla joululauluja. Oli aivan täydellistä olla yksin kotona ja kuunnella joulukipaleita jo sammuneilta teiniaikojeni supertähdiltä Britney Spearsilta ja Hilary Duffilta. Neliömme seinät jytisivät, kun joululaulut raikasivat. Uppouduin sukupuun tekemiseen niin kovin, että polveni kipeytyivät lattialla kököttämisestä. Miten ihmeessä lapsena pystyi samaan koko päivän ajan?

Sukupuun tekeminen on muuten todella hyggeä. Rentouttavaa ja inspiroivaa. Jokainen ihminen on tarina! Kaiken lisäksi touhu on erittäin viihdyttävää – varsinkin, jos törmää sellaisiin nimiin kuin Ananias ja Israelintytär. Mitähän heille tapahtui?

Torstaina syöksyin viimeisille joululahjaostoksille paikkaan, jossa ystäväni on töissä. Oli ihana seurata ihmisiä, nauttia rauhallisesta tunnelmasta ja vaihtaa ajatuksia. Sellaista ihanan tavallista arkea. Matkalla kotiin poikkesin syömässä American Dineriin saapuneen Beyond Meat -burgerin, jonka vegaanisen pihvin on tarkoitus muistuttaa mahdollisimman paljon lihaa. Voisin tarinoita aiheesta loputtomiin, mutta tyydyn sanomaan vain, että ei se minusta niin lihaisalta vaikuttanut. Tai sitten en vain totisesti muista, miltä liha maistuu. Burgeria parempaa oli se, että menin purilaiselle hetken mielijohteesta yksin. Oli miellyttävää olla omissa ajatuksissa ja katsella ihmisvilinää.

Palatessani kauppakeskuksessa sijaitsevasta ravintolasta käytävällä sijaitsevan Helsingin Sanomien lehtipisteellä oli käynnissä rähinä. Ohi kulkeneen pariskunnan toinen osapuoli oli napannut mukaansa esittelijältä maksuttoman lehden, mistä pari sai riidan aikaiseksi. Mies huusi, ettei helsinkiläistä lehteä saa ottaa, sillä olemme Tampereella. Ymmärrätkö, Tampereella! Hän huusi niin, että koko ostoskäytävä raikui. Räyhäämisestä huolimatta minulla oli lämmin olo. Maailma näyttää rullaavan ennallaan, sillä ihmisillä on kaiken kiireen keskellä aikaa kiukutella mitättömistä asioista.

Perjantaina päätin, että ainoa tehtäväni illalla on ostaa nippu tuoretta korianteria, ennen kuin vetäydyn lepäämään ansaitusti. Ilta sai kuitenkin odottamattoman käänteen, sillä uni ei enää tullutkaan sen jälkeen, kun muistin, että Syke-sarjan kaksi uusinta jaksoa on julkaistu. Jonkun mielestä katson varmasti paljon televisiosarjoja, mutta en itse ajattele niin. Minä olen tarinaharrastaja, ja onkin yhden tekevää, missä muodossa nautin tarvittavan tarina-annokseni. Hyggeä se joka tapauksessa on.

Mikä oli sinun arkiviikkosi ihanin hetki?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Saunaillan lohtupiirakka

Myönnetään, että viime aikoina olen mennyt ruokapöydässä monesti siitä, mistä aita on matalin, vaikka arkiruoissa olenkin ryhdistäytynyt oikein kunnolla. Viime viikonloppuna herkuttelin ystäväni kanssa ihanan suolaisella vegepiirakalla, joka lohduttaa ja lämmittää vuoden pimeimpään aikaan.
DSC_0169 (2)Olen saattanut saada aivotärähdyksen. Olen koko elämäni inhonnut juustoa ja vältellyt sen kaiken maailman korvikkeita. Vähän aikaa sitten tein itse cashewjuustoa, ja nyt kokkasin oikein perinteisen saunaillan piirakan vegaanisena versiona. Kai ihminen pitää aina siitä, mitä ei ole saanut tarpeeksi. Saman kuherrusvaiheen elin nimittäin pizzan kanssa, sillä en lapsuudessani saanut sitä. Heh, kuulostaa kurjalta, mutta kyse oli ihan omasta nirsoudestani. Ei sitä viitsinyt pelkkää pohjaa ja tomaattimurskaakaan syödä.

Vegejuustopiirakka

Vegaaninen valmispiirakkapohja (esim. Rainbow) | 1 prk Oatly iMatia | iso sipuli | iso paprika | tuoreyrttiä oman maun mukaan | kasviproteiinivalmistetta (esim. Elovenan kauramurua tai Verso Foodin Härkistä) | vegaanista juustoraastetta (esim. Violife tai Porlammin Vege) | suolaa ja mausteita oman maun mukaan

Sulata piirakkapohja ohjeen mukaan ja painele se vuoan pohjalle. Esipaista piirakkapohjaa 200 asteessa noin 10 minuutin ajan tai unohda kyseinen työvaihe kokonaan ja toivo sitten parasta, ettei se vaikuta piirakan koostumukseen.

Silppua kasvikset ja yrtit. Kuullota niitä pannulla kevyesti. Lisää joukkoon kasviproteiini ja ruskista se.

Kaada kulhoon Oatly iMat -kaurafraiche ja mausta se suolalla ja mausteilla. Lisää joukkoon kasvis-kasviproteiinisekoitus, ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon kourallinen vegejuustoraastetta, ja kaada seos piirakkapohjan päälle. Ripottele pinnalle vegejuustoraastetta. Paista piirakkaa 225 asteessa noin 30 minuutin ajan.

Suolainen vegepiirakka täytyy nauttia rottinkituoleilla vanhan talon kirjastohuoneessa, jonka keskipisteenä nököttää ruskeista tiilistä tehty takka. Huoneessa, jossa tuoksuu puu ja sauna. Kun rottingista ja lasista tehdylle pöydälle laskee piirakkalautasen, kuuluu tuttu kolahdus. Huoneessa, jossa ei oikein osaa sanoa, mitä onni on.

Mikä on sinun lohturuokasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Juustotonta juustoa ihan itse tehtynä

Pitääkö maitotuotteista luopuessa jättää taakseen myös juusto? Entä jos ei halua käyttää kaupan vegejuustoja? Kestääkö kotitekoisen juuston valmistaminen ikuisuuden? Ei, ei ja ei! Itse tehty cashewjuusto valmistuu aloittelijankin käsissä vartissa ja hyytyy puolessa tunnissa.
cashewjuustoSain Instagram-videoideni perusteella jo etukäteen paljon kyselyitä, miltä itse tehty vegejuusto maistuu. Minä olen syönyt lehmänmaidosta tehtyä juustoa pelkiltään joskus noin 20 vuotta sitten. Vähän ennen kouluikää suostuin vielä napostelemaan juustokuutioita, mutta sitten nirsous otti vallan – ja hyvä niin näin jälkikäteen ajateltuna. En siis ole paras henkilö vertaamaan vegaanista juustoa niin sanottuun perusjuustoon eli maitopohjaiseen juustoon. Enkä kyllä tiedä, voiko niitä edes verrata tai onko se ylipäätään tarpeellista.

Oletan, että ihmisten mielestä parasta juustossa on sen suolaisuus. Cashewjuusto saa suolaisuutensa ravintohiivahiutaleista ja ehdasta suolasta. Juuston hapan maku puuttuu, mutta en sitä itse vegaaniselta versiolta odotakaan. Keskityn itse mieluummin siihen, miten saan cashewjuustosta erityisen herkullisen ja missä kaikkialla voin hyödyntää valmista vegejuustoa.

Reseptini pohjana käytetään cashewpähkinöitä. Suolainen pähkinäseos muuttuu juustoksi agar agarin ansiosta. Suomalaiskaupoissa on tarjolla myös vegegeeliä, joka sisältää agar agaria, mutta ei ole kokonaan sitä, eikä se siksi ole niin tehokasta. Kannattaa siis etsiä ehdottomasti agar agaria, vaikka sen saatavuus on ollut aika kehnoa. Minä löysin Prismasta Fun Cakes -merkin agar agaria, ja käsitykseni mukaan sitä saa myös apteekeista. Meira on myös lanseerannut agar agar -purnukan viime kuussa, mutten ole sitä vielä itse löytänyt.

Harmillisesti cashewjuusto ei tietenkään sovi pähkinäallergikoille, mutta tätä reseptiä suunnitellessani selasin myös paljon perunaa ja soijamaitoa sisältävien pähkinättömien vegejuustojen reseptejä. Kotitekoinen vegaaninen juusto ei siis aina vaadi pähkinöitä.

Vegaaninen juusto cashewpähkinöistä

3,5 dl manteli- tai kauramaitoa |1,2 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl ravintohiivahiutaleita | 1 tl sitruunanmehua tai omenaviinietikkaa | 3 rkl öljyä | neljäsosa paprikasta paahdettuna | 2 tl soijakastiketta tai misotahnaa | 0,5 tl pippurisekoitusta | 1 tl suolaa | ripaus sipuli- ja valkosipulijauhetta | agar agar -seosta, jossa on 3,15 dl vettä ja 2,5 rkl agar agar -jauhetta

Keitä cashewpähkinöitä noin 20 minuuttia, huuhtele ne ja siirrä sauvosekoittimen kestävään kulhoon tai tehosekoittimeen. Mittaa cashewpähkinöiden joukkoon kaikki muut ainekset paitsi agar agar -seos. Muista paahtaa tuore paprika, jotta sen maku on syvempi.

Soseuta pähkinä-paprika-mausteseos tasaiseksi. Öljyä kevyesti astia, johon juustoseos on tarkoitus kaataa. Mallilla ei ole väliä, vaan sillä, minkä muotoisen juuston haluaa valaa.

Kuumenna reilut kolme desiä vettä lähes kiehuvaksi, ja laske sitten lieden lämpö matalalle ja sekoita agar agar -jauhe veteen. Sekoita voimakkaasti, ettei agar agar tartu kattilan pohjaan. Sekoita niin kauan, että seoksesta tulee geelimäistä.

Kaada geeli välittömästi cashewseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Agar agar alkaa hyytyä heti, joten aikaa toilailulle ei ole. Kaada koko juustoseos öljyttyyn astiaan ja siirrä se jääkaappiin. Seos hyytyy jo puolessa tunnissa, mutta parhaimman lopputuloksen saa muutaman tunnin hyydyttämisellä. Yön ylikin vegejuustoa voi pitää hyytymässä astiassa. Juusto irtoaa astiasta vaivatta, joten sen voi kumota lautaselle suoraan, eikä reunoja tarvitse erikseen irroittaa veitsellä. Valmis juusto kannattaa säilöä ilmatiiviissä astiassa hyydyttämisen jälkeen.

Reseptillä valmistuu melko iso juustokimpale, joten kannattaa tarvittaessa puolittaa ainesosamäärät tai tehdä jopa vain kolmasosa. Juusto säilyy noin neljä päivää jääkaapissa, joten jos tiedossa ei ole juhlia tai muuten vain suurta ruokailijamäärää, ei reseptin alkuperäisiä mittoja kannata käyttää. Jakamalla seoksen muutamaan pikkukulhoon ennen agar agarin sekoittamista joukkoon voi yhdellä kertaa testata useampaa juustomakua, jos erät maustaa eri tavoin. Agar agar hyytyy nopeasti, joten erottelu on tehtävä ennen kuin agar agaria on alkanut keittää.

Lähdin etsimään täydellisen vegejuuston reseptiä siksi, että kaipasin aamiaisleipiini täytettä. Yritän syödä mahdollisimman vähän leipää, mutta olen joutunut harmikseni huomaamaan, ettei kiireisinä aamuina oikein ehdi muuta kuin mutustella leivän. Aamiaisleivän täytyy olla täyttävä, sillä minun täytyy jaksaa sen voimalla monta tuntia. Ruokahaluni on melko alhainen aamuisin, joten aamiaisen täytyy olla helposti syötävää, ja sitähän leipä todella on.

Seuraavalla kokkauskerralla yritän saada juustosta vielä kiinteämmän, keltaisemman ja maultaan syvemmän. Kaksi ensimmäistä kohtaa korjaantuvat agar agarin määrää nostamalla ja kurkumaa lisäämällä. Makua voi syventää käyttämällä vaikkapa misotahnaa, joka harmillisesti jäi ostoslistaltani pois. Sitruunanmehun voi myös korvata omenaviinietikalla, jota ei omasta kaapistani sattunut löytymään.

Tällaisenaan resepti toimii hyvänä pohjana kotitekoiselle vegaaniselle juustolle, josta voi muokata mausteilla omaan makuun sopivan. Aavistuksen hyytelömäinen koostumus tekee juustosta helposti käsiteltävän, ja juustokimpale sopii erinomaisesti illanistujaispöytään suolakeksien kaveriksi ja pelkiltään naposteltavaksi.

Minkälaisia ajatuksia vegaaniset juustot herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa