Näistä arjen luksushetkistä en luovu

Toisen turhuus, toisen luksushetki. Jos ihmiset käyttäisivät rahapussinsa sisällön samoihin asioihin, palvelut olisivat aika yksipuolisia. Minäkin ladon seteleitä kuukaudessa vaikka mihin sellaiseen, mitä kovin moni muu ei välttämättä pidä missään määrin järkevänä.
DSC_00477.JPGRakastan ruokaa, ravintoloita ja uusia makuja. Vaikka kasvissyöjällä kauppalasku on monesti epäreilun kallis, ravintolaruoat ovat yllättävän edullisia, jos ei harrasta fine diningia tai edes sen lähisukulaisia. Ajattelen nautinnollisen ruoan ja siihen liittyvät uudet kokemukset myös sielun ravintona. Ruoka on harrastus, joka tuottaa valtavasti iloa. Syön viikoittain ulkona, tosin yleensä otan annokset mukaan kotiin.

Miellän itseni tyypiksi, joka suorastaan harrastaa hieronnassa käymistä. Huvittavaa kyllä, en ole känyt aikoihin hierottavana. Kaiken lisäksi valitsen aina urheiluhierojakoulun, vaikken välttämättä olisi kovin railakkaan käsittelyn tarpeessa. Omasta mielestäni. Yleensä lopputulos on se, että hieroja toteaa hartioideni olevan aivan jumissa. Siksi onkin hyvä, etten oikeastaan ikinä päädy pelkkiin rentoutushierontoihin, vaikka juuri nyt haaveilen kuumakivihieronnasta.

Mainostan usein jalkahoidossa käymistä muille. Enkä suotta. Olen aina saanut erinomaista palvelua jalkahoidossa, ja laitankin niihin mielelläni rahaa. En voi sietää sitä, että rutikuiva kantapääni repii sukkahousut rikki tai kerää sukkanöyhtää halkeamiin. Viime aikoina olen turvautunut kotihoitoon, kuten MayBeautyn erinomaiseen jalkanaamioon ja Schollin paristokäyttöiseen jalkaraspiin.

Hamstraan kotini peilikaappiin aina hirvittävän määrän kasvonaamioita, vaikka tiedän, että useimmat niistä eivät ole kovin ekologisia, vaan pikemminkin hyvin kaukana luonnonkosmetiikasta. Jo pelkkä naamioiden hypistely saa kuitenkin oloni raikkaaksi. Väsyneinä aamuina laitan silmänaluslaput kasvoilleni, vaikka tiedän, että vaikutus perustunee vain omaan uskooni.

Meillä on ehkä Pohjoismaiden pienin sauna kylpyhuoneessamme ja voisin hyvin todennäköisesti elää ilman sitä, sillä hyppään lauteille vain harvoin. Silti tieto saunan olemassaolosta ja kaikki rentoutumiseen liittyvät mielikuvat tuovat minulle iloa. Todennäköisesti alkaisin kaivata saunaa, jos joskus muuttaisin asuntoon, jossa sitä ei olisi. Siitäkin huolimatta, että olen elänyt saunallisessa asunnossa vasta reilut kolme vuotta elämästäni.

Kaiken edellä sanotun jälkeen onkin huvittavaa todeta, etten kovin mielelläni upota rahaa kampaajalla käyntiin tai minkäänlaisiin kauneuslisäkkeisiin. Arvostan kampaajien työtä, mutta ajattelen kai, ettei tätä harakanpesää muistuttavaa leijonanharjaa saa ojennukseen kukaan, vaikka tiedän, että ammattilainen on aina eri asia kuin askartelusakset ja markettivärit ihan muuta kuin kampaamosävyt.

Ja mitä ruokaan tulee, en harrasta ravintoloissa lounastamista lainkaan. Ruoka vaatii rauhaa, yleensä oman keittiönpöydän ja loputtomasti minuutteja maisteluun.

Mistä elämään iloa tuovasta tai arkea helpottavasta turhuudesta sinä et luovu?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Sydän lyö detox-kuurillakin – ihme kyllä

Maailman älyttömin päähänpisto on kieltää itseltään kaikki. Sen lisäksi, että detox on kehonpuhdistuskuuri, on se valtava henkinen testi. Petra Korven luomaa viiden päivän Heart Beats Detoxia noudattaessa ei näe nälkää, mutta hermot ovat niin kireällä, että en ihmettele, vaikka muutama otsasuoni olisi katkennut arkiviikon aikana.
DSC_0109DSC_0115DSC_0108DSC_0113Miksi juuri nyt?

Vietin kesälomaani jo toukokuussa. En muista silloin syöneeni mitenkään huonosti tai herkutelleeni kummemmin. Loman jälkeen kuitenkin huomasin, että töihin palatessa take away -ateriat ja pastaruoat eväinä tulivat vähän liiankin tutuiksi. Aamupalalla kului kauraleipää liikaa ja liian usein. Oli aika ryhdistäytyä. Valitsin ilmaiseksi netistä ladattavan Heart Beats Detoxin, jotta keho puhdistuisi ilman kepulikonsteja ja vaatteet istuisivat paremmin. Toivoin, että detox-ruoista jäisi myös arkeen hyviä vinkkejä, sillä tuntuu, että vegaanina varsinainen kompastuskivi ovat aamupalat. En pidä smoothiesta ja puuron tekeminen on aamu-uniselle melkoinen uroteko puoli seitsemän maissa.

Heart Beats Detoxin tarkat ruoat voi lukea erillisestä tiedostosta, joka onkin linkitettynä jo ingressissä. Pääidea on se, että aamu alkaa sitruunavedellä, aamupalaksi syödään yleensä marjoja, manteleita ja puuroa, lounaaksi smoothie, välipalaksi kasviksia, hummusta ja omenaa ja illalliseksi salaattia. Kuulostaa ihan tavalliselta arjelta, mutta detoxissa määrät ovat pienet ja raaka-aineet tarkoin valitut.

Se kannattaa huomioida detoxille lähtiessä, että rahaa palaa. Minulla oli lähes kaikki kalleimmat tuotteet jo kaapissa, kuten tahini ja chia-siemenet. Silti kauppaan viiden päivän ruokiin yhdelle ihmiselle upposi yli 50 euroa. Se on melkoinen hinta kasvis- ja hedelmäpainotteisesta ruokavaliosta. Kolmenkymmenen euron aloituskassia täydensin viikon aikana vielä kahdella reilun kympin ruokasäkillä.

Oikeaa hetkeä ei ole

Ajattelin, että detox olisi helppo toteuttaa sellaisella arkiviikolla, johon osuu myös vapaata. Kuvittelin, että muutun työpaikalla äkäiseksi ja nälkäiseksi. Huomasin kuitenkin, että detox vaikutti selvästi heti niin, että olinkin todella energinen ja hyväntuulinen. Ongelmat alkoivat vasta arkiviikon vapaapäivänä, jolloin minulla oli aikaa tehdä mitä tahansa. Ja kohdata kaikki mahdolliset houkutukset. Olin niin kiukkuinen, että muistutin ukkospilveä.

Kävi siis ilmi, että olisi ollut paljon helpompaa toteuttaa detoxia niin, että kädet ovat täynnä töitä. Olisi pitänyt toteuttaa kuuri silloin, kun teki kahta kirjaprojektia, pro gradua, freelancerina lehtijuttuja ja kävi päivätöissä. Silloin ei olisi ollut aikaa miettiä ruokaa tai haistella houkutuksia. Olisi itse asiassa ollut helpompaa, kun joku olisi päättänyt kaiken puolestani.

Heart Beats Detox -kuurilla päivien ruoat ovat lähes identtiset. Lounassalaatista on kaksi muunnosta pikkuruisella erolla, aamupalat vuorottelevat puurosta lättyihin ja smoothiet ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vihreitä. Yksitoikkoisuudesta muodostuikin minulle yllättävän suuri ongelma. Päivästä toiseen toistuvat ruoat alkoivat etoa jo toisen päivän kohdalla, ja kaipasin kovasti monipuolisia, uusia makuja.

Kamppailu kielloista

Ensimmäinen detox-päivä soljui ohi huomaamatta. Olin täynnä intoa ja energiaa. Viikon toinen päivä olikin vapaa, täynnä aikaa. Muiden kokemusten perusteella nimenomaan toinen ja kolmas päivä ovat kuurin vaikeimmat, ja siksi olikin lähinnä epäonninen sattuma, ettei minulla ollut mitään aikatauluja tai pakotteita toiselle päivälle. Minulla oli liikaa aikaa ajatella.

Huomasin vapaapäivänäni himoitsevani kaikkea mahdollista. McDonald’sin McVegania, Hesburgerin soijatortillaa, Pancho Villan tofuburgeria, Kauppuri5:n vegaaniburgeria ja Oumph!-pakastepizzaa. Mitään näistä en ole syönyt aikoihin enkä niillä normaalisti fantasioi. Alkoi ärsyttää, kuinka ajatukset harhailivat herkuissa koko ajan. Kauppareissulla jopa Tapolan mustamakkaran rasvainen tuoksu tuntui huumaavalta.

Mietin, miksi ihmeessä suoritan kuuria, joka lähinnä ahdistaa. Yritin kääntää huomioini siihen, kuinka keho puhdistuu. Mutta millaista on elämä, josta on viety normaali rytmi ja luonnollinen ravinto? Ilotonta, todella. Ymmärsin myös, mikä minua risoo eniten. Heart Beats Detoxilla ei näe nälkää, joten kiukku kumpusi kaikesta muusta kuin fyysisistä tuntemuksista. Tajusin, etten voi sietää itse itselleni asettamia kieltoja, jos en näe niissä mitään järkeä. Havaitsin myös, että todennäköisesti kiltteyteni vuoksi hyväksyn ulkopuoliset kiellot paremmin. Jos siis olisi aivan pakko ja joku käskisi, toteuttaisin varmasti detox-kuurin. En muotivirtausten vuoksi, vaan esimerkiksi silloin, jos se kuuluisi työhön tai tulisi lääkärin määräyksenä.

Pohdinnoistani suivaantuneena söinkin sitten palan kauraleipää keskiviikkona. Ajatukseni olivat jumissa, kirjoittaminen ei luistanut ja mieli oli apea. Torstaina söin pienen määrän kikhernepastaa, sillä kaipasin vaihtelua. Perjantaina töistä tullessa päätin, että pelleily saa riittää. Tein kesärullia, joissa oli tofua ja tuoreita vihanneksia. Ja riisipaperia.

Olenko pettynyt? En. Elämä on tehty kohtuudella ja ajoittain rajustikin nautittavaksi.

Hullun hommaa

Ei tässä ole mitään järkeä, on viimeinen ajatukseni detox-kuurista, jos ei oteta huomioon sitä, että keho puhdistuu, mikä on tietysti mahtavaa. Vaikken päässyt aivan loppuun asti puhtain paperein, olo tuntuu kevyeltä, eli saavutin kuitenkin tavoitteeni. Ajattelen detoxin ikään kuin kurinpalautuksena itselleni alkukesän sikailun jälkeen.

Kritiikistäni huolimatta Heart Beats Detox on helppo tapa poistaa nestettä kehosta ja muiden kokemuskirjoitusten perusteella erittäin toimiva omassa lajissaan. Lisäksi Korven ideoimat puhdistusruoat ovat kaikin puolin järkeviä, eikä nälkää todella tarvitse nähdä. Siksi kyse onkin lähinnä henkisen puolen kestävyydestä. Keho voi tasaisen hyvin.

Olen myös todella tyytyväinen siihen, että Heart Beats Detox on melkein kokonaan vegaaninen. Ainoastaan voimalättyreseptissä käytetään viikon aikana kaksi munaa. Minä en niitä lopulta pystynyt käyttämään, vaan korvasin muna-annokset puurolla. Ei aivan sama asia, mutta välttämätön muutos minulle.

Detox vaatii äärimmäistä sitoutumista ja sopivan viikon kuurin toteuttamiselle. Ihan kevyen syyn vuoksi en lähtisi enää uudelle puhdistuskeikalle tavoittelemaan pikalaihtumista, eikä detox-touhuun saakaan ryhtyä kuin pari kertaa vuodessa. Heart Beats Detoxissa on kuitenkin niin paljon hyviä reseptejä, että energiaa lisäämällä niistä saa arkeen käyttökelpoisia ja sopivan kevyitä annoksia. Minulle jäivät mieleen erityisesti tahinipohjainen salaatinkastike, pinaattihummus ja vihersmoothie.

Kehoa täytyy huoltaa, mutta elämä ei voi pyöriä vain ruoan ympärillä. Detox-kuureissa kuten myös varsinaisiksi hiteiksi nousseissa fitness-nettivalmennuksissa huomio on tietysti ruoassa ja ravinnossa, mikä on vähän surullista. Ennen detox-kuuria kuvittelin ajattelevani liikaa ruokaa, mutta detoxin aikana tajusin, että suhteeni syömiseen on aivan normaali, sillä elämän pyöriminen smoothie-aikataulujen ympärillä ja kurkkutikkujen oikean naposteluajan etsimisessä alkoi ahdistaa.

Ruoan orjana keho ehkä puhdistuu, mieli ei. Siksi elämä on niin paljon parempaa, kun sen käyttää hyvästä ja puhtaasta ruoasta nauttimiseen silloin, kun haluaa. Ei silloin, kun netistä ladattu PDF käskee.

Oletko kokeillut detox-kuureja tai dieettejä? Minkälaisia ajatuksia ne herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Näin valehtelen kirjoittamisesta netissä

Jos korvista tulee ulos jo blogihuijaushaaste, kannattaa tarttua minun versiooni, joka on omistettu kirjoittajille ja kirjailijoille. Kirjoittajuus ja kirjailijuus ovat täysin vapaasti ymmärrettävissä tässä haasteessa.
DSC_0089.JPGTeen asioita siksi, että niistä saa hyviä kirjoituksia tai kohtauksia käsikirjoitukseen.
Kyllä ja ei. Ajattelen paljon blogiani, kun sovin lounastreffejä, ja pohdin usein myös sitä, mistä saisi inspiraatiota luovaan kirjoittamiseen. En toistaiseksi saa rahaa blogillani, joten napostelut on kustannettava itse, minkä vuoksi valitsen tarkoin ruokapaikat. Haen monipuolista hyötyä ravintoloilta ja kulttuuripaikoilta, mutta suunnitelmani eivät koskaan aja inhimillisyyden ohi. Jos lounasseuralaiseni haluaa johonkin niin sanotusti sopimattomaan paikkaan syömään tai muuten vaan vierailemaan, ei se liiemmin minua kiinnosta. Elämään mahtuu kokemuksia, joten niitä ehtii haalia myös blogiin ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta.

Teen asioita, joiden tiedän tuovan inspiraatiota kirjoittamiseen.
Ehdottomasti. Ei syyttä sanota, että jokaisen kirjailijan ensimmäinen teos kertoo omasta elämästä. Pelkään jo etukäteen sitä, suuttuvatko muut minulle. Olen onneksi värittänyt hyvin tummalla värikynällä juttujani, joten ketään ei voi tunnistaa. En varsinaisesti valitse vapaa-ajan touhujani kirjoittamiseen liittyvien hyötyjen vuoksi, mutta bongaan elämäni filminauhalta hetket, joita tiedän hyödyntäväni vielä myöhemmin.

Siloittelen elämääni julkaisemissani teksteissä.
Tietysti! En oikein tiedä, kuka enää tähän maailman aikaan, jolloin kaikki toivottavasti tuntevat some-etiketin, kirjoittaisi sosiaaliseen mediaan mitään sopimatonta. No, olemme tietysti nähneet, että sekin on mahdollista, mutta jos järki on päässä, osan pystyy pitämään itsellä. Myös luovassa kirjoittamisessa. Kirjoitan elämästäni, mutta toivon läheisteni näkevän, että kokemukseni ovat liioiteltuja.

Olen kaikista eniten avoinna, kun kirjoitan romaaniani. Sitä ei näe kukaan. Se ei joudu kenenkään arvioitavaksi. Vielä. Uskon, että sen muokkaaminen sattuu aikanaan. Siinä on myös eri tavalla auki kuin esimerkiksi pro gradussa. Gradu mittasi ajattelua, romaani kokemusten kiteyttämistä ja ilmaisemista. Hyväksyn sen, että olen vajavainen suurena akateemisena ajattelijana, mutta luova kirjoittaminen on paljon lähempänä sisintäni. Lyttäämällä luovat teokseni lyttää myös minut.

Kadun joitakin julkaisemiani kirjoituksia.
Kyllä. Tähän pitäisi tietenkin vastata, että mitään ei pidä katua, sillä kaikki kokemukset kasvattavat. Eihän se niin mene. Joskus nolottaa ja joskus moka on niin kamala, ettei siitä voi keksiä mitään hyvää. Joitakin blogikirjoituksiani kadun, ja muistaakseni olen pari poistanut. Toinen oli rohkea, ja toinen kirjoitettu sillä tavalla liioitellen, etten ollut varma, aukeaako tekstin tarkoitus muille. Viime aikoina olen pohtinut paljon muutamien tekstien poistamista vuodelta 2015, mutten ole sitä vielä tehnyt, sillä toivon, että muut antavat minulle mahdollisuuden erehtyä ja näyttää, kuinka paljon olen kasvanut. En onneksi ole julkaissut mitään hirvittävän kamalaa, mutta sellaisia kirjoituksia, joihin en ole tyytyväinen. Punnitsen edelleen tarkkaan tekstit ennen julkaisua. Jos teksti läpäisee seuraavat seulat, sen voi lähettää mihin tahansa: mies, vanhemmat, muut sukulaiset, miehen vanhemmat, ystävät, työkaverit, entiset työnantajat, nykyinen työnantaja, tulevat työnantajat, yhteistyökumppanit ja mummi. Mummi tosin sillä erotuksella, että hän on varsin tiukka uskovainen, joten hänet lasketaan mukaan harkinnalla.

Kirjailijoiden elämä on glamourista.
Ei todellakaan! Glamour on mielestäni todella henkilökohtaista. Syysprinssi (2016) kiteytti hyvin sellaisen kirjailijaelämän, jota vielä nykypäivänäkin ihannoidaan, vaikka leffa kertoo 1970-luvusta. Tienaan suurin piirtein suomalaisen keskipalkan verran, joten aivan tähtisumuun sillä ei sukelleta, mutta elän kivasti. Pystyn hankkimaan kokemuksia, jotka tukevat unelmaani. Minulle glamouria olisi päästä vaikka mihin kirjajulkkareihin, mutta näillä natsoilla kutsuja ei ole vielä näkynyt ammatin suorituksen ulkopuolella.

Ajattelen hetket repliikkeinä.
Ehdottomasti! Korvani on nykyään aika pettämätön ikuistamisen arvoisille repliikeille. Rakastan paperista muistivihkoa, mutta repliikki-inspiraatioihin toimii paremmin kännykän muistio. Kirjoitan usein puhelimen muistioon mieleen painuneet, salakuunnellut repliikit. Yleensä jo konteksti luo käsikirjoituksen kohtaukselle miljöön. Välillä ihmettelen, mitä muistiinpanoni tarkoittavat, mutta ei sillä ole väliä. Tärkeintä on se, että niitä käyttää. Joskus.

Kirjoittamisesta ei koskaan voi tulla oikeaa työtä.
Olisipa se niin helppoa! Kyllä siitä voi tulla ihan oikea työ. Koulutukseni jo oikeuttaa toimimiseni journalistina, mutta muuten on ihan mahdollista edetä kirjoittajaksi ilman papereita. Sanan voima on sen verran suuri, ettei se vaadi viiden vuoden opintoja. Kirjoittamisen muuttuminen työksi vaatii kuitenkin ripauksen onnea, vaikka kuinka pöydällä lepäisi dekaanin leimaama paperi.

Saa kopioda! Kuulisin mielelläni muiden näkemyksiä rakkaasta leipälajistani. Kirjoittamisen saa ymmärtää, miten haluaa. Merkitse minut tekstiisi, jos toteutat haasteen.

Ovatko ketjuhaasteet täysin kuolleita? Kiinnostaako kirjoittamisesta lukeminen enää ketään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ihan hyvää, kiitos

Jos mielen päällä on lähinnä kantapääkarstaa ja kokkivideoita, kaikki on aika hyvin.
DSC_0087.JPGHavahduin pari päivää sitten siihen, että en ole vuosiin ikävöinyt lihan makua. Kasvissyöntiä on takana jo niin monta vuotta, ettei lihasta ole enää eläviä muistoja. Samalla tajusin kuitenkin katsovani paljon ruoanlaittovideoita, joissa tehdään ronskejakin paisteja. Ei oikein sovi ideologiaani, mutta kokkausvideoiden katselu on äärimmäisen rentouttavaa. Parhaimpia videoita ovat Tastyn pikavideot, joita pyörii YouTubessa. Vegaaniset reseptit kiehtovat eniten, ja niitä olenkin kokeillut usein itse. Videoita katsellessa huomasin, että kovassa huudossa YouTubessa ovat myös kilpasyöntivideot, jotka lähinnä kauhistuttavat. Huh, mikä määrä ruokaa ja tuhlaamista! Ymmärrän kuitenkin, miksi jotkut nauttivat kilpasyöntivideoiden katselusta. Se rentouttaa – vielä kun tietäisi, miksi!

Minä rentouduin jalkapohjiani repimällä, ihan totta. MayBeauty mainostaa ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja alennuskoodin löydettyäni ostinkin itselleni liki 25 euron kuorintasukat. Kuinka ollakaan, sukat osoittautuivat joka sentin arvoisiksi. Olen kokeillut vajaan 10 euron kuorintasukkia, mutta niiden jälkeen jaloista ei ole irronnut kuin putua arkisukkien pohjalle. MayBeautyn The Fantastic Foot Maskin jälkeen jalat kuoriutuvat niin, että joku voisi luulla minua nahkaansa luovaksi liskoksi. Ja siitä syystä operaatiosta ei ole luvassa kuvia.

Kun olin pitänyt itselleni ihanan hemmotteluillan jalkakylpyjen ja kynsien lakkaamisen säestämänä, olikin aika hypätä junaan ja huristaa kirjahommiin kaupunkiin, jossa en ollut koskaan käynyt. Junassa sain toverikseni vanhan tutun: matkapahoinvoinnin. Kärsin siitä lapsena, ja olenkin oksentanut varmasti jokaisen kaupan muovipussiin ja jopa Forexin setelitaskuun perhematkoilla. Huonosti ilmastoitu juna ja helle tekivät olosta voipuneen mennessä ja tullessa. Lopulta olo oli nälästä ja pahoinvoinnista niin heikko, että syöksyin Tampereella McVeganille Mäkkäriin. Ei helpottanut oloa, kumma juttu.

Tänään mysteeriverhon takana piileskelevä artisti on mölynnyt naapurustossa. Olin jo varma, että Maija Vilkkumaan keikka on käynnissä Särkänniemen liepeillä. Laulaja kuulosti aivan Vilkkumaalta, mutta hän se ei voinut olla, sillä Vilkkumaan keikka käynnistyy tämänkin tekstin julkaisemisesta vasta tuntien päästä. Vaikkuiset korvani eivät myöskään erottaneet, mistä suunnasta äänet tulevat. Joku viisas tässä taloudessa kertoi, että kerrostalot kierrättävät ääntä hämäävästi. (Sain juuri ennen tekstin julkaisemista tiedon, että keikalla oli Roope Salminen ja Koirat! Anteeksi, se kuulosti Maija Vilkkumaalta. Taidan varata ajan korvahuuhteluun.)

Minulle kuuluu siis hyvää. Kantapäät kuoriutuvat melkoisella tahdilla, Spotify soittaa kesämusiikkia laidasta laitaan eikä junaankaan tarvitse hypätä hetkeen. Olen myös hyväksynyt sen, että kesäni on ohi. Aika laittaa kynä ruotuun ja antaa näppäimistön sauhuta. Oikeastaan toivon, ettei savua nousisi. Se tarkoittaisi uuden tietokoneen ostamista, ja minähän vihaan muutoksia.

Mitä sulle kuuluu?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Lorun loppu

Kello oli unohtanut, miten herättää. Minä olin unohtanut, miten herätä. Marimekon verhot tuntuivat yllättävän raskailta siirtää pakosti liian pieniin verhotankoihin pujotettuina.DSC_0025 (4)DSC_0028 (2)DSC_0027 (2)DSC_0032 (3)DSC_0033 (4)Olin jo tottunut paarmojen surinaan, säästynyt puraisulta. Toivonut pakotietä, istunut autoon ja ajanut vuoden tauon jälkeen. Kyllä kaupunkilainen on vieraantunut luonnosta. Autoon päässyt hyttynen lietsoi paniikkia, toivoin sen kuolevan ennen moottoritielle liittymistä.

Olen hankkinut uudet avainnauhat, ajatellut niiden tuovan lohtua ja hörppinyt kahvia vihdoin puhtaasta mukista. Pelännyt hetken bakteereja, mutta päättänyt unohtaa biologian. Ankkuroinut toivon muihin hyveisiin. Ajatellut, että ilta rantakalliolla pelastaa arjen suruilta. Katsonut sykkivää vesipumppua ja muistanut vanhat ympäristörikokset. Katsahtanut omaan muovimukiin ja unohtanut.

Ihminen on taipuvainen unohtamaan. Uskomaan, että kesä olisi loputtomia tikanheittoja tauluun, johon ei useinkaan osu. Viinilaseja lypsettynä tonkasta, jota viranomaiset välttävät. Ruokia, joihin kodan savu kietoutuu.

Elämää, joka tuntuu siltä, ettei sitä eläisi lainkaan.

Kello on 9.14. Minä en ole elossa.

Vaikuttaako kesälomasi kesän hahmottamiseen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa