Suurpiirteisen ja yksinkertaisen leipurin marjapiirakka

Kun luvassa on kyläilyä tai ihan vain päätöntä syysfiilistelyä, voi esiin kaivaa mainion valmistaikinan ja pakastimen perälle unohtuneen marjapussin ja pyöräyttää alle puolessa tunnissa maailman yksinkertaisimman ja suurpiirteisimmän marjapiirakan.
DSC_0095

Luvattoman helppo marjapiirakka

Lidlin puff pastry -rulla | 600 g pakastemarjoja | sokeria oman maun mukaan | sopiva määrä perunajauhoja | kaurakermaa reunojen voiteluun

Anna pakastemarjojen sulaa huoneenlämmössä. Sekoita joukkoon sokeria haluttu määrä, ja lisää lopuksi perunajauho. Ohjeessa, jota tutkin, kerrottiin perunajauhon määräksi puoli desiä, mutta minun piirakkaan lurahti kyllä ainakin kaksinkertainen määrä sitä, sillä pelkäsin, ettei täyte hyydy uunissa. Järkevät kuulemma käyttäisivät hillosokeria, vaikka sitä ei mielestäni suositella uuniin laitettavaksi, mutta minähän en mikään leivontaguru olekaan.

Asettele puff pastry -rulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ja taittele taikinalevyn reunat sisäänpäin. Nypi reunat mataliksi seinämiksi, jottei marjatäyte pääse livahtamaan pellille. Kaada marjatäyte piirakan päälle, ja voitele reunat kaurakermalla. Paista piirakkaa noin 20 minuuttia 200 asteessa. Paistoaika on tietysti uunikohtainen, joten marjaherkkua kannattaa pitää silmällä. Ja ihme kyllä, perunajauholla kyllästetty marjamurska hyytyy erinomaisesti uunissa. (Näin jo etukäteen mielessäni aiheuttamani katastrofin, jossa joko marjapiirakka räjähtää uunin seinille tai täyte valuu pellille muuttaen koko piirakan epämääräiseksi punaiseksi liejuksi. Turhaan murehdin!)

Lidlistä saatava puff pastry -taikinarulla on muuten monestakin syystä erinomainen tuote. Ensinnäkin se maksaa vain euron, ja toisekseen jääkaapissa säilytettävä levy on sopivan suuri ja ohut jo valmiiksi, minkä ansiosta ei tarvitse kaulia ja liittää yhteen useita pieniä pakastelevyjä, jotka sitä paitsi pitäisi etukäteen sulattaa.

Olin ennen paljon nykyistä ehdottomampi ruoka-asioissa, ja koin jatkuvaa huonoa omatuntoa puolivalmisteiden tai einesten käytöstä, ja yksiselitteisesti tuomitsin oikeastaan kaikki kauppojen hyllyjen herkut. On tietysti edelleen selvää, että kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa ja tehdä sitä usein itse, mutta samaan aikaan voi olla ihan tyytyväinen tuotteisiin, jotka helpottavat arkea. En esimerkiksi koskaan saisi aikaiseksi tehdä itse voi- tai lehtitaikinaa tai suolaisen ruoan ikipakastesuosikkejani pelmeneitä.

Elämä on kaikin puolin helpompaa, kun hylkää ehdottomuuden niin ruokapöydässä kuin muutenkin elämässä.

Voiko marjapiirakkaa tehdä vielä tätäkin helpommin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Hyvästit noutoruoalle – intialainen kikhernemakhani valmistuu edullisesti omassa keittiössä

Miltä kuulostaisi intialainen illallinen neljälle alle kympillä? Entä vartissa valmistuva yli 15 ainesosan kastike? Haiskahtaa pahasti kikhernemakhanilta.
kikhernemakhani-mediakkaMakhani on hindi-urdun sana, joka tarkoittaa ”voin kanssa”. Kuulutin itse kotona kovaan ääneen valmistavani masala-kastiketta, kunnes jaksoin tutkia reseptiä tarkemmin, jolloin huomasin, ettei masala todellakaan ole sama kuin makhani. Ja makhani taasen ei ole meille Suomen intialaisissa ravintoloissa ruokailleille vieras käsite. Makhani tunnetaan paremmin Butter chicken -muodossa menussa. Vegaanisena en ruokalajia ole ravintolassa nähnyt, mutta onneksi kotikeittiössä se valmistuu oikeasti nopeasti. Eikä se ole edes kovin voinen, vaikka rasvaista kookosmaitoa reseptiin kuuluukin.

Reseptissa mainittavaa Garam masala -mausteseosta ei tarvitse hakea Intiasta eikä edes etnisestä kaupasta saakka, sillä sitä saa monesta lähikaupasta ihan Santa Marian valmistamana. Olen itse asiassa erittäin innostunut ja viehättynyt Santa Marian Extra Fine Selection -maustesarjasta, joka todella vaikuttaa siltä, että maailmalla on matkattu. Garam masala -maustetta lisätään kikhernemakhaniin vain teelusikallinen, mutta sitä ei kannata jättää pois, sillä yhdessä yrttien ja vihannesten kanssa se tekee kotitekoisesta makhanista yllättävän aidontuntuisen intialaispöperön.

Aitoon intialaiseen keittiöön ei todennäköisesti kuulu oikominen, mutta minun ajoittain kiireistä arkeani se valitettavasti on osa. Enkä rehellisyyden nimissä jaksa rauhallisena sunnuntainakaan kököttää kyökissä – kun voi esimerkiksi maata sängyssä tai intoutua lenkille asti. Vaikka perusmakhanikastikkeessa ainesosia on yli 15, uskallan väittää, että resepti on helppo. Ei mittaamista ja soseuttamista kulinarismin lakipisteeksi ainakaan voi kutsua.

Helppo intialainen makhanikastike

4 annosta

400 g kikherneitä | 400 g tomaattimurskaa | 2 dl kookosmaitoa | 65 g babypinaattia | kourallinen silputtua korianteria | 2 rkl sitruunanmehua | pala inkivääriä silputtuna | kaksi  valkosipulinkynttä | yksi pieni punasipuli silputtuna | 1 tl paprikajauhetta | 2 tl chilijauhetta | 2 tl valkosipulijauhetta | 2 tl sipulijauhetta | 1 tl garam masala -mausteseosta | suolaa oman maun mukaan

Lisää kermaisuutta ja tulisuutta?

Cashewkerma

40 g cashewpähkinöitä | 1,25 dl vettä

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi kattilassa. Tämä vie noin 30 minuuttia. Kaada pähkinät erilliseen kulhoon ja lisää vesi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Rawit-chilit

Rawit-chilit ovat oikeasti tulisia eikä niitä tarvita kovin montaa koko kastikkeeseen. Pikkuruiset chilit kannattaa saksia kastikkeeseen, ja sen jälkeen kannattaa vielä koko seos surauttaa kertaalleen tasaiseksi. Jos kaikki eivät nauti tulisesta ruoasta, kannattaa tietysti erottaa osa seoksesta toiseen kulhoon ja lisätä chiliä oman maun mukaan siihen.

Kaksi vaihetta: silppua ja soseuta

Kaada tomaattimurska suureen kulhoon, ja lorauta sitten sekaan kookosmaito. Hienonna sipulit ja inkivääri huolellisesti, silppua tuore korianteri ja pinaatti suurpiirteisesti ja lisää pilkotut ainekset tomaatti-kookosmaitoseokseen. Mittaa mukaan kuivat mausteet ja sitruunanmehu. Jos seos tuntuu liian paksulta, voi sitä ohentaa vedellä. Liian vetisen kastikkeen pelastaa se, että siihen lisää kikherneitä enemmän kuin ohjeessa on kerrottu.

Jos haluaa kastikkeesta tulisen, kannattaa rawit-chilit saksia tässä vaiheessa seokseen mukaan, jotta ne hienontuvat soseuttaessa kunnolla ja tekevät kastikkeesta tasaisen tulisen. Surauta seos siis tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Tadaa! Pitkätöinen makhani on lähes valmis.

Huuhtele ja valuta kikherneet siivilässä kylmän veden alla. Kuumenna pieni määrä öljyä pannulla, lisää kikherneet ja anna niiden lämmetä hetki pannulla. Kaada sitten kastike pannulle ja kuumenna se. Jos haluaa seokseen lisäkermaisuutta, kannattaa cashewkerma lisätä vasta pannulla. Tällöin rakenteesta tulee täyteläisempi ja kuohkeampi.

Tarjoa kikhernemakhani keitettyjen perunoiden tai pannulla paistettujen viipalepottujen kera.

Kikherneet sopivat makhaniin valtavan hyvin, mutta kuten varsin lyhyellä nokkelalla päättelyllä on mahdollista todeta, voi ne tietysti korvata lihalla, mitä en tietenkään suosittele, mutta kuulemma monet pitävät kanasta intialaisessa ruoassa.

Jos haluaa vielä enemmän take away -intialaisen tuntua, voi aterian kylkeen ostaa naanleipää. Suojakaasuun pakatut lätyt kannattaa unohtaa ja ostaa ennemmin pakasteesta saatavia vegaanisia Vepura-merkkisiä naanleipiä, joita saa sekä maustamattomana että valkosipulinmakuisena. Pakasteleipästen koostumus on yllättävän lähellä yleensä jogurttipohjaista naania, vaikka Vepuran leivät ovat vegaanisia.

Vegaanisen kikhernemakhanin annoshinnaksi tulee reseptillä reilut kaksi euroa. Ainakin alle 2,50 eurolla pitäisi saada yksi annos. Jos kastikkeeseen lisää cashewpähkinöitä ja chilejä, tulee hinnaksi noin 2,60 euroa annosta kohden. Voittaa mennen tullen 14 euron noutopöperöt, vaikka ovat nekin ihania silloin tällöin. Kunpa silti olisi aina aikaa ja voimia kokata pitkällä kaavalla.

Ps. Tiedetään, että kikhernemakhani näyttää enemmän ruumiin eritteeltä kuin maailman makumatkalta, mutta minä uskallan väittää, että usein parhaimmat maut eivät ulkonäöllään pröystäile.

Alkuperäinen resepti on bongattu Vegaanikeittiö-lehdestä (5/2017), mutta olen muokannut sitä itse.

Viihdytkö pitkien reseptien äärellä keittiössä vai luotatko noutoruokaan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklainen avokadomousse hurmaa luonnollisuudellaan

Elämässä on oltava sijaa herkuttelulle, mutta sen voi hoitaa ainakin silloin tällöin maltillisesti. Skeptistäkin maistelijaa pystyy juksaamaan helposti avokadopohjaisella suklaamoussella, joka ei ole suklaata tai maitotuotteita nähnytkään, ainoastaan ihanan luonnollisia ainesosia!
DSC_0176

Vegaaninen suklaa-avokadomousse

Kaksi annosta

Kaksi avokadoa | 4 rkl vaahterasiirappia | 4 rkl kookosmaitoa | 2 rkl kaakaojauhetta

Halkaise avokadot ja irroita kypsä hedelmäliha kuorista kulhoon. Mittaa mukaan vaahterasiirappi, kookosmaito ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Kypsä avokado muuttuu tasaiseksi soseeksi eli vihreitä sattumia ei pitäisi jäädä seokseen lainkaan. Vaahterasiirapin voi halutessaan korvata hunajalla ja kookosmaitoa lisätä enemmän, jos seoksesta haluaa juoksevamman. Anna moussen jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia, mieluummin tunnin.

Oletko käyttänyt avokadoa makeiden herkkujen valmistamiseen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklaakeksejä ei niin vain leivotakaan

Kun leivon, saan varautua siihen, että ensimmäinen yritys menee ihan varmasti pieleen. Niin kävi suklaakeksienkin kanssa, sillä sain oppia erehdyksen ansiosta, ettei keksitaikinaa todellakaan tehdä huiskimalla aineksia kulhoon mielivaltaisesti. Keksitaikinan teko on taidetta. Ainakin jauhoporopeukalolle.
DSC_0127Välillä tuntuu siltä, että makeat leivontaohjeet ovat täynnä minulle viritettyjä ansoja. Seuraan eniten kanadalaisia vegaanivloggaajia, joten mitat ohjeissa on merkitty aina kuppeina, jotka sitten muunnan deseiksi välillä kuuliaisesti nettimuunninta käyttäen tai sitten päässä laskien, jolloin lopputulos on usein sellainen kuin viimeksi: katastrofi.

Suklaakeksiresepti on äärimmäisen helppo muuntaa vegaaniseksi ja oikeasti yksinkertainen leipomus vähän pienemmällekin jauhopeukalolle. Keksit onnistuvat, jos ei tee niin kuin minä tein ensimmäisellä kerralla. Jos ohjeessa pyydetään käyttämään fariinisokeria, älä käytä ruokosokeria, sillä ne eivät ole sama asia. Älä sekoita kuivia aineita ensiksi ja lisää sitten sikin sokin voita ja kasvijuomaa. Enkä suosittele tekemään muuntolaskuja lennosta leipoessa, koska silloin on mahdollista, että esimerkiksi vehnäjauhoja livahtaa taikinaan vain kolmasosa siitä, mitä pitäisi.

Ehkä helpoimmat reseptit ovatkin niitä vaikeimpia, jos kuvittelee, ettei tarvitse keskittyä. Tai sitten vika on oikeasti ihan vain minussa ja taidoissani.

Vegaaniset suklaakeksit

noin 23 kpl

1,2 dl vegaanista margariinia (esim. Keiju)| 2,4 dl fariinisokeria | 0,6 dl kasvijuomaa (esim. kaura- tai mantelijuoma) | 3,6 dl vehnäjauhoja | 1 tl leivinjauhetta | 1 tl ruokasoodaa | 1 tl jotakin vaniljaista sokeria tai vanilja-aromia | ripaus suolaa | 1 dl vegaanisia tummasuklaahippuja (esim. Pirkka)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri hyvin yhteen haarukalla tai vispilällä, sähkövatkainta ei tarvitse käyttää. Kun seos näyttää ilmavalta, lisää joukkoon kasvijuoma ja vanilja, ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä loput kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kuivat aineet vähitellen märkään seokseen huolellisesti sekoittaen. Kaada joukkoon suklaahiput, kun taikinamassa näyttää tasaiselta, ja kääntele seosta vielä tasaisesti, jotta suklaahiput levittyvät. Muotoile taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille, ja jätä niiden väliin tarpeeksi tilaa. Perusuunipellille mahtuu noin yhdeksän keksiä.

Jos luistaa huolellisuudesta tai sekoittaa aineet väärässä järjestyksessä, tuloksena on, noh, sellaista ruskeaa liejua koko pellin leveydeltä. Kokeiltu on. Siksi on myös tärkeää, että taikinapallot malttaa asetella pellille tarpeeksi väljästi.

Paista keksejä noin 11 minuuttia 176-asteisessa uunissa keskitasolla. Keksien täytyy antaa jäähtyä pellillä, ennen kuin ne siirtää tarjoiluastiaan, sillä ne jäävät helposti kiinni pohjastaan.

Kauhistuttaako sinua leivonnaisten sokeri- ja rasvamäärä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kaikkea hyvää, Simit House

Puutarhakadun ja Näsilinnankadun kulmaan avatusta Simit Housesta puskee ulos huumaava leipomon tuoksu. Sisällä kahvilassa tunnelma on rauhallinen, vitriini täynnä pikkusuolaista ja makeita herkkuja, lounaslistalla kevyttä syötävää ja aamupala kuulemma aivan mieletön.
simithouse3simithouse1simithouse2simithouse5simithouse6simithouse4Lounastamme turkkilaisessa Simit Housessa torstaina aamupäivällä vähän sen jälkeen, kun aamiaisen tarjoilu on päättynyt. Myyjä kysyykin meiltä, haluammeko aamupalaa vai lounasta. Lounaalle olemme tulleet ja sillä linjalla pysymme, vaikka mielessäni kummittelevat somessa vilahdelleet herkulliset Simit Housen aamupalalautaset, joista saa sekä kasvis- että lihaversiota.

Ystäväni tilaa koko lounassetin, johon kuuluu alkupalakeitto, avokadosalaatti ja kahvi (9,5 €). Minä tilaan avokadosalaatin (8,9 €) erikseen, sillä päivän keitto sisältää lihaa. Tomaattinen lihakeitto on kuulemma hyvää ja johdattelee hyvin päivän makumaailmaan.

Avokadosalaatti ei ole käsittääkseni erityisen turkkilainen keksintö, mutta se on saatu hyvin sopimaan turkkilaisen ravintolan listalle. Ensinnäkin salaatin päälle asetellut avokadot ovat maailman herkullisimpia, täydellisen kypsiä. Tulee ihan mieleen ravintola Muusa vuonna 2017. Toiseksi salaatti sisältää mukavan monipuolisesti muita ainesosia, kuten vesimelonia, sitruunaa, punakaalia, pinaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, tuoreyrttejä ja turkkilaisia kasvispyöryköitä sekä seesaminsiemeniä ja balsamicotyylistä salaatinkastiketta. Ottaen huomioon salaatin alle yhdeksän euron hinnan voi todellakin todeta, että roposilleen saa vastinetta. Kuvissa oleva lautanen on muuten oikeasti syvä, joten salaatilla on kokoa.

Ainoa vika Simit Housen avokadosalaatissa on se, että tomaattipohjaisia, käsin muovailtuja ja tietysti paikan päällä tehtyjä kasvispyöryköitä on aivan liian vähän. Kaksi kappaletta jättää lähinnä tyhjän olon, ja salaatista saisikin helposti paljon ruokaisamman, jos tuorepyöryköitä olisi enemmän. Nyt lopputuloksena on ehkä vähän liian kevyt lounas.

Ravintolan nimessä näkyvä simit tarkoittaa turkkilaista seesamibaagelia. Ne eivät kokonaisina kuulu lounaaseen, mutta salaatin rinnalle saa leipälautasen, jossa on pieni pätkä paloiteltua baagelia. Ehkä hyvä niin, sillä kevyt salaatti muuttuisi äkkiä rasvapommiksi, sillä seesamibaageli on tuhtia, mutta oi voi, niin maukasta.

Lounaan jälkeen ostan kotiinviemisiksi kaksi simitiä (1,90 €/kpl) ja yhden peruna-börekin (3,50 €). Börek on lehtevään taikinaan tehty suolainen piiras, josta tarjolla on yleensä monia täyteversioita. Minä päädyn perunatäytteeseen, sillä muut sisältävät joko lihaa tai juustoa. Piiraan vegaanisuudesta en ole aivan varma, mutta lähtökohtaisesti se ei sisällä maitotuotteita. Ostaessani piiraan en vielä tiedä, että se on ihan hirvittävän täyttävä ja rasvainen, mutta nimenomaan siksi niin herkullinen. Linjojen vaalimiseksi taitaa olla parasta jäämättä börek-koukkuun. Voisin kuitenkin kuvitella hakevani Simit Housesta illanviettoon börekejä ja tarjoilla ne vähän pienempiin osiin paloiteltuina.

Palvelu ravintolassa on sujuvaa ja ystävällistä, ja tarjoilija jaksoi käynnillämme kertoa perinpohjaisesti leivästä, piirakoista ja pyöryköistä tietonsa meille. En myöskään pistäisi pahakseni, jos lista laajentuisi.

Toivon vilpittömästi, että ihmiset löytävät yhä paremmin Simit Houseen. Keskeisellä paikalla sijaitsevan ravintolan kotisivut ovat tyhjät ja Facebook voisi keskittyä paremmin menun esiin tuomiseen. Asiakkaan olisi helpompi lähestyä ravintolaa, jos lista ja sen eri vaihtoehdot olisivat selkeästi esillä. Esimerkiksi aamupalan saa myös kasvisversiona, mutta äkkiseltään ei käy ilmi, mitä se sisältää. Samoin olisi mukava lukea tarkasti etukäteen, mitä muut annokset sisältävät.

Simit Housessa on onneksi jo nyt yksinkertaisesti kaikkea hyvää ja toivon valtavan paljon kaikkea hyvää Simit Houselle. Aamupalalla nähdään!

Oletko ehtinyt käydä Simit Housessa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa