Rapeat ruskeapapupyörykät kotikonstein

Pieni surautus sauvasekottimella, mausteet kyytiin ja vähän korppujauhoja. Mutta miten ihmeessä pehmeästä papumassasta saisi rapsakoita pyöryköitä ilman rasvakylpyä?
OLYMPUS DIGITAL CAMERAPapujen ja linssien käytöstä kertovasta tekstistäni tuli yllättäen erittäin luettu, mikä teki kaltaiseni papusaarnaajan iloiseksi. Mutta millainen saarnamies on sellainen, joka ei tarjoa käytännön vastinetta opetuksilleen! Kokeile siis jo tänään ruskeista pavuista tehtäviä pyöryköitä. Pullukat pavut on helppo soseuttaa, eikä luvassa ole läheskään yhtä uuvuttavaa taistoa kuin kikherneiden kanssa.

Ruskeiden papujen pehmeä maku antaa hyvin tilaa mausteille, joilla luodaan hallitseva maku pyöryköihin, koska pavut eivät maistu miltään, varsinkaan käsiteltyinä pyöryköissä tai pihveissä. Raskaan sarjan vegaanin ei kannata säikähtää sitä, että pyörittelyvaiheessa raa’at pyörykät näyttävät vaaleasta jauhelihasta tehdyiltä teollisuuspalloilta. Mielikuvat piiloon ja paistelemaan!

Ruskeapapupyörykät

n. 20 kpl

2 tlk ruskeita papuja (esim. Pirkka) | 1 dl korppujauhoja | 3 rkl öljyä
2 rkl sitruunanmehua | loraus vettä | tuoretta korianteria tai persiljaa
yksi pieni punasipuli  yksi valkosipulinkynsi | juustokuminaa | suolaa | mustapippuria halutessasi harissaa tai tomaattipyrettä

1. Huuhdo kevyesti ruskeat pavut siivilässä. Niistä ei tarvitse tulla täysin puhtaita.
2. Kaada pavut erilliseen astiaan, lisää tilkka vettä ja soseuta sauvasekottimella melko sileäksi massaksi. Joitakin sattumia voi jättää.
3. Yhdistä korppujauhot, öljy ja sitruunanmehu. Sekoita hyvin ja anna seoksen turvota hetki. Kaada sitten korppujauhot paputahnaan. Sekoita erittäin hyvin.
4. Silppua punasipuli erittäin hienoksi. Purista valkosipulinkynnet, ja hienonna valitsemasi tuoreyrtti.
5. Yhdistä sipulit ja yrtit massaan. Sekoita huolella. Lisää kuivamausteet ja maista.
6. Lisää vielä halutessasi harissaa tai tomaattipyrettä. Harissa antaa mukavaa pientä tulisuutta ja punaista väriä pyöryköihin. Tomaattipyre tuo väriä ja hennon maun ilman tulisuutta. Sekoita.
7. Kastele kädet kylmällä vedellä ja pyörittele pikkuruisia pyöryköitä pellille. Halutessasi voit vielä pyöritellä pallukat seesaminsiemenissä. Itse jätin sen tällä kertaa tekemättä.
8. Sitten onkin kypsentämisen vuoro. Tavoitteenani oli saada aikaan mahdollisimman rapeita pyöryköitä ilman rasvakeitintä, jota minulla ei tosin edes ole. Paistoin pyöryköitä ensiksi 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes pinta näytti rapealta. Sitten siirsin pyörykät paistinpannulle. Paistoin kauniit pinnat kummallekin puolelle. Tämän jälkeen paahdoin pyöryköitä vielä ensimmäisen paistoerän asentoon nähden toisin päin uunissa melkein 250 asteessa, kunnes pinta näytti kunnolla rapealta. Jälkikäteen ajateltuna paistinpannuvaihe oli täysin turha: paahtaminen uunissa molemmin puolin riittää. Lämpöä kannattaa lisätä paiston loppuvaiheessa.

Mikä on sinun suosikkivegepyörykkä- tai pihviresepti?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Aamupalavinkki: vegaaninen munakas eli kikhernekäs

Syntymättömät linnunpoikaset voi jättää kaupanhyllylle, sillä munakas valmistuu kätevästi myös kikhernejauhoista. Vegaaniaamupalajahti jatkuu.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi jaoin ohjeen munattomaan munakokkeliin eli tofukokkeliin, vaikka nyrpistelenkin nenääni sille, että eläinperäisistä tuotteista tehdään suoria vegekopioita. Munateema jatkuu vitsikkäästi kikhernekkääksi kutsutulla munattoman munakkaan ohjeella.

Aamiaisherkku tehdään siis kikhernejauhoista eli gramjauhoista, joita kätevimmin saa Punnitse & Säästä tai It’s Pure -kaupoista sen verran kuin haluaa kilohinnan mukaan maksettuna. Gramjauho on kellertävää, paksua seosta, josta saa hyvin myös proteiinia. Siksi se sopii hyvin munakkaan valmistukseen niin arvoiltaan kuin koostumukseltaan. Mielestäni grameja ei voi korvata muilla jauhoilla, koska muuten paistaminen on mahdotonta.

Vegaanimunakas näyttää kuvissa sekaaniserkultaan, mutta koostumus on todellisuudessa aavistuksen jauhoinen, joten täytteet kannattaa valita huolella. Munakkaaseen sopivat hyvin vetiset kasvikset, mutta kosteuttajana voi käyttää myös hummusta, guacamolea tai muuta valmiskastiketta.

Kikhernemunakas

1 annos

0,75 dl kikhernejauhoja | 1 dl vettä | 1 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa tai mustaa suolaa  | pippuria | 1 tl öljyä

Täyte-ehdotuksia
Tofukokkelia ja kasviksia oman maun mukaan
Jotain vihreää, kuten avokadoa, herneenpalkoja ja pinaattia sekä punasipulia
Texmex-täyte: nyhtökauraa, tacomaustetta ja salsaa

Sekoita kuivat aineet yhteen huolellisesti kulhossa. Kaada sekaan vesi, ja sekoita haarukalla tasaiseksi massaksi. Lorauta öljyä sekaan. Jos aamulla on aikaa, anna taikinan tekeytyä jääkaapissa hetki. Se ei kuitenkaan ole pakollista, mutta taikina voi jäädä hieman paakkuiseksi ilman jääkaappilepoa, koska kikhernejauhot ovat hyvin karkeita. Kun taikina on valmis, lisää tarvittaessa vettä, jos seos tuntuu liian puuromaiselta. Kaada taikina pannulle, ja paista täydellä lämmöllä molemmilta puolilta, kunnes pinta on ainakin osin kullanruskea. Siirrä lautaselle ja täytä.

Jos haluat suuremman munakkaan, tuplaa ainesosamäärät. Monessa ohjeessa ne ovat kaksinkertaiset, mutta ainakin omalla pienellä pannullani suuremmalla seosmäärällä tulee vain liian paksu, pannukakkumainen ylikuiva tekele. Tällä ohjeella saa ainakin ohutta ja rapeaa!

Ravintohiivahiutaleet eivät ole välttämättömyys, mutta monet käyttävät niitä, koska ne tuovat juustoisen maun ruokaan vegaanisti. Jos rehellisiä ollaan, olen itse maistanut hiutaleissa vain suolaisuuden, en juustoa. Siksi korvaankin hiutaleilla suolan lähes kokonaan. Munamaisen maun kikhernekkääseen saa rikkisestä mustasta suolasta, mutta itse en oikeastaan uskalla kyseistä tuotetta edes käyttää. Rikkiä suolassa, jo on aikoihin eletty!

Jaa parhaimmat aamupalavinkkisi kommenttikentässä! Kerro myös, miten kikhernekkäästä saisi entistä paremman.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ituhulluus ja epäonnistunut vegepita

Ituvillitys on vallannut ateriani. Idut tekevät melkein mistä tahansa ruoasta mielenkiintoisen, mutta kaikista kuivimpia eineksiä nekään eivät pysty pelastamaan ainakaan kokonaan. Lue, mihin ituja kannattaa käyttää ja kurkkaa uutuuspitan arvostelu ja tuotteen epäonnistunut mainosslogan!
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA”Äideille tai muille vastuullisille tahoille pikaruokakin voi olla hyvää ja terveellistä”, julistaa Pita Factoryn vegaanisen falafelkebabin pakkauspussukan takapuoli. Heti pari ongelmaa. Äitiysbrändiä on uskaliasta lähteä sotkemaan mihinkään, koska se herättää aina tunteita. Toki on hyvä, että mainos saa jonkinlaisen reaktion aikaan, mutta se, että tuotteen kerrotaan sopivan erityisesti äideille ”tai muille vastuullisille tahoille” ei ole kovin järkevää. Onko vastuullisuus äitiyttä? Eivätkö äidit yleensä voisi syödä pikaruokaa?

Hyvää ja terveellistä. Millä mittarilla? Kukaan ei tietenkään kirjoita tuotteeseensa, ettei tämä nyt kummoista ole, mutta terveellisyyttä ei mielestäni ole ainakaan E-koodit ja einekset. Tuskin pitasta haittaa silloin tällöin on, mutta ei se terveysruokaa ole. Eines on eines. Kuiva einesleipä on kuivaa ja höttöpihvi höttöistä. Makuelämyksenä pita on melko mitäänsanomaton, vaikkei se pahaa ole. Toimi itselläni hyvin aamupalana, ja mukana tullut kebabkastikkeeksi kutsuttu punainen pussineste oli kokonaisuuteen sopivaa. Tai ainakin se pelasti sen, mitä pelastettavissa on.

Loput pelastustoimet aamun aterialla lankesivat itujen hartioille – tai siis hännille. Idut ovat kasvuvaiheessa olevia versoja kehityksensä ensimmäisessä vaiheessa. Melko monet lähikaupankin hyllyiltä saatavat idut ovat lähituotantoa ja luomua. Mikseivät sitä paitsi olisi? Ei ituja kannata alkaa kuskata toiselta puolelta maapalloa tai edes lahden takaa. Usein marketeissa myytävät idut ovat pulskanpuoleisia mung-pavun ituja tai sinimailasen eli alfalfan ituja, jotka näyttävät purkissa rihmamaiselta kasalta.

Itse olen ihastunut eri toten Silmusalaatin tuotteisiin, joista suosikkejani ovat Tulinen silmusalaatti ja Parsakaalisilmusalaatti. Tulinen maku on hento ja tulee daikon-retikasta. Jännittävää! Myös parsakaalin lempeä, omaleimainen maku sopii hyvin alfalfojen kaveriksi. Silmusalaatin sivuilta saa kattavasti tietoa viljelystä ja iduista ylipäätään. Purnukka ituja maksaa kaupassa noin kolme euroa, mutta on mielestäni jokaisen sentin arvoinen, sillä ravintoarvot ovat kohdillaan, ja yhdestä pakkauksesta riittää useampaan ateriaan.

Vinkkejä itualoittelijalle

  • Idut sopivat melkein mihin tahansa ja tuovat ateriaan visuaalisuuden lisäksi makua, suutuntumaa ja hyvää energiaa.
  • Kokeile myös piristää eineksiä niillä. Älä unohda lisätä ituja salaattiin, sillä perusvarma jäävuorisalaattipohja piristyy kummasti iduilla.
  • Varsinkin sinimailanen eli alfalfa sopinee myös niille, jotka eivät vihanneksista piittaa. Yleensähän suurimpia kiukuttelijoita ovat lapset, joten kannattaa kokeilla höynäyttää pikkupilttiä ruokapöydässä iduilla.
  • Tulinen silmusalaatti sopii hyvin grilliruokiin, eikä daikon-retikan tulisuutta kannata pelätä.

Kuuluvatko idut ruokavalioosi? Vai epäilyttävätkö idut? Entä minkälaisia ajatuksia heräsi Pita Factoryn tuotteesta ja sloganista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Manoushe on Ratinan maukas mini-Libanon

Libanonilainen ruoka on helppoa ja herkullista piknik-syötävää, joka kannattaa valita aurinkoisten päivien appeeksi, koska Ratinan mezzeparatiisista on vaivatonta jatkaa kesäretkelle mihin päin tahansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ratinan tunnusten, eli punatiilisten kerrostalojen, kivijalassa sijaitseva libanonilaisravintola Manoushe on autotien näkökulmasta keskeisellä paikalla, mutta satunnainen kävelijä sinne ei välttämättä eksy, eikä autollakaan ole aivan yksinkertaista pysähtyä keskellä vilkasta liikennettä, vaikka toki Ratinasta pysäköintipaikkoja löytyy. Siksi Manoushe sopiikin parhaiten kesäisiin päiviin, jolloin on liikkeellä jalan tai pyörällä. Minä testasin Lähi-idän herkkukeitaan kesäkuussa ennen Manoushen kesälomaa, joka on nyt päättynyt.

Vähän ennen sulkemisaikaa iltakuuden ja -seitsemän välillä kaksi seuruetta on lopettelemassa ruokailuaan. Jutustelemme tiskillä omistajapariskunnan toisen osapuolen kanssa. Tilaaminen kestää yllättävän kauan, mutta on vaivanarvoista, vaikka gluteeniton ja vegaaninen menevätkin aluksi vähän sekaisin. Tilaan valmiiksi vegaanisen falafellautasen (14,90€), jossa on sitruunaista tabboullehia, hummusta, pitaleipää, jalapenoja, falafelpullia, suolakurkkua, ranskalaisia ja paistettua kukkakaalia. Lisäksi maistan itse tehtyä pinaattipiirakkaa (2,5€), jonka vegaanisuudesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti taikinassa on maitoa. Piirakan sisältö on onneksi ehtaa pinaattia ilman eläinkunnan antimia. Falafellautanen on täydellinen valinta piknikille, vaikka ranskalaiset hieman rikkovatkin aidon makuelämyksen tuntua. Viis siitä, erilaisten makujen yhdisteleminen on aina yhtä mielenkiintoista!

Seuralaiseni pohtii ateriavalintaansa kauemmin, koska haluamme maistella erilaisia kokonaisuuksia. Tässä vaiheessa mitataankin Manoushen palvelu, joka osoittautuu verkkaisuudesta huolimatta erittäin hyväksi ja asiakkaan toiveet huomioivaksi. Lihamezzeannos muuntuu tiskin takaa tulleen ehdotuksen perusteella vegaaniseksi viininlehtikääryleateriaksi (14,90€), jonka kruunaa ihana, niin ikään vegaaninen tahinikastike. Seuraksi piknik-eväämme saavat vielä baba ganoush -tahnan, mutta meillä ei ole aavistustakaan mihin annokseen se kuuluu. Manoushen itse loihtimat kastikkeet ovat ravintolan tarjonnan helmiä.

Istumme ulos odottamaan ruokia. Ratinan hurjaa liikennettä saa tuijottaa tovin, jos toisenkin, ennen kuin ateriat ovat valmiita. Vankkoihin muovibokseihin pakatut annokset tuntuvat melko kevyiltä, ja ennen piknik-paikalle saapumista herääkin epäilys, että vatsalaukku saattaa olla vielä evästelyn jälkeen hermostuneessa tilassa. Mutta ei suinkaan! Annokset ovat täysin sopivankokoisia, ja niistä jää hyvä olo. Sitä ei voi kieltää, etteikö niillä olisi ainesosiin nähden hintaa, mutta kuten olen todennut jo aiemmin, tuen mielelläni paikallista ja itse tehtyä. Sellaisesta olen valmis maksamaan, vaikka ruokia saisikin vähän odottaa. Sitä paitsi, kun alusta asti tehdään itse, ei pikaruokaravintolavauhtia voikaan pyytää – eikä kannata, sillä sehän tarkoittaisi vain laaduttomuutta, johon en halua mainion Manoushen koskaan sortuvan.

Manoushe lomaili heinäkuun ajan, mutta on palannut takaisin tabboullehien ja muiden herkkujen ääreen elokuun alusta alkaen.

Mitä mieltä Manoushesta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Muusassa viini viipyy, mutta palvelu ja avokadot ovat kaupungin parhaita

Ravintola Muusa pitää huolen illankulusta, korjaa virheensä pikaisesti ja ylihemmottelee asiakkaitaan. Laadukkaan palvelun lisäksi Muusa tullaan muistamaan kekseliäästi lisukkeena käytettävistä, täydellisesti kypsytetyistä vihreistä herkuista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlympia-kortteliin Satakunnankadulle loppuvuodesta 2016 avautuneessa Muusassa on ensimmäisenä aukiolokesänä varsin velmu tunnelma tiistaiksi. Pöytäseurueiden puheensorina hukkuu rentoon taustamusiikkiin, joka on voimakkaimmillaan tiskin kohdalla. Paikalla on hyväntuulisia ihmisiä! Vaikka Muusan kotikatu rauhoittuu arki-iltana, ravintolassa on yllättävän paljon porukkaa niin ruokapuolella kuin baariosassa, jossa voi yhtä lailla syödä, mutta ruoka pitää silloin tilata tiskiltä. Näin teemme, koska haluamme seuralaiseni kanssa hämyiseen nurkkapöytään häkkiseinän viereen. Sen toisella puolella tosin istuu aivan vieressä yksinäinen juomanautiskelija, joka kuulee kaikki keskustelumme.

Muusan miljöö sopii kaupungin imagoon: se on rosoinen, tehdashenkinen ja silti viimeistä huutoa. Baarin puoli on rauhallinen, eikä sitä ainakaan arkena erota ruokapuolesta muuta kuin tilaustapa. Ruoka tuodaan pöytiin, ja itse asiassa palvelu on niin huomaavaista, että voisi luulla illastavansa hienommassakin paikassa. Listalla on pieniä alkuruokia, pääruokina hodareita, burritoja, kulhoruokia ja salaattipohjaisia aterioita. Alkuruoat maksavat vajaan kympin, pääruoat ainakin 15 euroa. Ei mikään edullisin valinta, mutta tähän iltaan Muusa listoineen sopii täydellisesti. Viinipullon voi tilata yhdessä ja maksaa kätevästi omalla laskulla puoliksi. Hintaa omalla valinnallamme on melkein 30 euroa yhteensä, mutta maksaisivathan ne yksittäiset lasitkin paljon. Niiden hintoja ei muuten listalla näy.

Valitsen vegaanisen kimchihodarin (16€). Usean ruoan kohdalla lukee annoksen olevan pyydettäessä vegaaninen, mutta kimchiversio on sitä jo valmiiksi. Korealaisen hapankaalin eli kimchin lisäksi hodarissa on persikka-aiolia, tomaattisalsaa ja pikkelöityä lehtikaalia. Maku on yllättävän tulinen, vaikken kimchiä varsinaisesti maistakaan. Kastikkeista tuleva hedelmäinen tervehdys sopii hodariin. Täytteet ovat viehättävällä tavalla sekamelskana kuohkean hotdog-sämpylän virkaa toimittavan leivän välissä. Samantyylinen ja kuulemma yhtä herkullinen on ystäväni jokirapuhodari (17€).

Kekseliäät täytteet eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna illan päätähteen. Avokadolisukkeeseen. Toteamme yhdessä, että avokadon puolikkaat ovat pehmeintä ja samettisinta mitä suuhunsa voi laittaa. Avokado on niin täydellisesti kypsytetty, että voisi jopa luulla, että sen valmius on kellotettu. Näitä pitäisi voida ostaa kerralla paljon! On sitä paitsi piristävää, ettei pääruoan kyljessä ole aina perunaa tai salaattia. Rasvaisen raikas avokado toimii annoksessa suolaisia vaihtoehtoja paremmin – ja kevyemmin.

Samalla, kun ihmettelemme illan parasta herkkupalaa, odottelemme myös sitä tiskiltä tilattua kolmekympin viinipulloa. Ehdin melkein takaisin tilaustiskille, kun tarjoilija muistaa unohtaneensa viinin, pahoittelee ja kertoo tuovansa sen pian. Palveltavia asiakkaita on niin paljon, että viinillä kestää. Ja kestää. Kauniisti aseteltu hodari alkaa jo olla mutusteltu, kun meille kerrotaan, että viini tuodaan ihan pian ja saamme hyvityksenä jälkiruoat.

Lopulta saksalainen riesling saapuu juhlallisesti pöytään jäillä täytetyssä ämpärissä. Valitsemme kaksi jälkiruokaa yhteiseksi. Valkosuklaa-basilikajuustokakkua ja smoothie bowlin hedelmillä. Valkosuklainen basilikalla maustettu kakunpala on sopivankokoinen kahdelle, ja sitä jää jopa yli. Kakku on täydellistä, mutta kokeilepa kotona yhdistää valkosuklaa ja basilika! Niinpä, parempi vain porhaltaa Muusan jälkiruokapatojen äärelle. Marjoilla ja hedelmillä koristeltu smoothie tarjoillaan valtavasta kulhosta, joka muistuttaa lähinnä aamupala-annosta. Sellaiseksi mainiolta maistuva smoothie ja tuoreet hedelmät sopisivatkin paremmin. Ei hotdogin jälkeen syödä enää aamupuuroa!

Muusa erottuu muista ravintoloista taivaallisen avokadon lisäksi palvelullaan. Ehkä olemme tavallista kärsivällisempiä asiakkaita, mutta emme me olisi tarvinneet hyvityksiä. Kävimme tiskillä, koska tuli vain mieleen, että olisipa kiva juoda sitä tilattua viiniä jo ruoan kanssa. Ilmainen jälkiruoka tai muu hyvitys ei ole palvelussa olennaisinta, vaan se, että joku huomioi. Meitä palvellut tarjoilija sitä paitsi näyttää huolehtivan koko paikasta aivan kuin se olisi hänen luomuksensa. Tämän paremmin työtään ei voi hoitaa.

Piti käydä vain nopeasti alkupaloilla ja lasillisilla, mutta Muusa teki siitä hemmottelua.

Joko olet käynyt Muusassa? Minkälainen oma kokemuksesi oli?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Munamaanantai vegaanisesti

Maanantai on uuden alku ja aivan turhaan parjattu hirvitys. Kuuluipa viikon ensimmäisen päivän odottajiin tai välttelijöihin, kaikesta selviää hyvällä aamupalalla. Ei kovin yllättävä huomio, mutta totta.
DSC_0010En ymmärrä, miten olen selviytynyt arjesta useita vuosia, jolloin tapanani oli syödä ensimmäinen ateria vasta yliopistolla tai työpaikan lounastauolla. Nykyään olen kiukkunen jo ennen kahdeksaa ilman aamupalaa. Olenkin etsinyt jo pitkään aamuruokaa, joka toimisi kiireisinä päivinä ja joka ei olisi pelkkää leipää. Se ei myöskään saisi olla puuro- tai jogurttivariaatio.

Tällä kertaa varustaudun maanantaihin testimunakokkelilla, jossa tosin ei ole munaa. Lähtökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, ettei eläinkunnan tuotteista tarvitse tehdä vegeversioita, mutta tässäpä ei onneksi ole jäljitelty itse kananmunaa, vaan muru tehdään tofusta. Yhdysvaltalaisissa vegaanivideoissa olen muuten jo törmännyt vegaaniseen kananmunaan, joka todella näyttää kananmunalta sisältäen täydellisen valkuaisen ja keltuaisen. Huh!

Tofukokkeli

100g tofua per syöjä | punasipulia | tuoreyrttejä | kurkumaa | juustokuminaa pippurisekoitusta | suolaa | juustoisesta mausta pitäville ravintohiivahiutaleita kananmunan maun ystäville mustaa suolaa

Murskaa tofu kulhossa haarukalla murusiksi, mutta jätä mukaan myös isoja paloja. Paista tofua todella kuumalla pannulla öljyssä. Lisää kuivamausteet. Mausteet voi tietenkin valita oman mielensä mukaan, mutta sanoisin, että ehdottomia listasta ovat suola ja keltaisen värin antava kurkuma sekä pippuri. Ravintohiivahiutaleet tuovat makuun juustoisen suolaisen lisän, mutta loppujen lopuksi vivahde on melko pieni, tai sitten en vain laita niitä tarpeeksi ruokiin. Jos pitää kananmunan mausta, suosittelen Havaijilta kotoisin olevaa mustaa suolaa, joka saa värinsä rikistä. Maku on todella munamainen, jopa niin, että hieman kauhistuttaa. Mustaa suolaa saa erikoisliikkeistä ja ekokaupoista.

Kokoa tofu leivän päälle tai jatka seosta alla olevan ohjeen mukaan.

Pitkien aamujen brunssitofukokkeliateria

150g tofua per syöjä | punasipulia | tuoreyrttejä | kurkumaa | juustokuminaa pippurisekoitusta | suolaa | juustoisesta mausta pitäville ravintohiivahiutaleita kananmunan maun ystäville mustaa suolaa | tuoretta pinaattia | lohkottuja kirsikkatomaatteja | paprikaa

Jos aikaa on enemmän, kannattaa tehdä täyttävämpi ateria tofukokkelista. Murskaa tofu haarukalla, ja paista kovalla lämmöllä. Mausta. Pilko mukaan haluamasi kasvikset. Ohjeessa näkyvät omat suosikkini. Kiireessähän voi turvautua myös herne-maissi-paprikasekoitukseen. Tuoreena kuitenkin aina parempi!

Miltä kuulostaa? Käynnistyisikö maanantai tai viikonloppu paremmin tofulla kuin munilla?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Häpeäruokaa töissä

Välillä omat testiruoat saavat epäilemään Einesvihaajaa suureksi huijaukseksi, vaikka eihän eineksiä voi arvostella maistamatta. Siitä huolimatta tekisi välillä mieli syödä valmislounas siivouskomerossa piilossa katseilta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA”Vitsi olisi kiva, kun mullakin olisi jotain tollaista einestä mukana. Mulle iskee annoskateus, kun itsellä on vain tällaista kotitekoista aina mukana”, työkaveri tokaisi mikrojonossa. Luulin, että nyt lähtevät jalat alta. Että kaikista maailman ihmisistä minulle sanotaan noin. Epäviralliselle Einesvihaaja-kampanjapromoottorille. Nyt on menty jossain pieleen! Minähän se olen, joka ei eineksiä syö. Minulla on sitä paitsi aina linssejä mukana. Täydellistä ruokaa. Sitä ainoaa oikeaa.

Mutta. Totuus on se, että viime aikoina linssejä ei aina ole ollut enää eväsrasiassa, ja se on tämän blogin syytä, ei kotijoukkojen muonituskehnoudessa. Aloin kuulostella tarkemmin kehoani. Olo oli kerrassaan tukkoinen. Vegaanieinesten määrä räjähti kauppojen hyllyillä noin vuosi sitten niin, että uutuustuotteiden läpikäymiseen sai kulutettua kymmeniä, ehkä jopa satoja euroja. Koska en edelleenkään turvaudu kotona eineksiin, testiruoat alkoivat varkain kulkea töissä mukana, kunnes päätin, että raja on vedettävä johonkin.

Ei ihme, että olo on tukala ja ikävä, jos itseensä upottaa ihmeellisiä mömmöjä ja E-koodeja. Alkoi tuntua vähitellen siltä, että elän itsestäni kertovan Supersize me -dokumentin keskellä.

Arkikäyttöä helpottavista, turhilta tuntuvista eineksistä saa kuitenkin maistuvaa lounasta pienellä vaivalla. Unohda siis valmisateriat.

Helppo, nopea ja tuore valmisateria itse koottuna

2 annosta

200 g marinoitua tofua | paketti Aasia wok tai Thai wok -tuoreksia | 3 pussia pikanuudeleita | halutessasi loraus soijaa ja seesamiöljyä

Keitä nuudelit ohjeen mukaan. Pilko tofu pieniksi paloiksi, ja paista palaset kevyesti. Kun tofut ovat saaneet hyvän paistopinnan, lisää tuorekset mukaan. Lorauta soijaa ja seesamiöljyä valmiin aterian päälle.

Onhan tässä pikareseptissä muutama ongelma. Ensinnäkin ihmisen pitäisi kyetä marinoimaan oma tofunsa. Ja Aasiassa ei edes ole tapana marinoida tofua, vaan maustaa siihen kuuluva kastike. Mutta voi, että kuinka hyvää savuinen manteli-seesamitofu on! En ostaisi kovin usein neljän euron palasta rasvaista, joskin herkullista tofua, mutta jos eväät pitää saada kasaan nopeasti, niin olen valmis mihin tahansa.

Toiseksi: Pitäisikö kuitenkin asiat järjestää niin, että aikaa on myös vihannesten pilkkomiselle? Vaikka tuoreksissa ei ilmeisesti ole mitään lisättyä, en nää ideologisesti mitään järkeä ostaa parin euron vegerasiaa, kun voisi ostaa tuoreet vihannekset itse suoraan tiskistä. Tosin tarkemmin ajateltuna vihannekset saattavat tulla kalliimmiksi kappaleittain ostettuna. Varsinkin, jos miettii kilohintaa ja osuutta, joka vihanneksista päätyy väistämättä jätteeseen.

Kolmanneksi suosittelen olemaan nuudeleiden suhteen tarkkana. Jotkut nuudelit sisältävät valtavasti kaloreita jo ihan ilman mitään kastikkeita. Tähän ateriaan en käyttänyt  maustepusseja valmispakkauksesta, ja kalorit Mama-merkin nuudeleissa ovat alhaiset, mikä näkyy tosin siinä, etteivät ne pidä nälkää. Jostain syystä ostan aina vihannestenmakuisia nuudeleita, vaikka oikeasti monet lihanmakuiset nuudelit ovat myös vegaanisia, koska kysehän on vain aromeista. Onhan se huvittavaa, että on pakko napata kaupasta vihannesnuudelit vaikka väkisin, jos käyttää vain nuudeliosuuden, kun lihanmakuiset ovat aivan samaa tavaraa. Vegaanin sen sijaan kannattaa punnita omia motiivejaan, jos lihanhimoja täytyy ruokkia liha-arominuudeleilla, vaikka ne vegaanisia olisivatkin.

Maailman paras valmisruoka on muuten löytynyt. Enää mukanani kulkee hätätilanteessa vain eräs einesateria. Testikierrokseni on siis saavuttanut tavoitteensa. Tästä lisää myöhemmin. Saa ehdottaa kilpailijoita ja muita testattavia!

Mitä valmisruokaa suosit työpäivinä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa