Pikatestissä Tampereelle saapunut McVegan

Vegaanin elämä on helpottunut jo huomattavasti yleistuotevalikoiman laajennuttua, mutta konstailematon vegaanipurilainen on puuttunut. Pikaruokaketju McDonald’s kokeilee Tampereella täysin kasvipohjaisen McVegan-hampurilaisen myyntiä 4.10.–21.11.2017.
DSC_0008DSC_0004DSC_0010En ole käynyt vuosiin McDonald’sissa. Syynä ei ole ollut hinku vankkumattoman puhtaaseen elämään tai korporaatioboikotti, vaan yksinkertaisesti se, ettei tuttavallisemmin Mäkkärissä ole ollut mitään, mitä haluaisin syödä. Kyse ei ole siitä, etten olisi voinut ennen lokakuun alkua nauttia ketjun tuotteita; en vain ole pitänyt niistä. Kukapa pitäisi kasvispurilaisesta, jonka sisällä on perunamuusia ja porkkanasosetta muistuttava rasvakasa. Sama ongelma koskee yleensä muitakin pikaburgeripihvejä, ja siksi muuan kilpaileva turkulaisketjukin on taakse jäänyttä elämää osaltani.

Ottaen huomioon McDonald’sin levittymisen koko maapallolle on huvittavaa, että vegaanihampurilainen lanseerataan vasta nyt. Ja vielä oudompaa on se, että se tapahtuu Tampereella. Pikaruokajätin tarttuminen vegaaniversioon tosin kertoo todella siitä, että ajat ovat muuttuneet, eivät enää vain muuttumassa. Kaiken ei tarvitse olla lihasta tehtyä, ei edes klassikkoketjun tuotteiden. Tarkemmin ajateltuna Tampere on myös hyvä vaihtoehto vegaanikokeilulle: maailman mittakaavassa täysin korvessa sijaitseva paikka, joka kuitenkin Suomen tasolla on eloisa suurkaupunki ja kauppapaikka ja jolla on vilkas vegaanikulttuuri.

Perjantaisena aamupäivänä jono ulottuu Mäkkärissä ravintolan puoliväliin. Turhauttaa, mutta ruuhka haihtuu pikaruokalalle ominaiseen tapaan nopeasti. Olisi pitänyt muistaa perjantain roskaruokalounastajat. Koska edellisestä visiitistäni on vuosia aikaa, on päässyt myös unohtumaan kirkas valaistus, ainainen ruuhka, tilanpuute, likaiset pöydät ja itsepalvelu. Kun pöydän jonottamisen jälkeen löytää, täytyy vielä roudata ketsupit pöytään, odottaa purilaista ja noutaa se itse kuittia vastaan. Ja sitten syömään!

Mutta ruokailuni ei alakaan vielä kaiken aherruksen jälkeen. Rapistelen McVeganin pois paperikuoresta. Mikäs se siellä tervehtiikään! Kellertävä juustonsiivu. Kiukuttaa, mutta suuntaan ravintolan sivuille vielä varmistamaan, ettei hampurilaiseen kuulu vegaanijuustoa. Omasta virheestä olisi turha valittaa. Ei kuulu juustoa McVeganiin, niin kuin olin ymmärtänyt toisin kuin hampurilaiskokki. Vaihto oikeaan tuotteeseen sujuu onneksi nopeasti.

McVegan sisältää sämpylän lisäksi soijapihvin, McFeast-kastiketta, salaattia, suolakurkun ja tomaattia. Jos saisin valita, hampparin välissä olisi aina tofua, mutta ymmärrän, ettei se toimi pikaruokaketjussa. Soijapihvi on paras mahdollinen valinta, sillä se on edullinen, kiinteä ja sopivan jämäkkä rakenteeltaan. Perunamuusimaiset pihvit eivät sovi burgereihin. McVeganin ehdoton ansio on myös se, ettei siinä ole juustoa. Vegaanijuusto nostaisi hampurilaisen hintaa, ja hyvän purilaisen voi tehdä myös ilman juustoa. McVegan ei maistu lainkaan lihaisalle, mutta näyttää siltä, mikä todennäköisesti saattoi aiheuttaa myös juustoepisodin. Erityisesti allergikkojen takia on tärkeää, että ravintola on tarkkana ainesosien kanssa, sillä vegaanivalinta ei ole hupikannanotto, kiukuttelua tai turhaa narinaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että parhaat burgerit saa ravintoloista paistetulla tofulla, mutta McDonald’s ei olekaan tähtiluokiteltu paikka, jossa viihdytään pitkään. Joskus mättö maistuu hyvältä ja sitä yksinkertaisesti muka tarvitsee. Siihen McVegan toimii liikoja itsestään luulematta ja suuria lupaamatta tarjoamalla perusraaka-aineista tehdyn miellyttävän pikaruokaburgerin. Ennustan McVeganille pitkää ikää, jos sille vain annetaan mahdollisuus.

Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Roskan määrä. Joku maailmanpelastusvietti on näköjään herännyt, kun tarjottimellinen jätettä tuntuu pahalta. Senpä takia on olemassa parempiakin vaihtoehtoja.

Lisää ajatuksiani McDonald’sista voi lukea The Founder -elokuvan arviosta, jossa otan pikaruokaketjuun tätä purilaisarvostelua laajemmin kantaa.

Mitä mieltä olet McVeganista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Maksaisitko tästä pizzasta yli 12 euroa?

Huomasitko, että pizzaviikonloppu on pian täällä? Hyvä, kannattaa nimittäin valita tarkkaan, mihin lättyyn roposensa upottaa. Huonoista kokemuksista on turha narista kotosalla, sillä niin eivät asiat muutu. Sen sijaan kehotan kaikkia pohtimaan niin saamansa ruoan kuin palvelun laatua. Tässä tulee jo valmiiksi kehnojen Bella Roma -kokemuksieni huipentuma: raaka pizza.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEi tarvitse pizzaviikonloppua viettää, sillä se tuli elettyä jo tämän viikon maanantaina. Pitkästä aikaa aamuvuoro, vähän unihiekkaa silmissä ja pieni hemmottelukaipuu. Kas, tipahtikin sopivasti Foodoran alekoodi sähköpostiin, mikä johti siihen, että kotiin tultuani tilasin oikopäätä pizzat minulle ja kumppanilleni. Kaunis syysilma ja hyvää ruokaa, edessä uusi viikko. Ei, vaan paha mieli ja hämmennys siitä, miten näin voi käydä.

Maanantai ei ollut tarjonnaltaan Foodoran paras päivä, koska suuri osa ravintoloista oli kiinni. Teki mieli pizzaa, joten tilaus lähti Finlaysonilla sijaitsevaan Bella Romaan, jolla on kotisivujen perusteella varsin mahtipontiset odotukset itsestään: ”Bella Romassa pizzojen herkullisuuden varmistavat kolme asiaa: lähituottajien laadukkaat raaka-aineet, hartaudella tehty huippulaadukas pizzapohja sekä taitavat tekijät.” Ravintola kertoo myös, että lista huomioi kasvissyöjät ja vegaanit. Eli säilykevihanneksilla ja erikseen maksavalla, hetken listalla olleella vegaanijuustolla sekä nyhtökauralla, jota ei voi tilata valinnaisena täytteenä.

Ymmärrän maitotuotteita karttavana kasvissyöjänä olevani alakynnessä ravintolatarjonnassa, ja hyväksyn sen. Ymmärrän, etten voi täysin verrata keskenään valmiiksi luotua pizzamakukokonaisuutta ja kahden täytteen Sole Mio -läpyskää, josta on jätetty juusto pois. Mutta ihan oikeasti. Katsokaa kuvia. Onko tässä todella kahden täytteen pizza laadukkaasta pizzeriasta? Vaikka siitä on jätetty juusto pois, uskallan väittää, ettei kuvassa todellakaan ole pizza, joka huomioi yhtään ketään – ellei närkästynyttä ruokakriitikkoa oteta huomioon. Täytyy tosin sanoa, että näillä täytemäärillä ja pohjan laadulla ovat kyllä katteet kohdillaan.

Palataanpa vielä pikaisesti siihen, mitä Foodoran saapumisseurannassa tapahtui. Aika pysähtyi, kun seurannan mukaan ruoan piti saapua noin viiden minuutin kuluttua. Viidestä minuutista tuli lopulta yli 20 minuuttia, ennen kuin ruoka pääsi kuljetukseen. En tiedä, oliko vika kuljetusketjussa tai siinä, ettei kuljettaja saapunut ravintolaan ajoissa, vai siinä, että pizzat kenties tehtiin aluksi väärin ja valmistettiin pikaisesti ja täysin pieleen uudelleen. En ihmettelisi, että juustottoman pizzan tilaus aiheuttaisi huteja, koska harva tilaa pizzaa ilman vaaleankeltaista tahmaa.

Maanantainen tilaukseni ei ole ensimmäinen Bella Roma -ateriointini. Muut kerrat ovat menetelleet. Pizza on ollut kypsää, ja täytteitä on ollut hitusen enemmän, mutta mistään ruokavaliohuomioinnista ei sentään voi puhua. Tällä kertaa viimeinen niitti ja äänestyslipuke kintuilleni oli kuitenkin se, ettei pizzaa ollut vaivauduttu paistamaan kypsäksi. En liioittele, sillä kyse ei ollut mistään pilkunviilaamisesta, vaan pohjasta, joka maistui raa’alta taikinalta ja jonka koostumus oli purukumimainen. Kypsentämättömän pizzapohjan sekä näkee helposti että maistaa vielä selvemmin. Maku on hirveä.

Ymmärrän, ettei ruoan minulle kuljettanut Foodora voi tehdä muuta kuin lohduttaa. On tullut aikuiselle paha mieli ja sen kanssa on elettävä. Aivan totta, ja siksi olenkin huolissani ainoastaan kohderavintolan tasosta. Asiakkaiden aliarviointia on syytää tarjolle hinta-laatusuhteeltaan kuppainen tuote, jota ei ole edes valmistettu loppuun. Aurinkokuivattujen tomaattisuikaleiden polttaminen ei ole mittari sille, onko pohja valmis. Laadusta kertoo myös se, jos asiakas joutuu itse kotona viimeistelmään pizzansa lisätäytteillä. Aurinkokuivattua tomaattia ja artisokkaa sisältävä pizza oli niin hirveä, että se jäi syömättä. Se ei nimittäin ollut senkään vertaa paistunut kuin toinen Italia-herkku. Artisokka-pinjansiemenroiskeläpän pystyi osin syömään, vaikka kuvistakin näkee, että pohja oli puoliksi raaka.

On myös totta, että some-narina on kaksiteräinen miekka. Huomio on loppujen lopuksi kuitenkin yleensä positiivista huomiota, ja todennäköisesti jokunen päätyy Bella Romaan pizzalle tämän tekstin takia. Siksi ravintolalla onkin näytönpaikka, koska kilpailu kaikista asiakkaista, puhumattakaan niistä, jotka nyt noudattavat kovasti trendaavaa kasvisruokavaliota ja vegaanielämäntapaa, kasvaa koko ajan. Tuskin ihan asiakaskadosta voi puhua, mutta voihan se olla niinkin, etteivät ravintolaan tee enää pyhiinvaellusretkiä ainakaan kasvissyöjät. Eikä kukaan halua raakaa pizzaa, söipä miten tahansa. Joku voisi myös kysyä, pitäisiköhän kitistä suoraan ravintolalle. Eiköhän tämä teksti aja asiansa, sillä mitä muuta tiskiltä enää parin päivän päästä saa kuin syvät pahoittelut.

Yksikään itseään, alaansa ja asiakkaitaan kunnioittava ravintola ei toimita raakaa ravintoa eteenpäin, vaikka valmistamisessa menisi enemmän aikaa kuin on luvattu.

Foodoralle tehdyn reklamaation perusteella minulle hyvitettiin tilauksestani puolet, vaikken vaatinut heiltä mitään.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Bella Romasta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suloinen ja kipakka Bistro Venla johtaa kaupungin salaattitaistoa

Tarkastuskäynti osoittaa, että Venlan kilometrin mittainen ruokalista toteuttaa lähes kaikki asiakkaan toiveet. Biojätteen kertyminen pidetään aisoissa niin tiukasti, että lopuksi saattaa joutua jopa kuulusteluun.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATällä kertaa matkassa on sekä tuuria että kokemusta homman tyylikkääseen suorittamiseen. Lounastan Bistro Venlassa elokuisena perjantai-iltapäivänä lounasruuhkan laannuttua ennen ”Jotain hyvää on saatava työviikon päätteeksi” -ruokailijoita.

Venlan lista on valtavan pitkä. Vegaanina valittavana on kuitenkin vain muutama vaihtoehto: kasvisuuniperuna, kasvissalaatti, tofusalaatti tai kasvispastasalaatti. Kasvis Venlassa tarkoittaa välillä tofua, mikä on varsin metkaa, koska tofuhan ei ole kasvis, vaikka soijapavusta onkin valmistettu. Ja se on muuten palkokasvi. Joissakin annoksissa kasvis-merkintä tarkoittaa myös sitä, ettei siinä ole lainkaan tofua tai juustoa, kun taas osassa annoksista kasvis-merkinnällä varustettu annos sisältää fetaa. Sekavaa.

Tofusalaattia olen testannut viime vuonna, ja se jätti kylmäksi, sillä syötävää ei ollut tarpeeksi ja salaatti osineen tuntui kovalta. Tofua ja pastaa sekä salaattia sisältävä kasvispastasalaatti (9,80€) sen sijaan täyttää sopivasti tofumäärän ja maltillisen pasta-annoksen ansiosta. Yrttinen pasta on maukasta, eikä sen valmistuksessa ole tyydytty pelkkään pikakeittämiseen.

Kauppakadulla sijaitsevan ranskalaistyylisesti sisustetun bistron salaatti on kursailematon, mutta siksi juuri kaupungin paras. Rohkenen väittää, että näin maittavaa perussalaattia on vaikea löytää muualta. Salaatissa on tofun ja yrttipastan lisäksi kurkkua, salaattia, sitruunaa, rucolaa sekä tomaattia ja hunajamelonia, joista kaksi viimeistä vaihdan sipuliin ja paprikaan viime kerrasta viisastuneena. Salaatin kanssa tarjotaan maksutta ruisleipää.

Mistä viime kerrasta puhun? Lounastin Venlassa ennen tarkastuskäyntiä muutama viikko sitten ystäväni kanssa. Tilasin samaisen kasvispastasalaatin, mutten vaihtanut raaka-aineita. Sattumalta tomaatti ja hunajameloni eivät maistuneet tuolloin, joten ne jäivät lautaselle. Ei se minua haitannut, ei vain sattunut maistumaan. Tarjoilijan tullessa hakemaan astioita hän asianmukaisesti kysyi, maistuiko. Meille totisesti maistui. Mutta. Sitten tapahtui jotain, mistä pahotin mieleni. Tarjoilija alkoi tivata, miksi tomaatit ja melonit olivat jääneet lautaselle. Oliko sitruunoissa jokin vialla, kun nekin olivat jääneet syömättä?

Hämmennyin tenttaavasta äänensävystä ja selitin, että ei salaatissa ollut mitään vikaa, vaan se oli oikein hyvä, mutta nyt vain ei tehnyt mieli tomaattia eikä melonia. Tarjoilijan ääni kiristyi ja hän alkoi selvittää, että parempi vaihtaa raaka-aineita kuin jättää niitä lautaselle. Tätä asiaa hän toisti pariin kertaan ennen kuin poistui keittiöön.  Minä en ole asiakas, jolle tarvitsee puhua kuin pienelle lapselle, minulle ei tarvitse opettaa kierrättämistä ja saan jättää tomaatit syömättä halutessani. Olen niistä maksanut. En keksi ahdistavalle käytökselle muuta syytä kuin ruoan pois heittämisen välttely, mikä on hienoa, mutta lähtökohdan ei pidä olla se, että asiakasta aletaan tentata siitä, miksi pari hedelmää jäi lautasen reunalle. Sitä paitsi, kuka muuten syö sitruunat loppuun asti? Puristin ne kyllä salaattini sekaan, mutta sekään ei tuntunut riittävän. Toisella käynnillä ehdin poistua ravintolasta jo ennen kuin tarjoilija tuli korjaamaan astiat, joten emme ehtineet yhdessä todistamaan, kuinka esimerkillisesti olin nyt syönyt koko salaatin.

Tilaushetkeen valmistautumaton voi kauhistua tiskillä tai pöydässä nälkävuosien pituista listaa, mutta toisaalta työntekijät auttavat ilmeisen mielellään annoksen valitsemisessa. Venlan listan parhaimmat puolet tulevat esille myös, kun lounaalle saapuu koppava herra, joka ilmoittaa olevansa moniallergikon kanssa liikkeellä eikä lähtökohtaisesti edes usko, että paikasta löytyy heille syötävää. Kyllä muuten löytyy! Tällaisissa tilanteissa Venla on iskussa. Jättikokoinen menu herättää tosin pohtimaan, miksi ihmeessä listan täytyy olla niin pitkä ja sekava ja sisältää kaikki mahdolliset variaatiot, jos raaka-aineitakin voi vaihtaa joustavasti. Miksi listalla ei ole vain koottuna ruokalajityyppejä, kuten pastasalaattia, uuniperunaa, salaattia ja leipiä, joihin voisi valita haluamansa raaka-aineet? Ymmärrän, ettei Venla halua muuttua tee se itse -pikaruokaravintolaksi, mutta tällaisenaan lista on liian raskas ja hämmentää paikan päällä käsin kirjoitetulla koukeroisuudellaan; lista nimittäin näkyy ravintolassa pöytämenukansion lisäksi seinään kirjoitettuna rimpsuna.

Venla sopii lounaspaikaksi, työpäivän jälkeiseen hemmotteluhetkeen, rauhalliseen viininmaisteluun ja intiimiin kahdenkeskiseen illalliseen. Aivan ihana sisustus rauhoittaa, mutta tarjoaa myös katseelle virikkeitä, sillä sisustukseen on luotu mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ravintolan oven avatessa paikka näyttää pieneltä, mutta takaosassa on noin 80 asiakaspaikkaa, eli lähes aina mahtuu lounastamaan, vaikka ensisilmäykseltä niin ei näyttäisi. Tiukasta kommennosta huolimatta Venlaan kannattaa suunnata myös siksi, että annokset ovat liki täydellisiä hinta-laatusuhteeltaan: 9-11 euroa.

Oletko käynyt Bistro Venlassa? Minkälaista palvelu on ollut?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Manoushe on Ratinan maukas mini-Libanon

Libanonilainen ruoka on helppoa ja herkullista piknik-syötävää, joka kannattaa valita aurinkoisten päivien appeeksi, koska Ratinan mezzeparatiisista on vaivatonta jatkaa kesäretkelle mihin päin tahansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ratinan tunnusten, eli punatiilisten kerrostalojen, kivijalassa sijaitseva libanonilaisravintola Manoushe on autotien näkökulmasta keskeisellä paikalla, mutta satunnainen kävelijä sinne ei välttämättä eksy, eikä autollakaan ole aivan yksinkertaista pysähtyä keskellä vilkasta liikennettä, vaikka toki Ratinasta pysäköintipaikkoja löytyy. Siksi Manoushe sopiikin parhaiten kesäisiin päiviin, jolloin on liikkeellä jalan tai pyörällä. Minä testasin Lähi-idän herkkukeitaan kesäkuussa ennen Manoushen kesälomaa, joka on nyt päättynyt.

Vähän ennen sulkemisaikaa iltakuuden ja -seitsemän välillä kaksi seuruetta on lopettelemassa ruokailuaan. Jutustelemme tiskillä omistajapariskunnan toisen osapuolen kanssa. Tilaaminen kestää yllättävän kauan, mutta on vaivanarvoista, vaikka gluteeniton ja vegaaninen menevätkin aluksi vähän sekaisin. Tilaan valmiiksi vegaanisen falafellautasen (14,90€), jossa on sitruunaista tabboullehia, hummusta, pitaleipää, jalapenoja, falafelpullia, suolakurkkua, ranskalaisia ja paistettua kukkakaalia. Lisäksi maistan itse tehtyä pinaattipiirakkaa (2,5€), jonka vegaanisuudesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti taikinassa on maitoa. Piirakan sisältö on onneksi ehtaa pinaattia ilman eläinkunnan antimia. Falafellautanen on täydellinen valinta piknikille, vaikka ranskalaiset hieman rikkovatkin aidon makuelämyksen tuntua. Viis siitä, erilaisten makujen yhdisteleminen on aina yhtä mielenkiintoista!

Seuralaiseni pohtii ateriavalintaansa kauemmin, koska haluamme maistella erilaisia kokonaisuuksia. Tässä vaiheessa mitataankin Manoushen palvelu, joka osoittautuu verkkaisuudesta huolimatta erittäin hyväksi ja asiakkaan toiveet huomioivaksi. Lihamezzeannos muuntuu tiskin takaa tulleen ehdotuksen perusteella vegaaniseksi viininlehtikääryleateriaksi (14,90€), jonka kruunaa ihana, niin ikään vegaaninen tahinikastike. Seuraksi piknik-eväämme saavat vielä baba ganoush -tahnan, mutta meillä ei ole aavistustakaan mihin annokseen se kuuluu. Manoushen itse loihtimat kastikkeet ovat ravintolan tarjonnan helmiä.

Istumme ulos odottamaan ruokia. Ratinan hurjaa liikennettä saa tuijottaa tovin, jos toisenkin, ennen kuin ateriat ovat valmiita. Vankkoihin muovibokseihin pakatut annokset tuntuvat melko kevyiltä, ja ennen piknik-paikalle saapumista herääkin epäilys, että vatsalaukku saattaa olla vielä evästelyn jälkeen hermostuneessa tilassa. Mutta ei suinkaan! Annokset ovat täysin sopivankokoisia, ja niistä jää hyvä olo. Sitä ei voi kieltää, etteikö niillä olisi ainesosiin nähden hintaa, mutta kuten olen todennut jo aiemmin, tuen mielelläni paikallista ja itse tehtyä. Sellaisesta olen valmis maksamaan, vaikka ruokia saisikin vähän odottaa. Sitä paitsi, kun alusta asti tehdään itse, ei pikaruokaravintolavauhtia voikaan pyytää – eikä kannata, sillä sehän tarkoittaisi vain laaduttomuutta, johon en halua mainion Manoushen koskaan sortuvan.

Manoushe lomaili heinäkuun ajan, mutta on palannut takaisin tabboullehien ja muiden herkkujen ääreen elokuun alusta alkaen.

Mitä mieltä Manoushesta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Muusassa viini viipyy, mutta palvelu ja avokadot ovat kaupungin parhaita

Ravintola Muusa pitää huolen illankulusta, korjaa virheensä pikaisesti ja ylihemmottelee asiakkaitaan. Laadukkaan palvelun lisäksi Muusa tullaan muistamaan kekseliäästi lisukkeena käytettävistä, täydellisesti kypsytetyistä vihreistä herkuista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlympia-kortteliin Satakunnankadulle loppuvuodesta 2016 avautuneessa Muusassa on ensimmäisenä aukiolokesänä varsin velmu tunnelma tiistaiksi. Pöytäseurueiden puheensorina hukkuu rentoon taustamusiikkiin, joka on voimakkaimmillaan tiskin kohdalla. Paikalla on hyväntuulisia ihmisiä! Vaikka Muusan kotikatu rauhoittuu arki-iltana, ravintolassa on yllättävän paljon porukkaa niin ruokapuolella kuin baariosassa, jossa voi yhtä lailla syödä, mutta ruoka pitää silloin tilata tiskiltä. Näin teemme, koska haluamme seuralaiseni kanssa hämyiseen nurkkapöytään häkkiseinän viereen. Sen toisella puolella tosin istuu aivan vieressä yksinäinen juomanautiskelija, joka kuulee kaikki keskustelumme.

Muusan miljöö sopii kaupungin imagoon: se on rosoinen, tehdashenkinen ja silti viimeistä huutoa. Baarin puoli on rauhallinen, eikä sitä ainakaan arkena erota ruokapuolesta muuta kuin tilaustapa. Ruoka tuodaan pöytiin, ja itse asiassa palvelu on niin huomaavaista, että voisi luulla illastavansa hienommassakin paikassa. Listalla on pieniä alkuruokia, pääruokina hodareita, burritoja, kulhoruokia ja salaattipohjaisia aterioita. Alkuruoat maksavat vajaan kympin, pääruoat ainakin 15 euroa. Ei mikään edullisin valinta, mutta tähän iltaan Muusa listoineen sopii täydellisesti. Viinipullon voi tilata yhdessä ja maksaa kätevästi omalla laskulla puoliksi. Hintaa omalla valinnallamme on melkein 30 euroa yhteensä, mutta maksaisivathan ne yksittäiset lasitkin paljon. Niiden hintoja ei muuten listalla näy.

Valitsen vegaanisen kimchihodarin (16€). Usean ruoan kohdalla lukee annoksen olevan pyydettäessä vegaaninen, mutta kimchiversio on sitä jo valmiiksi. Korealaisen hapankaalin eli kimchin lisäksi hodarissa on persikka-aiolia, tomaattisalsaa ja pikkelöityä lehtikaalia. Maku on yllättävän tulinen, vaikken kimchiä varsinaisesti maistakaan. Kastikkeista tuleva hedelmäinen tervehdys sopii hodariin. Täytteet ovat viehättävällä tavalla sekamelskana kuohkean hotdog-sämpylän virkaa toimittavan leivän välissä. Samantyylinen ja kuulemma yhtä herkullinen on ystäväni jokirapuhodari (17€).

Kekseliäät täytteet eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna illan päätähteen. Avokadolisukkeeseen. Toteamme yhdessä, että avokadon puolikkaat ovat pehmeintä ja samettisinta mitä suuhunsa voi laittaa. Avokado on niin täydellisesti kypsytetty, että voisi jopa luulla, että sen valmius on kellotettu. Näitä pitäisi voida ostaa kerralla paljon! On sitä paitsi piristävää, ettei pääruoan kyljessä ole aina perunaa tai salaattia. Rasvaisen raikas avokado toimii annoksessa suolaisia vaihtoehtoja paremmin – ja kevyemmin.

Samalla, kun ihmettelemme illan parasta herkkupalaa, odottelemme myös sitä tiskiltä tilattua kolmekympin viinipulloa. Ehdin melkein takaisin tilaustiskille, kun tarjoilija muistaa unohtaneensa viinin, pahoittelee ja kertoo tuovansa sen pian. Palveltavia asiakkaita on niin paljon, että viinillä kestää. Ja kestää. Kauniisti aseteltu hodari alkaa jo olla mutusteltu, kun meille kerrotaan, että viini tuodaan ihan pian ja saamme hyvityksenä jälkiruoat.

Lopulta saksalainen riesling saapuu juhlallisesti pöytään jäillä täytetyssä ämpärissä. Valitsemme kaksi jälkiruokaa yhteiseksi. Valkosuklaa-basilikajuustokakkua ja smoothie bowlin hedelmillä. Valkosuklainen basilikalla maustettu kakunpala on sopivankokoinen kahdelle, ja sitä jää jopa yli. Kakku on täydellistä, mutta kokeilepa kotona yhdistää valkosuklaa ja basilika! Niinpä, parempi vain porhaltaa Muusan jälkiruokapatojen äärelle. Marjoilla ja hedelmillä koristeltu smoothie tarjoillaan valtavasta kulhosta, joka muistuttaa lähinnä aamupala-annosta. Sellaiseksi mainiolta maistuva smoothie ja tuoreet hedelmät sopisivatkin paremmin. Ei hotdogin jälkeen syödä enää aamupuuroa!

Muusa erottuu muista ravintoloista taivaallisen avokadon lisäksi palvelullaan. Ehkä olemme tavallista kärsivällisempiä asiakkaita, mutta emme me olisi tarvinneet hyvityksiä. Kävimme tiskillä, koska tuli vain mieleen, että olisipa kiva juoda sitä tilattua viiniä jo ruoan kanssa. Ilmainen jälkiruoka tai muu hyvitys ei ole palvelussa olennaisinta, vaan se, että joku huomioi. Meitä palvellut tarjoilija sitä paitsi näyttää huolehtivan koko paikasta aivan kuin se olisi hänen luomuksensa. Tämän paremmin työtään ei voi hoitaa.

Piti käydä vain nopeasti alkupaloilla ja lasillisilla, mutta Muusa teki siitä hemmottelua.

Joko olet käynyt Muusassa? Minkälainen oma kokemuksesi oli?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Café Casa Nova on merellinen salaattitaivas Kauppakadulla

Harmittavasti autioituneelta Kauppakadulta pääsee pujahtamaan ihan yllättäen Välimerelle. Päiväretken etelän pakopaikkaan viimeistelevät itse tehdyt salaatit ja mainio oliivileipä. Täydellisestä harmoniasta ei puutu enää mitään muuta kuin toiveiden kuunteleminen ja erilaisten ruokavalioiden huomioiminen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Casa Novan listalla ei ole valmiiksi juustotonta ja lihatonta salaattia, minkä vuoksi päädyn kahdesta kasvisvaihtoehdosta, eli vuohenjuusto-kvinoasalaatista ja fetaa sisältävästä maalaissalaatista, jälkimmäiseen, joka on sitä paitsi edullisempi ja siten kannattavampi ratkaisu, kun ottaa huomioon, että en halua salaattiini pääraaka-ainejuustoa. Kasviproteiinin puuttumisesta on turha narista tässä kohtaa, mutta voisin veikata, että välimerelliselle tofusalaatille olisi kysyntää.

Tunnelma pienessä kahvilassa on ihanan rauhallinen. Siniset tuolit vievät suoraan Etelä-Eurooppaan ja sinertävät seinät delfiinitauluineen tuovat lähelle sekä meren että Tampereen, sillä tauluihin ikuistetut delfiinit ovat nimenomaan Särkänniemessä majailleita vesivesseleitä.

Olen tullut kahvilaan suorittamaan salaattitestiä, mutta myös metsästämään jo jonkin verran kuuluisuutta haalinutta oliivileipää, joka on leivottu paikan päällä. Salaattiin kuuluu maksutta yksi oliivileipätanko, ja leipä todellakin on kaiken hehkutuksen arvoista. Nappaan tilauksen yhteydessä kotiin mukaan vähän lisää oliivileipää toiselle maistajalle, ja samalla haksahdan myös baklaviin, joita ei ole valmistettu kahvilassa, mutta kuulemma joku natiivi on ne tehnyt. Kuka sitten ikinä onkaan tämä baklavanatiivi, mutta hyviä ovat pienestä kuivuudesta huolimatta.

Kahvila kylpee harmonisessa etelän tunnelmassa, mutta yhtäkkiä taivaalle ilmestyy harmaita pilviä. Enkä nyt tarkoita toukokuista lumikuuroa, joka pieksee ulkona kivikkoista katua. Esitän tilatessani toiveen maalaissalaatista ilman fetajuustoa. Alkaa kummastelu ja taivastelu siitä, että tiedänkö fetan olevan salaatin pääraaka-aine. Tiedän. Tiedän, ja haluan sen ilman fetaa, eikä toiveen luulisi olevan liian suuri, kun salaatit joka tapauksessa valmistetaan tilauksesta, maksan saman verran salaatista kuin kaikki muutkin, enkä vaadi tilalle mitään.

Paha mieli omien valintojeni kyseenalaistamisesta kaikkoaa, kun valtava salaatti saapuu pöytään, vaikka tuonnin yhteydessä toistellaan ankeaan sävyyn täältä tulevan nyt fetasalaatin ilman fetaa. Salaatissa on ainakin revittyä salaattia, punakaalia, oliiveja, viinirypäleitä, avokadoa, porkkanaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, yrttejä, yrttiöljyä, appelsiinia ja paria muuta vaaleaa hedelmää. Täydellinen salaatti 10 eurolla ja vieläpä sen herkullisen oliivileivän ja erillisessä astiassa tarjoiltavan tzatzikin kera.

Olen niin täynnä jo puolivälissä ateriointia, että salaattia jää väistämättä syömättä. En jää selittelemään salaatin herkullisuutta ja vajaasti syötyä ateriaa, ettei fetakeskustelua tarvitse käydä uusiksi. Mietipä, kuinka valtava salaatti olisikaan fetan kanssa! Casa Novasta saa salaatteja myös mukaan, joten annoksesta riittää pariinkin kertaan syömistä kotioloissa.

Café Casa Nova sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 15 Hämeenpuiston päässä.

Oletko jo käynyt Café Casa Novassa? Mitä suosittelit seuraavaksi testauskohteeksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Kahvila Puru, Amuri

Kahvila Puru tarjoaa läntisen keskusta-alueen asukkaille mainion vaihtoehdon iänikuisen Helmen tilalle. Pienessä kahvilassa on lämmin tunnelma, ja edullinen, itse tehty keittolounas on erityisen maukas, eikä kahvila ole unohtanut kasvissyöjiäkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sotkankadun rauhassa, aidossa Amurissa lähellä Pyynikintoria sijaitseva Kahvila Puru on jäänyt harmillisesti varjoon kenties sijaintinsa tai vähän mainostuksen vuoksi. Olin ihmetellyt jo aiemmin, miksei Amurissa ole Helmen lisäksi muita kahviloita, koska Helmi on lähes aina täynnä ja ruuhkainen, eikä Salen automaattikahvi tai R-kioskin pöntössä seisotettu sumppi vedä millään vertoja kahvilakahville. Mustanlahdenkadulla tosin on Kahvila Mutteripannu, mutta olen sivuuttanut sen siksi, ettei listalla ole koskaan kasvisruokaa.

Purun tunnelma ja sisustus muistuttaa vähän Café Pispalan harmoniaa, vaikka valaistus onkin hämmentävän kirkas. Kahvila ei ole liian pieni, vaan sopivan intiimi. Pöydät on aseteltu suomalaiseen makuun sopivasti: naapuriin on hyvä etäisyys. Kun asiakkaita on useita, ei ihan jokaista sanaa edes kuule, jos muistaa keskittyä omiin asioihinsa. Vierailuni aikana Purussa ei ollut taustamusiikkia, mutta sopivilla volyymeillä soiva radio voisi piristää kahvilatunnelmaa ja toisi vielä enemmän yksityisyyttä.

Talvikeskiviikkona Purussa on pari seuruetta lounastamassa saapuessani patojen äärelle yhden maissa. Lounasta tarjoillaan klo 15:een asti, tai niin kauan kuin sitä riittää. Lounasta on hyvin jäljellä vielä yhdeltä, mutta padasta huomaa, että lounasruokailijoita on käynyt. Ja hyvä niin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keskiviikkona 18.1. listalla on maidoton ja gluteeniton kaali-papukeitto. Keitto on kevyt ja maukas, ja jostain syystä voipavut maistuivat yllättävän aromikkailta sopassa, mikä viittaa onnistuneeseen liemeen. Punaisen liemen maku on syntynyt silmämääräisesti arvioiden selleristä, laakerinlehdistä, pippurista ja sipulista. Keittolounaan kylkeen tarjolla oli vierailullani vaaleaa ja tummaa leipää sekä siemennäkkäriä, joista ainakin siemennäkäri ja mahdollisesti tumma leipä oli valmistettu itse.

Keittolounas maksoi vierailuhetkelläni 6,50 euroa, ja se sisälsi keiton, leivät ja veden. Keiton päälle olisi saanut myös parmesanlastuja, mutta itse en syö juustoa. Naapuripöydän asiakas kuitenkin kehui vuolaasti keiton ja parmesanin yhdistelmää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Purun lounaan hinta-laatusuhde on erinomainen. Sämpylät ja vitriinin leivokset ovat myös edullisia moneen muuhun kahvilaan verrattuna. Tammikuisena keskiviikkona tarjolla näytti olevan ainakin täytettyjä leipiä, kakkupaloja ja laskiaispullia sekä konvehteja.

Keitot vaihtuvat päivittäin, ja Facebookin lounaslistasta kannattaa tarkistaa viikon ruokalista. Lisäksi Purusta saa eri makuyhdistelmillä salaatteja, mutta vegaanista vaihtoehtoa ei näytä olevan saatavilla. Kysymällä tosin varmasti selviää, onko pelkän kasvissalaatin tilaaminen mahdollista.

Kaiken kaikkiaan tunnelma on Purussa superkirkkaasta valaistuksesta huolimatta rauhallinen ja lämmin. Palvelu on ystävällistä, ja asiakkaalle tulee tunne, että hänestä pidetään huolta, vaikka kyseessä onkin monesti vain pikainen keittolounas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvilat ja kaupat ovat käsitykseni mukaan alkaneet suosia enenevissä määrin lähituottamista, mutta yhtä lailla kuluttajien pitäisi viedä lähituotannon suosimista eteenpäin: tukemalla oman asuinalueen yrittäjiä. Puru tuo Amuriin välähdyksen mennyttä paikalliskulttuuria, jossa jokaiselle tarpeelle oli oma spesialisti ja putiikki. Ja tällaisia pieniä yrityksiähän voi olla nykyään olemassa vain, jos asiakkaat sitoutuvat käyttämään niiden tarjoamia palveluita.

EDIT 7.2.2017: Kahvila Puru on sulkenut ovensa helmikuun alussa.

Kahvila Puru sijaitsee osoitteessa Sotkankatu 18, ja on avoinna arkisin klo 9-16. Kahvilan Facebook-sivut päivittyvät säännöllisesti, ja niillä julkaistaan myös viikon lounaslista ja muuta tuoteinfoa.

Oliko sinultakin mennyt ohi Kahvila Purun olemassaolo? Mitä, jos menisit seuraavan kerran Puruun keittolounaalle sen sijaan, että hakisit eineskeiton K-Marketista?