Rapeat ruskeapapupyörykät kotikonstein

Pieni surautus sauvasekottimella, mausteet kyytiin ja vähän korppujauhoja. Mutta miten ihmeessä pehmeästä papumassasta saisi rapsakoita pyöryköitä ilman rasvakylpyä?
OLYMPUS DIGITAL CAMERAPapujen ja linssien käytöstä kertovasta tekstistäni tuli yllättäen erittäin luettu, mikä teki kaltaiseni papusaarnaajan iloiseksi. Mutta millainen saarnamies on sellainen, joka ei tarjoa käytännön vastinetta opetuksilleen! Kokeile siis jo tänään ruskeista pavuista tehtäviä pyöryköitä. Pullukat pavut on helppo soseuttaa, eikä luvassa ole läheskään yhtä uuvuttavaa taistoa kuin kikherneiden kanssa.

Ruskeiden papujen pehmeä maku antaa hyvin tilaa mausteille, joilla luodaan hallitseva maku pyöryköihin, koska pavut eivät maistu miltään, varsinkaan käsiteltyinä pyöryköissä tai pihveissä. Raskaan sarjan vegaanin ei kannata säikähtää sitä, että pyörittelyvaiheessa raa’at pyörykät näyttävät vaaleasta jauhelihasta tehdyiltä teollisuuspalloilta. Mielikuvat piiloon ja paistelemaan!

Ruskeapapupyörykät

n. 20 kpl

2 tlk ruskeita papuja (esim. Pirkka) | 1 dl korppujauhoja | 3 rkl öljyä
2 rkl sitruunanmehua | loraus vettä | tuoretta korianteria tai persiljaa
yksi pieni punasipuli  yksi valkosipulinkynsi | juustokuminaa | suolaa | mustapippuria halutessasi harissaa tai tomaattipyrettä

1. Huuhdo kevyesti ruskeat pavut siivilässä. Niistä ei tarvitse tulla täysin puhtaita.
2. Kaada pavut erilliseen astiaan, lisää tilkka vettä ja soseuta sauvasekottimella melko sileäksi massaksi. Joitakin sattumia voi jättää.
3. Yhdistä korppujauhot, öljy ja sitruunanmehu. Sekoita hyvin ja anna seoksen turvota hetki. Kaada sitten korppujauhot paputahnaan. Sekoita erittäin hyvin.
4. Silppua punasipuli erittäin hienoksi. Purista valkosipulinkynnet, ja hienonna valitsemasi tuoreyrtti.
5. Yhdistä sipulit ja yrtit massaan. Sekoita huolella. Lisää kuivamausteet ja maista.
6. Lisää vielä halutessasi harissaa tai tomaattipyrettä. Harissa antaa mukavaa pientä tulisuutta ja punaista väriä pyöryköihin. Tomaattipyre tuo väriä ja hennon maun ilman tulisuutta. Sekoita.
7. Kastele kädet kylmällä vedellä ja pyörittele pikkuruisia pyöryköitä pellille. Halutessasi voit vielä pyöritellä pallukat seesaminsiemenissä. Itse jätin sen tällä kertaa tekemättä.
8. Sitten onkin kypsentämisen vuoro. Tavoitteenani oli saada aikaan mahdollisimman rapeita pyöryköitä ilman rasvakeitintä, jota minulla ei tosin edes ole. Paistoin pyöryköitä ensiksi 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes pinta näytti rapealta. Sitten siirsin pyörykät paistinpannulle. Paistoin kauniit pinnat kummallekin puolelle. Tämän jälkeen paahdoin pyöryköitä vielä ensimmäisen paistoerän asentoon nähden toisin päin uunissa melkein 250 asteessa, kunnes pinta näytti kunnolla rapealta. Jälkikäteen ajateltuna paistinpannuvaihe oli täysin turha: paahtaminen uunissa molemmin puolin riittää. Lämpöä kannattaa lisätä paiston loppuvaiheessa.

Mikä on sinun suosikkivegepyörykkä- tai pihviresepti?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ruokaa kaukaa ihan lähellä: Kurkkaa nämä erikoisliikkeet Tampereella!

Lähituotettua ruokaa kannattaa suosia, mutta makumatka paikallisten yrittäjien herkkukeitaisiin keskustassa ei ole pahitteeksi. Tiesitkö, että tie Etelä-Eurooppaan, Lähi-itään ja Aasiaan on yllättävän lyhyt?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Culinaria Keittiöelämää, Aleksis Kiven katu 13

Laukontorin läheisyydessä sijaitseva Culinaria Keittiöelämää on italialaiseen ja espanjalaiseen ruokaan hurahtaneen harrastajan toiveden täyttymys. Pikkuruinen liike kätkee sisäänsä uskomattoman määrän spagettia, jauhoja, pestoja, öljyjä, tahnoja ja asiaan kuuluvia keittiötarvikkeita eteläeurooppalaisilta yrittäjiltä.

Joka kerta, kun olen vieraillut putiikissa, siellä on raikunut asiantunteva opastus. Etenkin pinnalla olevaan, kotona pizzakivellä tehtävään, niin sanotusti aitoon italialaiseen pizzaan ja sen valmistusaineksiin saa hyvin kattavat ohjeet, vinkit ja ainekset. Culinariasta saa nimittäin myös 00-jauhoja ja San Marzano -tomaatteja, jotka kuuluvat nyt jokaisen pizzatrenditietoisen kaappivarustukseen.

Culinariasta näkee, että sitä pidetään intohimolla. Tunnelma kannattaa kokea ihan itse, joten suosittelen sukeltamaan Culinariaan jo ennen viikonloppua. Kannattaa tutustua myös Culinaria Keittiöelämää -Facebook-sivuihin, jotka tarjoavat kattavasti tietoa myymälästä, uutuuksista ja jopa tarinoita tuotteiden pientuottajista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
East Asia Mart, Tullintorin alakerta

Tullintorin alakerrassa majaileva East Asia Mart tarjoaa Tampereella kattavimman valikoiman itä- ja kaakkoisaasialaisia ruokatarvikkeita. Myymälän yhteydessä on myös pieni ruokatiski ja ruokailulle varattu alue. Vaikuttaa oikein toimivalta idealta, vaikken ole itse vielä ehtinyt paikan päällä syötyä ruokaa testaamaan.

East Asia Martin hintataso on todella edullinen verrattuna suomalaisiin marketteihin. Esimerkiksi 400 grammaa tofua saa 1,5 eurolla. Lähikaupassa 200 gramman tofu maksaa yleensä 2 euroa. Viikottainen tuorekuorma sisältää tofun lisäksi tempeä ja vihanneksia kaukaa, kuten pinaattikiinankaalia eli pak choita. Suosittelen hankkimaan täältä myös soijan, seesamiöljyn, riisiviinietikan, nuudelit ja chilitahnat. Vietnamilaisista rullista ja itse tehdystä sushista innostuneen kannattaa hankkia tarvikkeet East Asia Martista. Ratkaisusta nauttivat makuhermot ja lompakko.

Ja täältä saa niitä onnenkeksejä, joita teinit käyvät hamstraamassa erikoisten aasialaisjuomien lisäksi. Liikkeestä voi ostaa myös kiinalaisia astioita ja syömäpuikkoja. East Asia Mart on aktiivinen Facebookissa, jossa he jakavat tuotetiedon lisäksi ruokaohjeita ja ajankohtaisia reseptivideoita. Juuri nyt myymälä juhlii 9-vuotissyntymäpäiviään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Alanya Market, Puutarhakatu 14

Uskallan väittää, että Alanya Market on Tampereen monipuolisin Lähi-itä-teemainen ruokakauppa.  Toki vastaavia liikkeitä on tullut melkoinen määrä lyhyessä ajassa Tampereelle, mutta minulle ei ole Alanyan voittanutta.

Tuoreyrttien ja vihannesten hinnat ovat todella edulliset. Talouteemme kuskataan myös paljon naan-leipää Puutarhakadun ruokaparatiisista. Muita paljon ostettuja tuotteita ovat libanonilaiset oliiviöljyt ja favapavut, joita löytyy Alanya Marketista aivan valtava määrä erilaisilla resepteillä tehtynä. En tosin ole vielä erottanut säilykepavuista, mitä eroa on saudiarabialaisella ja syyrialaisella reseptillä.

Alanyassa on myös tuoretiski, josta voi valita sopivan määrän oliiveja, halal-lihaa ja baklavaa. Myymälä ei keskity pelkkään ruokaan, sillä siellä on kattava valikoima päivittäistavaroita, kuten shampoita ja saippuoita. Ne ostan kuitenkin toistaiseksi muualta.

Palvelu on ystävällistä ja onnistuu suomeksi.

Ovatko nämä liikkeet jo tuttuja sinulle? Muita ruokaputiikkivinkkejä Tampereella?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Aamupalavinkki: vegaaninen munakas eli kikhernekäs

Syntymättömät linnunpoikaset voi jättää kaupanhyllylle, sillä munakas valmistuu kätevästi myös kikhernejauhoista. Vegaaniaamupalajahti jatkuu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi jaoin ohjeen munattomaan munakokkeliin eli tofukokkeliin, vaikka nyrpistelenkin nenääni sille, että eläinperäisistä tuotteista tehdään suoria vegekopioita. Munateema jatkuu vitsikkäästi kikhernekkääksi kutsutulla munattoman munakkaan ohjeella.

Aamiaisherkku tehdään siis kikhernejauhoista eli gramjauhoista, joita kätevimmin saa Punnitse & Säästä tai It’s Pure -kaupoista sen verran kuin haluaa kilohinnan mukaan maksettuna. Gramjauho on kellertävää, paksua seosta, josta saa hyvin myös proteiinia. Siksi se sopii hyvin munakkaan valmistukseen niin arvoiltaan kuin koostumukseltaan. Mielestäni grameja ei voi korvata muilla jauhoilla, koska muuten paistaminen on mahdotonta.

Vegaanimunakas näyttää kuvissa sekaaniserkultaan, mutta koostumus on todellisuudessa aavistuksen jauhoinen, joten täytteet kannattaa valita huolella. Munakkaaseen sopivat hyvin vetiset kasvikset, mutta kosteuttajana voi käyttää myös hummusta, guacamolea tai muuta valmiskastiketta.

Kikhernemunakas

1 annos

0,75 dl kikhernejauhoja | 1 dl vettä | 1 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa tai mustaa suolaa  | pippuria | 1 tl öljyä

Täyte-ehdotuksia
Tofukokkelia ja kasviksia oman maun mukaan
Jotain vihreää, kuten avokadoa, herneenpalkoja ja pinaattia sekä punasipulia
Texmex-täyte: nyhtökauraa, tacomaustetta ja salsaa

Sekoita kuivat aineet yhteen huolellisesti kulhossa. Kaada sekaan vesi, ja sekoita haarukalla tasaiseksi massaksi. Lorauta öljyä sekaan. Jos aamulla on aikaa, anna taikinan tekeytyä jääkaapissa hetki. Se ei kuitenkaan ole pakollista, mutta taikina voi jäädä hieman paakkuiseksi ilman jääkaappilepoa, koska kikhernejauhot ovat hyvin karkeita. Kun taikina on valmis, lisää tarvittaessa vettä, jos seos tuntuu liian puuromaiselta. Kaada taikina pannulle, ja paista täydellä lämmöllä molemmilta puolilta, kunnes pinta on ainakin osin kullanruskea. Siirrä lautaselle ja täytä.

Jos haluat suuremman munakkaan, tuplaa ainesosamäärät. Monessa ohjeessa ne ovat kaksinkertaiset, mutta ainakin omalla pienellä pannullani suuremmalla seosmäärällä tulee vain liian paksu, pannukakkumainen ylikuiva tekele. Tällä ohjeella saa ainakin ohutta ja rapeaa!

Ravintohiivahiutaleet eivät ole välttämättömyys, mutta monet käyttävät niitä, koska ne tuovat juustoisen maun ruokaan vegaanisti. Jos rehellisiä ollaan, olen itse maistanut hiutaleissa vain suolaisuuden, en juustoa. Siksi korvaankin hiutaleilla suolan lähes kokonaan. Munamaisen maun kikhernekkääseen saa rikkisestä mustasta suolasta, mutta itse en oikeastaan uskalla kyseistä tuotetta edes käyttää. Rikkiä suolassa, jo on aikoihin eletty!

Jaa parhaimmat aamupalavinkkisi kommenttikentässä! Kerro myös, miten kikhernekkäästä saisi entistä paremman.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Epäonnistunut ekoihminen

Pitäisi olla vegaaniset kengät, luonnonkosmetiikkaa ja naapurin käsityöläisen valmistamat kuteet. Kestävää kulutusta järjen ääntä kuunnellen päivästä toiseen. Aina ei vain pysty. Ympäristöpetturin tunnistaa siitä, että elämän osa-alueista pari on priimaa ja muut menevät vähän sinnepäin. Kumoavatko ekosynnit hyvät teot?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä on vaaterekki. Se on maksanut kuusi euroa ja on halpatuotantomaissa valmistettua massasarjaa eräästä ruotsalaisesta huonekaluketjusta. Samasta lafkasta on kannettu kotiin paljon muutakin, isoa ja pientä, kuten tangolla roikkuvat henkarit. Halvimpia, joita kaupasta saa. Ihan tyylikkäitä kyllä. Ne kannattelevatkin sitten suuria syntejä. Lapset ja alipalkatut, orjuutetut aikuiset tekevät vaatteeni.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun olen pukenut päivävaatteet ylleni, meikkaan kylpyhuoneessa tuotteilla, joista suurinta osaa ei ole ehkä testattu eläinkokeilla, mutta mistä sitä ikinä tietää. Ulos lähtiessä sujautan jalkaani suurin piirtein kympin maksaneet kangastossut. Nekin ovat lasten tekemiä. On kaatunut sademetsää, sortunut tehtaita ja päättynyt pieniä elämiä koko kenkähyllyn ja vaaterekin edestä. Punottavia pupun silmiä ja pyörtyneitä rottia.

Elämä voisi varmasti jatkua näinkin, mutta muutoksia pitäisi silti tehdä omiin valintoihini, jotka toistaiseksi olen oikeuttanut vegaaniruokavaliolla. Kun syö nätisti, saa tehdä mitä vain. Ei se niinkään mene. Valintojen järkevöittämisessä on kuitenkin muutama ongelmakohta, jotka täytyisi selättää.

Inhoan kirpputoreja. Myyn omia vaatteitani siellä noin kerran vuodessa – mikä muuten on ihan järjetöntä, että vuodessa tulee niin paljon myytävää – mutta asiakkaaksi minua ei saa. Räkäiset kirjat, rapistuneet lehdet ja haisevat, vanhat vaatteet jäävät kirpparille. Varmasti löytöjä voi tehdä, mutta minulle sellainen ei ole nuhjaantunut paita, eikä minulla ole aikaa koluta toreja aamuvarhain arkisin parhaan saaliin nappaamiseksi. Sitä paitsi massatehtailtahan ne kirpputorin edulliset vaatteet ovat myös tulleet, ellei satu nappaamaan lähituotettua design-kolttua. Second hand -liikkeissäkin kannattaa siis kuluttaa järkeä käyttäen.

Pitäisi suosia paikallista. Mutta. Pienyrittäjien Suomessa tai naapurimaissa tehdyt vaatteet ovat kalliita. Laatu maksaa, mikä ei ole yllätys, sillä tilat ja työvoima vievät suuren osan tuloista. Yksi mekko voi maksaa helposti yli 300 euroa, kun taas ketjuliiketasolla kallis riepu verottaa lompakkoa kymmenesosan lähituotetun koltun hinnasta. Onko siinäkään järkeä, että maksaa palasta kangasta niin paljon? Nopealla yhteenvedolla voidaan tosin todeta, että hinnat laskisivat, jos kaikki siirtyisivät tukemaan pienyrittäjiä.

Entä se ruokavalio, jolla olen antanut itselleni kaiken anteeksi, jättänyt vegaanikengät hyllylle, välttänyt luonnonkosmetiikkaa ja laatuvaatteita ja kiertänyt kirpparit kaukaa? Kasvisruoka säästää luontoa, koska sen valmistaminen kuluttaa vähemmän vettä, eikä siitä koituvat päästöt ole yhtä suuria kuin lihantuotannossa. Ilmakehä nauttii kasviravinnosta. Myönnetään kuitenkin, että eniten vegaaniravinnossa nautin siitä, että se sopii keholleni, mutta ympäristöasiat ovat usein mielessä. Etenkin silloin, kun näen muovipakkauksia, ylijäämäosista tuotettua roskalihaa ja muuta halparavintoa.

Tällaisena ihan tavallisena lauantaina ei tule ajatelleeksi, että kai tämä maapallo pitäisi luovuttaa oman ajan jälkeen ihan siistissä kunnossa jälkipolville. Koskaan ei ole ajateltu sitä. Ei sillon, kun ensimmäisten suurtehtaiden jätteet valutettiin vesistöihin eikä silloin, kun mökkiroskien kuviteltiin vain katoavan järveen, vaikka jätelastissa oli mukana elektroniikkaa ja muovia. Ei tullut itsellenikään mieleen silloin, kun yksiössäni oli yksi ainoa roskis: paperipussi, jonka sisässä oli muovipussi. Se nieli kaiken, mitä sinne keksin heittää. Sitten vain jätekatokseen ja kohti Tarastenjärveä! Onneksi siihen on tullut muutos, koska jo sillä, että pienentää sekajätekuormaa, saa paljon aikaan. Muovin, biojätteen, metallin ja elektroniikan kierrättämisestä kiittää luonto ja omatunto. Teenpä edes jotain oikein syömisen lisäksi.

Epäonnistuneen ekoihmisen toimien pelastamiseksi suosittelen siis kohtuullista kuluttamista, laadukkaan ruoan suosimista, kasvisravinnon lisäämistä ruokavaliossa tai siihen kokonaan siirtymistä. Ja sitten kannattaisi oikeasti upottaa rahansa pientuottajien vaatteisiin. Tai tehdä itse. Mahdollisimman halvalla pääseminen ei ole ympäristön ajattelua.

Miten tähän kaikkeen olisi elämässä aikaa ja rahaa?

Minkälaisia ajatuksia heräsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ituhulluus ja epäonnistunut vegepita

Ituvillitys on vallannut ateriani. Idut tekevät melkein mistä tahansa ruoasta mielenkiintoisen, mutta kaikista kuivimpia eineksiä nekään eivät pysty pelastamaan ainakaan kokonaan. Lue, mihin ituja kannattaa käyttää ja kurkkaa uutuuspitan arvostelu ja tuotteen epäonnistunut mainosslogan!
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA”Äideille tai muille vastuullisille tahoille pikaruokakin voi olla hyvää ja terveellistä”, julistaa Pita Factoryn vegaanisen falafelkebabin pakkauspussukan takapuoli. Heti pari ongelmaa. Äitiysbrändiä on uskaliasta lähteä sotkemaan mihinkään, koska se herättää aina tunteita. Toki on hyvä, että mainos saa jonkinlaisen reaktion aikaan, mutta se, että tuotteen kerrotaan sopivan erityisesti äideille ”tai muille vastuullisille tahoille” ei ole kovin järkevää. Onko vastuullisuus äitiyttä? Eivätkö äidit yleensä voisi syödä pikaruokaa?

Hyvää ja terveellistä. Millä mittarilla? Kukaan ei tietenkään kirjoita tuotteeseensa, ettei tämä nyt kummoista ole, mutta terveellisyyttä ei mielestäni ole ainakaan E-koodit ja einekset. Tuskin pitasta haittaa silloin tällöin on, mutta ei se terveysruokaa ole. Eines on eines. Kuiva einesleipä on kuivaa ja höttöpihvi höttöistä. Makuelämyksenä pita on melko mitäänsanomaton, vaikkei se pahaa ole. Toimi itselläni hyvin aamupalana, ja mukana tullut kebabkastikkeeksi kutsuttu punainen pussineste oli kokonaisuuteen sopivaa. Tai ainakin se pelasti sen, mitä pelastettavissa on.

Loput pelastustoimet aamun aterialla lankesivat itujen hartioille – tai siis hännille. Idut ovat kasvuvaiheessa olevia versoja kehityksensä ensimmäisessä vaiheessa. Melko monet lähikaupankin hyllyiltä saatavat idut ovat lähituotantoa ja luomua. Mikseivät sitä paitsi olisi? Ei ituja kannata alkaa kuskata toiselta puolelta maapalloa tai edes lahden takaa. Usein marketeissa myytävät idut ovat pulskanpuoleisia mung-pavun ituja tai sinimailasen eli alfalfan ituja, jotka näyttävät purkissa rihmamaiselta kasalta.

Itse olen ihastunut eri toten Silmusalaatin tuotteisiin, joista suosikkejani ovat Tulinen silmusalaatti ja Parsakaalisilmusalaatti. Tulinen maku on hento ja tulee daikon-retikasta. Jännittävää! Myös parsakaalin lempeä, omaleimainen maku sopii hyvin alfalfojen kaveriksi. Silmusalaatin sivuilta saa kattavasti tietoa viljelystä ja iduista ylipäätään. Purnukka ituja maksaa kaupassa noin kolme euroa, mutta on mielestäni jokaisen sentin arvoinen, sillä ravintoarvot ovat kohdillaan, ja yhdestä pakkauksesta riittää useampaan ateriaan.

Vinkkejä itualoittelijalle

  • Idut sopivat melkein mihin tahansa ja tuovat ateriaan visuaalisuuden lisäksi makua, suutuntumaa ja hyvää energiaa.
  • Kokeile myös piristää eineksiä niillä. Älä unohda lisätä ituja salaattiin, sillä perusvarma jäävuorisalaattipohja piristyy kummasti iduilla.
  • Varsinkin sinimailanen eli alfalfa sopinee myös niille, jotka eivät vihanneksista piittaa. Yleensähän suurimpia kiukuttelijoita ovat lapset, joten kannattaa kokeilla höynäyttää pikkupilttiä ruokapöydässä iduilla.
  • Tulinen silmusalaatti sopii hyvin grilliruokiin, eikä daikon-retikan tulisuutta kannata pelätä.

Kuuluvatko idut ruokavalioosi? Vai epäilyttävätkö idut? Entä minkälaisia ajatuksia heräsi Pita Factoryn tuotteesta ja sloganista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Manoushe on Ratinan maukas mini-Libanon

Libanonilainen ruoka on helppoa ja herkullista piknik-syötävää, joka kannattaa valita aurinkoisten päivien appeeksi, koska Ratinan mezzeparatiisista on vaivatonta jatkaa kesäretkelle mihin päin tahansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ratinan tunnusten, eli punatiilisten kerrostalojen, kivijalassa sijaitseva libanonilaisravintola Manoushe on autotien näkökulmasta keskeisellä paikalla, mutta satunnainen kävelijä sinne ei välttämättä eksy, eikä autollakaan ole aivan yksinkertaista pysähtyä keskellä vilkasta liikennettä, vaikka toki Ratinasta pysäköintipaikkoja löytyy. Siksi Manoushe sopiikin parhaiten kesäisiin päiviin, jolloin on liikkeellä jalan tai pyörällä. Minä testasin Lähi-idän herkkukeitaan kesäkuussa ennen Manoushen kesälomaa, joka on nyt päättynyt.

Vähän ennen sulkemisaikaa iltakuuden ja -seitsemän välillä kaksi seuruetta on lopettelemassa ruokailuaan. Jutustelemme tiskillä omistajapariskunnan toisen osapuolen kanssa. Tilaaminen kestää yllättävän kauan, mutta on vaivanarvoista, vaikka gluteeniton ja vegaaninen menevätkin aluksi vähän sekaisin. Tilaan valmiiksi vegaanisen falafellautasen (14,90€), jossa on sitruunaista tabboullehia, hummusta, pitaleipää, jalapenoja, falafelpullia, suolakurkkua, ranskalaisia ja paistettua kukkakaalia. Lisäksi maistan itse tehtyä pinaattipiirakkaa (2,5€), jonka vegaanisuudesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti taikinassa on maitoa. Piirakan sisältö on onneksi ehtaa pinaattia ilman eläinkunnan antimia. Falafellautanen on täydellinen valinta piknikille, vaikka ranskalaiset hieman rikkovatkin aidon makuelämyksen tuntua. Viis siitä, erilaisten makujen yhdisteleminen on aina yhtä mielenkiintoista!

Seuralaiseni pohtii ateriavalintaansa kauemmin, koska haluamme maistella erilaisia kokonaisuuksia. Tässä vaiheessa mitataankin Manoushen palvelu, joka osoittautuu verkkaisuudesta huolimatta erittäin hyväksi ja asiakkaan toiveet huomioivaksi. Lihamezzeannos muuntuu tiskin takaa tulleen ehdotuksen perusteella vegaaniseksi viininlehtikääryleateriaksi (14,90€), jonka kruunaa ihana, niin ikään vegaaninen tahinikastike. Seuraksi piknik-eväämme saavat vielä baba ganoush -tahnan, mutta meillä ei ole aavistustakaan mihin annokseen se kuuluu. Manoushen itse loihtimat kastikkeet ovat ravintolan tarjonnan helmiä.

Istumme ulos odottamaan ruokia. Ratinan hurjaa liikennettä saa tuijottaa tovin, jos toisenkin, ennen kuin ateriat ovat valmiita. Vankkoihin muovibokseihin pakatut annokset tuntuvat melko kevyiltä, ja ennen piknik-paikalle saapumista herääkin epäilys, että vatsalaukku saattaa olla vielä evästelyn jälkeen hermostuneessa tilassa. Mutta ei suinkaan! Annokset ovat täysin sopivankokoisia, ja niistä jää hyvä olo. Sitä ei voi kieltää, etteikö niillä olisi ainesosiin nähden hintaa, mutta kuten olen todennut jo aiemmin, tuen mielelläni paikallista ja itse tehtyä. Sellaisesta olen valmis maksamaan, vaikka ruokia saisikin vähän odottaa. Sitä paitsi, kun alusta asti tehdään itse, ei pikaruokaravintolavauhtia voikaan pyytää – eikä kannata, sillä sehän tarkoittaisi vain laaduttomuutta, johon en halua mainion Manoushen koskaan sortuvan.

Manoushe lomaili heinäkuun ajan, mutta on palannut takaisin tabboullehien ja muiden herkkujen ääreen elokuun alusta alkaen.

Mitä mieltä Manoushesta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kahvivorot kiikkiin!

Kun elämää ei tarvitse säännöstellä, pääsee unohtumaan se, että aamun paras hetki on vielä kotvanen sitten ollut harvainvallan oikeus. Mitä jos se on sitä myös tulevaisuudessa?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA2080-luvulla tapahtuu muutakin kuin mitä Sanni ennustaa vuosiluvun nimikkokappaleessa. Kahvi loppuu. Niin tosin on uumoiltu myös fossiilisista polttoaineista ja monesta muusta asiasta, joiden hupenemista on ennustettu kauan. Aina keksitään uusia pelastuskeinoja, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että holtitonta kulutusta ja käyttäytymistä pitäisi jatkaa.

Olen pitänyt kahvia itsestäänselvyytenä aina. Lapsuudenkodissani sitä kuluu edelleen pannutolkulla päivässä, niin kuin on kulunut jo vuosikymmeniä. Kun oma kahvittelu-urani alkoi, tummanruskeaa ihmeainetta sai lypsää lukion automaatista niin paljon kuin jaksoi. Samanlainen kahviralli jatkui töissä. Kotona vapaa-ajalla sumppia porisi myös yksiössäni ja sittemmin yhteisessä asunnossa hurjalla tahdilla. Siinä sai Löfbergsin kahvipaketti melkoista kyytiä: 500 grammaa kahvia kahdelle parissa päivässä.

Kahvin loppuminen liittyy ilmastonmuutokseen, joka vaikuttaa viljelyolosuhteisiin (Iltalehti 28.3.2017). Kun kahvia voidaan tuottaa vähemmän, hinta nousee, mikä tarkoittaa sitä, että tummaa piristettä nautitaan jatkossa alueilla, joiden neliöhinnat ovat pilvissä. Hyvästi työläisten aamukahvit! Vaikka ajatus tuntuu radikaalilta, niin maailman suurin kahvinjuojakansa tuntuu unohtaneen, että siitä ei ole kauaakaan, kun tsufeostoksille lähdettiin pahvisen kortin kanssa. Näin toimittiin vuoteen 1953 asti. Sen on muuten unohtanut myös Google, joka hakusanalla ’kahvikortti’ tarjoaa ensimmäiseksi erään kansainvälisen pikaruokaravintolan kahvipassi-infoa.

Jonkin itsestäänselvyytenä pitäminen johtaa yleensä holtittomuuteen. Kahvi ei ole enää arjenluksusta, vaan pakollista polttoainetta aamuihin. Vauhtia laskunmaksusessioon. Pontta bloggaamiseen. Seurustelujuoma tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tekemistä työmatkalle. On vain niin ihana aloittaa aamulla työt kuuman kupin kanssa. Pärjäisin varmasti fyysisesti ilman kahvia, mutta ennemminkin siitä on tullut itselleni henkinen riitti päivään.

Samalla unohtuu kuitenkin se, että kyseessä on kaukomailta tuotu kallis aine, joka on ollut aiemmin vielä kalliimpaa ja tarjolla vain harvoille. Sitä se voi olla myös tulevaisuudessa. Siksi kahvia pitää kunnioittaa. Maailma tuskin pelastuu, eivätkä sademetsät kasva vehreämpinä, mutta pienillä teoilla voi ehkä taata sen, että jälkipolvetkin saavat hörppiä höyryävää sumppia aamuin, päivin ja illoin – tai edes kerran päivässä. Tee siis näin: osta luomukahvia. Se on yleensä reilun kaupan tuotantoa, joka toivottavasti takaa eettisen tuotannon jatkumisen. Edullinen markettimerkki on ruotsalainen Löfbergs, jolla on valikoimissaan eri paahtoasteita, luomua ja reilua kauppaa. Suosittelen heiltä erityisesti Serenad-kahvia.

Ja viimeisenä: älä kaada kahvia viemäriin. Kiinnitä ennemmin huomiota siihen, paljonko sitä valmistaa kerralla. Heräsin tähän itse vähän aikaa sitten. Kaadan aivan järjettömät määrät herkkujuomaa viemäriin, koska kuppi ei maistukaan loppuun, se on viilentynyt tai olen keittänyt liian täyden pannun. Heittäisinkö muuta Etelä-Amerikasta, Afrikasta tai Aasiasta tuotua laatujuomaa putkistoon miettimättä hetkeäkään? En.

Alkaa näyttää siltä, että vanha kunnon ostokortti on ainoa keino laittaa meidät kahvirikolliset kuriin.

Millainen kahvittelija sinä olet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa