Mikä on kukkasi suosikkilimonadi?

”Sprite!” vastasi Lidlistä ostettu kolmen euron krysanteemikimppuni. Jätin kimpun Sprite-kylpyyn keittiön pöydälle.
DSC_0005 (3).JPG
Kaikki lähti Youtuben typeristä limonadiniksivideoista. Ostimme kaksi tölkkiä sokerikokista vessanpöntön puhdistukseen ja yhden Sprite-tölkin kukkamaljakon vettä raikastamaan. Lopputulos: Vessanpönttö on likaisempi kuin aiemmin, mutta keittiön pöydän kukilla menee paremmin kuin olisin voinut uskoa.

Kiikutin krysanteemit kotiin torstaina 3. toukokuuta. Lauantaina 12. toukokuuta ne näyttävät edelleen yhtä hyviltä kuin ostopäivänä. Ainoastaan muutaman nuupahtaneen lehden olen poistanut tehostaakseni terhakkaa ulkonäköä, mutta kukinnot ovat tismalleen samannäköiset kuin yli viikko sitten. Jos kukoistus on Spriten ansiota, kannattaa euron tölkki todella ostaa. Kertokaa ihmeessä, kuinka kauan krysanteemit yleensä kestävät hyvännäköisinä!

Täytyy tosin myöntää, ettei tämä limpparisekoilu oikein sovi elämäntyyliini ja arvoihini. En ole pihi, mutta tuntuu tuhlaamiselta ostaa limpparia kukille. Toisaalta se voi tuottaa jopa säästöä, jos kasvit kestävät oletettua pidempään. Voisi myös kysyä, onko leikkokukkia pakko ostaa. Ei varmasti, ja pitäisi sitä paitsi pitää huolta, että kukat olisivat eettisesti tuotettuja ja olisi hyvä tukea pienyrittäjiä suurien markettien sijaan.

Kaikista älyttömin mieleen noussut kysymys oli syvästi eettinen: Onko limonadin juottaminen kasville sen kaltoinkohtelua? Onneksi krysanteemit eivät osaa puhua.

(Ihan vähän muuten nolottaa, jos kuvassa ei olekaan krysanteemi.)

Kasvitieteilijät, onko tässä mitään järkeä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Tilannekatsaus proosateokseeni – kaupan päälle vinkkejä vasta-alkajalle

Kolme on jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäistä kertaa koskaan uskon siihen, että todella julkaisen proosateoksen. Haaveilemalla ei näppäimistö kulu, joten vapaa-ajalla tehtävä teos vaatii kärsivällisyyttä ja yksinäisyyttä läppärin edessä.
DSC_0003DSC_0006DSC_0008Pöytälaatikkokirjoittajia on yhtä monta kuin on pöytiä, laatikoita ja kirjoittajia. Teoksen julki saattaminen taasen on sekoitus taitoa, työtä ja tuuria. Harvalla on kaikki kortit pakassa jo valmiiksi.

Onkin käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Täytyy joko rustata illat hiljaa kuvitteellisen öljylampun alla ja tulla ulos Finlandia-teoksen kanssa tai sitten voi kertoa rehellisesti kirjoittamisesta, ja toivoa, että joku löytää oman työn tuloksen siten.

Jos rahallista korvausta ei oteta huomioon, kirjan suurin täyttymyshän on tulla julki. Silloin vanhanaikainen kustantaminen ei ole ainoa vaihtoehto. Jos kustantajaa ei löydy, voi harkita itsenäistä verkkojulkaisemista, joka on käytännössä ilmaista. Jotakin mystistä kirjoihin täytyy kuitenkin liittyä, sillä mikään ei silti tunnu samalta kuin se hetki, jolloin saa oman teoksensa käsiin ihan oikeasti. Sellaisen teoksen, jolle on proosalajissa antanut kaikkensa.

Missä mennään?

Teoksessani on 33 lukua, joista olen kirjoittanut noin puolen sivun kuvaukset. Olen nimennyt keskushenkilöt, ja tehnyt muistiinpanot niiden luonteista, suhteista ja ammateista, vaikka henkilöitä ei ihan tuhottomasti olekaan.

Omiin tapoihini kuuluu se, että kirjoitan lähtökohtaisesti täysin valmista tekstiä. En kirjoita sillä ajatuksella, että palaan korjaamaan tekstiäni, vaikka se onkin myöhemmin välttämätöntä varmasti. Haluan myös edetä kronologisesti alusta loppuun, joten olen aloittanut kuuliaisesti ensimmäisestä luvusta. Nyt menossa on kolmas. Liuskoissa mitattuna luvut ovat viidestä kahdeksaan sivua, mikä vastaa hieman suurempaa kirjan sivumäärää, sillä yksi kirjan sivu on tyypillisesti noin 1800 merkkiä sisältäen välilyönnit. Tiedän olevani nopea kirjoittaja, joten hyvinä hetkinä yksi luku syntyy työpäivän jälkeen, kun taas huonoina ei tapahdu mitään. Keskivertoinspiraation päivinä etenen yhdessä luvussa kohtaus kerrallaan.

Kronologiseen etenemiseen silloin tällöin yrittää tehdä särön innostuminen jostakin kielikuvasta tai mehukas tarina, jonka tiedän voivani mahduttaa kirjaan. Tällöin kaivan esiin muistikirjani tai kirjoitan elektroniseen muistilappuun pätkän valmiiksi, jotta sen voi kaivaa oikean hetken koittaessa esiin.

Kustantamoonhan voi periaatteessa ottaa yhteyttä jo, kun kirja on alkutekijöissään, mutta omalla kohdallani uskon lopputuotteen voimaan, vaikka se vaatisi muutoksia niin kuin yleensä lähes kaikkien käsikirjoitusten kohdalla käy. Siksi kirjasta tulee kirja vasta, kun se on kustannettu. Siihen asti kaikki ovat käsikirjoituksia. (Puhun koko ajan siis ikään kuin virheellisesti kirjasta.)

Kirjoita, kirjoita, kirjoita

Kuulostaa tietenkin aika hölmöltä, että jakelen vinkkejä proosakirjailijoille ilman, että olen itse julkaissut yhtään mitään kaunokirjallista. Mutta kirjoittanut olen. Ja paljon. Ja kaikenlaista: lehtijuttuja, radioreportaaseja, blogeja, kritiikkejä, gradun, kaksi runokokoelmaa, kaksi historiikkia ja kymmeniä novelleja. Kirja on projekti – ärsyttävän kapulakielisesti sanottuna. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, ja proosassa monipuolisesta taustasta on hyötyä, kunhan muistaa jättää ammattimaneerit pois kyydistä heti ensimmäisellä pysäkillä.

Vinkkejä vasta-alkajalle:

  • Mitä haluat sanoa teoksellasi? Proosateos on vain peräkkäin aseteltuja sanoja, jos ne eivät yhdessä muodosta sanomaa. Tavallinenkin tarina kertoa suuresta teemasta. Sanat ovat kauniita sellaisenaan, mutta käsikirjoituksen voima on ideassa.
  • Eletty elämä on parasta. Varasta tosielämän tarinat ja lausahdukset. Salakuuntele keskusteluita häikäilemättä. Bussimatkat ovat loistava paikka korvien höristelylle. Ajattele ympäristöä kirjan näkökulmasta, ja kuvittele, mitä päähenkilö tekisi tutuilla seuduilla.
  • Hyödynnä omalaatuisten läheisten piirteet. Kannattaa olla kuitenkin kohtelias, jotta läheisiä on vielä kirjan julkaisunkin jälkeen.
  • Suunnittele. Harva rykäisee 300-sivuisen draaman yhdeltä istumalta improvisoiden. Proosaan kannattaa suhtautua kuin mihin tahansa hyvään tekstiin: jäsentele sisällöt, tee tarkat rajaukset ja aseta selkeä tavoite. Suunnittele lukusisällöt, ja tee alustava käsikirjoitus.
  • Kanna mukana muistikirjaa. Puhelimen muistilista ei tunnu yhtään samalta, ja ohjaa yleensä harhapolulle selailemaan luurin muita sisältöjä. Parhaat hetket kannattaa taltioida vanhakantaisesti kynällä. Suosittelen edes kokeilemaan!
  • Kaikkia teoksia ei julkaista. Se on tosiasia. Mutta aina joku julkaistaan.
  • Kirjoita silloinkin, kun ei oikein huvittaisi. Yritä edetä kronologisesti. Taito jalostuu, kun sitä tekee silloinkin, kun luulee, ettei luista. Aina voi korjata. Kronologisesti eteneminen pitää ajatukset kasassa.
  • Kirjoita niin kuin kirjoittaisit itsellesi, mutta niin, että sen voisi lukea koko maailma. Rahasta tehdään paljon asioita, ja myös kirjoitetaan, mutta parasta jälkeä syntyy, kun kirjoittaa niin kuin ei olisi pakko. Se tunne kannattaa hyödyntää niin pitkään kuin mahdollista.

Lopuksi täytyy muistuttaa, että niin tärkeä kuin proosateokseni minulle onkaan, on parasta kuitenkin elämä, joka tapahtuu kirjan sivujen ulkopuolella. Sitä ei kannata unohtaa. Kirja on ykkösluokan piletti pakomatkalle, mutta sillä ei tee yhtään mitään, jos lähtöpisteessä mikään ei ole mallillaan.

Ensimmäisen osan kirjakuulumisistani voi lukea täältä.

Haaveiletko kirjan kirjoittamisesta? Mitä haluaisit tietää kirjoittamisesta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Joululahjavinkkejä keski-ikäisille

Mikä ihana sana: keski-ikäinen. Hyvin suhteellinen myös. Ennen kuoltiin viisikymppisinä, joten olisin vanhan mittarin mukaan nyt itsekin keski-ikäinen. Vaan enpä ole elintasonousun vuoksi. Siksi minulla on myös mahdollisuus hemmotella keski-ikäisiä vanhempiani. Kurkista, mitä keski-ikäisen jäärän pakettiin kannattaa kääräistä ensi viikolla!
DSC_0011.JPGVeikkaan, että pienimpien pukin odottajien paketit ovat monella jo kasassa, ja siksi keski-ikäiset tontut odottelevat vielä pakettejaan. Jokainen aikuinen pärjää varmasti ilman lahjoja, mutta omien mahdollisuuksien mukaan kannattaa toista muistaa pienesti. Tai siinä mittakaavassa kuin haluaa. Toisaalta ikäjaottelu on aika typerää. Näillä vinkeillä voi yllättää kenet tahansa. Ei ehkä ihan leikki-ikäistä, mutta lähes jokaiselle nämä käyvät.

Laatuviiniä tai pienpanimoiden oluita. Itse asiassa viinin ei edes tarvitse olla kalleinta mahdollista, tietenkään. Jouluteemainen glögiviini sopii hyvin lahjaksi tai jokin muu lahjansaajan makuun sopiva puteli. Myös alkoholittomia viinejä saa Alkosta, ja ne sopivat myös iltajuomisiksi. Pienpanimoiden oluita kannattaa ostaa olutharrastajalle ihan jo siksi, että paikallisia pienpanimoita kannattaa tukea hinnasta riippumatta. Makumatka on tärkeämpi kuin se, että mallasjuomat osuisivat täysin maistelijan makuhermoihin. Tällaiset lahjat antavat myös mahdollisuuden kertoa omista arvoistaan lahjansaajalle. Minä esimerkiksi ostan lahjaksi vain vegaanisia tai vähintään luomuviinejä.

Herkkukori. Koria koskevat samat säännöt kuin juomapuolta. Veganismista innostuneen kannattaa yllättää vanha jäärä tuotteilla, joissa ei ole mitään eläinperäistä. Tai sitten vain ostaa niitä perinteisiä herkkuja, joista vastaanottaja ainakin pitää. Helppo, mutta varma valinta.

Hygieniatuotteet, eli kauniimmin sanottuna kauneustuotteet. Jokainen terve ihminen käy pesulla ja nauttii puhtaudesta. Kannattaa hankkia lahjansaajan suosikkishampoota tai superlaiskalle isälle särmikäs deodorantti ja suihkugeeli. Ihmiselle, jolla on jo todennäköisesti kaikkea, arkea helpottavat tuotteet ovat hyvä vaihtoehto: ei tarvitse itse muistaa täydentää kaappia kauppareissulla.

Hieronta- tai kampaamolahjakortti. Yleensä tällaiset palvelut ovat kalliita tai sellaisia, johon ei vain jostakin syystä saa aikaiseksi mentyä. Siksi kannattaa hankkia lahjakortti opiskelijahoitolasta, jossa hinnat ovat edullisemmat, mutta palvelu yhtä jouhevaa.

Yhdistyksen jäsenmaksu tai harrastekurssi. Menneet vuosikymmenet taisivat olla yhdistysten kulta-aikaa, mutta kyllähän niitä edelleen on olemassa ja vieläpä hyvässä toimintakunnossa. Kohde riippuu tietenkin lahjansaajasta, mutta hyviä kohteita voisivat olla ruokaan, juomaan, menopeleihin tai historiaan, kuten sukututkimukseen, liittyvät seurat. Jokin hyödyllistä tietoa tarjoava yhdistys joka tapauksessa. Valmiiksi maksettuja viikonloppukursseja voi hankkia yleensä kansanopistoilta, ja nämä voivat olla myös hyvä sauma tarjota yhteistä tekemistä.

Uusi kodinkone. Tuliterä vehje voi olla kallis tai sitten muutaman kympin arkea helpottava kapistus. Jotkut vetävät mukanaan mikroa ties miltä vuosikymmeneltä, raahaavat perässään ikivanhaa imuria tai unelmoivat edes salaa maidonvaahdottimesta. Niin, ja eteisen hiekkakasoista neuroottiselle sopii rikkaimuri. Testattu toimivaksi!

Kirjat ja tehtävälehtiset. Romaaneja rakastavalle kirja on varma lahja, vaikka kulutuksen kannalta olisikin järkevämpää tyytyä kirjaston tarjontaan. Tehtävälehtisillä tarkoitan muun muassa ristisanatehtäviä tai sudokuja. Sellaista mukavaa välipäiväpuuhaa, jos esimerkiksi Aamulehden perinteisistä kuva-arvoituksista on jo saanut tarpeekseen. Tarkemmin ajateltuna myös erikoisaikakauslehti on käypä lahja. Ne ovat yleensä suhteellisen kalliita, mutta sisältävät laadukkaita artikkeleita.

Jotakin, mitä vastaan jäärä kiukuttelee. Niskuroinnista keski-ikäisen tuntee. Osta budjetin mukaan erikoisruokavalioon keskittynyt kokkauskirja tai -kurssi, älypuhelin, tabletti tai lahjakortti uuteen, jännittävään ravintolaan. Joulupuun alla voi lahjoja avatessa näkyä nyrpeä naama, mutta kyllä se siitä oikenee. Me kaikki taidamme kuitenkin rakastaa uusia kokemuksia.

Pääasia lienee kuitenkin yhdessäolo. Toivottavasti!

Julkaisen jokaisena adventtina jouluun liittyvän pohdinnan. Kaikki tekstit voi lukea Joulukalenteri-tunnisteesta.

Mitä hankit lahjaksi vanhemmillesi tai ikätovereillesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

DIY: Aikuisten joulukalenteri

Kaksi viikkoa joulukuun alkuun! Joulu on lähimmäisten huomioimisen aikaa, mutta myös itseään täytyy hemmotella. Aikuinen ihminen pärjännee ilman suuria yllätyksiä, mutta pikkuruinen arjen piristys pelastaa monta loskaista aamua. Pakkaa kalenteriin kuohuvaa tai muita luukun avaajan suosikkiherkkuja!
DSC_0068DSC_0055Esimerkkikalenterin luukut eivät tarkoita sitä, että alkoholia pitäisi tai kannattaisi juoda joka päivä. Voihan pulloja säästää ja nauttia silloin, kun hetki on oikea. Britanniassa itse asiassa on myynnissä kuohuviinijoulukalenteri, jonka olisin tilannut viivana kotiin, mutta kovin yllättävää, ettei sitä toimiteta Suomeen. Suomessa taasen alkoholia sisältävän kalenterin tekeminen lienee mahdottomuus lainsäädönnön vuoksi, tai jos sellainen tehtäisiin, hinta veisi varmasti koko joululahjabudjetin.

Aikuisten joulukalenterin 24 luukkua kahdelle henkilölle, suklaasta nauttivalle viiniharrastajalle ja karkkia karttavalle olutintoilijalle:

  1. Erikoisolut jouluteemalla ja piccolo-kokoinen kuohuviinipullo tai samppanjaa
  2. Pieni joulusuklaa
  3. Salmiakkirasia
  4. Erikoisolut
  5. Piccolo-kokoinen kuohuviinipullo
  6. Pieni punaviinipullo
  7. Jouluolut
  8. Perusolut
  9. Yhdessä syömään uuteen ravintolaan
  10. Erikoisolut
  11. Piccolo-kokoinen kuohuviinipullo
  12. Suklaapatukka
  13. Kuohuviini-pullo demie-koossa
  14. Isokokoinen erikoisolut
  15. Piccolo-kokoinen kuohuviini
  16. Kävelylle, joka päättyy tunnelmalliseen kahvilaan tai pubiin
  17. Perusolut
  18. Keskikokoinen punaviinipullo
  19. Suklaaherkku
  20. Perusolut
  21. Piccolo-kokoinen kuohuviinipullo
  22. Erikoisolut
  23. Vegaanista suklaata
  24. Laadukas jouluolut ja glögikuohuvapullo normaalikoossa

Mielikuvituksen käyttäminen on myös sallittua! Täytä koko kalenteri kuohuvalla, oluella, karkilla, palveluksilla tai vaikka rakkausrunoilla, jos siltä tuntuu.

Eihän siinä ole minkäänlaista yllätystä, jos ostaa kalenterin sisällön itse ja kokoaa sen? Ei niin! Siksi jännitystä täytyy järjestää. Se tapahtuu näin:

1. Päätä etukäteen vain ensimmäisen päivän ja jouluaaton luukku, jossa on tietysti isoin yllätys. Vaikkapa samppanjaa ja kallis erikoisolut! Ensimmäinen päivä voi alkaa myös pienellä hemmottelulla. Ripottele mukaan luukkuja, jotka sisältävät yhteistä tekemistä.
2. Molemmille jää siis 10 omaa yllätystä, jos ensimmäisenä päivänä ja jouluaattona kumpikin saavat yllätykset.
2. Numeroi luukkuihin tulevat tuotteet. Nosta joka päivä yksi numero, joka määrittää sen, minkä yllätyksen saa ottaa. Voi siis olla, että saa yllätyksiä useana peräkkäisenä päivänä, tai sitten jää ilman päiväkausiksi. Ehkä aikuinen ihminen sen kestää.

Ensi vuonna kalenterin kokoamisvuorot kannattaa vaihtaa päikseen. Jos ei ole toista henkilöä jakamassa kalenteria samassa taloudessa, idean voi toteuttaa työporukalla tai kaverin kanssa. Yksi vaihtoehto on antaa kaverille rahat ja ohjeet niin, että hän valitsee kalenterin sisällön. Omaksi tehtäväksi jää vain avata luukut ja piristyä. Aika täydellistä itsehemmottelua!

Onko joulukalenteriaskartelu mielestäsi aivan turhaa vouhotusta vai kenties nouseva trendi? Miten muuten arkea voisi piristää joulun aikaan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

DIY: Häälehti

Kuumin hääsesonki on ohi, mutta itse asiassa uusi kolkuttaa jo ovella. Kaikista pedantimmat morsiamet aloittavat nimittäin suunnittelun ajoissa. Niin, ja meneväthän ihmiset naimisiin myös muina vuodenaikoina kuin kesällä. Häälehti on kätevä tapa antaa vieraille muisto juhlasta ja tarjota juhlahumun lomassa sopivan kevyttä ajanvietettä.
cup-2583844_960_720Kuva: Pixabay

Kuten ehkä tiedätte, naimisiinmeno ei merkitse minulle mitään. Häät ovat kuitenkin ihania juhlia, eikä kenenkään muun valinta ole minulta pois. Päinvastoin, osallistun mielelläni juhlatalkoisiin, koska ihmisiä on mukava auttaa. Parhaiten autan antamalla palan siitä, missä olen hyvä.

Tänä syksynä on jälleen pyörähtänyt käyntiin lehden tekeminen serkkuni hääjuhlaan. Varmastikaan vielä joitamia vuosikymmeniä tai vuosia sitten häälehtiä ei todellakaan olisi alettu näpräämään, kun tarjolle muutenkin laitettiin vain voileipiä ja ohjelmaan kuului lähinnä hillumista seurantalolla. Käytänteet muuttuvat, ja melko monessa juhlassa on pöytään jaettava lehtinen. Jotkut luottavat informatiiviseen sisältöön, mutta itse suosin journalistista tyyliä, joka ei tyydy vain selostamaan salaattilajeja ja leikkituokioiden ajankohtia.

Mitä häälehteen kannattaa sisällyttää?

  • Hääohjelma auttaa vieraita pysymään kärryillä siitä, mitä tapahtuu.
  • Menun voi lisätä häälehteen tai pitää sen näkyvillä vain pöytiin jaettavissa korteissa. Kyllähän menu viimeistään buffetissa selviää vieraille, mutta allergioiden vuoksi ruokalajeja on hyvä päästä kurkkimaan etukäteen.
  • Pöytäkartan saa kätevästi häälehden keskiaukeamalle. Toimiva ratkaisu, jos häälehdet jaetaan ennen saliin siirtymistä, esimerkiksi juhlatilan aulassa.
  • Hääparin haastattelut ovat oma erikoisuuteni. Teen ne yleensä antamalla hääparille noin 10 kysymystä, joihin he vastaavat kirjallisesti. Sen jälkeen kokoan ne eheiksi henkilökuviksi, jossa suorat kysymykset on häivytetty. Jos ei koe journalistista kirjoittamista vahvuutenaan, kysymys-vastausmuotoinen haastattelu viihdyttää vieraita varmasti ihan yhtä hyvin. Lehtityyli tosin hieman kärsii tässä ratkaisussa.
  • Kaaso- ja bestman-esittelyt on kohteliasta lisätä häälehteen, koska yleensä heidän roolinsa on oleellinen ja työmäärä voi olla melko suuri. Esittelyt ovat kiitos työpanoksesta ja muistutus myös vieraille siitä, että he voivat halutessaan kääntyä kaasojen ja bestmanien puoleen.
  • Kuvamuistot hääparin yhteisen taipaleen varrelta tuovat paksuutta häälehteen ja piristävät yleisilmettä. Haastatteluihin ja esittelyihin ei tarvitse ympätä kaikkea, kun osan voi kertoa kuvin. Kaikki eivät sitä paitsi edes jaksa keskittyä lukemiseen ainakaan juhlan aikana.
  • Polttaripäiväkuvat saavat todennäköisesti nauramaan, ja oikein sommiteltuna ne sopivat hyvin klassiseenkin ilmeeseen.
  • Vierasesittelyt ovat hitti! Kuinka osuvasti ja hyväntahtoisesti ihmisestä voikaan kertoa yhden rivin esittelytekstillä. Esittelyt voi aakkostaa, jos pöytäkartta on näkyvissä. Jos näin ei ole, voi esittelyt luokitella pöytäryhmittäin.
  • Tietovisa häälehdessä vapauttaa ohjelmasta tilaa muuhun ja tuo odotteluaikaan hyvää ajanvietettä. Kaikki eivät edes halua mahduttaa hääparitietovisaa omaan ohjelmaansa, mutta tietovisafanit saavat kisajanonsa tyydytettyä paperiversiossa, jonka oikeat vastaukset voi joko kuuluttaa tai kätkeä lehtiseen.
  • Sanakirja sopii monikulttuurisiin häihin tai sellaisiin, jossa vieraita on useasta eri maasta. Ystäväni häälehden takakannessa oli suomi–ruotsi–saksa–englanti -sanakirja, johon oli koottu tutustumista helpottavia fraaseja.

Millä sen voi tehdä?

  • Yleensä toimivin ratkaisu on taitto-ohjelma, kuten InDesign. Koska sitä ei kuitenkaan kannata hankkia pelkän häälehden takia, voi turvautua myös maksuttomaan, mutta kankeaan Microsoft-perheen Publisheriin. Ihan tavallinen Word toimii myös, etenkin jos haluaa tehdä yksipalstaisen lehden. Lehtityyliin kuitenkin kuuluu vähintään kaksi palstaa, jotka saa luotua erittäin jäykästi myös Wordilla. Valitse siis ohjelma, joka sopii omaan taitotasoon ja jolla saat ainakin hääparin mielestä kaunista jälkeä.
  • Budjetin mukaan täytyy myös valita, haluaako lehden painattaa vai tulostaa. Tulostus kuluttaa mustetta, mutta jos onnistuu pääsemään niin sanotusti ilmaisen tulostimen ääreen, kustannukset ovat hyvin minimaalliset ainakin itselle. Painattaminen maksaa tarjouksesta, halutusta laadusta ja painettavan tuotteen koosta ja väreistä riippuen muutamasta kymmenestä sentistä euroihin per kappale.
  • Kun tulostaa kirjasta epävirallisesta taitto-ohjelmasta, täytyy muistaa suunnitella sivut niin, että ne voi tulostaa suoraan kaksipuolisina pareina, ja koota sitten yhdeksi kirjaksi. Uskoisin kuitenkin, että jotkut tulostusasetukset tai ohjelmat pystyvät muokkaamaan tulostumisen sellaiseksi, että kirjaksi koontia varten ei tarvitse miettiä päänsä puhki sivu- ja aukeamapareja. Jos joudut niin kuitenkin tekemään, tee mallikappale käsin, kirjoita sivuille haluttu sisältö, ja ryhmittele liuskat ohjelmassa valmiiksi oikeaan järjestykseen.

Ulkoasuvinkkejä

  • Klassinen kirjanen: Tämän mallin kannalla olen ehdottomasti itse, mutta ulkoasun päättää tietenkin hääpari, elleivät he luovuta päätösvaltaansa kokonaan lehden tekijälle. Klassisessa mallissa on kaunis ja seesteinen kansikuva, suuri otsikko ja muutama tärppi sisällöstä nätisti sommiteltuna.
  • Juorulehti: Mallin voi toteuttaa joko yhdistelemällä sokkiotsikoita klassiseen taustaan, tekemällä naistenlehtityyppisen kannen tai ehdan Seiska-lehtisen. Siitä voi olla montaa mieltä, mikä kenenkin häihin sopii.
  • Leikekirja: Vaikka häälehti tehdään digitaalisesti, voi tyyliksi valita leikekirjan tai valokuva-albumin, jossa tieto on koottu vapaasti sommiteltuihin kuviin ja muistilappuihin.

Jos juhlakulttuuri mahtipontistuu Pohjolassakin, ennustan häälehdistä tai muista juhlakirjasista hyvää sivubisnestä jollekin. En kuitenkaan usko, että sillä toistaiseksi kukaan eläisi. Ennemminkin se kannattaa ottaa hyvänä taittoharjoituksena, hääparin auttamisena ja kevyenä askartelupuuhana. Jollekin graafisesta tai journalistisesta alasta innostuneelle, häälehti on hyvää harjoitusta, vaikka hattaraisen rakkausjuhlan muistolehtisestä onkin kyse. Toistaiseksi en ole tehnyt häälehtiä palkkiota vastaan, mutta saa toki tilata tekemään työn ihan rahasta.

Mitä mieltä olet juhlalehtisistä? Onko juhla- tai hääkulttuuri muuttumassa Suomessa entistä suureellisemmaksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa