Viikonloppujuomaksi maidoton mangolassi

Intiasta kotoisin olevan mangolassin voi valmistaa maidottomana eli tässä tapauksessa myös vegaanisena kätevästi, sillä kauppojen hyllyjen vakiotuotteisiin kuuluvat onneksi nykyään kasviperäiset juomat ja hapatetut tuotteet.
DSC_0001 (4).JPGMaidottomuutta voisi kai kutsua jonkinlaiseksi trendiksi kuin myös veganismia. Jos veganismi ahdistaa ajatuksena, ympäristölle suuri palvelus on jo se, että karsii maitotuotteet pois ruokavaliosta.

En muuten ymmärrä, minkä takia useat laktoosi-intolerantikot valitsevat laktoosittomat tuotteet kokonaan kasvipohjaisten sijaan. Jos vatsa ei kestä maitotuotteita, olisi aika siirtyä niistä kokonaan pois. Ensimmäinen askel voi olla esimerkiksi mangolassi, joka eläinperäisistä tuotteista koottuna on melkoinen rasitus vatsalle.

Maidoton mangolassi

Yksi iso juoma tai kaksi pientä

2,5 dl maustamatonta kasvijogurttia, esim. Alpron maustamaton | 1 dl mangososetta, esim. Bonne | 0,5 dl kasvijuomaa, esim. Pirkan kaurajuoma | 1 tl ruokosokeria

Mangolassin ohje sopisi hyvin lasten kokkikirjaan, jos teho- tai sauvasekoittimen käyttö ei aateloisi juoman rakennetta. Vispilälläkin pärjää, mutta sähkövekotin tekee selvää jogurtin paakuista, mikä tekee suutuntumasta huomattavasti miellyttävämmän. Mangolassi valmistetaan siis siten, että kaikki ainekset sekoitetaan tasaisesti yhteen. Helppoa, eikö?

Intiasta ja Nepalista kotoisin oleva juomaa on alun perin tarkoitettu nautittavaksi tulisen ruoan jälkeen, ja siihen tarkoitukseen se sopii edelleen kenties parhaiten kaikista käyttötarkoituksistaan juoman happamuuden ja lievän makeuden ansiosta. Jos intialaistyylinen ruoka ei maistu, ei ole yhtään hullumpaa nauttia isoa lassisatsia aamupalaksi tai tarjota sitä minkä tahansa appeen jälkiruoaksi.

Reseptin mittasuhteet on mukailtu Kakkumonsteri-Youtube-kanavalla julkaistusta maitopohjaisesta ohjeesta. Samalla videolla Kakkumonsteri esittelee kolme muuta lassijuomaa, jotka voi yhtä lailla muuntaa vegaanisiksi.

Minkälaisiin tilanteisiin lassi mielestäsi sopii?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Uudistunut Bella Roma hellii vegaania

Siperiassa sijaitseva Bella Roma voi onnitella tiimiään mainiosta menu-uudistuksesta. Perinteinen koko perheen ravintola huomioi uudella listallaan erityisruokavaliot, ja uudistusten ansiosta ravintola onnistuu kiillottamaan nuhjuiselta vaikuttaneen yleisilmeensä.
DSC_0008 (5)DSC_0005 (4)DSC_0002 (3)DSC_0004 (5)Finlaysonin Siperiassa sijaitseva Bella Roma ei ole koskaan kuulunut kaupungin ykkösmurkinapaikkoihin, vaikka ravintolassa ei muuta vikaa ole ollut kuin tylsyys: yhdeksänkymmentäluvun perheravintolakulttuuriin jämähtäminen salaattipöytineen. Muistan käyneeni Bella Romassa lapsena, ja sen jälkeen seuraava muistikuva onkin kahdelta edelliseltä vuodelta, kun tilasin kuljetuspalvelun kautta Bella Romasta pizzaa. Viimeinen kerta oli täydellinen fiasko.

Pelmahdan aurinkoiselta Satakunnankadulta hiljaiseen Siperiaan testatakseni Bella Roman uudistuneen menun, vaikka vuodentakaisen pizzapainajaisen takia odotukset eivät ole kovin korkealla. Uuden ruokalistan kunniaksi Bella Roma tarjoaa (toukokuun lopussa 2018) kaksi pääruokaa yhden hinnalla, joten lohduttaudun erittäin kohtuullisella alennuksella, jos kävisikin niin, ettei lättyä voisi edes pizzaksi kutsua.

Tuttu ja turvallinen

Alkuiltapäivästä Bella Romassa on autiota. Testikäynnilleni saapuessani paikalla on vain yksi seurue, ja ruokailuni aikana kaksi muuta pöytää saavat herkuttelijansa. Rauhallista ja sopivan yksityistä, mutta alkuiltapäivän tunnit eivät olekaan Bella Roman vilkkainta aikaa.

Kun ravintolaan astuu sisään, tulee turvallinen olo. Aivan kuin palaisi yhdeksänkymmentäluvun perheketjuravintoloihin, mutta yleisilme ei onneksi ole tunkkainen. Kivilattia ja punavalkoruutuiset pöytäliinat yrittävät viestiä terveisiä Italiasta, mutta ihan sinne asti Bella Roma ei taida päästä. Ravintola on suomalainen, ja siltä myös sen ruoat maistuvat – tällä kertaa onneksi hyvällä tavalla.

Keskellä ravintolaa on suuri salaattipöytä, joka on varmaan ollut paikallaan jo viime vuosituhannella. Mitä siitä toisaalta motkottamaan, salaattipöytä kuuluu ruokien hintaan ja täydentää mukavasti aterian. En ole käynyt aikoihin Bella Romassa, mutta luulen, että avokeittiön korostaminen kuuluu ravintolan uuteen ilmeeseen. Ainakin nyt siihen kiinnittää enemmän huomiota. Se, että asiakkaat näkevät kokit, luo illuusion luottamuksesta. Toimii!

”Pizza is cheaper than therapy” mainostaa avokeittiön ylle ripustettu valotaulu. Bella Roman uuden menun antimet eivät ole erityisen edullisia, vaikka ruoat toki ovat halvempia kuin terapiakäynnit, oletan. Pizzat maksavat 13,90–15,90 euroa, salaatit 15,90–16,90 euroa ja muut pääruoat 14,90–17,40 euroa. Alkupalat irtoavat halvimmillaan 5,90 eurolla ja kalleimmillaan hintaan 17,90 euroa, mutta jälkimmäisessä kyse taitaa olla isommalla porukalla jaettavasta annoksesta. Toivottavasti.

Bella Roman uudet vaatteet

Harvoinpa vegaani joutuu yleisravintolassa tilanteeseen, jossa täytyy todella pohtia, mitä haluaa syödä. Näin kuitenkin käy Bella Roman uuden menun kanssa, mikä on mahtavaa! Harmillisen usein ravintoloiden uudistukset tarkoittavat muutamaa vaihtunutta ruoka-annosta, mutta Bella Roma on myllännyt menunsa uusiksi ja huomioinut ennen unholaan jääneet erityisruokavaliot. Valmiiksi vegaanisia annoksia Bella Roman menussa ovat nyhtökaura–tomaattifocaccia (16,90 €), taitettu nyhtökaurapizza (14,90 €), nyhtökaurapasta (14,90 €) ja nyhtökauralla ja kasviksilla kuorrutettu Aurelia-pizza (15,90 €), jonka päädyn tilaamaan pitkän pohdinnan jälkeen. Bella Roma on pizzapaikka, joten ydintuote täytyy testata, vaikka liekö sillä merkitystä, kun jokainen vegaaninen ruokalaji sisältää hämmentävästi nyhtökauraa. Ei kovin italialaista, mutta ravintoloissa toki harvinaista. Ja trendikästä!

Aurelia on toiseksi paras vegaaninen pizza, jonka olen koskaan syönyt. Voiton vie Hämeenkadulla sijaitseva napolilainen Pizzeria Luca, jota ei vain voi päihittää. Aurelia ei mauiltaan ole missään nimessä perinteinen pizza, ja siksi sen makumaailma onkin riski. Pizza sisältää tomaattista nyhtökauraa, oliiveja, kapriksia, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja vegaanista juustoa. Veikkaan, etteivät täytteet hivele nuorimpien vegaanien ja nirsojen makuhermoja, mutta minä pidän kokonaisuudesta. Pyydän pizzaani pitkän paahdon, joten vegaaninen juusto on sulanut sopivasti näkymättömiin ja muistuttaa olemassaolostaan ainoastaan ihanan suolaisella maulla niin kuin pitää.

Bella Roma ei edelleenkään ole ruokailijan huumaava kulinarismin keidas, mutta se on tilava, kohtuuhintainen, monipuolinen ja rauhallinen ravintola, jonka menu sopii kaikenikäisille ja kaikenlaisille ruokailijoille, minkä vuoksi se on erinomainen ravintola suurille seurueille ja lapsiperheille. Ravintola on siisti, muttei kuitenkaan vaadi hienostelua, mikä madaltaa kynnystä astua sisään.

Kun takana on pitkä päivä ja edessä ruokailushow, on lohdullista tietää, että jossakin on ravintola täynnä tilaa ja sopivan yksinkertaisia makuja. Vähän parempaa arkea.

Tampere tunnetuksi -passilla saa maanantaista torstaihin klo 14–17 kaksi Bella Roman pizzaa yhden hinnalla! Passin voi ostaa paperisena viiden euron hintaan esimerkiksi R-Kioskista tai ladata maksutta sovelluskaupasta.

Mistä saa suoraan listalta parhaan vegaanisen pizzan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Saksimerkin takana lymyilee taianomainen Fiskarin kylä

Lapsuudestani asti kotikeittiöni laatikossa majailleet mustat Fiskarsin sakset eli fiskarsit ovat saaneet nimensä Suomen valloittavimmalta vanhalta ruukkikylältä, joka 2010-luvulla on puistoretkeilijän ja juomaharrastajan pyhiinvaelluskohde.
DSC_0037DSC_0043DSC_0041DSC_0038DSC_0046DSC_0044DSC_0045Selvitetäänpä ensiksi pieni nimikahakka, joka on vaivannut minua. Fiskarin kylä on ruotsiksi Fiskars, suomeksi Fiskari. Pidän uppiniskaisesti kiinni siitä, että valitsen nimen käytetyn kielen mukaan, vaikka täytyy myöntää, että Fiskars kuulostaa paljon paremmalta kuin Fiskari. Kaltaiselleni kielihullulle yksikin kirjain voi tehdä pahaa. Käsittääkseni kuitenkin puhekielessä Fiskarista käytetään myös suomeksi nimitystä Fiskars.

Kielipulma ei onneksi pystynyt latistamaan reissutunnelmaani. Vierailin Fiskarin kylässä toukokuun lopussa juuri ennen kesäkauden alkua. Onnekas sattuma oli se, että toukokuun viimeisenä päivänä parikin panimopuotia oli päättänyt avata ovensa sesonkia varten, joten pääsimme nauttimaan herkuista ensimmäisten joukossa. Mainiosta käsityöläiskulttuurista huolimatta kaikista puhuttelevinta Fiskarissa on kylän tunnelma, jota ei pysty taltioimaan kuviin. Se lienee kai niitä asioita, jotka täytyy kokea. Jos uskoisin aaveisiin, olisin varma, että ruukissa touhuavat viime vuosisadan työmiehet.

Kulinaristin kulma

Hävettää myöntää, etten ehtinyt tutustua kovin perinpohjaisesti Fiskarin ravintolatarjontaan, sillä aikataulujemme vuoksi nautiskelimme kaupasta ostetuin eväin aamupalapiknikin. Päivän aikana kävi kuitenkin ilmi, että Fiskarissa on melkein joka kulmalla pieniä kahviloita ja muutama ravintola. Myös torikahvila on aktiivisesti toiminnassa! Ulkona syömistä ja liikkumista Fiskarissa helpottaa muuten yllättävän pieni seikka: yleiset wc-kopit, jotka ovat vieläpä siistejä. Wc-koppikokonaisuuksia on kylällä ainakin pari, mikä on Fiskarin kokoon nähden paljon, mutta ne auttavat pitämään turistit tyytyväisinä.

Aivan ehdottomasti suosittelen Fiskarissa panimotarjontaan tutustumista. Kylän nimikkopanimolla Fiskarsin panimolla on puoti tehtaan yhteydessä, ja ostoksilla pääsee kurkistamaan myös panimon tositoimiin pienestä ikkunasta. Käsittääkseni panimolle voi varata myös esittely- ja maistelukierroksen tai osallistua yleiseen esittelyyn. Puodissa erityisen ilahduttavaa on hintojen maltillisuus. Erikoisoluet toki maksavat aina, mutta jos ne asetetaan tarjolle puotiin seinän takaa, ei hintojen pidäkään olla pilvissä. Minä vein kotiin olutherkkusuulle maisteltavaksi 3,50 euroa maksavat oluset Fiskarsin vehnän, Amerikan serkun ja Juhla Pilsin. Koemaistaja kehui tuliaisten sisältöjä raikkaiksi, hedelmäisiksi ja omaperäisiksi. Kuulostaa aivan Fiskarin kylältä!

Fiskarsin panimon jälkeen kipitimme ruukkikylän ytimessä sijaitsevan Kuura Ciderin Kuura Shopiin. Saalis sieltä jäi laihaksi, sillä nappasin mukaani vain yhden erittäin kuivan ja vegaanisen siiderin (5 €). Syy oli pitkälti se, että Kuuran viinit olivat päässeet loppumaan yhtä liian makeaa ja kallista jälkiruokaviiniä (32 €) lukuun ottamatta. Kuuran tyyli tuottaa juomia on ihailtavan ekologinen, sillä siidereissä käytettävät omenat tulevat niin läheltä kuin mahdollista. Sääli vain, että Kuuran tuotteita saa lähinnä Kuura Shopista ja ilmeisesti satunnaisesti Alkosta. Tätä kirjoittaessani pohdin, voisiko Fiskariin ajaa vain päiväpanimokäynnille. Miksipä ei?

Yön yli

Fiskarin keskustassa on kolme suloista ja tunnelmallista hotellia: Hotel Tegel, Fiskars Wärdshus ja Villiruusu Bed & Breakfast. Näistä majapaikoista on muutama askel Fiskarin kylään, jossa kaikki nähtävyydet ja ruokapaikat sijaitsevat. Jos ei halua autoilla tai ei ole ylipäätään saapunut kylälle yksityisellä menopelillä, täytyy yöpaikka valita Fiskarin keskustasta ihan käytännön syistä, jotta pääsee nauttimaan Raaseporin tarjonnasta kattavasti. Kävellen tosin pärjää, jos tavoitteena on katsella vain Fiskaria ja yöpyä keskustassa.

Me yövyimme reissullamme AirBnB:stä varatussa yksiössä, joka sijaitsi Fiskarin naapuripitäjässä Pohjassa. Fiskarista Pohjaan ajaa vain muutamassa minuutissa, sillä välimatkaa on nelisen kilometriä. Ahkerimmat taittavat matkan tietysti pyörillä, jotka meilläkin olisi ollut majoittajan tarjoamana käytössämme. Suosittelenkin lämpimästi vieraanvaraisen Jennyn vuokraamaa asuntoa. Muutoin Pohjan keskusta jää pahasti idyllisen ja ihanan Fiskarin varjoon, mutta vanhan ruukkikylän taikuutta ei mikään tai kukaan pystykään päihittämään.

Aivan kuin korvissani soisi metallin taonta.

Oletko käynyt Fiskarissa? Mitä suosittelet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ihan kuin Ruotsissa – ihana Tammisaari!

Raaseporin kaupungin suurin taajama, entinen Tammisaaren kunta ottaa lomailijat vastaan aurinkoisesti, mutta idyllisen keskustan kaduilla ei näytä kulkevan ketään, sillä suloinen puutalokaupunki odottaa vielä lomasesongin alkua.
DSC_0033DSC_0017DSC_0014DSC_0024DSC_0026DSC_0004DSC_0025DSC_0032DSC_0034DSC_0030DSC_0036Läntisen sisämaakaupunkilaisen kuvitelmissa Tammisaari on täysin tarpeettomasti jäänyt Hangon varjoon, mitä tulee etenkin kesäisin järjestettäviin roadtripeihin. Hangossa upeinta ovat uimakopit ja Suomen eteläisin kärki, mutta Raaseporin Tammisaari valloittaa matkustajan tunnelmallaan ja monipuolisuudellaan. Tammisaari onnistuu yllättämään turistin siksi, ettei alueeseen välttämättä ole ladattu samanlaisia odotuksia kuin hehkutettuun Hankoon. Oikeastaan pitäisi kai puhua lakkautetuista kunnista koostuvasta Raaseporista, mutta on helpompi keskittyä yksittäisiin taajamiin, sillä laajaa uudiskaupunkia ei voi niputtaa kasvottomasti yhteen.

Yllättävän ruotsalaista

Tunnelma Tammisaaressa on ihanan ruotsalainen! Tiedetään, olemme Suomessa, mutta ruotsinkieliset rannikkokaupungit onnistuvat vangitsemaan tunnelmaansa jotakin oleellista länsinaapurista. Eikä ihme, sillä kielihän on yksi tärkeimmistä kulttuurin rakennuspalikoista. Ruotsalaisuudella tarkoitan Tammisaaren ja muiden rannikkoalueiden kohdalla sitä, että elämä on jotenkin poikkeuksellisen tyynellä tavalla sopivassa tasapainossa, kortteliputiikit ja tori tarjoavat sen, mitä asukkaat tarvitsevat ja hyväntuulisuus ja tyytyväisyys välittyvät turisteille. Ainakin satunnaismatkailijasta tuntuu siltä, että suloisessa kaupungissa kaikki on hyvin. Ja on aina ollut, vaikka ihan tottahan se ei ole, sillä yksi alueen retkikohteista on Tammisaaren vankileirin muistomerkki, joka vihjaa siitä, millaisiin julmuuksiin olemme pystyneet vain niin vähän aikaa sitten.

Tammisaaressa kuulee ja puhutaan oikeastaan pelkkää ruotsin kieltä, mutta asiointi onnistuu silti turvallisesti suomeksi. Sujuvaa ruotsia puhuvana en oikein osaa päättää, millä kielellä kohtaamiset hoitaisin. Koska äidinkieleni joka tapauksessa on suomi, päädyn tekemään sitä käyttäen tilaukset ja ostokset. Olen sitä mieltä, että asiakkaan täytyy saada palvelua kummallakin kotimaisella kielellä halutessaan, olipa hänen kotikielensä sitten suomi tai ruotsi ja kaupunki Suomessa mikä tahansa.

Perusburgeria ja pikkukahviloita

Ruokailemme vierailullamme Santa Féssä, joka sijaitsee Tammisaaren keskustassa. On ilo huomata, että ravintola on huomioinut myös vegaanin, sillä kasvishampurilainen (15,50 €) muuntuu vegaaniseksi, kun siitä jättää halloumin pois. Harmillista tosin on se, että Santa Fén menu ei näytä olevan internetissä ajan tasalla, joten meidänkin ruokailumme alkoi täysin arpapelillä, mutta onneksi se päättyi hyvin.

Santa Fén kasvishampurilaisessa on ilokseni tofua, kimchimajoneesia, salaattia ja ketsuppia. Kokemus ei ole maailmaa – tai edes Tammisaarta – mullistava, mutta on hienoa huomata, kuinka kansainvälisiä makuja on yritetty tuoda mukaan tarjoamalla kimchiä, vaikka korealaiset vivahteet jäävätkin loppujen lopuksi tavanomaisen purilaismakumaailman varjoon.

Ruokailun jälkeen suuntaamme Tammisaaren vanhaan kaupunkiin eli Gamla staniin, jossa ensi töiksemme piipahdamme Café Gamla Stanissa. Hinnat ovat sellaiset kuin pienessä kahvilassa olettaa saattaa. Kahvikupponen maksaa kolme euroa, mutta juoman saa nauttia rauhassa suuressa puutarhassa ja samalla tukee pienyrittäjyyttä ja Tammisaaren matkailutoimintaa. Café Gamla Stan toimii myös Raaseporin matkailuinfoa täydentävänä turisti-infopisteenä. Raaseporin päämatkailuinfo sijaitsee Tammisaaren torin laidalla, josta se muuttaa vuodenvaihteen jälkeen Tammisaaren museokeskus EKTAan.

Veden äärellä vanhassa kaupungissa

Jos ihan rehellisiä ollaan, vanhaa kaupunkia ei ole kovin helppo erottaa muista kaupunginosista, sillä Tammisaari on onnistunut muutenkin säilyttämään vanhat ja tyylikkäät rakennukset käyttökelpoisina keskustan vetonauloina. Gamla stanissa tosin on erityisen paljon puutaloja, jotka tarjoavat idyllisen matkan menneeseen. Vanhan kaupungin reunalla on myös venesatama, jossa voi levähtää puistonpenkeillä, ja alue onkin suosittu, sillä kahvitaukomme aikana useita pareja kävelee sataman vierustaa pitkin. Käsi kädessä, tietysti.

Odottaessamme pääsyä majapaikkaamme pysähdymme vanhan kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan Tammisaaren kirjastoon, joka näyttää ulkoa päin hiljaiselta, mutta sisällä onkin käynnissä kirjamyyjäiset ja lainaajia ainakin kourallinen. Se on paljon pikkukaupungin rauhalliselle kirjastolle. Istuudumme lehtienlukusaliin. Joku palauttaa heti päivän HBL:n paikoilleen, mutta Västra Nyland on selvästi päivän himoituin lehti, joka katoaa hetkessä uudelle lukijalle.

Salissa kaksi vanhaa herraa keskustelee hiljaisella äänellä. He puhuvat parhaista purjehduspaikoista, Länsi-Uudenmaan kylistä ja kalastuksesta. Sellaista elämä pienessä kaupungissa on. Lagom och mysigt.

13.6.2018 klo 16.34 korjattu tiedot Tammisaaren turisti-infosta.

Mikä on suosikkipaikkasi Raaseporissa? Mitä suosittelet kotimaan matkakohteeksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Cannelonit soijarouhetäytteellä ja valejuustokastikkeella

Pasta on siitä vekkuli ruoka, että kun sen muuntaa uuteen muotoon, tuntuu siltä, että olisi keksinyt uuden reseptin, vaikka käytetyt ainesosat olisivat samat. Hurjin pastakokki kokeilee canneloneja, joiden täyttäminen teelusikalla ei itse asiassa ole edes kovin raivostuttavaa tai aikaa vievää puuhaa.
DSC_0066

Tomaattinen soijarouhekastike pinaatilla

noin kolme annosta tai 16 cannelonin täytteeksi

2 dl soijarouhetta | 2,5 dl vettä | 1 tlk Xtran luomutomaattimurskaa | iso sipuli kuutioituna | yksi yrttiliemikuutio | noin 100 g pakastepinaattia | suolaa oman maun mukaan | loraus oliiviöljyä | jauhelihamaustetta | pippurisekoitusta | kuivattua oreganoa | paprikajauhetta | chilijauhetta | valkosipulijauhetta

Kaada pannulle loraus paistamiseen tarkoitettua öljyä ja lisää sekaan vähän vettä, jotta pannulle ensimmäiseksi menevä yrttiliemikuutio sulaa. Kaada sitten mukaan kuiva soijarouhe, ja mausta se jauhelihamausteella.

Kun öljy, vesi ja yrttiliemikuutio ovat imeytyneet soijarouheeseen, lisää pannulle loput vedet. Kääntele rouhetta niin, että vesi imeytyy. Lisää sitten mukaan tomaattimurska ja mausteet. Sekoita hyvin, ja lisää vielä pakastepinaatti. Anna pinaatin sulaa rauhassa miedolla lämmöllä. Sekoita kastikkeeseen loraus oliiviöljyä, ja anna hautua ilman lämpöä välillä sekoittaen.

Tarjoa kastike spagetin kanssa tai täytä sillä cannelonit. Öljyä lasinen uunivuoka, ja kaada sen pohjalle vähän soijarouhekastiketta. Asettele päälle täytetyt cannelonit, ja kuorruta ne vielä pienellä määrällä soijarouhekastiketta ja kaada päälle vegaaninen juustokastike. Pirskota päälle vettä, jos näyttää siltä, että cannelonit voisivat jäädä liian kuiviksi.

Paista 225 asteessa noin 30 minuutin ajan. Tarjoa cannelonit salaatin kera!

Valejuustokastike eli vegaaninen juustokastike

2 dl kasvislientä | 200 g cashewpähkinöitä | 4 rkl ravintohiivahiutaleita | 1 rkl dijonsinappia | 1 rkl tomaattipyreetä | 1 tl kurkumaa | 0,5 tl pippuria |
2 tl valkosipulijauhetta

Kiehauta cashewpähkinät pehmeiksi. Tähän menee noin puoli tuntia. Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset ja kaada joukkoon pehmenneet pähkinät. Soseuta seos sauvasekottimella huolellisesti tai käytä tehosekoitinta. Jos aikaa on enemmän, voi kastikkeen tehdä myös pitkän kaavan mukaan aiemmin julkaisemaani reseptiä noudattaen. Kaada valmis juustokastike täytettyjen, vuokaan aseteltujen cannelonien päälle.

Mikä on suosikkitäytteesi canneloneihin? Mikä niille olisi muuten hyvä suomenkielinen nimi? Pastaputket?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa