Tyhjiä arpoja ja rasvaisia perunoita

Suosittelen lämpimästi suuntaamaan katseen kohti vuodenvaihdetta, mutta sitä ennen taltioin bittiavaruuteen tämän vuoden joulun.
DSC_0010DSC_0039DSC_0021DSC_0045DSC_0029 (2)DSC_0042DSC_0016DSC_0035Turha valehdella, ettei lumi vaikuttaisi joulufiilikseen. Vaikuttaa. Tietenkin. Mutta lienee myös syytä hyväksyä, että jo ilmastonmuutoksen vuoksi valkeat joulut tulevat olemaan harvinaista herkkua – sellaista, josta puhumme vielä joskus käyttäen ”silloin ennen vanhaan” -sanontaa.

Raha-arvat ovat kerrassaan järjetön, mutta äärimmäisen kutkuttava lahja. Pienellä hinnalla antaa toiselle valtavasti toivoa, vaikka uhkapelit ovatkin kyseenalaisia. Eipä Ässäarpa kerran vuodessa kuitenkaan ojaan suista. Tänä vuonna äitini hävisi yllättäen perheemme perinteisen jouluvisan, ja voitti lohdutuspalkintoarvastaan 30 euroa. Hyvin hävitty! Sukulaisille annetuista euron arvoista ei tullut oikeastaan mitään.

Ei kannata potea huonoa omatuntoa siitä, että valmistaa uunissa superrasvaisia perunoita. Hasselbackan perunat kerran vuodessa tai vähän useamminkin nautittuna eivät horjuta kansanterveyden yleistilaa. Huomasin myös, että seitanista on mahdollista saada yliannostus, Keijun sitruuna-basilikaoliiviöljy on aivan liian sitruunaista, vaalea pasta on syntisen hyvää ja vegaaninen kermakastike mummolan makuista, vaikka mummi pyörtyisikin, jos kuulisi kermakastikkeen tehtävän kauravalmisteesta ja soijakastikkeesta.

On täysin normaalia hankkia uusia joulukuusenkoristeita, kun vanhat alkavat hajota käsiin. Niin rakkaita kuin ne ovatkin, täytyy Tigerista ostettujen koristeiden seuraavien vuosikymmenten aikana luoda itselleen samanlainen klassikkostatus. Se täytyy todeta, että kyllä ennen vanhaan halpalaatukin oli nykyistä parempaa.

Nykyajan lelut ovat pelottavia. Takaperin voltin heittävä poni oli liian hurja minulle, joten puristin tiukasti jouluaaton iltaherkkupöydässä kahvikuppostani, kun poni hyppi pöydällä voltteja tehden. Sitä paitsi 6-vuotiaat ovat paljon taitavampia selvittämään, miten lelu toimii. On se kumma, kun ei tällä tutkinnolla ja näillä elinvuosilla saa edes yhtä ponia hyppäämään.

Alkaako joulu tulla jo korvista ulos?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Uusi minä, parempi jouluihminen

Minun piti tänään kirjoittaa siitä, ketä tai mitä tänään juhlitaan. Tekstin otsikko oli Juhlan arvoinen. Sitten tulin siihen tulokseen, että on aivan sama, mitä kukin juhlii. Joulun hienoin sanoma on rauha ja se, että antaisi kaikkien juhlia, mitä ja miten haluaa. Maailman tapahtumia seuratessa se on varsin kohtuullinen toive, ja toivottavasti täysin toteutettavissa.
DSC_0048Päätin sitten kirjoittaa itsestäni. Se ei tosin ole helppoa, sillä kirjoitan paremmin asiaa kuin yksityiskohtia itsestäni. Olisi monen muun tavoin aika paksua kirjoittaa tekosyvällistä jaarittelua siitä, mitä joulu merkitsee. Toivottavasti se merkitsee kaikille jokseenkin samaa pohjimmiltaan: rauhaa. Toteuttipa sitä miten tahansa. Lapsena joulu merkitsi suurta kulutusjuhlaa, ja valehtelisin, jos sanoisin, etteivät jouluaattojen tähtihetkiä olleet lahjojen jakohetket. Vaikka oli siinäkin taikaa, että vanhemmat olivat lomalla monta päivää keskellä talvea, ja lumileikit olivat mahdollisia aamusta iltaan. Jos uusien lelujen ääreltä ulos asti ehti.

Muutama joulu sitten minusta tuli jouluvihaaja – näin kärjistetysti. Sille ei varsinaisesti ollut mitään syytä. Niin vain kävi. Loman tuntu katosi, vapaata ei välttämättä edes ollut kuin nimeksi ja vatsanpohjassa vellova jännitys hävisi. Iski aikuisuus velvollisuuksineen. Yhtäkkiä oli vaikea pysähtyä. Nytkin loppuviikon pakollisten aikataulujen vuoksi olen juossut suuren ahdistuksen vallassa alkuviikon kaupasta toiseen muiden tavoin. Ahdistuneena, mielen päällä suurimpana pelkona se, että torttutaikinat ehtivät loppua. Vegaaniset makkarat olivatkin jo ostettu keskustan suurimmasta marketista. ”Kiva, eivät edes minua ajatelleet”, mutisin ja vein ahnaasti altaan viimeiset taikinapaketit kuin kostona kokemastani vääryydestä. Sitten tuli tyhmä olo. Ruoka ei lopu. Meiltä. Niinpä. Olemme aika onnekkaita.

Oikeasti uutta minää ei ole olemassa, vaikka uuden, tulevan vuoden kynnyksellä siihen tekeekin mieli uskoa. On vain parempia ajattelutapoja, jotka kannattaa ottaa käyttöön, kun kaikki taika on kadonnut ja on aika ryhdistäytyä. Tänään heräsinkin katsomaan Joulupukin kuumalinjaa, koristelin kuusen, söin riisipuuroa sopivasti puoliksi kylmänä, ja illalla kokkailen sellaista ruokaa, josta todella pidän, katan pöydän kauniiksi ja lupaan katsella lumihiutaleita koko illan, jos niitä meille suodaan.

Rauhallista, kärsivällistä ja herkullista joulua!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Joululahjavinkkejä keski-ikäisille

Mikä ihana sana: keski-ikäinen. Hyvin suhteellinen myös. Ennen kuoltiin viisikymppisinä, joten olisin vanhan mittarin mukaan nyt itsekin keski-ikäinen. Vaan enpä ole elintasonousun vuoksi. Siksi minulla on myös mahdollisuus hemmotella keski-ikäisiä vanhempiani. Kurkista, mitä keski-ikäisen jäärän pakettiin kannattaa kääräistä ensi viikolla!
DSC_0011.JPGVeikkaan, että pienimpien pukin odottajien paketit ovat monella jo kasassa, ja siksi keski-ikäiset tontut odottelevat vielä pakettejaan. Jokainen aikuinen pärjää varmasti ilman lahjoja, mutta omien mahdollisuuksien mukaan kannattaa toista muistaa pienesti. Tai siinä mittakaavassa kuin haluaa. Toisaalta ikäjaottelu on aika typerää. Näillä vinkeillä voi yllättää kenet tahansa. Ei ehkä ihan leikki-ikäistä, mutta lähes jokaiselle nämä käyvät.

Laatuviiniä tai pienpanimoiden oluita. Itse asiassa viinin ei edes tarvitse olla kalleinta mahdollista, tietenkään. Jouluteemainen glögiviini sopii hyvin lahjaksi tai jokin muu lahjansaajan makuun sopiva puteli. Myös alkoholittomia viinejä saa Alkosta, ja ne sopivat myös iltajuomisiksi. Pienpanimoiden oluita kannattaa ostaa olutharrastajalle ihan jo siksi, että paikallisia pienpanimoita kannattaa tukea hinnasta riippumatta. Makumatka on tärkeämpi kuin se, että mallasjuomat osuisivat täysin maistelijan makuhermoihin. Tällaiset lahjat antavat myös mahdollisuuden kertoa omista arvoistaan lahjansaajalle. Minä esimerkiksi ostan lahjaksi vain vegaanisia tai vähintään luomuviinejä.

Herkkukori. Koria koskevat samat säännöt kuin juomapuolta. Veganismista innostuneen kannattaa yllättää vanha jäärä tuotteilla, joissa ei ole mitään eläinperäistä. Tai sitten vain ostaa niitä perinteisiä herkkuja, joista vastaanottaja ainakin pitää. Helppo, mutta varma valinta.

Hygieniatuotteet, eli kauniimmin sanottuna kauneustuotteet. Jokainen terve ihminen käy pesulla ja nauttii puhtaudesta. Kannattaa hankkia lahjansaajan suosikkishampoota tai superlaiskalle isälle särmikäs deodorantti ja suihkugeeli. Ihmiselle, jolla on jo todennäköisesti kaikkea, arkea helpottavat tuotteet ovat hyvä vaihtoehto: ei tarvitse itse muistaa täydentää kaappia kauppareissulla.

Hieronta- tai kampaamolahjakortti. Yleensä tällaiset palvelut ovat kalliita tai sellaisia, johon ei vain jostakin syystä saa aikaiseksi mentyä. Siksi kannattaa hankkia lahjakortti opiskelijahoitolasta, jossa hinnat ovat edullisemmat, mutta palvelu yhtä jouhevaa.

Yhdistyksen jäsenmaksu tai harrastekurssi. Menneet vuosikymmenet taisivat olla yhdistysten kulta-aikaa, mutta kyllähän niitä edelleen on olemassa ja vieläpä hyvässä toimintakunnossa. Kohde riippuu tietenkin lahjansaajasta, mutta hyviä kohteita voisivat olla ruokaan, juomaan, menopeleihin tai historiaan, kuten sukututkimukseen, liittyvät seurat. Jokin hyödyllistä tietoa tarjoava yhdistys joka tapauksessa. Valmiiksi maksettuja viikonloppukursseja voi hankkia yleensä kansanopistoilta, ja nämä voivat olla myös hyvä sauma tarjota yhteistä tekemistä.

Uusi kodinkone. Tuliterä vehje voi olla kallis tai sitten muutaman kympin arkea helpottava kapistus. Jotkut vetävät mukanaan mikroa ties miltä vuosikymmeneltä, raahaavat perässään ikivanhaa imuria tai unelmoivat edes salaa maidonvaahdottimesta. Niin, ja eteisen hiekkakasoista neuroottiselle sopii rikkaimuri. Testattu toimivaksi!

Kirjat ja tehtävälehtiset. Romaaneja rakastavalle kirja on varma lahja, vaikka kulutuksen kannalta olisikin järkevämpää tyytyä kirjaston tarjontaan. Tehtävälehtisillä tarkoitan muun muassa ristisanatehtäviä tai sudokuja. Sellaista mukavaa välipäiväpuuhaa, jos esimerkiksi Aamulehden perinteisistä kuva-arvoituksista on jo saanut tarpeekseen. Tarkemmin ajateltuna myös erikoisaikakauslehti on käypä lahja. Ne ovat yleensä suhteellisen kalliita, mutta sisältävät laadukkaita artikkeleita.

Jotakin, mitä vastaan jäärä kiukuttelee. Niskuroinnista keski-ikäisen tuntee. Osta budjetin mukaan erikoisruokavalioon keskittynyt kokkauskirja tai -kurssi, älypuhelin, tabletti tai lahjakortti uuteen, jännittävään ravintolaan. Joulupuun alla voi lahjoja avatessa näkyä nyrpeä naama, mutta kyllä se siitä oikenee. Me kaikki taidamme kuitenkin rakastaa uusia kokemuksia.

Pääasia lienee kuitenkin yhdessäolo. Toivottavasti!

Julkaisen jokaisena adventtina jouluun liittyvän pohdinnan. Kaikki tekstit voi lukea Joulukalenteri-tunnisteesta.

Mitä hankit lahjaksi vanhemmillesi tai ikätovereillesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Yhdeksän joulun ihmettä

Todellisuudessa ihmeet ovat jättäneet taakseen monet kodit. Miksi juhlapyhät ovat niin vaikeita?
DSC_0057.JPGYhdessäolon taikaa. Niinpä niin. Tarvitaanko siihen aina jokin juhlapyhä? Jos nyt ei vuoden jokaisena päivänä, niin melkein jokaisena pitäisi pysähtyä ja viettää aikaa lähimmäisten kanssa. Surullista on, että vain vuoden viimeisenä kuukautena antaudutaan yhteisöllisyydelle ja ihmetellään porukalla tonttuja, joita ei ole olemassakaan.

Joululahjakulttuuri ja ruuhkat kaupoissa. Yhdessäolon kauniista ajatuksestahan kaikki lähtee, mutta touhu muuttuu nopeasti hermojen kiristymiseksi. Koskettavat teemat unohtuvat kassajonossa ja kaupan hyllyjen välissä. On hyvä vakuutella, että tekee vain järkeviä lahjahankintoja ja arvostaa itse tehtyä, mutta silti lahjoja ostetaan päättömästi pankkitilin saldo ja hermot apua huutaen.

Hyi, mitä ruokaa! Perinteet ja uudet kokeilut roskiin. Laatikkoruoat ovat pahoja, ja mitään seitankinkkua ei todellakaan voi laittaa joulupöytään. Mieluummin pikalihotettu pikkupossu, joka on elänyt elämänsä ulosteessaan piehtaroiden. Siinä vasta juhla-ateria! Sivuruokalajeiksi tehtaassa pakattuja lootia, jotka ovat periytyneet pöytään pula-ajalta. Ja silti mitään uutta ei voi kokeilla.

Tontturenkutukset särkevät päätä. Jos ei vielä tarpeeksi kyrsinyt, kannattaa kaivaa raivostuttavin joulu-cd-levy 1990-luvulta. Vähän sama kuin kuuntelisi sastamalalaista karaokekisaa. Uusia lauluja ei ainakaan voi kuunnella. Eikä mieluiten mitään riemukasta. Parempi turvautua syviin vesiin vievään Loiri-tulkintaan siitä varpusesta, jolla oli hieman ankea aattoaamu.

Lumeton joulu pilaa juhlafiiliksen ja masentaa. Kaikki on muuten kunnossa, mutta viimeinen silaus puuttuu. Ikkunasta kurkistaa musta katu ja karahkalta näyttävä pihapuu, jota on yritetty elvyttää jouluvaloilla. Nekin todennäköisesti joutuvat oikosulkuun ja sytyttävät puun palamaan. Ainakin osan oksista. Miten joulun tärkein teema voi olla perhe, jos koko juhla on pilalla lumettoman maan vuoksi?

Hiljaisuus syö riemun. Koska musta maa ei ole tarpeeksi harmaa, on hyvä jo ihan omallakin toiminnalla pitää huoli siitä, ettei kaduille ainakaan pääse elämää. Jouluna voi ihan hyvillä mielin kääriytyä peittoon villasukat jalassa, mutta ei sentään erakoitua tarvitse. Hiljaisuus on kaunista, mutta kuollut ilmapiiri karsea ja kaukana yhteisöllisyydestä.

Yhdessäolon juhla on monelle yksinäisyyttä. Ja ahdistusta. Kaikeksi onneksi sentään kuppilat ovat auki, ja nykyään jokunen kauppakin saattaa olla. Heikompia ajatuksen tasolla muistaminen ei kuusen alla auta, mutta vaatii paljon ryhtyä toimiin.

Viranomaistehtävätilastot näyttävät surullisilta vuoden hartaimman juhlan jälkeen. Joku syyhän sille täytyy olla, että rötöstelyitä, itsemurhia ja surmia tapahtuu niin paljon juhlapyhinä. Kai olemme siihen kaikki tavallaan syyllisiä.

Miksi joulun pitäisi olla täydellinen – mitä ikinä se tarkoittaakaan? Koko juhla olisi kevyempi, jos uskaltaisi vain olla. Ja unohtaisi sen, että on joulu. Sanan voisi korvata ihan vain läheisten kanssa vietetyllä ajalla. Säästyisi ehkä ihmishenkiä tai ainakin hermoja.

Julkaisen jokaisena adventtina jouluun liittyvän pohdinnan. Kaikki tekstit voi lukea Joulukalenteri-tunnisteesta.

Mikä joulussa on pielessä? Voihan tätä käsitellä myös positiivisesti: kerro, mikä joulussa on oikeasti parasta.

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Arvokas joulu – kenelle?

Possuille lisää piehtarointitilaa vai pienelle lapselle joulun ainoa lahja käteen? Karkea rinnastus, mutta jos ei ole mahdollista auttaa kaikkia, kannattaa miettiä tarkkaan, mihin avunantonsa kohdistaa.
DSC_0061.JPG”Kun joulun aikaa juhlitaan, ja joululaulut lauletaan, niin muistakaa myös lasta, jota toiset muista ei”, todetaan klassikkojoululaulussa Tuleehan joulu sinunkin kotiin. Arvatenkin kappaleessa puhutaan siitä lapsesta, joka joulunäytelmissä köllöttelee seimessä. Havaintojeni perusteella joulun kristilliseen sanomaan liittyvät muistamiset ovat ihmisillä suhteellisen hyvin hallussa. Mutta joulu ei todellakaan silti saavu kaikkien kotiin, koska on niin paljon unohdettuja lapsia tai sellaisia, joille joulun kotiin tuominen ei jostakin syystä ole mahdollista.

Hyväntekeväisyyskampanjat näyttävät aktivoituvan joulun aikaan. Yleensä kampanjakohteena ovat joko lapset tai eläimet. Animalian Lahja eläimille -kampanjan verkkokaupasta voi ostaa esimerkiksi kivunhoitoa eläimelle. Kaunis ajatus, joka ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö voisi auttaa ihmisiäkin. Esimerkiksi nuorkauppakamarien järjestämä Joulupuu-keräys toimittaa lahjoja vähävaraisille lapsille. Jos päätyy auttamaan vain yhtä kohdetta, täytyy punnita tarkkaan, minkälaista sanomaa valinnallaan viestittää, ja kenet jalustalle nostaa, jos nyt ylipäätään asiaa voi näin juhlavasti käsitellä. Joulun ainoa lahja lapsoselle vai kivuton elämä lehmälle, näin kärjistäen.

Ihmisten ja kyltymättömän ahneuden syytähän se on, että on päädytty siihen pisteeseen, että eläinpoloiset elävät sietämättömissä oloissa. Yhtään kesäkissaa ei kulkisi yksin kaduilla, jos kaikki tekisivät vastuullisia valintoja. Eläinrääkkäys on sairasta, ja turkistarhaus kerrassaan turhaa. Tuotantotilojen olosuhteet pitäisi muuttaa pysyvästi, tai luopua koko tuotannosta ja siirtyä kasviravintoon. Mutta silti olen sitä mieltä, että joulun aikaan hyväntekeväisyys pitäisi kohdistaa minkkivauvojen sijaan ihmislapsiin. On tosin surullinen ajatus, että vain jouluna voisi tai jaksaisi auttaa ja antaa omistaan. Ideaalitilanteessa hyväntekeväisyyttä pitäisi tehdä joka päivä, sillä oikeasti se ei vaadi sesonkia tai edes veronpalautusrahoja.

Mielestäni paras tapa auttaa on osallistua Joulupuu-keräykseen, joka toimittaa muun muassa sosiaalihuollon avulla lahjat lapsille. Idea on ostaa kohdehenkilölle paketti, joka palautetaan keräyspisteelle. Helppo ja mutkaton tapa auttaa; kyyninen vaistoni uskoo siihen, että valitettavan usein rahakeräyksissä nimittäin riihikuiva päätyy johonkin muuhun kuin mihin oli tarkoitus. Joulupuu-kampanjassa hyväntekeväisyys tavoittaa kohteensa varmasti.

Joulupuu-keräyksestä voi lukea enemmän kampanjasivuilta, joissa on näkyvillä myös keräyspaikat. Tampereella keräys päättyy 10.12.2017. Marssin itse ensi viikolla pakettiostoksille, ja yritän muistaa, miltä tuntui olla 7- tai 14-vuotias. Yllättävän jännittävää itse asiassa.

Pieni paketti pelastaa lapsen joulun. Eläimille lahjan voi antaa siten, että muuttaa pysyvästi omia elintapojaan.

Julkaisen jokaisena adventtina jouluun liittyvän pohdinnan. Kaikki tekstit voi lukea Joulukalenteri-tunnisteesta.

Osallistutko hyväntekeväisyyteen? Miten ja miksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa