Manoushe on Ratinan maukas mini-Libanon

Libanonilainen ruoka on helppoa ja herkullista piknik-syötävää, joka kannattaa valita aurinkoisten päivien appeeksi, koska Ratinan mezzeparatiisista on vaivatonta jatkaa kesäretkelle mihin päin tahansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ratinan tunnusten, eli punatiilisten kerrostalojen, kivijalassa sijaitseva libanonilaisravintola Manoushe on autotien näkökulmasta keskeisellä paikalla, mutta satunnainen kävelijä sinne ei välttämättä eksy, eikä autollakaan ole aivan yksinkertaista pysähtyä keskellä vilkasta liikennettä, vaikka toki Ratinasta pysäköintipaikkoja löytyy. Siksi Manoushe sopiikin parhaiten kesäisiin päiviin, jolloin on liikkeellä jalan tai pyörällä. Minä testasin Lähi-idän herkkukeitaan kesäkuussa ennen Manoushen kesälomaa, joka on nyt päättynyt.

Vähän ennen sulkemisaikaa iltakuuden ja -seitsemän välillä kaksi seuruetta on lopettelemassa ruokailuaan. Jutustelemme tiskillä omistajapariskunnan toisen osapuolen kanssa. Tilaaminen kestää yllättävän kauan, mutta on vaivanarvoista, vaikka gluteeniton ja vegaaninen menevätkin aluksi vähän sekaisin. Tilaan valmiiksi vegaanisen falafellautasen (14,90€), jossa on sitruunaista tabboullehia, hummusta, pitaleipää, jalapenoja, falafelpullia, suolakurkkua, ranskalaisia ja paistettua kukkakaalia. Lisäksi maistan itse tehtyä pinaattipiirakkaa (2,5€), jonka vegaanisuudesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti taikinassa on maitoa. Piirakan sisältö on onneksi ehtaa pinaattia ilman eläinkunnan antimia. Falafellautanen on täydellinen valinta piknikille, vaikka ranskalaiset hieman rikkovatkin aidon makuelämyksen tuntua. Viis siitä, erilaisten makujen yhdisteleminen on aina yhtä mielenkiintoista!

Seuralaiseni pohtii ateriavalintaansa kauemmin, koska haluamme maistella erilaisia kokonaisuuksia. Tässä vaiheessa mitataankin Manoushen palvelu, joka osoittautuu verkkaisuudesta huolimatta erittäin hyväksi ja asiakkaan toiveet huomioivaksi. Lihamezzeannos muuntuu tiskin takaa tulleen ehdotuksen perusteella vegaaniseksi viininlehtikääryleateriaksi (14,90€), jonka kruunaa ihana, niin ikään vegaaninen tahinikastike. Seuraksi piknik-eväämme saavat vielä baba ganoush -tahnan, mutta meillä ei ole aavistustakaan mihin annokseen se kuuluu. Manoushen itse loihtimat kastikkeet ovat ravintolan tarjonnan helmiä.

Istumme ulos odottamaan ruokia. Ratinan hurjaa liikennettä saa tuijottaa tovin, jos toisenkin, ennen kuin ateriat ovat valmiita. Vankkoihin muovibokseihin pakatut annokset tuntuvat melko kevyiltä, ja ennen piknik-paikalle saapumista herääkin epäilys, että vatsalaukku saattaa olla vielä evästelyn jälkeen hermostuneessa tilassa. Mutta ei suinkaan! Annokset ovat täysin sopivankokoisia, ja niistä jää hyvä olo. Sitä ei voi kieltää, etteikö niillä olisi ainesosiin nähden hintaa, mutta kuten olen todennut jo aiemmin, tuen mielelläni paikallista ja itse tehtyä. Sellaisesta olen valmis maksamaan, vaikka ruokia saisikin vähän odottaa. Sitä paitsi, kun alusta asti tehdään itse, ei pikaruokaravintolavauhtia voikaan pyytää – eikä kannata, sillä sehän tarkoittaisi vain laaduttomuutta, johon en halua mainion Manoushen koskaan sortuvan.

Manoushe lomaili heinäkuun ajan, mutta on palannut takaisin tabboullehien ja muiden herkkujen ääreen elokuun alusta alkaen.

Mitä mieltä Manoushesta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Muusassa viini viipyy, mutta palvelu ja avokadot ovat kaupungin parhaita

Ravintola Muusa pitää huolen illankulusta, korjaa virheensä pikaisesti ja ylihemmottelee asiakkaitaan. Laadukkaan palvelun lisäksi Muusa tullaan muistamaan kekseliäästi lisukkeena käytettävistä, täydellisesti kypsytetyistä vihreistä herkuista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlympia-kortteliin Satakunnankadulle loppuvuodesta 2016 avautuneessa Muusassa on ensimmäisenä aukiolokesänä varsin velmu tunnelma tiistaiksi. Pöytäseurueiden puheensorina hukkuu rentoon taustamusiikkiin, joka on voimakkaimmillaan tiskin kohdalla. Paikalla on hyväntuulisia ihmisiä! Vaikka Muusan kotikatu rauhoittuu arki-iltana, ravintolassa on yllättävän paljon porukkaa niin ruokapuolella kuin baariosassa, jossa voi yhtä lailla syödä, mutta ruoka pitää silloin tilata tiskiltä. Näin teemme, koska haluamme seuralaiseni kanssa hämyiseen nurkkapöytään häkkiseinän viereen. Sen toisella puolella tosin istuu aivan vieressä yksinäinen juomanautiskelija, joka kuulee kaikki keskustelumme.

Muusan miljöö sopii kaupungin imagoon: se on rosoinen, tehdashenkinen ja silti viimeistä huutoa. Baarin puoli on rauhallinen, eikä sitä ainakaan arkena erota ruokapuolesta muuta kuin tilaustapa. Ruoka tuodaan pöytiin, ja itse asiassa palvelu on niin huomaavaista, että voisi luulla illastavansa hienommassakin paikassa. Listalla on pieniä alkuruokia, pääruokina hodareita, burritoja, kulhoruokia ja salaattipohjaisia aterioita. Alkuruoat maksavat vajaan kympin, pääruoat ainakin 15 euroa. Ei mikään edullisin valinta, mutta tähän iltaan Muusa listoineen sopii täydellisesti. Viinipullon voi tilata yhdessä ja maksaa kätevästi omalla laskulla puoliksi. Hintaa omalla valinnallamme on melkein 30 euroa yhteensä, mutta maksaisivathan ne yksittäiset lasitkin paljon. Niiden hintoja ei muuten listalla näy.

Valitsen vegaanisen kimchihodarin (16€). Usean ruoan kohdalla lukee annoksen olevan pyydettäessä vegaaninen, mutta kimchiversio on sitä jo valmiiksi. Korealaisen hapankaalin eli kimchin lisäksi hodarissa on persikka-aiolia, tomaattisalsaa ja pikkelöityä lehtikaalia. Maku on yllättävän tulinen, vaikken kimchiä varsinaisesti maistakaan. Kastikkeista tuleva hedelmäinen tervehdys sopii hodariin. Täytteet ovat viehättävällä tavalla sekamelskana kuohkean hotdog-sämpylän virkaa toimittavan leivän välissä. Samantyylinen ja kuulemma yhtä herkullinen on ystäväni jokirapuhodari (17€).

Kekseliäät täytteet eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna illan päätähteen. Avokadolisukkeeseen. Toteamme yhdessä, että avokadon puolikkaat ovat pehmeintä ja samettisinta mitä suuhunsa voi laittaa. Avokado on niin täydellisesti kypsytetty, että voisi jopa luulla, että sen valmius on kellotettu. Näitä pitäisi voida ostaa kerralla paljon! On sitä paitsi piristävää, ettei pääruoan kyljessä ole aina perunaa tai salaattia. Rasvaisen raikas avokado toimii annoksessa suolaisia vaihtoehtoja paremmin – ja kevyemmin.

Samalla, kun ihmettelemme illan parasta herkkupalaa, odottelemme myös sitä tiskiltä tilattua kolmekympin viinipulloa. Ehdin melkein takaisin tilaustiskille, kun tarjoilija muistaa unohtaneensa viinin, pahoittelee ja kertoo tuovansa sen pian. Palveltavia asiakkaita on niin paljon, että viinillä kestää. Ja kestää. Kauniisti aseteltu hodari alkaa jo olla mutusteltu, kun meille kerrotaan, että viini tuodaan ihan pian ja saamme hyvityksenä jälkiruoat.

Lopulta saksalainen riesling saapuu juhlallisesti pöytään jäillä täytetyssä ämpärissä. Valitsemme kaksi jälkiruokaa yhteiseksi. Valkosuklaa-basilikajuustokakkua ja smoothie bowlin hedelmillä. Valkosuklainen basilikalla maustettu kakunpala on sopivankokoinen kahdelle, ja sitä jää jopa yli. Kakku on täydellistä, mutta kokeilepa kotona yhdistää valkosuklaa ja basilika! Niinpä, parempi vain porhaltaa Muusan jälkiruokapatojen äärelle. Marjoilla ja hedelmillä koristeltu smoothie tarjoillaan valtavasta kulhosta, joka muistuttaa lähinnä aamupala-annosta. Sellaiseksi mainiolta maistuva smoothie ja tuoreet hedelmät sopisivatkin paremmin. Ei hotdogin jälkeen syödä enää aamupuuroa!

Muusa erottuu muista ravintoloista taivaallisen avokadon lisäksi palvelullaan. Ehkä olemme tavallista kärsivällisempiä asiakkaita, mutta emme me olisi tarvinneet hyvityksiä. Kävimme tiskillä, koska tuli vain mieleen, että olisipa kiva juoda sitä tilattua viiniä jo ruoan kanssa. Ilmainen jälkiruoka tai muu hyvitys ei ole palvelussa olennaisinta, vaan se, että joku huomioi. Meitä palvellut tarjoilija sitä paitsi näyttää huolehtivan koko paikasta aivan kuin se olisi hänen luomuksensa. Tämän paremmin työtään ei voi hoitaa.

Piti käydä vain nopeasti alkupaloilla ja lasillisilla, mutta Muusa teki siitä hemmottelua.

Joko olet käynyt Muusassa? Minkälainen oma kokemuksesi oli?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Café Casa Nova on merellinen salaattitaivas Kauppakadulla

Harmittavasti autioituneelta Kauppakadulta pääsee pujahtamaan ihan yllättäen Välimerelle. Päiväretken etelän pakopaikkaan viimeistelevät itse tehdyt salaatit ja mainio oliivileipä. Täydellisestä harmoniasta ei puutu enää mitään muuta kuin toiveiden kuunteleminen ja erilaisten ruokavalioiden huomioiminen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Casa Novan listalla ei ole valmiiksi juustotonta ja lihatonta salaattia, minkä vuoksi päädyn kahdesta kasvisvaihtoehdosta, eli vuohenjuusto-kvinoasalaatista ja fetaa sisältävästä maalaissalaatista, jälkimmäiseen, joka on sitä paitsi edullisempi ja siten kannattavampi ratkaisu, kun ottaa huomioon, että en halua salaattiini pääraaka-ainejuustoa. Kasviproteiinin puuttumisesta on turha narista tässä kohtaa, mutta voisin veikata, että välimerelliselle tofusalaatille olisi kysyntää.

Tunnelma pienessä kahvilassa on ihanan rauhallinen. Siniset tuolit vievät suoraan Etelä-Eurooppaan ja sinertävät seinät delfiinitauluineen tuovat lähelle sekä meren että Tampereen, sillä tauluihin ikuistetut delfiinit ovat nimenomaan Särkänniemessä majailleita vesivesseleitä.

Olen tullut kahvilaan suorittamaan salaattitestiä, mutta myös metsästämään jo jonkin verran kuuluisuutta haalinutta oliivileipää, joka on leivottu paikan päällä. Salaattiin kuuluu maksutta yksi oliivileipätanko, ja leipä todellakin on kaiken hehkutuksen arvoista. Nappaan tilauksen yhteydessä kotiin mukaan vähän lisää oliivileipää toiselle maistajalle, ja samalla haksahdan myös baklaviin, joita ei ole valmistettu kahvilassa, mutta kuulemma joku natiivi on ne tehnyt. Kuka sitten ikinä onkaan tämä baklavanatiivi, mutta hyviä ovat pienestä kuivuudesta huolimatta.

Kahvila kylpee harmonisessa etelän tunnelmassa, mutta yhtäkkiä taivaalle ilmestyy harmaita pilviä. Enkä nyt tarkoita toukokuista lumikuuroa, joka pieksee ulkona kivikkoista katua. Esitän tilatessani toiveen maalaissalaatista ilman fetajuustoa. Alkaa kummastelu ja taivastelu siitä, että tiedänkö fetan olevan salaatin pääraaka-aine. Tiedän. Tiedän, ja haluan sen ilman fetaa, eikä toiveen luulisi olevan liian suuri, kun salaatit joka tapauksessa valmistetaan tilauksesta, maksan saman verran salaatista kuin kaikki muutkin, enkä vaadi tilalle mitään.

Paha mieli omien valintojeni kyseenalaistamisesta kaikkoaa, kun valtava salaatti saapuu pöytään, vaikka tuonnin yhteydessä toistellaan ankeaan sävyyn täältä tulevan nyt fetasalaatin ilman fetaa. Salaatissa on ainakin revittyä salaattia, punakaalia, oliiveja, viinirypäleitä, avokadoa, porkkanaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, yrttejä, yrttiöljyä, appelsiinia ja paria muuta vaaleaa hedelmää. Täydellinen salaatti 10 eurolla ja vieläpä sen herkullisen oliivileivän ja erillisessä astiassa tarjoiltavan tzatzikin kera.

Olen niin täynnä jo puolivälissä ateriointia, että salaattia jää väistämättä syömättä. En jää selittelemään salaatin herkullisuutta ja vajaasti syötyä ateriaa, ettei fetakeskustelua tarvitse käydä uusiksi. Mietipä, kuinka valtava salaatti olisikaan fetan kanssa! Casa Novasta saa salaatteja myös mukaan, joten annoksesta riittää pariinkin kertaan syömistä kotioloissa.

Café Casa Nova sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 15 Hämeenpuiston päässä.

Oletko jo käynyt Café Casa Novassa? Mitä suosittelit seuraavaksi testauskohteeksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Kahvila Puru, Amuri

Kahvila Puru tarjoaa läntisen keskusta-alueen asukkaille mainion vaihtoehdon iänikuisen Helmen tilalle. Pienessä kahvilassa on lämmin tunnelma, ja edullinen, itse tehty keittolounas on erityisen maukas, eikä kahvila ole unohtanut kasvissyöjiäkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sotkankadun rauhassa, aidossa Amurissa lähellä Pyynikintoria sijaitseva Kahvila Puru on jäänyt harmillisesti varjoon kenties sijaintinsa tai vähän mainostuksen vuoksi. Olin ihmetellyt jo aiemmin, miksei Amurissa ole Helmen lisäksi muita kahviloita, koska Helmi on lähes aina täynnä ja ruuhkainen, eikä Salen automaattikahvi tai R-kioskin pöntössä seisotettu sumppi vedä millään vertoja kahvilakahville. Mustanlahdenkadulla tosin on Kahvila Mutteripannu, mutta olen sivuuttanut sen siksi, ettei listalla ole koskaan kasvisruokaa.

Purun tunnelma ja sisustus muistuttaa vähän Café Pispalan harmoniaa, vaikka valaistus onkin hämmentävän kirkas. Kahvila ei ole liian pieni, vaan sopivan intiimi. Pöydät on aseteltu suomalaiseen makuun sopivasti: naapuriin on hyvä etäisyys. Kun asiakkaita on useita, ei ihan jokaista sanaa edes kuule, jos muistaa keskittyä omiin asioihinsa. Vierailuni aikana Purussa ei ollut taustamusiikkia, mutta sopivilla volyymeillä soiva radio voisi piristää kahvilatunnelmaa ja toisi vielä enemmän yksityisyyttä.

Talvikeskiviikkona Purussa on pari seuruetta lounastamassa saapuessani patojen äärelle yhden maissa. Lounasta tarjoillaan klo 15:een asti, tai niin kauan kuin sitä riittää. Lounasta on hyvin jäljellä vielä yhdeltä, mutta padasta huomaa, että lounasruokailijoita on käynyt. Ja hyvä niin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keskiviikkona 18.1. listalla on maidoton ja gluteeniton kaali-papukeitto. Keitto on kevyt ja maukas, ja jostain syystä voipavut maistuivat yllättävän aromikkailta sopassa, mikä viittaa onnistuneeseen liemeen. Punaisen liemen maku on syntynyt silmämääräisesti arvioiden selleristä, laakerinlehdistä, pippurista ja sipulista. Keittolounaan kylkeen tarjolla oli vierailullani vaaleaa ja tummaa leipää sekä siemennäkkäriä, joista ainakin siemennäkäri ja mahdollisesti tumma leipä oli valmistettu itse.

Keittolounas maksoi vierailuhetkelläni 6,50 euroa, ja se sisälsi keiton, leivät ja veden. Keiton päälle olisi saanut myös parmesanlastuja, mutta itse en syö juustoa. Naapuripöydän asiakas kuitenkin kehui vuolaasti keiton ja parmesanin yhdistelmää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Purun lounaan hinta-laatusuhde on erinomainen. Sämpylät ja vitriinin leivokset ovat myös edullisia moneen muuhun kahvilaan verrattuna. Tammikuisena keskiviikkona tarjolla näytti olevan ainakin täytettyjä leipiä, kakkupaloja ja laskiaispullia sekä konvehteja.

Keitot vaihtuvat päivittäin, ja Facebookin lounaslistasta kannattaa tarkistaa viikon ruokalista. Lisäksi Purusta saa eri makuyhdistelmillä salaatteja, mutta vegaanista vaihtoehtoa ei näytä olevan saatavilla. Kysymällä tosin varmasti selviää, onko pelkän kasvissalaatin tilaaminen mahdollista.

Kaiken kaikkiaan tunnelma on Purussa superkirkkaasta valaistuksesta huolimatta rauhallinen ja lämmin. Palvelu on ystävällistä, ja asiakkaalle tulee tunne, että hänestä pidetään huolta, vaikka kyseessä onkin monesti vain pikainen keittolounas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvilat ja kaupat ovat käsitykseni mukaan alkaneet suosia enenevissä määrin lähituottamista, mutta yhtä lailla kuluttajien pitäisi viedä lähituotannon suosimista eteenpäin: tukemalla oman asuinalueen yrittäjiä. Puru tuo Amuriin välähdyksen mennyttä paikalliskulttuuria, jossa jokaiselle tarpeelle oli oma spesialisti ja putiikki. Ja tällaisia pieniä yrityksiähän voi olla nykyään olemassa vain, jos asiakkaat sitoutuvat käyttämään niiden tarjoamia palveluita.

EDIT 7.2.2017: Kahvila Puru on sulkenut ovensa helmikuun alussa.

Kahvila Puru sijaitsee osoitteessa Sotkankatu 18, ja on avoinna arkisin klo 9-16. Kahvilan Facebook-sivut päivittyvät säännöllisesti, ja niillä julkaistaan myös viikon lounaslista ja muuta tuoteinfoa.

Oliko sinultakin mennyt ohi Kahvila Purun olemassaolo? Mitä, jos menisit seuraavan kerran Puruun keittolounaalle sen sijaan, että hakisit eineskeiton K-Marketista?

Kasvissyöjän Tampere – uusittu painos

Tampereella on tapahtunut jonkin verran siitä, kun viimeksi listasin vegesuosikkejani kotikaupungistani. Kun tekstiä alettiin jostain syystä googletella melko ahkerasti loppuvuodesta, päätin, että on aika päivittää tilanne. Tilannepäivitys tulee tässä.

PC020029.JPG

”Pancho Villan tofuburgeri on vegaaninen. Ilmeisesti.”

PC020027.JPG

Etniset ravintolat

Katmandu

Katmandu on ikisuosikkini. Kasvissyöjän listalta suosittelen ehdottomasti palak chanaa ja khursai chanaa sekä alu kaulia ja daal tadkaa. Jos näistä pitäisi valita yksi, se olisi ehdottomasti palak chana, jossa on pinaattikastiketta ja kikherneitä. Parhain Katmandu on tietenkin aito ja alkuperäinen Satakunnankadun Katmandu, mutta myös sisarravintolat Aleksanterinkadulla ja Hämeenkadulla lienevät kelpoja.

Satakunnankatu 29, Hämeenkatu 10 ja Aleksanterinkatu 37

Söpö Himalaja

Söpöön Himalajaan olen tutustunut siksi, että ravintola on Foodoran listoilla. Söpön Himalajan taso ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Katmandun nepalilaisiin antimiin. Annokset ovat kuitenkin isoja, ja niistä saa usein kaksi annosta, jos lisää itse mukaan kidneypapuja.

Itsenäisyydenkatu 2

Nanda Devi

Nanda Devissä en enää juuri käy, vaan haen silloin tällöin vain valkosipulinaanleivän iltapalaksi. Monet sanovat Nanda Deviä Tampereen parhaimmaksi etniseksi ravintolaksi, mutta olen eri mieltä. Jos olet aina käynyt Nanda Devissä, kokeile Katmandun nepalilaisantimia.

Näsilinnakatu 17

Zeytuun

Lähi-idän makuja tarjoavassa Zeytuunissa tulee käytyä aivan liian harvoin. Listalta olen testannut falafelrullaa ja meze-annoksia. Uusi vilkaisu osoittaa, että listalle on näköjään päätynyt myös salaatteja ja muita lisukkeita. Falafelrullan saa halutessaan vegaanisena, ja se on oikein sopivan kokoneen normaaliin nälkätilaan. Meze-lautanenkin täyttää, mutta sopii parhaiten kiireettömään naposteluun.

Tuomiokirkonkatu 21

Thai Golden Chang

Tutustuin vasta tammikuussa Thai Na Khonin tilalle tulleeseen Thai Golden Changiin. Listan basilika-tofu-vihannessekoitus on yksinkertaisen maukasta ja melko tulista – juuri sopivaa omaan makuuni. Annos ei sisällä suurustettua limakastiketta tai liian paljon rasvaa. Aion testata vielä uudelleen.

Hämeenkatu 29

Thai & Laos

Thai & Laos on suosittu lounaspaikka, mutten ole koskaan itse käynyt heidän lounaallaan. Ruoka on melko rasvaista, ja usein seurauksena on raskas olo. Annosten laatu myös vaihtelee usein, ja tilattu tofu jää matkasta pois. En myöskään suosittele nuudeliannoksia, mutta paistettu riisi ja basilika-kasviskastike ovat maukkaita. Hinta-laatusuhde on kuitenkin kohdallaan. Kaksi kasvissyöjää syö take away hintaan noin 17 eurolla.

Näsilinnakatu 23 ja Suvantokatu 7

dsc_0009

Burgerit ja pizzat

New York

Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että S-ryhmään kuuluva New York tarjoaa Tampereen parhaan tofuburgerin. Chimichurri-burgeri ei ole sämpylän vuoksi vegaaninen, mutta tilalle voi vaihtaa halutessaan ruisleivän. Chimichurri-kastike on sopivan tulinen, itse asiassa monelle ehkä jopa liian tulinen. Tulisuudesta pitäville valinta on kuitenkin loistava, ja kastike korvaa hyvin muut majoneesit ja soosit, jos haluaa jättää ne pois. Lisukkeeksi kannattaa valita New Yorkin kasvikset, joiden yrttimarinadi on erityisen mehukas.

Hämeenkatu 5

Pancho Villa

En ollut vuosiin käynyt Pancho Villassa, koska ravintolan kasvisburgeri oli kerrassaan ala-arvoinen. Testasin paikan joulukuussa, kun listalle oli ilmestynyt tofuburgeri, joka ilmeisesti on vegaaninen. Tarjoilija ei osannut sanoa varmaksi asiaa, enkä itse välittänyt siitä, kunhan purilaisessa ei olisi juustoa. Tofuburgeri oli oikein maistuva peruspurilainen. Parhaimmillaan se on, kun rasvaranskalaiset vaihtaa salaattiin, jossa on perusainesten lisäksi marinoitua punasipulia. Opiskelija syö burgerin hintaan 9,90 euroa.

Useita ravintoloita Tampereella ja muissa kaupungeissa

Pizzarium

Pizzariumin vegaaniset pizzapalat ovat täydellisiä ja helppoja syödä. Hinta-laatusuhde on kohdallaan, sillä yksi pala maksaa 4,90 euroa, ja hinta halpenee, mitä enemmän paloja tilaa. Kirsikkatomaatit ja chilimarinoitu kesäkurpitsa ovat vegaanipizzatäytteistä parhaimmat.

Hämeenkatu 14

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muut

Gopal

Gopal on Tampereen ylpeys, jota suosittelen mielelläni ulkopaikkakuntalaisille, vaikken ihan tosifani olekaan. Itämaisia makuja kurkkotteleva Gopal on pääosin mielestäni vegaaninen ja ruokatiedot on ilmaistu hyvin selkeästi, joten ei huolta! Alla näkyy pari Café Gopalista haettua take away -annosta, joiden yhteishinta oli noin 20 euroa. Hinnoittelu tehdään kilohinnan perusteella. Suosittelen ehdottomasti hernehummusta, ituja ja oikeastaan ihan kaikkia päivittäin vaihtuvia antimia.

Ilmarinkatu 16, Rongankatu 6 ja Kuninkaankatu 15

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fitwok

Fitwokilla on ihana konsepti! Valitsen aina nuudelipohjan, koska mistään muualta ei saa yhtä hyviä nuudeleita, mutta saatavilla on myös riisejä ja salaatti- ja kasvispohjia. Omat suosikkitäytteeni ovat tofu, cashewpähkinä, sipuli-paprikasekoitus, bambu ja parsakaali teryakikastikkeella. Ehdoton bonus on myös sympaattinen henkilökunta, joka muistaa asiakkaiden suosikkiannoksia ulkoa, vaikkei edes kovin usein kävisi ruokailemassa.

Verkatehtaankatu 7

Pyynikintorin kiinalainen eli Tu Huong Grillikioski

Kiinalaisgrilli tarjoaa hyvin perinteistä suomalaista kiinalaisruokaa, joka ei tosin ole millään muotoa sellaista, jota Kiinassa oikeasti tarjotaan. Grillikioskin antimet sopivat yleensä sunnuntaiaamuihin, jos vähän heikottaa tai muuten vain haluaa rasvaista ruokaa. Itse syön yleensä vegaanisen tofu-papu-seesamkastikkeen riisillä. Paistettu riisi kasviksilla on myös edullinen ja melkoinen suontentukkijapommi, mutta maukastahan se on.

Puutarhakatu 39 on virallinen osoite, mutta grillikioski sijaitsee suoraan Pyynikintoria vastapäätä Pirkankadun bussipysäkkien edessä.

Soppis

Kävin viime keväänä muutaman kerran aterioimassa Soppiksessa, joka on ilmeisesti ensisijaisesti tarkoitettu konservatorion opiskelijoille, mutta yleensä tilaa on hyvin ja ruokaa jäljellä. Opiskelijakahvilan ruoat tehdään käsittääkseni suurimmaksi osaksi itse, ja välillä on tarjolla myös itse tehtyjä vihiksiä. Opiskelijakortin haltija saa ruoan hintaan 2,60 euroa, ja muut maksavat 7,50 euroa lounaasta, johon kuuluu leipä, salaatti ja juoma.

F.E. Sillanpään katu 9 Pyynikintorin laidalla

Amurin Helmen kasviskeittolounaspäivä

Helmi tarjoaa keittolounasta joka arkipäivä, mutta kasviskeittolounas osuu yleensä keskiviikolle. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole. Testaamani bataattikeitto oli oikein maukasta, ja sen kruunasi päälle ripotellut itse tehdyt krutongit. Keittolounas maksaa noin 7 euroa, hintaan kuuluu keiton lisäksi leipä, vesi ja kahvi sekä ihanan tunnelmallinen miljöö.

Satakunnankatu 49

Kekkosentien Neste

Kekkosentien Nesteestä on kirjoitettu paljon paikallislehdissä. Huoltoasemaa pitävä pariskunta huolehtii siitä, että Nesteen vegaanitarjonta on kohdillaan ja listalla monta tofupikaburgeria. Suosittelen tutustumaan, vaikken ole vielä itse ehtinyt paikalle.

Kekkosentie 28 // EDIT 3.2.2017 klo 14.43 Kekkosentien Neste on saamani tiedon mukaan lopettanut vegaanipurilaisten myynnin kannattamattomana. Ilmeisesti kuitenkin kaupan puolelta pitäisi löytyä vielä tavallista huoltoasemaa paremmin vegaanituotteita.

Vegeasioissa suosittelen myös ehdottomasti kääntymään Gastropavun puoleen. Herkullisia ruokahetkiä vuodelle 2017!

Mitä sinä suosittelet minulle?

Vegan Restoran V

Miksi Suomessa ei ole tällaista? Sen lisäksi, että Tallinnassa aurinko paistaa kirkkaammin kuin Tampereella, myös kasvisruokailijat pysyvät varmemmin tyytyväisinä. Etelässä lähes kaikki on paremmin, ja mustapapupastaakin saa alle kymmenellä eurolla. Se on muuten listan kallein annos.

DSC_0045

DSC_0050

DSC_0043

Seilasin Tallinnaan reilu kuukausi sitten ystäväni kanssa. Mielessäni oli sen erään satamassa sijaitsevan liiterin lisäksi vegaaniravintola V. Päätimme ruokailla pitkän kaavan mukaan, ja omaan menuuni kuului leipälajitelma-alkupala, mustapapupastaa ja tofua sekä vichypullo ja kaksi luomuviinilasillista. Ystäväni testasi punajuuri-tofulevitealkupalaa ja currytofua. Ruokailun kylkeen tuotiin itsetehtyä tummaa leipää. Jälkiruoat jätimme testaamatta, mutta kuulemani mukaan ravintolan vegaanileivokset ovat loistavia.

Alkupalaleipälajitelmani oli kaikkien lukemieni kehujen arvoinen. Pikkuruiset maustetut ja paahdetut leipäpalaset sopivat hyvin levitteiden kanssa vehkeilyyn. Levitemaistiaisissa oli tofua, hummusta ja kurpitsaa. Samaa tofutöhnää oli myös ystäväni punajuuriviipaleannoksessa, joka ensi näkemältä näytti melko vaisulta, mutta osoittautuikin täyttäväksi ja mehukkaaksi, eivätkä punajuuret olleet sukuakaan tutuille, etikkaliemessä uiskenteleville säilykepurkkiyksilöille.

Mustapapupasta-annokseni oli sekä asettelultaan kaunis että täydellinen makumaailmaltaan. Soijapavuilla, sipulilla, parsakaalilla, tofulla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja iduilla täydennetty itsetehty mustapapupasta oli todennäköisesti parasta pastaa, jota olen koskaan saanut, ja mahdollisesti parasta, jota tulen saamaan. Ainakin niin kauan, että vierailen ravintolassa uudelleen. Sekasyöjäystäväni kehui oman currytofunsa asettelua ja makua, vaikkei currystä yleensä pidä. Hyvin upposi, vaikka mielessä varmaan olikin sisäfilépihvi.

DSC_0032

Lähellä vanhan kaupungin pääaukiota, hiljaisemmalla pikkukadulla sijaitseva V on toukokuisena arkipäivänä täynnä elämää. Ravintolassa kaikuvat rauhallisena puheensorinana viron kieli, saksa, ruotsi ja suomi sekä italia. Rouhea, mutta harkittu sisustus luo tunnelmaa rauhalliseen ruokailuun. Hetken tuntuu siltä, että aika pysähtyy, eikä ole kiire laivaan tai oikeastaan yhtään mihinkään. Istumme ikkunapöydässä, josta katselemme terassiruokailijoita ja mukulakivikatuja vaeltavia paikallisia.

Sen lisäksi, että ravintolasta saa käsittämättömän herkullista ruokaa, ovat hinnat suomalaiseen palkkatasoon nähden järisyttävän halpoja. Oma ruokani alkupalan, pääruoan, kahden viinilasillisen ja vichypullon kanssa maksoi yhteensä 24,90 euroa. Suomessa kyseinen summa kuluu jo siinä, kun miettii, ottaisiko ranskalaiset vai bataattitikut. Ystäväni setti kustansi alku- ja pääruoan ja tumman luomuoluen kanssa 16,90 euroa.

V:n alkuruoat maksavat 2-5 euroa, pääruoat 5-9 euroa ja juomat vedestä viiniin 2-5 euroa.

DSC_0034

DSC_0041

DSC_0035

Henkilökunta puhuu erinomaista englantia, ja pöytävarauksen tekeminen sähköpostilla ja yleinen asioiminen ravintolassa sujuvat loistavasti. Tarjoilija kävi varmistamassa pöydässä kaiken olevan hyvin. Haluamaani viiniä ei ollut saatavilla, mutta minulle kerrottiin ystävällisesti tilanne, ja tarjottiin korvaavaa vaihtoehtoa. Vegaaninen valkoviini oli raikasta ja kirpeää – ja ihan tolkuttoman halpaa. Ikäväkseni en kuitenkaan muista viinimerkkiä, koska juomia ei ole nähtävillä nettimenussa.

En kerta kaikkiaan löydä minkäänlaista negatiivista sanottavaa ravintolasta. Toki jonkin verran suunnitelmallisuutta vaatii pöytävarauksen tekeminen ravintolan suuren suosion vuoksi. Maanantaina klo 13 ravintola oli täynnä asiakkaita, joten pöytävaraus oli ehdoton. Muistaakseni tein varauksen edeltävän viikon keskiviikkona, eli viisi päivää etukäteen. Tuskin kovin moni lähtee Tallinnaan päivän varoitusajalla, joten pöytävaraus ei tuottane ongelmia.

Suosittelen jokaista ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin, uskontoon, kieli-identiteettiin ja politekonomiseen asemaan katsomatta vierailemaan Tallinnan Vegan Restoran V:ssä.

Minä ainakin palaan. Heti, kun saan vastarannankiisken mukaani.

Vegan Restoran V sijaitsee osoitteessa Rataskaevu 12 Tallinnan vanhankaupungin sydämessä. Satamasta paikan päälle kävelee alle puolessa tunnissa. Suosittelen myös vierailemaan lähellä sijaitsevassa Raadinvankilan valokuvamuseossa osoitteessa Raekoja 4.

Oletko jo käynyt?

Aryana Kangasala

Tampereen rajan tuntumassa Kangasalla sijaitseva afganistanilainen ravintola tarjoaa täyteläisiä makuja Keski-Aasiasta, mutta huomioi myös perinteisen pikaruoan rakastajat ensiluokkaisilla pizzoilla. Kasvissyöjät rauhoitetaan kattavalla vegemenulla ja kekseliäällä salaattipöydällä.

DSC_0001

DSC_0008.JPG

Suomalais-afganistanilaisen pariskunnan pyörittämää Aryanaa ei pidä missään nimessä erehtyä luulemaan tusinakebabpaikaksi, koska kebabia sieltä ei edes saa – ainakaan siinä muodossa, joka tulee mieleen kadunkulmissa väijyvistä pizzerioista.

Harkitsen pitkään, teenkö pöytävarauksen ravintolaan, mutta päätän riskeerata jopa äitienpäiväaterioinnin jättämällä varauksen tekemättä. Lauantai-iltana klo 19 asiakaskunta nautiskelee terassilla virvokkeita, ja muutama seurue lopettelee sisällä ruokailuaan. Pääsemme tunnelmalliseen nurkkapöytään, jota valvoo seinällä roikkuva, Keski-Aasiassa muun muassa häissä ja hautajaisissa käytettävä pahojen henkien karkotin. Turvallista ruokailua!

Kaikkiin annoksiin kuuluu myös salaattipöytä, joka painii lisukesalaattitasolla aivan omassa sarjassaan. Pöydän helmi on lähes aina koskemattomalta näyttävä ravintolan itse tekemä kasviskastike, joka on oikeasti tulista. Mutta niin hyvää. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka kitalaessa voikin tuntua asiaan kuuluvaa kihelmöintiä. Pöydässä on myös leipää, siemeniä, pähkinöitä, vihreää salaattia, oliiveja, majoneesi-kasvismössöä, raastesalaattia ja kurkkua. Käsittääkseni valikoima voi vaihdella, mutta perussalaattia ja tulista kasviskastiketta on aina tarjolla.

DSC_0020.JPG

DSC_0022

Äitienpäiväillallinen ei ole ensimmäinen ateriani Aryanassa. Valitsen tällä kertaa luottoherkkuni Aryana Chanan, jossa on kikherneitä, tomaattia, inkivääriä ja bittermeloneita. Bittermelonien sukujuuret ovat minulle tosin edelleen tuntemattomat, mutta arvoitus varmasti ratkeaisi henkilökunnalta kysymällä. Bittermelonit maistuvat miedoilta, ja muistuttavat rakenteeltaan jotakin suolakurkun ja chilipalon välimaastosta. Joka tapauksessa uudet tuttavuudet sopivat annokseen. Pehmeäksi haudutetut kikherneet köllivät sopivasti tulisessa kastikkeessa riisikeon ja haudutettujen vihannesten rinnalla.

Olen havainnut hyväksi myös Aryana Taco ja Sabazi Paner -annokset. Aryana Tacossa, joka ei liity suomalaisiin kuivatacoihin mitenkään, taikinakuoren sisällä on tulista kastiketta, ja kylkeen saa minttu-jogurttikastiketta. Itse en ole mintun tai jogurtin ystävä, mutta vaikka kastikkeen jättäisi sivuun, annos ei tunnu kuivalta. Sabazi Panerin pinaatti on pehmeää ja aidonmakuista, ja annos sopii aasialaisen tuorejuuston ystäville. Itse en kuulu niihin, mutta ruokailukumppanini on kehunut annosta. Huom! Aryana Taco löytyy menun hieman hämärästä, mutta herkulliselta vaikuttavasta Jotain muuta -osiosta, jossa on pari annosta valittavana kasviksilla tai lihalla.

DSC_0016.JPG

Päivänsankari, eli oma rakas äitini, valitsi listalta fantasiapizzan. Ihan vain siksi, että hänen teki pizzaa mieli. Valinta osui kuuleman mukaan kohdilleen, ja etenkin suuret kananpalat olivat mehukkaita. En tiedä Aryanan pizzakastikkeesta, mutta äitini mielestä kastike maistuu tavallista täyteläisemmälle ja yrttisen tuliselle. Sekasyöjän lista on Aryanassa yhtä pitkä kuin Tuhannen ja yhden yön sadut, mikä kannustaa vierailemaan ravintolassa toistamiseen.

Aryanan hintataso on kohtuullinen. Kasvisruoat maksavat noin kahdestatoista eurosta viiteentoista euroon. Kymmenisen euroa on itse asiassa nykypäivänä aika vähän ravintola-annoksesta. Koko menun kallein annos on 25,50 euroa maksama lampaanfile. Kahden hengen illallinen kustantaa tällä kertaa 28 euroa. Molemmat annokset maksavat 13 euroa, ja vedestä laskutetaan 2 euroa. Se tuntuu ikävältä ihan vain siksi, että 2 euroa jopa vesikannusta on liioiteltua. Lähtökohtaisesti ajattelen, että veden pitäisi olla ravintolassa ilmaista, mutta jos sille on asetettava hinta, ehdotan 50 senttiä, koska se vain yksinkertaisesti näyttää ja tuntuu loppulaskussa paremmalta. Maksaako kymmenen hengen seurue vedestä 10 euroa?

DSC_0028

DSC_0005.JPG

Henkilökunta esittelee mielellään ravintolaa, ja saan kuulla tarinoita seinäkoristeista ja näytteille asetetuista perinnesoittimista. Myös tauluiksi kehystetyt valokuvat saavat tarinansa kuuluviin. Palvelu on nopeaa ja ystävällistä myös ruokailun suhteen, mutta tunnelma pysyy silti rauhallisena, ja pöytäseurueemme saa nauttia yksityisyydestä.

Ravintola koostuu kolmesta osasta: varsinaisesta ruokailusalista, sen takana sijaitsevasta kabinetista ja pääoven toiselta puolelta aukeavasta tilasta, joka on janoisten asiakkaiden suosiossa. Vaikka tarjolla on runsaasti viiniä ja muita alkoholijuomia, räkäläjuottolaa Aryanasta ei millään saa. Humalaan ravintolassa varmasti pääsee, mutta tunnelma on lämmin ja seesteinen. Pieni janotus ei sitä paitsi ole ihme, koska rakennuksen kyljessä kiinni oleva suuri terassi kylpee kesällä auringossa. Jatkoille pääsee ravintolan takana sijaitsevaan Kangasalan Lidliin.

DSC_0032

Jossain määrin Aryanasta tulee mieleen Länsi-Tampereella sijaitseva Epilän Patarouva, joka tosin keskittyy rehdisti suomalaiseen rasvaruokaan. Vaikka pizzat ovat Kangasallakin herkullisia, Aryanan parasta antia on aito afganistanilainen ruoka. Siksi onkin hienoa, ettei kompromissiratkaisuja annosten suhteen ole tehty, vaan perinteisen pikaruoan perässä juoksijat ravitaan pizzoilla, ja makumatkailijat voivat antautua afganistanilaiseen apekimaraan. Täytyy myös huomauttaa, että hehkutettu pizzalista koostuu muutamasta vaihtoehdosta sisältäen muun muassa fantasiavaihtoehdon, mutta keskiaasialaisille mauille on varattu kymmeniä annoksia, eli juuri niin kuin pitää.

Vegetaristin ja vegaanin asema Suomen ruokakentillä ei ole vieläkään helppo, joten on huojentavaa huomata, että muualtakin kuin Tampereen keskustasta saa monipuolista ruokaa. Vieläpä keskiaasialaiseen tyyliin. Suosittelen testaamaan myös Aryanan lounaat, vaikka en ole itse päässyt niihin vielä tutustumaan. Ravintolan eloon heränneen Facebook-sivun lounaskuvat saavat veden herahtamaan kielelle, vaikka kasvistarjonta näyttääkin olevan lounasmenussa  marginaalista.

Ravintola Aryana sijaitsee Kangasalla osoitteessa Lentolankuja 2. Paikalle pääsee autolla vartissa Tampereen keskustasta. Bussi numero 40 pysähtyy aivan Aryanan viereen. TKL:n linja 1 kuljettaa lähellä sijaitsevalle Prismalle, josta kävelymatkaa Aryanaan on noin neljäsataa metriä. Rakennuksen edustalla on myös muutamia parkkipaikkoja, ja kiusaus jättää auto takana sijaitsevan Lidlin parkkipaikalle on suuri.

Aryana on myös Facebookissa.

Aiotko käydä, vai oletko jo peräti käynyt?