Rasvaista ja kotimaista – siksi niin hyvää

Vapiskaa pakastealtailla! Kotimainen Apetit on tehnyt syntisen hyvän ja rasvaa tihkuvan Kasvisjauhispizzan, joka on mahdollisesti ensimmäinen pakastepizzaperinteitä onnistuneesti kunnioittava vegaanilätty.
DSC_0030DSC_0032DSC_0034Elementtitalo, kermanvärinen jääkaappi ja ensimmäiset markkinoille tulleet pakastepizzat. Mikä ihana pikaeväs nuorelle ja vähän kielletty herkku aikuiselle! Suomessa pakastepizzoja alettiin syödä toden teolla vuonna 1997, kun Dr. Oetkerin Ristorante saapui markkinoille. Pari vuotta ennen Ristorante-lanseerausta silloinen Lännen Tehtaat Oy, nykyinen Apetit Oy, oli kuitenkin ostanut Ingmanilta Apetit-brändin, jonka pakastepizzat ovat loikoilleet kauppojen kylmäaltaissa jo parikymmentä vuotta. Vaikka Dr. Oetkerin Ristorante-sarjan pizzoja myydään miljoonia vuodessa (2016), on Apetitilla sellainen kasvisässä pakastealtaassa, että muiden brändien kannattaa pohtia, miten sujahtaa sulavasti ja maukkaasti mukaan vegaanihuumaan.

Mikä ihmeen Kasvisjauhis?

Minä en suosi pakasteita, mutta ei kai yksi testipizza ruokavaliota kaada. Toinen epäilyksenkohteeni on lihankorvikekasvivalmisteet, kuten Härkis, nyhtökaura ja Apetitin lätyn päätähti Kasvisjauhis. Se tosin täytyy myöntää, että pizzoissa ne toimivat laittoman hyvin suutuntuman ansiosta. Pizzaa ei myöskään tule syötyä ylettömiä määriä, kun siinä on oikeasti täyttäviä aineksia. Vehnäletun päälle ripotellut sipulisuikaleet eivät nälkää kauaa pidä.

Apetitin Kasvisjauhis on herneproteiinia, jota myydään samalla nimellä myös nugetteina, pyöryköinä ja pihveinä niin pakasteessa kuin kylmähyllyissä kaupoissa. Kokemukseni Kasvisjauhiksesta eivät ole kovin ruusuiset, mutta pakastepizzassa se maistuu erinomaisesti rouheena. Kasvisjauhispizza näyttääkin erehdyttävän paljon jauhelihapizzalta, mikä lienee tarkoituskin.

Apetit Kasvisjauhis sujahtaa ostoskoriin näistä syistä:

  • Pizza on visuaalisesti kaunis niin pakastettuna kuin paistettuna. Kookosöljystä tehty juusto sulaa miellyttävästi eikä maistu miltään, mikä on vain positiivista. Pizzajuusto tosin sisältää väriin vaikuttavan E-aineen (E160b).
  • Pohja jää hyvällä tavalla aavistuksen löysäksi. Pakastepizzan ei kuulu olla rouskuva kalikka. Pohjassa on käytetty nostatusainetta (E500).
  • Maku on erittäin rasvainen ja muistuttaa hyvin paljon jauhelihaversiota ilman lihan sivumakua. Makumaailma sopii hyvin pakastepizzaan.
  • Sokeria pizzassa on 2,60 grammaa. Ei kovin paha määrä pakastepizzalle. Tämä tosin selittyy rasvan määrällä. Kun rasvaa on paljon, on sokeria yleensä vähemmän.
  • Kasvisjauhispizzan hinta vaihtelee melko paljon kaupoissa. Suuresta K-Supermarketista pizzan voi ostaa hintaan 2,79 euroa. Erikoistarjouksella Kuninkaankulma tarjoaa kaksi Kasvisjauhispizzaa vitosella. Pienessä lähimarketissa pizza maksaa 3,60 euroa. Ei siis aivan Lidlin alle kaksi euroa maksavan vegaanipizzan tasoa, mutta halpa silti.
  • Apetit Kasvisjauhis-pizza on valmistettu Suomessa. Eettiseen ruokavalioon kuuluuvat lähituotteet ja kotimaisuus.

Kehitettävää:

  • Ei rasvaista makua ilman rasvaa. Rasvaa Kasvisjauhispizzassa on 13 grammaa. Se on paljon. Pakastepizza ei ole jokapäiväinen ape, joten rasvan määrälle on pakko viitata kintaalla. Kun herkutteluun lähtee, täytyy se tehdä ilman huonoa omatuntoa.
  • Kasvisjauhis nimenä ei ole kovin myyvä. Kasvisjauhis-nimi ei kerro sitä, että tuote sisältää herneproteiiniä, vaikka se toki tuoteselosteessa todetaan. Nimi on lapsenomainen eikä houkuttele suunnittelemaan reseptejä. Lapset tosin saattavat Kasvisjauhiksesta pitää niin tuotteena kuin makuna.
  • Tuoteperhe kaipaa makuvariaatioita. Pelkkä rasvainen lihankorvike ei kanna kauas. Minkälainen voisi olla Kasvisjauhispizzan sisar?

Kiinnostavatko Apetit-tuotteet? Minkälaisia ajatuksia pizzasta tai Kasvisjauhis-tuotteista ylipäätään on herännyt?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Lidlin vegaanipizza häivyttää pakastelättyjen heikkoudet

Sehän näyttää ihan oikealta pizzalta! Ja maksaa vain kolmasosan muiden vegaanipakastepizzojen hinnoista. Mitä Lidl onnistui tekemään oikein?
DSC_0134DSC_0129DSC_0135

Onnistunut pakastepizza on sopivasti yksinkertainen.

Tässähän ollaan ihan makumatkalla saapasmaahan! Deliziosan Bruschetta-pizza sisältää tomaattia, paprikaa ja sipulia, kuten nimestä voi päätellä. Sen kummempi pizzamaun ei tarvitse olla, kun kyse on pakastetuotteesta. Jos pakastehommissa alkaa kikkailla, lopputulos voi olla vetinen ja uunikäsittelyyn sopimaton, eikä kiekkoihin siksi kannata tunkea kuin perusvarmoja aineksia – ja sitä sipuli ja tomaatti todella ovat.

Deliziosassa ei ole juustoa, mikä selviää tuoteselosteesta, mutta kuva riitelee listauksen kanssa pahasti. Ilmeisesti valkoiset kikkareet ovat lähinnä rasvaa, sillä varsinaiseen vegaanijuustoon viittaavia ainesosia selosteessa ei ole. Vierastan vegaanijuustoja, sillä ne ovat pakastepizzoissa yleensä arveluttavaa liejua, joten Deliziosan rehti ote ilman vuustoa miellyttää minua.

Pakastepizza ei koskaan ole gourmetelämys eikä sen siksi pidä maksaa maltaita.

Deliziosan valttikortti on hinta. Vegaaninen pakastepizza maksaa 1,89 euroa. Sehän tuntuu ihan ilmaiselta, kun vertaa esimerkiksi Valsoiaan, jonka suhteellisen ala-arvoinen lätty maksaa vähintään viisi euroa. Toisena esimerkkinä mainittakoon Bio Inside, jonka vegaaninen pestopizza vetää pohjat: melkein 7 euroa. Herää lähinnä kysymys, miksi kukaan haluaisi laittaa rahaa pakastepizzaan liki 10 euroa, kun samalla hinnalla ja lähes yhtä nopeasti voi käydä ulkonakin syömässä. Sitä paitsi nykyajan kiire ei ole kovin armollinen pakastepizzalle. Eihän meillä ole ylettömästi aikaa edes uunia lämmittää ja jäistä lättyä paistella törkyhinnan päälle!

On tietysti selvää, ettei pakastepizzaa ole suunniteltu jokapäiväiseksi elonlähteeksi ja siksi ravintoarvot ovat senmukaiset. Pizza sisältää reilut 500 kaloria, joista aimo annos tulee sokereista. Niitä lätyssä on 17,5 grammaa. Vähän hirvittää, mutta menköön sunnuntaiaamuisin harvoin nautittuna.

Deliziosalta on myynnissä myös toinen maku, jonka päätähtiä sienet ovat. Olen tietysti melko puolueellinen arvioija sienivihaajana, mutta uskallan sanoa, että melko rohkea valinta pizzatäytteeksi. Sienet lienevät kuitenkin harvojen herkkua, vaikka niille oma mutustelijakunta onkin olemassa.

Deliziosan pizza sopii juuri siihen, mihin se on tarkoitettu.

Pitkälti hinnan ansiosta Lidlin vegaanipizzat tavoittavat sen, mitä kuluttaja pakastepizzalta haluaa. Hinnan täytyy olla matala, jotta pizza päihittää tuoreversiot. Yksinkertainen peruspizza selviytyy ruokahätätilanteista kunnialla. Makuelämys ei päätä huimaa, mutta eivätpä pakastetuotteet ole koskaan pökerryttävän hyviä.

Helpot maut ja aidosti vegaaniolemukseen luottava, juustoton pizza on parasta, mitä vegaanipakastepizzoille on tapahtunut pitkään aikaan. On tietysti ikävä kilpailla pelkällä hinnalla, mutta Lidlin esityksen jälkeen ei ole minkäänlaista syytä tuupata kolminkertaista summaa vastaavaan, etäisesti Italiasta muistuttavaan herkkuun.

Tässä arviossa ei ole huomioitu sitä, että pakastetuote- ja eineskulttuuri eivät sovi veganismiin. Kiire ja helppous eivät aina lue lakeja.

Syötkö pakastepizzoja? Missä tilanteissa? Oletko jo maistanut Lidlin vegaanisia pakastelättyjä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Villen vegaaninen pakasteyllätys

Voi, kuinka kateellinen olinkaan yhdysvaltalaisvloggaajille, joiden padoissa porisevat nuudeleiden seassa ’vegan dumplingsit’, eli vegenyytit. Täällä ne tunnetaan pelmeneinä. Mikä mahtava yllätys Kuninkaankulmasta löytyikään, kun bongasin vegaaniset pakastenyytit pakkaskaapista!
DSC_0120DSC_0115DSC_0112DSC_0127Nyyttien valmistaja Deliciest on kotisivujensa mukaan vuonna 2008 perustettu perheyritys. Miten Ville, Haapasalo siis, tähän liittyy? Hän näyttää keikkuvan monen tuotesarjan keulakuvana, ja Deliciestin kotisivujen mukaan Haapasalo on myös osallistunut tuotteiden kehittämiseen. Pelmenisarjaan Haapasalo sopiikin oikein mainiosti Venäjä-historiansa ja -tietämyksensä ansiosta.

Deliciestin Villen pelmenivalikoimaan kuuluu kaksi vegaanista vaihtoehtoa: parsakaalilla höystetty ja sienitäytteinen. Arvostan sitä, ettei ainakaan parsakaalimaussa ole lisäaineita, ja maku on muutenkin puhdas. Hintaa 400 gramman säkillä on noin 3,5 euroa, ja niitä voi bongata pakastealtaista esimerkiksi K-ketjun kaupoista. Sanoisin, että hinta-laatusuhde on kohdillaan, vaikka se hieman närästääkin, että ainakin meidän lähi-K-Supermarketissa lihavaihtoehdot maksoivat vähemmän kuin vegaaniset vaihtoehdot. Jälleen kerran: sika-nauta maksaa vähemmän kuin parsakaali.

Pelmenit on helppo valmistaa. Kaada vesi kattilaan, mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi laakerinlehdillä, ja kiehauta. Lisää sitten joukkoon pelmenit, ja keitä vajaat 10 minuuttia. Varo, etteivät pelmenit tartu kattilan pohjaan, joten pari kertaa kannattaa sekoittaa. Tarjoile pelmenit kulhosta, ja lorauta päälle soijakastiketta. Aidossa venäläiskeittiössä ruokalaji tarjoillaan smetanan kera. Niin lähellä kuin itäraja onkin, venäläinen keittiö on jostakin syystä pysynyt borssikeittoa lukuun ottamatta kovin tuntemattomana valtavirralle. Mikä lie historiallinen pelko livahtanut keittiöönkin.

Pelmenit, dumplingsit tai nyytit – millä nimellä niitä haluakaan kutsua – ovat nopea ruoka arkeen ja pikainen ruokakulttuurimatka. Pelmeneiksi kutsuttuna nyytit johtavat suoraan itään, ja on mausteista kiinni, pysähtyykö matka jo entiseen Neuvostoliittoon vai jatkuuko se kenties Kaakkois-Aasiaan asti, jossa  etenkin Länsi-Kiina on kuuluisa nyyteistään.

Oletko tutustunut ennen Deliciestin tuotteisiin tai vegaaninyytteihin? Kutkuttavatko pelmenit omia makuhermojasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Majoneesitapaus – testissä Saarioisten vegaanimajo

Vegaanivillityksen viimeinen vaihe näyttää olevan ylimääräisten herkuttelutuotteiden veganisointi – mikä ärsyttävän kätevä verbi! Vihreällä merkityllä vegehyllyllä nököttää nykyään nimittäin hummusten vieressä maidottomia ja kananmunattomia majoneeseja.
DSC_0042DSC_0046Saarioisten vegaanimajo ei ole enää uunituore uutuus, mutta kaappiini se päätyi vasta viime viikolla, vaikka itse asiassa tällaisten tuotteiden ei pitäisi pujahtaa kenenkään kaappiin. Majoneesit – olivatpa ne vegaanisia tai eivät – ovat aivan järjettömiä tuotteita! Rasvaa puristettuna purkkiin, eli ravinnon kannalta täysin turhia. Mutta joidenkin mielestä niin hyvänmakuisia. Ja eihän elämän tosiaan tarvitse aina olla kurinalaista suorittamista ruoankaan suhteen.

Ottaen huomioon majoneesin valmistuksen helppouden on erikoista, että vegaaniset majoneesit tunkeutuivat kauppojen hyllyille vasta tänä vuonna vegebuumin yltyessä. Ensimmäisenä lanseerattiin muistini mukaan Jokaiselle-majoneesit. Toki huomionarvoista on se, että kaupoissa on ollut ennenkin vegaanisia majoneeseja, mutta niitä ei ole varsinaisesti markkinoitu vegaanisina majoneeseinä eikä makuvaihtoehtoja ole ollut juurikaan.

Pirkanmaan vastaus Jokaiselle-neeseihin tulee Saarioisten tehtaalta. Saarioisten valkosipuli ja yrtit -vegemajoneesi (K-kaupoissa noin 2,40€/pullo) muistuttaa kovasti salaatinkastiketta jo pullon ulkomuodon perusteella. Muutenkaan pakkauksen ulkoasu ei varsinaisesti ratsasta tyylikkyyden aallonharjalla, vaan luottaa perinteiseen Sahalahti-muotiin. Majoneesin salaatinkastikkeesta erottaa koostumus, sillä Saarioisten yrttinen vegaanimajoneesi on niin paksua, että sitä on vaikea saada ulos purkista. Kun vihdoin saa puristettua putelista jotakin ulos, sitä lorahtaa valtava kasa täysin hallitsemattomasti. Ei siis sovi salaattiin, jonka terveellisyydestä muutenkin kannattaa pitää kiinni laittamalla kastikelorauttelut kuriin.

Ei ole yllätys, ettei majoneesi ole terveystuote, mutta ihan aavistuksen kauhistuttaa se, että majoneesipurkissa on 39 prosenttia rasvaa. Helpon laskutoimituksen voi tehdä, kun ajattelee, kuinka paljon vajaa puolet on purkin koosta. Vajaa puolet rasvaa! Se hirvittää, vaikka olen käyttänyt majoneesia kerran valtavaan tortillahimoon, ja tietenkin tuotetestauksen nimissä.

Vegemajoneesi, tuttavammin vegeneesi, ei sovi terveysintoiluun, mutta elämä olisi aika tylsää, jos aina pitäisi nillittää syömisestä. Joskus annos vaatii turhaa rasvaa, ihan vain siksi, että tekee mieli. Ongelma vain on se, että satunnaisen tortilla- ja purilaisharrastajan kaappiin iso majopurkki jää unohduksiin. Olisiko tässä paikka pienemmille pakkauskoille, jotka sopivat paremmin take away -kulttuuriin ja pieniin, kiellettyihin herkutteluhetkiin?

Mihin ihmeeseen majoneeseja tarvitaan? Mihin itse käytät niitä? Mitä mieltä olet vegaanisista majoneeseistä? Jaa myös lempitortillatäytteesi!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

3x Vegaaninen einesuutuus

Huh! Kuten aiemmin kerroin, einesmaistelusessio on jo alkanut käydä raskaaksi. Se on ihan hyvä merkki; en siis ole kyllästänyt itseäni aiemmin einespöperöillä. Vegaanihuuma alkanee laantua, mutta kolusin Sokokselta vielä muutaman uutuuden maisteluun.

Kokkikartano: Nyhtökaurapasta
DSC_0029Odotukset nyhtökaurapastan suhteen olivat korkealla. Tuote itsessään on mielenkiintoinen: nyhtisyritys Gold & Green on yhdistänyt voimansa Kokkikartanon kanssa. Empiiristen havaintojeni perusteella pasta on saanut hyvän vastaanoton, mutta itse en ole vakuuttunut. Tuntuu, että rähisen kaikista eineksistä, mutta pystyn kyllä myöntämään, jos jokin on hyvää. Nyhtökaurapasta ei ole makuuni. Oikeastaan siksi, ettei siinä ole makua. Ehkä tilanne muuttuisi ketsuppi- ja Sriracha-kylvyssä raikkaan salaatin kanssa tarjoiltuna.

Kokkikartano Premium: Falafelhampurilainen
DSC_0141Mikä tästä tekee premiumia? Huom! Tomaatin ja salaatin lisäsin tarjoilua ja lisämakua varten. Falafelburgerin pihvi on kerrassaan kuivakka, mutta punajuurihummuksessa on yritystä kuin myös unikonsiemenin koristellussa sämpylässä.  Burgerjahtini on ollut käynnissä jo aiemmin Saarioisten ja Chef Lundénin merkeissä. Sanoisin, että burgerit kannattaa jättää pubi- ja ravintolaruoaksi.

Bio Inside: Pizza Pesto Vegan
DSC_0004Okei, nyt täytyy tunnustaa jotakin. Niin syntinen pakasteruoka, mutta silti herkullinen! Ehkä tuntemukseni johtuu siitä, etten kerta kaikkiaan ole koskaan voinut syödä pakastepizzaa, sillä silloin, kun söin lihaa, en voinut sietää juustoa. Kasvissyöjänä vaihtoehtoja ei ole siis ollut lainkaan juuston vuoksi. Mutta nytpä onkin pakastealtailla alkanut majailla saksalaisen Bio Insiden vegaaninen pestopizza. Pizzassa ei ole lisäaineita eikä kaloreita ylettömästi, mutta ei tästä parane tapaa tehdä. Sanoisin, että sopii sunnuntaiaamuihin kohtuudella nautittuna. Esteettisin, eettisin ja puhtain pakastepizza, johon olen koskaan törmännyt. Hintaa on S-kaupoissa yli kuusi euroa, mutta eipä pizza tosiaan ole jokapäiväinen ape.

Onko jokin näistä jo tuttu sinulle? Mitä muuta suosittelet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa