Ketuiks meni! Epäonnistumisia, osa 294

Ne eivät ole vain keksejä. Ne ovat keksejä, joista ei koskaan tullutkaan minttusuklaakeksejä. Ne ovat koko ihmiselämän epäonnistumisen symboli. Eivät siksi, että ne olisivat täysin penkin alle mennyt suoritus, vaan erinomainen muistutus siitä, miksi on joskus ihan hyvä alittaa rima.
DSC_0196Kusta. Kämmätä. Mokata. Munata. Feilata. Tunaroida. Tyriä. Töpeksiä. Sählätä ja möhlätä. Yhtä kaikki, vihaan sitä silti: epäonnistumista. Mutta tällä viikolla olen jo onnistunut epäonnistumaan ainakin kahdesti. Ensiksi viimeisen päälle hiomani keksiresepti ei onnistunutkaan, ja sitä ennen olin tietysti ehtinyt katkaista vahingossa kuvaan tarkoitetun piparminttutangon. (Ripustaako joku muuten niitä oikeasti kuuseen? Ei ainakaan noita vihreänsävyisiä, sillä ne ovat lähimarketissa jo alennuslaarissa.)

Tarkoitukseni oli leipoa ihania, tummanpuhuvia ja sopivan kosteita keksejä, jotka minttuaromi aateloisi. Tulikin tavallisen vaaleita keksejä, jotka eivät edes maistu mintulta. Niitä tavallisia keksejä, jotka vastikään sain onnistumaan, kun olin niidenkin kohdalla kerran epäonnistunut. En siis tiedä, miten kekseistä saa tummia. Yhden konstin tosin osaan, sillä sitä olen kokeillut jo aiemmin. Kun ottaa leipomukset uunista ja antaa pellin livetä käsistä, syöksyvät leipomukset uunin pohjalle ja palavat. Silloin niistä tulee tummia. Kaupan päälle saa leivonnaiselta tuoksuvan uunin pitkäksi toviksi kärähtäneen hajun lisäksi.

Vaikka inhoan epäonnistumista, eivät jauhopeukalovastoinkäymiset totisesti ole niitä suurimpia elämässä. On silti turhauttavaa yrittää ja epäonnistua, olipa kyse pienestä tai isosta asiasta. Siksi olenkin joutunut ihan oikeasti opettelemaan epäonnistumista ja pettymysten kohtaamista, ja siitä tämä tämänviikkoinen keksiepisodi oli hyvä muistutus, vaikka tärkeimmät opit saa muualta kuin uunipelliltä.

Keksipettymys palautti kuitenkin mieleen monta epäonnistumista. Läheltä liipanneita töitä, penkin alle menneitä suorituksia ja asioita, joita ei oppinutkaan kerrasta. Sellaisia ovat koulupolulla neulominen ja miinuslasku allekkain. Neulomista en koskaan oppinut, miinuslasku alkoi toki sujua, kun tarpeeksi hakkasi päätä seinään. Sain loppujen lopuksi neulomisesta yläasteella vapautuksen, koska kaikki muu sujui niin hyvin. Turha töhrätä silmukoiden kanssa, kun lopputuloksena ei ole kuin itkua ja harmia.

Sanotaan, että mokailu tekee hyvää. Hyödyn huomannee vasta myöhemmin, ja siihen asti ei auta muu kuin hyväksyä mitättömältä maistuvat keksit, toiseksi tuleminen, perseelleen menneet silmukat ja pöhköt laskutoimitukset. Ei niitä kukaan nimittäin muistele. Paitsi tällaiset älyttömät perfektionistit itse vielä vuosien jälkeen, mutta se onkin jo ihan oma ongelmansa ja tarinansa.

Milloin viimeksi sinä mokasit?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ärsyttääkö hygge-viikko?

Loppuvuoden viikot tuntuvat lipuvan ohi sellaista vauhtia, etten oikein pysy perässä. Maa on musta, mutta mieli alkaa olla jo valkea, odottava ja innostunut. Siksi päätin koota yhteen kuluneen viikon hyggeimmät hetket. Samalla lukija voi päättää, kuinka paljon hygge-termin käyttö raivostuttaa.
DSC_0179Maanantaina olin niin täynnä energiaa edellisen viikon sairastelun ja siitä johtuneen makoilun vuoksi, etten oikein osannut rauhoittua, sillä energiaa tuntui riittävän valtavasti. Mitään ihmeellistä en kuitenkaan saanut aikaiseksi: katselin Salkkarit ja köllöttelin puhtaissa lakanoissa työpäivän jälkeen.

Tiistaina päätin, että joulumieli on parasta kaivaa esiin nyt, jos seesteisestä tunnelmasta aikoo nauttia kunnolla. Kävelin varhain aamulla aution joulutorin läpi, mutta päälle jätetyt koristevalot onneksi tervehtivät kulkijoita. Minulla oli laukussani lahja Joulupuu-keräykseen, josta olen tehnyt jokavuotisen perinteen itselleni. Tuli hyvä mieli. Tätä joulun odotus on parhaimmillaan. Sitä, että osaa arvostaa pieniä asioita ja pystyy auttamaan muita. Parempihan se olisi, että sellainen mieli vallitsisi ihan ympäri vuoden.

Keskiviikkona kokosin äidilleni valtavaa sukupuuta, ja kuuntelin samalla joululauluja. Oli aivan täydellistä olla yksin kotona ja kuunnella joulukipaleita jo sammuneilta teiniaikojeni supertähdiltä Britney Spearsilta ja Hilary Duffilta. Neliömme seinät jytisivät, kun joululaulut raikasivat. Uppouduin sukupuun tekemiseen niin kovin, että polveni kipeytyivät lattialla kököttämisestä. Miten ihmeessä lapsena pystyi samaan koko päivän ajan?

Sukupuun tekeminen on muuten todella hyggeä. Rentouttavaa ja inspiroivaa. Jokainen ihminen on tarina! Kaiken lisäksi touhu on erittäin viihdyttävää – varsinkin, jos törmää sellaisiin nimiin kuin Ananias ja Israelintytär. Mitähän heille tapahtui?

Torstaina syöksyin viimeisille joululahjaostoksille paikkaan, jossa ystäväni on töissä. Oli ihana seurata ihmisiä, nauttia rauhallisesta tunnelmasta ja vaihtaa ajatuksia. Sellaista ihanan tavallista arkea. Matkalla kotiin poikkesin syömässä American Dineriin saapuneen Beyond Meat -burgerin, jonka vegaanisen pihvin on tarkoitus muistuttaa mahdollisimman paljon lihaa. Voisin tarinoita aiheesta loputtomiin, mutta tyydyn sanomaan vain, että ei se minusta niin lihaisalta vaikuttanut. Tai sitten en vain totisesti muista, miltä liha maistuu. Burgeria parempaa oli se, että menin purilaiselle hetken mielijohteesta yksin. Oli miellyttävää olla omissa ajatuksissa ja katsella ihmisvilinää.

Palatessani kauppakeskuksessa sijaitsevasta ravintolasta käytävällä sijaitsevan Helsingin Sanomien lehtipisteellä oli käynnissä rähinä. Ohi kulkeneen pariskunnan toinen osapuoli oli napannut mukaansa esittelijältä maksuttoman lehden, mistä pari sai riidan aikaiseksi. Mies huusi, ettei helsinkiläistä lehteä saa ottaa, sillä olemme Tampereella. Ymmärrätkö, Tampereella! Hän huusi niin, että koko ostoskäytävä raikui. Räyhäämisestä huolimatta minulla oli lämmin olo. Maailma näyttää rullaavan ennallaan, sillä ihmisillä on kaiken kiireen keskellä aikaa kiukutella mitättömistä asioista.

Perjantaina päätin, että ainoa tehtäväni illalla on ostaa nippu tuoretta korianteria, ennen kuin vetäydyn lepäämään ansaitusti. Ilta sai kuitenkin odottamattoman käänteen, sillä uni ei enää tullutkaan sen jälkeen, kun muistin, että Syke-sarjan kaksi uusinta jaksoa on julkaistu. Jonkun mielestä katson varmasti paljon televisiosarjoja, mutta en itse ajattele niin. Minä olen tarinaharrastaja, ja onkin yhden tekevää, missä muodossa nautin tarvittavan tarina-annokseni. Hyggeä se joka tapauksessa on.

Mikä oli sinun arkiviikkosi ihanin hetki?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Saunaillan lohtupiirakka

Myönnetään, että viime aikoina olen mennyt ruokapöydässä monesti siitä, mistä aita on matalin, vaikka arkiruoissa olenkin ryhdistäytynyt oikein kunnolla. Viime viikonloppuna herkuttelin ystäväni kanssa ihanan suolaisella vegepiirakalla, joka lohduttaa ja lämmittää vuoden pimeimpään aikaan.
DSC_0169 (2)Olen saattanut saada aivotärähdyksen. Olen koko elämäni inhonnut juustoa ja vältellyt sen kaiken maailman korvikkeita. Vähän aikaa sitten tein itse cashewjuustoa, ja nyt kokkasin oikein perinteisen saunaillan piirakan vegaanisena versiona. Kai ihminen pitää aina siitä, mitä ei ole saanut tarpeeksi. Saman kuherrusvaiheen elin nimittäin pizzan kanssa, sillä en lapsuudessani saanut sitä. Heh, kuulostaa kurjalta, mutta kyse oli ihan omasta nirsoudestani. Ei sitä viitsinyt pelkkää pohjaa ja tomaattimurskaakaan syödä.

Vegejuustopiirakka

Vegaaninen valmispiirakkapohja (esim. Rainbow) | 1 prk Oatly iMatia | iso sipuli | iso paprika | tuoreyrttiä oman maun mukaan | kasviproteiinivalmistetta (esim. Elovenan kauramurua tai Verso Foodin Härkistä) | vegaanista juustoraastetta (esim. Violife tai Porlammin Vege) | suolaa ja mausteita oman maun mukaan

Sulata piirakkapohja ohjeen mukaan ja painele se vuoan pohjalle. Esipaista piirakkapohjaa 200 asteessa noin 10 minuutin ajan tai unohda kyseinen työvaihe kokonaan ja toivo sitten parasta, ettei se vaikuta piirakan koostumukseen.

Silppua kasvikset ja yrtit. Kuullota niitä pannulla kevyesti. Lisää joukkoon kasviproteiini ja ruskista se.

Kaada kulhoon Oatly iMat -kaurafraiche ja mausta se suolalla ja mausteilla. Lisää joukkoon kasvis-kasviproteiinisekoitus, ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon kourallinen vegejuustoraastetta, ja kaada seos piirakkapohjan päälle. Ripottele pinnalle vegejuustoraastetta. Paista piirakkaa 225 asteessa noin 30 minuutin ajan.

Suolainen vegepiirakka täytyy nauttia rottinkituoleilla vanhan talon kirjastohuoneessa, jonka keskipisteenä nököttää ruskeista tiilistä tehty takka. Huoneessa, jossa tuoksuu puu ja sauna. Kun rottingista ja lasista tehdylle pöydälle laskee piirakkalautasen, kuuluu tuttu kolahdus. Huoneessa, jossa ei oikein osaa sanoa, mitä onni on.

Mikä on sinun lohturuokasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Juustotonta juustoa ihan itse tehtynä

Pitääkö maitotuotteista luopuessa jättää taakseen myös juusto? Entä jos ei halua käyttää kaupan vegejuustoja? Kestääkö kotitekoisen juuston valmistaminen ikuisuuden? Ei, ei ja ei! Itse tehty cashewjuusto valmistuu aloittelijankin käsissä vartissa ja hyytyy puolessa tunnissa.
cashewjuustoSain Instagram-videoideni perusteella jo etukäteen paljon kyselyitä, miltä itse tehty vegejuusto maistuu. Minä olen syönyt lehmänmaidosta tehtyä juustoa pelkiltään joskus noin 20 vuotta sitten. Vähän ennen kouluikää suostuin vielä napostelemaan juustokuutioita, mutta sitten nirsous otti vallan – ja hyvä niin näin jälkikäteen ajateltuna. En siis ole paras henkilö vertaamaan vegaanista juustoa niin sanottuun perusjuustoon eli maitopohjaiseen juustoon. Enkä kyllä tiedä, voiko niitä edes verrata tai onko se ylipäätään tarpeellista.

Oletan, että ihmisten mielestä parasta juustossa on sen suolaisuus. Cashewjuusto saa suolaisuutensa ravintohiivahiutaleista ja ehdasta suolasta. Juuston hapan maku puuttuu, mutta en sitä itse vegaaniselta versiolta odotakaan. Keskityn itse mieluummin siihen, miten saan cashewjuustosta erityisen herkullisen ja missä kaikkialla voin hyödyntää valmista vegejuustoa.

Reseptini pohjana käytetään cashewpähkinöitä. Suolainen pähkinäseos muuttuu juustoksi agar agarin ansiosta. Suomalaiskaupoissa on tarjolla myös vegegeeliä, joka sisältää agar agaria, mutta ei ole kokonaan sitä, eikä se siksi ole niin tehokasta. Kannattaa siis etsiä ehdottomasti agar agaria, vaikka sen saatavuus on ollut aika kehnoa. Minä löysin Prismasta Fun Cakes -merkin agar agaria, ja käsitykseni mukaan sitä saa myös apteekeista. Meira on myös lanseerannut agar agar -purnukan viime kuussa, mutten ole sitä vielä itse löytänyt.

Harmillisesti cashewjuusto ei tietenkään sovi pähkinäallergikoille, mutta tätä reseptiä suunnitellessani selasin myös paljon perunaa ja soijamaitoa sisältävien pähkinättömien vegejuustojen reseptejä. Kotitekoinen vegaaninen juusto ei siis aina vaadi pähkinöitä.

Vegaaninen juusto cashewpähkinöistä

3,5 dl manteli- tai kauramaitoa |1,2 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl ravintohiivahiutaleita | 1 tl sitruunanmehua tai omenaviinietikkaa | 3 rkl öljyä | neljäsosa paprikasta paahdettuna | 2 tl soijakastiketta tai misotahnaa | 0,5 tl pippurisekoitusta | 1 tl suolaa | ripaus sipuli- ja valkosipulijauhetta | agar agar -seosta, jossa on 3,15 dl vettä ja 2,5 rkl agar agar -jauhetta

Keitä cashewpähkinöitä noin 20 minuuttia, huuhtele ne ja siirrä sauvosekoittimen kestävään kulhoon tai tehosekoittimeen. Mittaa cashewpähkinöiden joukkoon kaikki muut ainekset paitsi agar agar -seos. Muista paahtaa tuore paprika, jotta sen maku on syvempi.

Soseuta pähkinä-paprika-mausteseos tasaiseksi. Öljyä kevyesti astia, johon juustoseos on tarkoitus kaataa. Mallilla ei ole väliä, vaan sillä, minkä muotoisen juuston haluaa valaa.

Kuumenna reilut kolme desiä vettä lähes kiehuvaksi, ja laske sitten lieden lämpö matalalle ja sekoita agar agar -jauhe veteen. Sekoita voimakkaasti, ettei agar agar tartu kattilan pohjaan. Sekoita niin kauan, että seoksesta tulee geelimäistä.

Kaada geeli välittömästi cashewseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Agar agar alkaa hyytyä heti, joten aikaa toilailulle ei ole. Kaada koko juustoseos öljyttyyn astiaan ja siirrä se jääkaappiin. Seos hyytyy jo puolessa tunnissa, mutta parhaimman lopputuloksen saa muutaman tunnin hyydyttämisellä. Yön ylikin vegejuustoa voi pitää hyytymässä astiassa. Juusto irtoaa astiasta vaivatta, joten sen voi kumota lautaselle suoraan, eikä reunoja tarvitse erikseen irroittaa veitsellä. Valmis juusto kannattaa säilöä ilmatiiviissä astiassa hyydyttämisen jälkeen.

Reseptillä valmistuu melko iso juustokimpale, joten kannattaa tarvittaessa puolittaa ainesosamäärät tai tehdä jopa vain kolmasosa. Juusto säilyy noin neljä päivää jääkaapissa, joten jos tiedossa ei ole juhlia tai muuten vain suurta ruokailijamäärää, ei reseptin alkuperäisiä mittoja kannata käyttää. Jakamalla seoksen muutamaan pikkukulhoon ennen agar agarin sekoittamista joukkoon voi yhdellä kertaa testata useampaa juustomakua, jos erät maustaa eri tavoin. Agar agar hyytyy nopeasti, joten erottelu on tehtävä ennen kuin agar agaria on alkanut keittää.

Lähdin etsimään täydellisen vegejuuston reseptiä siksi, että kaipasin aamiaisleipiini täytettä. Yritän syödä mahdollisimman vähän leipää, mutta olen joutunut harmikseni huomaamaan, ettei kiireisinä aamuina oikein ehdi muuta kuin mutustella leivän. Aamiaisleivän täytyy olla täyttävä, sillä minun täytyy jaksaa sen voimalla monta tuntia. Ruokahaluni on melko alhainen aamuisin, joten aamiaisen täytyy olla helposti syötävää, ja sitähän leipä todella on.

Seuraavalla kokkauskerralla yritän saada juustosta vielä kiinteämmän, keltaisemman ja maultaan syvemmän. Kaksi ensimmäistä kohtaa korjaantuvat agar agarin määrää nostamalla ja kurkumaa lisäämällä. Makua voi syventää käyttämällä vaikkapa misotahnaa, joka harmillisesti jäi ostoslistaltani pois. Sitruunanmehun voi myös korvata omenaviinietikalla, jota ei omasta kaapistani sattunut löytymään.

Tällaisenaan resepti toimii hyvänä pohjana kotitekoiselle vegaaniselle juustolle, josta voi muokata mausteilla omaan makuun sopivan. Aavistuksen hyytelömäinen koostumus tekee juustosta helposti käsiteltävän, ja juustokimpale sopii erinomaisesti illanistujaispöytään suolakeksien kaveriksi ja pelkiltään naposteltavaksi.

Minkälaisia ajatuksia vegaaniset juustot herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Piipahdus buffettiin – uudistunut Rax huomioi vegaanit ja lapsiperheet

Aiemmin kenties vähän nuhjuisesta imagosta kärsinyt Rax Buffet on remontoinut niin ruokalistansa kuin ravintolamiljöönsä. Menun lopputulos huomioi entistä paremmin monimuotoiset ruokavaliot unohtamatta rasvaisia klassikoita. Uusi sisustus kuljettaa ruokailijan kuitenkin pikaruokamaailmaan räikeillä väreillään ja pelkistetyllä ilmellään.
DSC_0100 (3)DSC_0098 (4)DSC_0097 (3)DSC_0096 (3)DSC_0099 (3)Kauppakeskus on marraskuisena arki-iltana yllättävän hiljainen. Black Fridaykin näkyy vain satunnaisina mainintoina valotauluissa pyörivissä mainoksissa. Koskikeskuksen ylimmässä ostoskerroksessa sijaitsevassa Rax Buffet -ravintolassa on vielä hiljaisempaa kuin koko pytingissä. Kukapa arkena ylensyömään lähtisikään. Ei ravintola sentään tyhjä ole, ainoastaan ihanan rauhallinen – aivan kuin buffet-paikka olisi vain meidän isänpäiväseuruettamme varten.

Isänpäivälle Raxia osuvampaa paikkaa ei voisi meidän perheessämme olla, sillä se muistuttaa minua perheemme yhteisistä hetkistä lapsuudessani. Naurusta ja viikonloppuperinteistä. Hetkistä, jolloin vapaapäivät tuntuivat pidemmiltä kuin nykyään ja ruokailuista, joissa ei tarvinnut kytätä ravintoarvoja tai tuntea huonoa omatuntoa. Olin äärimmäisen nirso ja juustokammoinen lapsi, joten minä söin lähinnä lihapullia, nakkeja, pizzaleipää ja jäätelöä vanhempieni ähkiessä pizzojen parissa. Taisimme kaikki lopulta kyllästyä ja kasvaa ulos konseptista, joten Rax jäi vuosiksi, kunnes se kuluneena syksynä palasi mieleeni uudistuneen menunsa vuoksi.

Rax on kuluneen vuoden aikana ottanut valikoimiinsa vegaanisia lisukkeita, kuten maissipaloja ja jalapenonugetteja,  ja uusimpana tulokkaana pöytään on saapunut tilauksesta tehtävä Vöner-pizza. Lisäksi salaattipöydästä on tehty aiempaa monipuolisempi. Ruokailumme aikana Vöner-pizzalle oli niin paljon kysyntää, ettei sitä tarvinnut erikseen pyytää, sillä tuoreen pizzan saavuttua tarjolle se katosi salamannopeasti ruokalautasille. Itse asiassa täytyi olla suorastaan valppaana, että ehti hakea oman palansa, ennen kuin pizza katosi tarjottimelta.

En yhtään ihmettele Vöner-pizzan suosiota, sillä on pakko myöntää, että jalapenoja, grillattuja vihanneksia, vegaanista kebabia eli Vöneriä ja maidotonta juustoa sisältävä pizza oli kerrassaan herkullinen: rasvainen ja tulinen. Pizza maistui niin hyvältä, ettei sen uskoisi olevan pikaruokaa tarjoilevan buffet-ravintolan kiireellä tehtävä lätty. Raxista voi onneksi nykyään ostaa ruokaa mukaan joko tilaamalla kokonaisen pizzan take awayna tai täyttämällä noutoboksin linjaston antimilla, joten rasvan himon iskiessä suuntaan taatusti nappaamaan kotiin Vöner-pizzan.

Ruokapuolen onnistunut ryhtiliike ei valitettavasti näytä yltäneen ravintolan sisustukseen, sillä Raxia ei voi luonnehtia erityisen viihtyisäksi paikaksi. Mieleen tulee päiväkodin leikkitila, jonka suurilla pöydillä liidut sauhuavat ja vesivärit sotkevat paljaaksi jääneet pinnat. Arki-iltana ruokailemassa on vain muutama seurue, mutta tunnelma tuntuu silti kiireiseltä. On pakko juosta linjastolla, väistellä muita ja kurkotella suuren pöydän yli kuullakseen ruokailutovereita.

Ymmärrän, ettei Raxia ole välttämättä suunniteltu tyydyttämään kulinarismista kiinnostuneiden lapsettomien kaupunkilaisten tarpeita, mutta pidän silti vähän kummallisena, että sisustus palvelee vain lapsiperheitä. Ravintola näyttää suurelta leikkimaailmalta, jossa värikkäät huonekalut kohtaavat valkoiset seinät. Kuulostaa paperilla raikkaalta idealta, mutta käytännössä se näyttää vähän halvalta. Tiedostan kyllä edelleen, ettei kyseessä ole fiilistelybistro, mutta kai lapsiperheetkin pitävät kauniista ympäristöstä.

Yleensä oletetaan, ettei buffet-ravintoloiden tai lounaspaikkojen tarvitse olla millään tavalla viihtyisiä, sillä idea on käydä niissä joko nopeasti tai keskittyä vain ylenpalttiseen mättämiseen, jolloin tunnelma on toissijainen. Eihän sen niin pitäisi olla! En myöskään usko, että raha on syy ankeaan sisustukseen. Jos on mahdollisuus ostaa pöytiä, tuoleja ja lamppuja, voi valinnat tehdä myös tyylillä budjettia kunnioittaen. Ehkäpä yksinkertaisen sisustuksen tehtävä onkin asettaa rajat viihtyvyydelle ja lisätä siten liikettä – ja rajoittaa henkilön syömää ruokakuormaa.

Buffet-paikoissa ruokailevia tuntuu hallitsevan pakko syödä koko rahan edestä -ajattelu, mikä yleensä ajaa järjettömään, aivan päättömään mättämiseen, joka päättyy ähkyyn. En itse ajattele ateriahintaa buffetissa, mutta huomaan sortuvani syömään liikaa. Tällä kertaa yritin pitää järjen ruokailussa mukana, mutta söin silti enemmän kuin olisi pitänyt.

Minun Rax-ateriani maksoi 11,95 euroa, alennuskupongilla itse asiassa vain 9,95 euroa. Se on todella pieni hinta syömästäni ruokamäärästä, vaikken ylettömästi mutustellutkaan. Söin maissia, salaattia, kirjaimellisesti muutaman ranskalaisen, kaksi sipulirengasta, pari kasvisnugettia ja muutaman palan Vöner-pizzaa. Auki kirjoitettuna määrä tuntuu hurjalta, mutta melko maltilliselta siihen verrattuna, että monet mähkivät kasoittain pizzaa ja lisukkeita.

On tietysti ihmisen omalla vastuulla syödä kohtuudella, mutta olisi myös hienoa, jos ruokapaikka tukisi kohtuullisuutta ja ekologisuutta. En tosin tiedä, voiko sellaista vaatia miltään buffet-ravintolalta, jos kuitenkin on ihmisen oma valinta syödä itsensä ähkyyn ja mahdollisesti tuottaa hävikkiä syytämällä lautaselta syömättä jääneet ruoat suoraan biojätteeseen. Ohjelaput tuskin auttavat ohjaamaan käyttäytymistä, sillä rajattomiin buffetteihin mennään juuri siksi, ettei rajoja mähkimiselle ole.

Ajatuksena ylensyöminen tuntuu eettisesti arveluttavalta, mutta ymmärrän silti, miksi Raxin kaltaisia paikkoja on. Ne todella sopivat holtittomiin herkutteluhetkiin ja palvelevat erinomaisesti seurueita, joissa ruokavaliot menevät ristiin ja tietysti myös perheitä, sillä ravintolatilan suunnittelu on hyvin lapsiystävällinen leikkipaikkoineen ja leveine käytävineen. Hintataso hellii perheitä, sillä ravintola huomioi lapset, jotka syövät edullisemmin iän mukaan (3,95–7,95 €). Buffetin hinta vaihtelee kaupungin, kellonajan ja päivän mukaan (11,95–13,95 €), ja pelkän salaattipöydän saa pari euroa edullisemmin kuin koko buffetin. Ottaen huomioon Suomen hintatason on kyseessä todella hyvä hinta-laatusuhde.

Seuraavaksi Rax voisi keskittää uudistumisenergiansa viihtyvyyteen, vaikka sisustusta on ainakin lapsuuteni vuosista muutettu aiempaa modernimpaan suuntaan. Uskon, että ihmiset kaipaavat ruokailultaan muutakin kuin ähkyä. Mukavat penkit, kaunis valaistus ja mielenkiintoiset yksityiskohdat eivät kannusta vetelehtimään, vaan nauttimaan entistä enemmän seurasta ja ruoasta. Jokainen järkevä ihminen tajuaa, ettei buffetissa voi koko päivää istua.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Raxista? Käytkö buffet-ravintoloissa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Pähkinätön ja maidoton Oreo-juustokakku ei kaipaa uunia tai liivatetta

Kookoskermasta ja maidottomasta tuorejuustosta tehtävä Oreo-juustokakku hellii pähkinäallergikkoja eikä vaadi pakastimessa säilyttämistä. Tälläkin kertaa resepti on ihan oikeasti helppo ja nopea!
veganoreocheesecakeOn olemassa jokin kirjoittamaton sääntö, että minun kuuluu kehittyä leipomisessa jatkuvasti virheitä tehden. En usko, että kukaan muu pystyy mokaamaan yhtä usein ja ääliömäisesti kuin minä kokeillessani uusia reseptejä. Ihan joka kerta.

Ideani oli jälleen mainio ja lopputuloskin herkullinen, mutta väliin mahtui muutama pieni mutka. Unohdin muuntaa inspiraatioreseptini käyttämääni suurempaan kakkuvuokaan sopivaksi, minkä vuoksi pohja jäi hieman rakoilevaksi ja kakku tarpeettoman matalaksi. Nämä virheet korjaantuvat lisäämällä keksien ja tuorejuuston määrää.

Pähkinätön ja maidoton Oreo-juustokakku

Kakun halkaisija 25 cm

Pohjaan 20 Oreo-keksiä eli puolitoista pakettia Oreoita | 3 rkl maidotonta margariinia (esim. Keiju tai Lidlin oma merkki) | 1 tlk eli 400 g kookoskermaa (esim. Vietcoco) | 10 rkl tomusokeria | 1–2 paketia eli reilut 300 g vegaanista tuorejuustoa | 1–2 pussia vegegeeliä tai ohjeen mukaan agar agaria | 1–2 tl piparminttuaromia | päälle murskattuja Oreoita oman maun mukaan, puoli paketillista riittää

Murskaa puolitoista pakettia Oreoita sileäksi muruksi, ja sekoita niiden joukkoon sulatettu margariini. Muovaile irtopohjavuokaan Oreo-pohja, ja anna pohjan jähmettyä jääkaapissa sen aikaa, että juustokakkumassa on valmis.

Sekoita noin 200 grammaa tuorejuustoa, 400 grammaa kookoskermaa ja 10 ruokalusikallista tomusokeria huolellisesti kulhossa tasaiseksi seokseksi, ja käytä tarvittaessa blenderiä tai sauvasekoitinta. Tarkista massan notkeus ja maku, ja lisää tuorejuustoa, jos seos tuntuu liian juoksevalta eikä tuorejuusto tunnu maistuvan liikaa läpi. Jos lisää loput tuorejuustosta seokseen, saa myös lisäkorkeutta kakulle.

Mausta seos piparminttuaromilla, ja tarkista sen jälkeen maku. Kiehauta vegaanisen liivatteen pakkauksen ohjeen mukaan vettä kattilassa ja lisää joukkoon vegegeeli tai agar agar. Yhdistä seos heti juustokakkumassaan, sillä sekä vegegeeli että agar agar jähmettyvät todella nopeasti. Sekoita huolellisesti, ja kaada massa sitten jähmettyneen kakkupohjan päälle. Koristele Oreoilla, ja anna koko kakun jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Valitsin vähän vääränlaisen tuorejuuston kakkuun, sillä mielestäni käyttämäni Sheesen tuorejuusto maistui ja tuoksui  tässä tapauksessa haisi  kakkumassan läpi. Syy lienee se, että Sheesen maustamaton tuorejuusto on kaiketi tarkoitettu suolaiseen leivontaan. Oatlyn PåMackan on maultaan hyvin neutraali, mutten uskaltanut sitä ostaa, koska ajattelin sen kuuluvan ehdottomasti vain suolaisiin ruokiin tai levitteeksi leivän päälle. Suosittelen siis valitsemaan tuorejuuston huolella: mitä huomaamattomampi maku, sen parempi.

Piparminttuaromi antaa kakulle ihanan raikkaan sivumaun, muttei hallitse sen makumaailmaa. Jos haluaa eläytyä minttuteemaan enemmänkin, kannattaa ostaa vihreää elintarvikeväriä, sillä läpinäkyvä piparminttuaromi ei värjää kakkua. Jos valitsee huonon tuorejuuston niin kuin minä tietysti tein, piparminttuaromi peittää sen hallitsevaa makua hyvin.

Alkuperäisen reseptin mukaan erillistä hyydytysainetta ei tarvittaisi, mutta minä päätin varmuuden vuoksi laittaa vegaanista liivatetta eli vegegeeliä massan sekaan. Vegegeeli on tehty agar agarista ja johanneksenleipäpuujauheesta, ja yhtä hyvin sen tilalla voikin käyttää pelkkää agar agaria, joka kuulemma on vielä tehokkaampaa. Tässä kakussa ei kuitenkaan tarvita valtavaa hyytysmistehoa, joten agar agaria huomattavasti edullisempi vegegeeli riittää mainiosti. Kumpaakin löytää isommista marketeista; minä bongasin ne Prismasta.

Vaikka ohjeen kakku ei olekaan mikään varsinainen pakastinkakku, toisin kuin useimmat pähkinästä ja kookosöljystä valmistettavat leipomukset ovat, kannattaa sitä silti säilyttää kylmässä, sillä pitkään huoneenlämmössä ollessaan kakku alkaa muuttua velliksi. Väitän, ettei se kestä lämpöä samalla tavalla kuin perusjuustokakut.

Kakun tuorejuustomassa ei ole liian makea, vaan sopivalla tapalla hapan tuorejuuston ansiosta, ja siksi juustokakku saakin makeutensa pääosin Oreo-kekseistä. Talviaikaan kakku muuntuu helposti jouluteemaan sopivaksi, kun Oreot korvaa piparkakuilla. Sitä en tosin tiedä, minkälainen soppa syntyy, jos pohjankin korvaa piparilla. Suosittelen siis hurvittelemaan vain koristelun suhteen, ellei sitten ole itsevarma ja yleensä kaikessa onnistuva leipuri.

Jos haluaa tehdä pakastimessa säilytettävän, enemmän raakakakkua muistuttavan vegekakun, kannattaa tutustua pähkinäiseen Oreo-juustokakkureseptiini ja vadelma-cashewpähkinäkakun ohjeeseen.

Mitä maidotonta tuorejuustoa leivonnassa kannattaisi käyttää?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suurpiirteisen ja yksinkertaisen leipurin marjapiirakka

Kun luvassa on kyläilyä tai ihan vain päätöntä syysfiilistelyä, voi esiin kaivaa mainion valmistaikinan ja pakastimen perälle unohtuneen marjapussin ja pyöräyttää alle puolessa tunnissa maailman yksinkertaisimman ja suurpiirteisimmän marjapiirakan.
DSC_0095

Luvattoman helppo marjapiirakka

Lidlin puff pastry -rulla | 600 g pakastemarjoja | sokeria oman maun mukaan | sopiva määrä perunajauhoja | kaurakermaa reunojen voiteluun

Anna pakastemarjojen sulaa huoneenlämmössä. Sekoita joukkoon sokeria haluttu määrä, ja lisää lopuksi perunajauho. Ohjeessa, jota tutkin, kerrottiin perunajauhon määräksi puoli desiä, mutta minun piirakkaan lurahti kyllä ainakin kaksinkertainen määrä sitä, sillä pelkäsin, ettei täyte hyydy uunissa. Järkevät kuulemma käyttäisivät hillosokeria, vaikka sitä ei mielestäni suositella uuniin laitettavaksi, mutta minähän en mikään leivontaguru olekaan.

Asettele puff pastry -rulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ja taittele taikinalevyn reunat sisäänpäin. Nypi reunat mataliksi seinämiksi, jottei marjatäyte pääse livahtamaan pellille. Kaada marjatäyte piirakan päälle, ja voitele reunat kaurakermalla. Paista piirakkaa noin 20 minuuttia 200 asteessa. Paistoaika on tietysti uunikohtainen, joten marjaherkkua kannattaa pitää silmällä. Ja ihme kyllä, perunajauholla kyllästetty marjamurska hyytyy erinomaisesti uunissa. (Näin jo etukäteen mielessäni aiheuttamani katastrofin, jossa joko marjapiirakka räjähtää uunin seinille tai täyte valuu pellille muuttaen koko piirakan epämääräiseksi punaiseksi liejuksi. Turhaan murehdin!)

Lidlistä saatava puff pastry -taikinarulla on muuten monestakin syystä erinomainen tuote. Ensinnäkin se maksaa vain euron, ja toisekseen jääkaapissa säilytettävä levy on sopivan suuri ja ohut jo valmiiksi, minkä ansiosta ei tarvitse kaulia ja liittää yhteen useita pieniä pakastelevyjä, jotka sitä paitsi pitäisi etukäteen sulattaa.

Olin ennen paljon nykyistä ehdottomampi ruoka-asioissa, ja koin jatkuvaa huonoa omatuntoa puolivalmisteiden tai einesten käytöstä, ja yksiselitteisesti tuomitsin oikeastaan kaikki kauppojen hyllyjen herkut. On tietysti edelleen selvää, että kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa ja tehdä sitä usein itse, mutta samaan aikaan voi olla ihan tyytyväinen tuotteisiin, jotka helpottavat arkea. En esimerkiksi koskaan saisi aikaiseksi tehdä itse voi- tai lehtitaikinaa tai suolaisen ruoan ikipakastesuosikkejani pelmeneitä.

Elämä on kaikin puolin helpompaa, kun hylkää ehdottomuuden niin ruokapöydässä kuin muutenkin elämässä.

Voiko marjapiirakkaa tehdä vielä tätäkin helpommin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Hyvästit noutoruoalle – intialainen kikhernemakhani valmistuu edullisesti omassa keittiössä

Miltä kuulostaisi intialainen illallinen neljälle alle kympillä? Entä vartissa valmistuva yli 15 ainesosan kastike? Haiskahtaa pahasti kikhernemakhanilta.
kikhernemakhani-mediakkaMakhani on hindi-urdun sana, joka tarkoittaa ”voin kanssa”. Kuulutin itse kotona kovaan ääneen valmistavani masala-kastiketta, kunnes jaksoin tutkia reseptiä tarkemmin, jolloin huomasin, ettei masala todellakaan ole sama kuin makhani. Ja makhani taasen ei ole meille Suomen intialaisissa ravintoloissa ruokailleille vieras käsite. Makhani tunnetaan paremmin Butter chicken -muodossa menussa. Vegaanisena en ruokalajia ole ravintolassa nähnyt, mutta onneksi kotikeittiössä se valmistuu oikeasti nopeasti. Eikä se ole edes kovin voinen, vaikka rasvaista kookosmaitoa reseptiin kuuluukin.

Reseptissa mainittavaa Garam masala -mausteseosta ei tarvitse hakea Intiasta eikä edes etnisestä kaupasta saakka, sillä sitä saa monesta lähikaupasta ihan Santa Marian valmistamana. Olen itse asiassa erittäin innostunut ja viehättynyt Santa Marian Extra Fine Selection -maustesarjasta, joka todella vaikuttaa siltä, että maailmalla on matkattu. Garam masala -maustetta lisätään kikhernemakhaniin vain teelusikallinen, mutta sitä ei kannata jättää pois, sillä yhdessä yrttien ja vihannesten kanssa se tekee kotitekoisesta makhanista yllättävän aidontuntuisen intialaispöperön.

Aitoon intialaiseen keittiöön ei todennäköisesti kuulu oikominen, mutta minun ajoittain kiireistä arkeani se valitettavasti on osa. Enkä rehellisyyden nimissä jaksa rauhallisena sunnuntainakaan kököttää kyökissä – kun voi esimerkiksi maata sängyssä tai intoutua lenkille asti. Vaikka perusmakhanikastikkeessa ainesosia on yli 15, uskallan väittää, että resepti on helppo. Ei mittaamista ja soseuttamista kulinarismin lakipisteeksi ainakaan voi kutsua.

Helppo intialainen makhanikastike

4 annosta

400 g kikherneitä | 400 g tomaattimurskaa | 2 dl kookosmaitoa | 65 g babypinaattia | kourallinen silputtua korianteria | 2 rkl sitruunanmehua | pala inkivääriä silputtuna | kaksi  valkosipulinkynttä | yksi pieni punasipuli silputtuna | 1 tl paprikajauhetta | 2 tl chilijauhetta | 2 tl valkosipulijauhetta | 2 tl sipulijauhetta | 1 tl garam masala -mausteseosta | suolaa oman maun mukaan

Lisää kermaisuutta ja tulisuutta?

Cashewkerma

40 g cashewpähkinöitä | 1,25 dl vettä

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi kattilassa. Tämä vie noin 30 minuuttia. Kaada pähkinät erilliseen kulhoon ja lisää vesi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Rawit-chilit

Rawit-chilit ovat oikeasti tulisia eikä niitä tarvita kovin montaa koko kastikkeeseen. Pikkuruiset chilit kannattaa saksia kastikkeeseen, ja sen jälkeen kannattaa vielä koko seos surauttaa kertaalleen tasaiseksi. Jos kaikki eivät nauti tulisesta ruoasta, kannattaa tietysti erottaa osa seoksesta toiseen kulhoon ja lisätä chiliä oman maun mukaan siihen.

Kaksi vaihetta: silppua ja soseuta

Kaada tomaattimurska suureen kulhoon, ja lorauta sitten sekaan kookosmaito. Hienonna sipulit ja inkivääri huolellisesti, silppua tuore korianteri ja pinaatti suurpiirteisesti ja lisää pilkotut ainekset tomaatti-kookosmaitoseokseen. Mittaa mukaan kuivat mausteet ja sitruunanmehu. Jos seos tuntuu liian paksulta, voi sitä ohentaa vedellä. Liian vetisen kastikkeen pelastaa se, että siihen lisää kikherneitä enemmän kuin ohjeessa on kerrottu.

Jos haluaa kastikkeesta tulisen, kannattaa rawit-chilit saksia tässä vaiheessa seokseen mukaan, jotta ne hienontuvat soseuttaessa kunnolla ja tekevät kastikkeesta tasaisen tulisen. Surauta seos siis tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Tadaa! Pitkätöinen makhani on lähes valmis.

Huuhtele ja valuta kikherneet siivilässä kylmän veden alla. Kuumenna pieni määrä öljyä pannulla, lisää kikherneet ja anna niiden lämmetä hetki pannulla. Kaada sitten kastike pannulle ja kuumenna se. Jos haluaa seokseen lisäkermaisuutta, kannattaa cashewkerma lisätä vasta pannulla. Tällöin rakenteesta tulee täyteläisempi ja kuohkeampi.

Tarjoa kikhernemakhani keitettyjen perunoiden tai pannulla paistettujen viipalepottujen kera.

Kikherneet sopivat makhaniin valtavan hyvin, mutta kuten varsin lyhyellä nokkelalla päättelyllä on mahdollista todeta, voi ne tietysti korvata lihalla, mitä en tietenkään suosittele, mutta kuulemma monet pitävät kanasta intialaisessa ruoassa.

Jos haluaa vielä enemmän take away -intialaisen tuntua, voi aterian kylkeen ostaa naanleipää. Suojakaasuun pakatut lätyt kannattaa unohtaa ja ostaa ennemmin pakasteesta saatavia vegaanisia Vepura-merkkisiä naanleipiä, joita saa sekä maustamattomana että valkosipulinmakuisena. Pakasteleipästen koostumus on yllättävän lähellä yleensä jogurttipohjaista naania, vaikka Vepuran leivät ovat vegaanisia.

Vegaanisen kikhernemakhanin annoshinnaksi tulee reseptillä reilut kaksi euroa. Ainakin alle 2,50 eurolla pitäisi saada yksi annos. Jos kastikkeeseen lisää cashewpähkinöitä ja chilejä, tulee hinnaksi noin 2,60 euroa annosta kohden. Voittaa mennen tullen 14 euron noutopöperöt, vaikka ovat nekin ihania silloin tällöin. Kunpa silti olisi aina aikaa ja voimia kokata pitkällä kaavalla.

Ps. Tiedetään, että kikhernemakhani näyttää enemmän ruumiin eritteeltä kuin maailman makumatkalta, mutta minä uskallan väittää, että usein parhaimmat maut eivät ulkonäöllään pröystäile.

Alkuperäinen resepti on bongattu Vegaanikeittiö-lehdestä (5/2017), mutta olen muokannut sitä itse.

Viihdytkö pitkien reseptien äärellä keittiössä vai luotatko noutoruokaan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklainen avokadomousse hurmaa luonnollisuudellaan

Elämässä on oltava sijaa herkuttelulle, mutta sen voi hoitaa ainakin silloin tällöin maltillisesti. Skeptistäkin maistelijaa pystyy juksaamaan helposti avokadopohjaisella suklaamoussella, joka ei ole suklaata tai maitotuotteita nähnytkään, ainoastaan ihanan luonnollisia ainesosia!
DSC_0176

Vegaaninen suklaa-avokadomousse

Kaksi annosta

Kaksi avokadoa | 4 rkl vaahterasiirappia | 4 rkl kookosmaitoa | 2 rkl kaakaojauhetta

Halkaise avokadot ja irroita kypsä hedelmäliha kuorista kulhoon. Mittaa mukaan vaahterasiirappi, kookosmaito ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Kypsä avokado muuttuu tasaiseksi soseeksi eli vihreitä sattumia ei pitäisi jäädä seokseen lainkaan. Vaahterasiirapin voi halutessaan korvata hunajalla ja kookosmaitoa lisätä enemmän, jos seoksesta haluaa juoksevamman. Anna moussen jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia, mieluummin tunnin.

Oletko käyttänyt avokadoa makeiden herkkujen valmistamiseen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklaakeksejä ei niin vain leivotakaan

Kun leivon, saan varautua siihen, että ensimmäinen yritys menee ihan varmasti pieleen. Niin kävi suklaakeksienkin kanssa, sillä sain oppia erehdyksen ansiosta, ettei keksitaikinaa todellakaan tehdä huiskimalla aineksia kulhoon mielivaltaisesti. Keksitaikinan teko on taidetta. Ainakin jauhoporopeukalolle.
DSC_0127Välillä tuntuu siltä, että makeat leivontaohjeet ovat täynnä minulle viritettyjä ansoja. Seuraan eniten kanadalaisia vegaanivloggaajia, joten mitat ohjeissa on merkitty aina kuppeina, jotka sitten muunnan deseiksi välillä kuuliaisesti nettimuunninta käyttäen tai sitten päässä laskien, jolloin lopputulos on usein sellainen kuin viimeksi: katastrofi.

Suklaakeksiresepti on äärimmäisen helppo muuntaa vegaaniseksi ja oikeasti yksinkertainen leipomus vähän pienemmällekin jauhopeukalolle. Keksit onnistuvat, jos ei tee niin kuin minä tein ensimmäisellä kerralla. Jos ohjeessa pyydetään käyttämään fariinisokeria, älä käytä ruokosokeria, sillä ne eivät ole sama asia. Älä sekoita kuivia aineita ensiksi ja lisää sitten sikin sokin voita ja kasvijuomaa. Enkä suosittele tekemään muuntolaskuja lennosta leipoessa, koska silloin on mahdollista, että esimerkiksi vehnäjauhoja livahtaa taikinaan vain kolmasosa siitä, mitä pitäisi.

Ehkä helpoimmat reseptit ovatkin niitä vaikeimpia, jos kuvittelee, ettei tarvitse keskittyä. Tai sitten vika on oikeasti ihan vain minussa ja taidoissani.

Vegaaniset suklaakeksit

noin 23 kpl

1,2 dl vegaanista margariinia (esim. Keiju)| 2,4 dl fariinisokeria | 0,6 dl kasvijuomaa (esim. kaura- tai mantelijuoma) | 3,6 dl vehnäjauhoja | 1 tl leivinjauhetta | 1 tl ruokasoodaa | 1 tl jotakin vaniljaista sokeria tai vanilja-aromia | ripaus suolaa | 1 dl vegaanisia tummasuklaahippuja (esim. Pirkka)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri hyvin yhteen haarukalla tai vispilällä, sähkövatkainta ei tarvitse käyttää. Kun seos näyttää ilmavalta, lisää joukkoon kasvijuoma ja vanilja, ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä loput kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kuivat aineet vähitellen märkään seokseen huolellisesti sekoittaen. Kaada joukkoon suklaahiput, kun taikinamassa näyttää tasaiselta, ja kääntele seosta vielä tasaisesti, jotta suklaahiput levittyvät. Muotoile taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille, ja jätä niiden väliin tarpeeksi tilaa. Perusuunipellille mahtuu noin yhdeksän keksiä.

Jos luistaa huolellisuudesta tai sekoittaa aineet väärässä järjestyksessä, tuloksena on, noh, sellaista ruskeaa liejua koko pellin leveydeltä. Kokeiltu on. Siksi on myös tärkeää, että taikinapallot malttaa asetella pellille tarpeeksi väljästi.

Paista keksejä noin 11 minuuttia 176-asteisessa uunissa keskitasolla. Keksien täytyy antaa jäähtyä pellillä, ennen kuin ne siirtää tarjoiluastiaan, sillä ne jäävät helposti kiinni pohjastaan.

Kauhistuttaako sinua leivonnaisten sokeri- ja rasvamäärä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa