Välähdyksiä viikolta

Yksi rikkinäinen astianpesukone, neljä syötyä parsatankoa, yksi jumissa oleva rintalihas ja kaksi parvekkeella nautittua kevätiltaa. Ei yksiäkään päiväunia, mutta sentään monta hidasta aamua.
DSC_0006DSC_0007 (2)DSC_0005 (2)DSC_0001DSC_0023 (3)DSC_0002DSC_0004 (3)DSC_0003 (2)Viikko rullasi mukavasti eteenpäin – ihan kirjaimellisesti, sillä joogarullailin kangistuneita lihaksiani auki. Siinäpä alkuviikon hurjimmat käänteet! Seesteisen arkemme keskeytti kuitenkin sekä päätön kevätsiivousvimma että astianpesukone, joka ilmaisi harvinaisen selvästi, että pesut on nyt pesty. Sopivasti suursiivouksen ja ensimmäisen valkoviinilasin jälkeen. Vielä, jos muistaisi ostaa tiskiharjan ja jaksaisi valjastaa sen palvelemaan siihen asti, että uusi kone saapuu.

Astianpesukone-episodissa vältyttiin onneksi vahingoilta, joten sen jälkeen oli vielä mahdollista nautiskella kevätillasta parvekkeella. Katsella, kuinka Särkänniemeen syttyivät valot ja kuinka humalaiset hoippuivat kaduilla. Ne, jotka eivät niin päissään olleet, jäivät neuvottelemaan kadunkulmaan siitä, mihin jatketaan. Oli rauhoittavaa nähdä, miten yhtäkkiä vilkastunut kaupunki tuntui niin turvalliselta. Eikä yksi hajonnut masiina tuntunut enää miltään. Niitä saa kaupasta uusia niin monta kuin kotiin jaksaa kantaa. Toistaiseksi yksi riittää. Loput rahat voi käyttää keväästä nauttimiseen, sellaiseen kokonaisvaltaiseen kevätintoon: siivousaineisiin, puistoruokailuihin ja pitsitöppösiin.

Keväältä tuoksuvat arkiviikot ovat taatusti vuoden parhaimpia, mutta odotan silti sitä maanantaiaamua, kun Braunin kello onkin aivan hiljaa. Osaakohan se äännellä neljän viikon vaitiolon jälkeen enää ollenkaan? Se selviää kesäkuussa.

Kiinnostavatko arkitekstit vielä? Mitä haluaisit lukea?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vanhojen unelmien kaatopaikalla ei tehdä rahaa

Kirpputorilla vain mielikuvitus on rajana. Yleensä mielen huimimmat salat näyttävät kuitenkin tulevan ilmi myyntiin asetettujen tuotteiden laadussa ja hinnoittelussa. Miksi kasata pöytä täyteen sontaa, vaikka voisi oikeasti kierrättää hyvin ja viisaasti?
DSC_0026DSC_0027DSC_0025 (2)DSC_0033 (2)DSC_0031Viidenkympin vihanneslaatikko olohuoneen nurkkaan vai sittenkin narulla yhteen sidotut kirjat koristamaan yöpöytää? Ripottelisiko pieniä pöllöjä pitkin kämppää? Ehkä täytyy tyytyä kylttiin, jossa lukee – onneksi – siistillä fontilla Metallisorvaamo.

Minä en ostaisi mitään edellä mainituista. Olisi hienoa olla viimeisen päälle ekoihminen, joka hankkii kalsarinsakin kierrättynä, mutta valitettavasti en pääse sille tasolle – kun en pääse edes ostoksille kirpparille. Vanhan tavaran haju etoo, vaikka eihän kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa pelkkää jätettä myydä. Enhän itsekään kärrää myyntiin mitään oksettavaa, vaan myyn edullisesti laadukkaita, käyttämättömäksi jääneitä tuotteita. Myyn noin kerran vuodessa rojujani itsepalvelukirpparilla kuuden päivän ajan, ja yleensä lopputilityksessä käteen jää pöytävuokran jälkeen jotakin sadan ja kolmensadan väliltä.

Kaikkiin nykyaikaisen kirpputorin henki ei valitettavasti ole ehtinyt sujahtaa. Puiset hyllyt ovat usein täynnä aarteita menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ikävä kyllä aarteen arvo on usein ehtinyt laskea melkoisesti ostohetkestä. On turha myydä tahraantunutta sohvaa neljälläsadalla. Vaikka se olisi Sanelma-mummun perintökalu, ostajaa eivät mummin kalleudet kiinnosta. Oma luokkansa ovat myös likaiset ja rikkinäiset tuotteet. Ja tietysti täysin hyödyttömät tavarat. En vain ymmärrä, kuka ostaisi posliinisiilejä kirpputorilta. Siiliesinekeräilijöitä on varmasti maailmassa useita, mutta millä todennäköisyydellä sellainen osuu omaan myyntijaksoon?

Kirpparilla haisee vanhuus syystä, sillä jo pienellä vilkaisulla näkee, että hyllyille on järjestelty monen kuolinpesän jäänteet. Se, mitä voi, kannattaakin kierrättää, mutta raja on osattava vetää johonkin. Pitää osata päästää irti ja ymmärtää, ettei kaikesta voi nyhtää rahaa. Eläkööt mummut muistoissa, ei kirpputorin hyllyllä pinttymässä.

Järkevän kirpputorimyyjän pikaopas:

  • Kirpputorin perimmäinen tarkoitus ei ole tehdä rahaa vaan kierrättää tavara uuteen osoitteeseen. On kurjaa rahastaa lannalla. Myyntivoitto syntyykin yleensä aidosta halusta päästä eroon hyvästä tavarasta ja löytää niille uusi koti.
  • Tuotteet pitää hinnoitella niin, että kotiin palaa tyhjin käsin. Kun hintataso on matala, pääsee pöydälle kannetuista kamoista myös eroon. Huono ei liiku mihinkään edes ilmaiseksi.
  • Ostajaa ei kannata aliarvoida. Jos aikoo myydä kummallista roinaa, täytyy pohtia tarkkaan, mitä ihmiset keräilevät. Kuinka moni haluaa nuhjuisen vaasin kotiinsa? Entä 90-luvun teknisen matematiikan oppikirjan?
  • Kukaan ei käy rumasti somistetulla ja siivottomalla kojulla. Asettele tavarat siis kauniisti ja siivoa säännöllisesti!
  • Rahankiilto silmissä ei synny kuin tappiota. Jos haluaa tehdä rahaa, kannattaa alkaa jonkin kaupaksi menevän tuotteen jälleenmyyjäksi. Tai tehdä jotakin ihan muuta.

”Älä myy mitään sellaista, mitä et itse ostaisi edes ajatuksen tasolla”, sanoi paskanruskea patsas, joka kuolemalta haisevan kirpparin perähyllyllä istui.

Mitä ostat kirpputoreilta? Mitä myyt? Sorrutko härskiin hinnoitteluun?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Noin neljän päivän uutiset

Viis Turun massapuukotusoikeudenkäynnistä ja Brother Christmasin taloussotkuista! Palstoilla puhuttavat enemmän muut aiheet. Pitkälti tosin siksi, että osassa uutisissa kommentointi on estetty, mutta ei takerruta siihen, koska siihenkin on syynsä. Tällä viikolla valtakuntamme on kohahtanut kaiken pahan lisäksi seuraavista aiheista:
daily-paper-464015_960_720Kuva: Pixabay

Tampereen keskusta muuttui Bangkokiksi. Täysin hulvatonta! Nyt naurattaa niin, että vatsanpohjassa kipristelee. Voi, kun ilo kantaisi arkipäiviin asti, ja osaisin nauttia jokaisesta pysähtyneestä hetkestä, jonka tietyömaat minulle tarjoavat. Onneksi elämässä ei kuitenkaan ole aina niin kiire, ettei ehtisi taapertamaan kiertoreittiä tai kyhjöttämään liikennevaloissa laittoman pitkään. Bangkokin keskustaa en ole nähnyt, mutta ei Hämeenkadun itäpäätä voi ainakaan Hanoin tai kiinalaiskaupunkien vilskeeseen verrata. Moinen vertaus vasta naurattaisikin.

Temppari-saarella kuohuu. Uutisesta ja päivästä toiseen. Temptation Island ei ole vaikuttanut elämääni mitenkään ennen tätä viikkoa, mutta kuluneella viikolla ohjelman uutisointi on nostattanut verenpaineitani oikein kunnolla. En vain kestä täysin pönttöä viihdettä ja vielä pöljempää kommentointia. Ketä ihan oikeasti kiinnostaa, mitä leikkisästi ilmaistuna Temppareissa tai – vielä pahempaa – TISsissä tapahtuu? Ymmärrän toki ohjelman viihdearvon, mutta joku roti sentään. Ehkä vika on siinä, että en ole päässyt saarihurvittelun ja pettämishurmion makuun. Onhan suunnanmuutos onneksi mahdollinen, kun ajatellaan sitä tosiasiaa, että olen katsonut Salkkareita 19 vuotta.

Koko kansan Jari Sillanpää myy Thaimaan-kotinsa. Jokainen voi miettiä sitä kontekstia, johon uutinen tähtää. Meidän ihana Jartsa myy juuri nyt hulppean kaakkoisaasialaisen huvilansa. Ehkä sille ei enää tullut käyttöä. Ehkä.

Ikuinen kakkonen Saara Aalto saattaa jäädä jälleen toiseksi. Sen verran hurmaavan Monsters-version hän on tehnyt. Saara Aalto on mediassa koulukiusaamisen ruumiillistuma. Jälkikäteen ajateltuna on kammottavaa, miten niin lahjakasta ihmistä voidaan parjata yhtä kurjin sanakääntein kuin Aallon taitoja on epäilty. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se kuuluisa, ikuinen kakkossija voi odottaa Euroviisuissa. Siinä kontekstissa toiseksi tuleminen on köykäisillä sijoituksilla siunatulle kansallemme jo melkein voitto. Voi, kumpa mittelön säännöt sallisivat sen, että kieltä voi muuttaa jälkikäteen niin, että käyttääkin useaa kieltä! Aallon monikielinen versio on huippu siksi, että se tavoittaa jotakin hyvin oleellista Euroopan yhtenäisyydestä. Aivan kuin ymmärtäisimme toisiamme. Jos kuitenkin aloittaisimme siitä, että ymmärtäisimme naapuriamme, työkavereitamme ja kaukaisia sukulaisia.

Kardashianien bikinikausi käynnistyi onnistuneesti. Miltähän tuntuisi tehdä rahaa sillä, että lehdet julkaisisivat kuvia biksukauden startista? Varmaankin aika normaalilta, jos siihen pisteeseen olisi päädytty. En ole muinaismuisto, mutta jollakin tavalla tuntuu todella kierolta ajatella, että jonkun tuntemattoman naisen rantatouhut määrittelevät sesongin myynnin onnistumisen. No, sitähän liberaali markkinatalous on.

Kammottavia uutisia ja oikeudenkäyntiraportteja lukuun ottamatta valtakunnassamme on siis kaikki hyvin. Siitäkin huolimatta, että nyt käräjöidään ihmisyyden peruskysymyksistä. Olisipa elämä vain  Kimin bikinejä – ehkä jopa trikinejä – ja kaukomailta ostettujen tönöjen myyntiä. Pettämisanalyysejä ja jollotusten tuumailua. Sellaista ihan tavallista jorinaa sohvannurkasta. Maailma olisikin paljon parempi paikka, jos sen menon voisi sanella divaanin kulmasta, mutta ikävä kyllä ohjakset sijaitsevat aivan toisaalla.

Mikä oli mielestäsi viikon älyttömin uutinen? Entä koskettavin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kevätmietteitä – sisältää pieniä positiivisia havaintoja

Talven lumien viimeiset hetket olivat käsillä. Oli kylmä, hiljaiset pääsiäispyhät ja tilkka kuohuvaa piknikillä lumen keskellä. Ei mitään järkeä. Pian saapuikin kevät. Aurinko ja sulat kadut. Niin jäi jäljelle vain hiekkaa ja taivasta heijastavia kuralätäköitä. Tuli myös Emilialta positiivisuushaaste, jota kaltaiseni jääräpää ensiksi kavahti. Yritetään kuitenkin.
DSC_0024DSC_0039DSC_0040DSC_0041DSC_0021Kolme hyvää asiaa päivissäni
Päivieni sisältö ja aikataulut vaihtelevat paljon, mikä on itse asiassa aika ihanaa, ja osaan varmasti arvostaa sitä enemmän myöhemmin. Käyn töissä, jossa teen vaihtelevia tehtäviä, kirjoitan blogia kotona ja lisäksi teen freelancerina muita kirjoitustöitä. Pian alkaa toivottavasti uusi projekti!

Vaikka etsin kuumeisesti unelmapäätyötä, päivissäni on paljon mielekästä sisältöä, josta kaikkein tärkeintä on kirjoittaminen. Kaikissa muodoissa. Pidän kirjoittamisesta sekä fyysisenä toimintona että ajatusten keräämistapana. Parasta tietenkin olisi, jos saisin kirjoittaa vain journalistisia tekstejä, viestintäsisältöjä ja proosaa päivät pitkät.

Elämä olisi aika ankeaa yksin, joten on onni, että saan tehdä töitä maailman parhaiden työkavereiden kanssa, tavata mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita free-hommissa ja jakaa vapaa-aikani ihmisten kanssa, jotka ovat ystäviäni siksi, että he ovat valinneet minut ja minä heidät.

Kolme hyvää asiaa minussa
Olen mielestäni aika ideaalilla tavalla ymmärtäväinen. En hyväksy kaikkea, mutta ymmärrän kaikkia ja kaikkea aika pitkälle, ja pystyn näkemään syyt ihmisten toiminnan takana. Vihaan mustavalkoisuutta ja turhaa tuomitsemista. Toisaalta esimerkiksi juridisissa asioissa olen tiukka, ja vaadin äärimmäistä rehellisyyttä ja oikeaa rangaistusta. Nukun yöni huonosti, jos tiedän, ettei oikeus ole toteutunut.

Olen luova. Kuulostipa tyhmältä, sillä kaikkihan ovat omalla tavallaan luovia; se vain tulee ilmi eri tavoin ihmisissä. Taiteellinen luominen kirjoittamisen muodossa on niin tiivis osa minua, että olen halunnut siitä ammatin ja vapaa-ajan harrastuksen. Mielikuvitukseni on rajaton, ja sitä voi onneksi hyödyntää muuallakin kuin näppäimistöllä.

Uskon myös olevani hauska. Siitä on kai kiittäminen verbaalisia taitojani. Pidän valtavasti siitä, kun saan kertoa hyvän tarinan ja keksiä hauskoja ilmaisuja. Ne voivat olla sanaleikkejä, kielikuvia, rivouksia tai teräviä huomioita. On ihan totta, että elämässä täytyy olla naurua, mutta tyhjän nauramisesta ei ole mitään hyötyä. Se sitä paitsi tyhmentää ihmistä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni
Elämäni on tasapainossa kaikella tavalla. Opiskeluvuosien jälkeen on ihanaa, kun kalenterissa on vähemmän kokonaisuuksia. Jälkikäteen ajateltuna oli aika älytöntä, että vajaat kaksi vuotta sitten tein kahta osa-aikatyötä, kahta kirjaprojektia, freelancerina henkilökuvia erääseen kampanjaan, suoritin viimeisiä yliopistokursseja ja kirjoitin gradua. Kaikki tämä siksi, että pidin kaikkien tekemisestä niin kovasti. Opiskelut ovat vapauttaneet paljon aikaa kalenterista, ja työ tuntuu mielekkäältä, kun on oikeasti myös hyvän omantunnon vapaa-aikaa. Kun lähtee pyöräretkelle, voi oikeasti olla retkellä, eikä syyllisyyden tunteita herättävällä tauolla.

Olen terve. En joudu syömään minkäänlaisia lääkkeitä enkä kärsi kolotuksista. Pelkään sitä, että terveys särkyy ja murehdin melko paljon kaikenlaisia sairauksia, joista ykköspelko on syöpä. Ainiin, tämähän oli positiivisuuslista.

Onnea on myös se, että elämässäni on niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Eri yhteyksistä on jäänyt tuttuja, kavereita ja ystäviä, joita tapaan säännöllisesti. Sekin on mahtavaa, että elämässä on eri-ikäisiä ystäviä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän on väliä, minkä ikäinen kaiffari on. Oikeastaan se merkitys on jo kadonnut. Parisuhdeasiat ovatkin sitten toinen juttu iän puolesta, vaikka mitä se minulle kuuluu, minkä ikäiset ihmiset ovat yhdessä.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna
Tämä on ensimmäinen kokonainen vuoteni ilman opiskelua. Se on mahtavaa! Ei yhtäkään opiskeluun liittyvää deadlineä tai NettiOpsun ränkkäämistä. Pidin opiskelusta, mutta työelämän viedessä mukanaan homma meni suorittamiseksi. Olen uhonnut, etten opiskele enää ikinä mitään, mutta aavistuksen verran kolottaa opiskeluhammasta. Suomen kielen tutkinto-ohjelman työelämäviestintä ja kielikonsultointi kutkuttavat, mutta nyt ei ole niiden aika.

Olen saanut nauttia jo monta vuotta palkallisista ja täysistä kesälomista, mutta tänä vuonna pidän ensimmäisen kesäloman, jolloin minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään pakollista. Voi olla, että teen muutaman kirjoituskeikan, ja omistaudun tietysti blogille, mutta muuten saan elää vapaasti. Neljä viikkoa samanlaista lomaa kuin oli viimeksi lukion alkupuolella!

Minulla on pitkästä aikaa tunne, että mitä tahansa voi tapahtua. Toivo ja mahdollisuuksien haistaminen kannattelevat, ja olen valmis kohtaamaan kaiken, mitä eteeni tulee. Kun raamit ovat kunnossa, ei uuden edessä tarvitse pelätä.

Kolme hyvää asiaa blogissani
Aivan varmasti kieli, jos ei mikään muu. Virheetön kieli on kaiken viestinnän ydin, ja on kammottavaa, jos jokin virallinen tai muu julkinen toimija ei pysty asiaansa viestimään virheettä. Sama koskee ammattikirjoittajia. Vaikka blogi on melko vapaa alusta, niin kielestä on pidettävä huolta. Aina. Toivon, että blogissani näkyy rakkaus kieleen ja kielioppiin.

Lukijakuntani rakenne on monipuolinen, mikä on myös kaksiteräinen miekka. Kaikkea kaikille voi myös olla ei mitään kenellekään. Kohderyhmän rajaaminen helpottaisi myös sisältöjen kohdentamista, mutta toisaalta on kai Mediakan vahvuus, että suuri joukko voi löytää teksteistä jotakin itseään koskettavaa.

Blogitekstieni aiheet vaihtelevat, mutta olen yrittänyt pitää kattokäsitteenä kulttuurin. Elämä on kulttuuria, kun sitä katsoo oikeasta kulmasta. Ei välttämättä myyvin ajatus, mutta ei myöskään sisältömarkkinointia poissulkeva. Teen Mediakkaa niin kuin tekisin viikkolehteä.

Ei positiivisuuteen tarttuminen niin kamalaa ollutkaan.

Kerro minulle jotain hyvää. Mistä olet elämässäsi kiitollinen tai vähintäänkin erityisen tyytyväinen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Yksin hautaaja

Tallaamme yksin loppuun asti. Otamme harteillemme orastavat muistisairaudet ja kansantaudit samalla, kun hoidamme arkiaskareet vanhenevien läheistemme puolesta. Kannamme vanhempamme hautaan ja soitamme itse ikävät uutiset kaikille.
DSC_0004.JPGSanotaan, että maapallo on ylikansoitettu. Suomessa syntyvyys tosin on laskussa, mutta eipä kotimaamme ole maapallon kansoitustalkoisiin osallistunut aiemminkaan, jos suuria ikäluokkia ei oteta huomioon. Sekin into kuoli jo kauan ennen kuin Kylli-täti alkoi piirtää näköradiossa ja Tenavatuokio pyöriä ruudussa.

Minä olen ainoa lapsi. Se kuulostaa automaattisesti hirvittävän negatiiviselta. Ihan kuin osa minusta puuttuisi, vaikka olen kokonainen elävä olento. Ne, joilla on sisaruksia, varmasti ajattelevatkin jonkin puuttuvan. Muistan toivoneeni sisarusta niin kauan kuin muistan, sillä kaikilla muilla oli nuorempia tai vanhempia kiusankappaleita kotonaan. Toisenlaisessa ympäristössä en varmasti olisi osannut kaivata yhtään mitään. Olihan minulla paljon kavereita ja niiden lisäksi pieni suku ja serkkuja, joita näimme viikottain. Kaipuu on haihtunut iän myötä, mutta olisi silti hienoa saada kokea, miltä tiukka veriside tuntuu. Sellainen täysivaltainen ja sokea tuki, joka ei koskaan jätä yksin, vaikka täytyy tietysti muistaa, ettei läheisyys katso loppupeleissä biologisia siteitä.

Suomalaisperheessä on keskimäärin 1,85 lasta, mikä käy ilmi Tilastokeskuksen Perheet 2016 -selvityksestä. Aikoinaan lapsia oli perheissä huomattavasti enemmän, mutta imeväiskuolleisuuden korkeat lukemat niittivät osan lapsista pois jo ennen taaperoikää. Perheenjäsenten lukumäärä ei ole millään tasolla lasten päätettävissä. Kirjoittaessani porsimisesta virisi toisella alustalla keskustelu lapsettomuudesta ja lasten lukumäärästä. Miksei joku hankkinutkaan lapsia? Jos onnistui saamaaan yhden lapsen, miksei tehnyt toista? Lapsia ei tiettävästi niin vain tilata ja siirretä verkkokaupassa ostoskoriin odottamaan jatkokäsittelyä. Ei siis ole lapsen tehtävä lähteä erittelemään sisarusten olemassaoloa. Perheen koossa voi olla kyse sattumasta, tietoisesta, draamattomasta päätöksestä tai sitten kipeistä kokemuksista, eivätkä selitykset kuulu ulkopuolisille.

Vaikka elämänlaatu ei olekaan kiinni sisarusten lukumäärästä, on turha väittää, etteikö elämä kohtelisi aavistuksen raskaammin ainoata lasta, kun vanhempien loppu häämöttää. Sisarukset voivat toki olla taakka siinä missä vanhemmatkin, mutta yksilapsisen perheen nuorimpana on joka tapauksessa vastuussa itse kaikesta. Jos ajatellaan sitä, että vanhemmat selviävät vanhuuteen asti, pitäisi olla ainoastaan tyytyväinen siitä, että on saanut pitää heidät niinkin kauan. On eri asia surra satavuotiasta kuin liian varhain uupunutta.

Pelkään silti tulevaa, sillä olen loppupeleissä aina yksin. Yksin byrokratian edessä. Siinä ei ole puolison tai ystävien avunannolle sijaa, sillä lain edessä kaikki täytyy kuitenkin hoitaa itse. Huolimatta siitä, että on kasvanut lujaksi, ei ketään ole silti valmennettu kohtaamaan kaikkea yksin.

Mitä sisarukset ovat antaneet sinulle tai vieneet pois?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa