Hyvästit noutoruoalle – intialainen kikhernemakhani valmistuu edullisesti omassa keittiössä

Miltä kuulostaisi intialainen illallinen neljälle alle kympillä? Entä vartissa valmistuva yli 15 ainesosan kastike? Haiskahtaa pahasti kikhernemakhanilta.
kikhernemakhani-mediakkaMakhani on hindi-urdun sana, joka tarkoittaa ”voin kanssa”. Kuulutin itse kotona kovaan ääneen valmistavani masala-kastiketta, kunnes jaksoin tutkia reseptiä tarkemmin, jolloin huomasin, ettei masala todellakaan ole sama kuin makhani. Ja makhani taasen ei ole meille Suomen intialaisissa ravintoloissa ruokailleille vieras käsite. Makhani tunnetaan paremmin Butter chicken -muodossa menussa. Vegaanisena en ruokalajia ole ravintolassa nähnyt, mutta onneksi kotikeittiössä se valmistuu oikeasti nopeasti. Eikä se ole edes kovin voinen, vaikka rasvaista kookosmaitoa reseptiin kuuluukin.

Reseptissa mainittavaa Garam masala -mausteseosta ei tarvitse hakea Intiasta eikä edes etnisestä kaupasta saakka, sillä sitä saa monesta lähikaupasta ihan Santa Marian valmistamana. Olen itse asiassa erittäin innostunut ja viehättynyt Santa Marian Extra Fine Selection -maustesarjasta, joka todella vaikuttaa siltä, että maailmalla on matkattu. Garam masala -maustetta lisätään kikhernemakhaniin vain teelusikallinen, mutta sitä ei kannata jättää pois, sillä yhdessä yrttien ja vihannesten kanssa se tekee kotitekoisesta makhanista yllättävän aidontuntuisen intialaispöperön.

Aitoon intialaiseen keittiöön ei todennäköisesti kuulu oikominen, mutta minun ajoittain kiireistä arkeani se valitettavasti on osa. Enkä rehellisyyden nimissä jaksa rauhallisena sunnuntainakaan kököttää kyökissä – kun voi esimerkiksi maata sängyssä tai intoutua lenkille asti. Vaikka perusmakhanikastikkeessa ainesosia on yli 15, uskallan väittää, että resepti on helppo. Ei mittaamista ja soseuttamista kulinarismin lakipisteeksi ainakaan voi kutsua.

Helppo intialainen makhanikastike

4 annosta

400 g kikherneitä | 400 g tomaattimurskaa | 2 dl kookosmaitoa | 65 g babypinaattia | kourallinen silputtua korianteria | 2 rkl sitruunanmehua | pala inkivääriä silputtuna | kaksi  valkosipulinkynttä | yksi pieni punasipuli silputtuna | 1 tl paprikajauhetta | 2 tl chilijauhetta | 2 tl valkosipulijauhetta | 2 tl sipulijauhetta | 1 tl garam masala -mausteseosta | suolaa oman maun mukaan

Lisää kermaisuutta ja tulisuutta?

Cashewkerma

40 g cashewpähkinöitä | 1,25 dl vettä

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi kattilassa. Tämä vie noin 30 minuuttia. Kaada pähkinät erilliseen kulhoon ja lisää vesi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Rawit-chilit

Rawit-chilit ovat oikeasti tulisia eikä niitä tarvita kovin montaa koko kastikkeeseen. Pikkuruiset chilit kannattaa saksia kastikkeeseen, ja sen jälkeen kannattaa vielä koko seos surauttaa kertaalleen tasaiseksi. Jos kaikki eivät nauti tulisesta ruoasta, kannattaa tietysti erottaa osa seoksesta toiseen kulhoon ja lisätä chiliä oman maun mukaan siihen.

Kaksi vaihetta: silppua ja soseuta

Kaada tomaattimurska suureen kulhoon, ja lorauta sitten sekaan kookosmaito. Hienonna sipulit ja inkivääri huolellisesti, silppua tuore korianteri ja pinaatti suurpiirteisesti ja lisää pilkotut ainekset tomaatti-kookosmaitoseokseen. Mittaa mukaan kuivat mausteet ja sitruunanmehu. Jos seos tuntuu liian paksulta, voi sitä ohentaa vedellä. Liian vetisen kastikkeen pelastaa se, että siihen lisää kikherneitä enemmän kuin ohjeessa on kerrottu.

Jos haluaa kastikkeesta tulisen, kannattaa rawit-chilit saksia tässä vaiheessa seokseen mukaan, jotta ne hienontuvat soseuttaessa kunnolla ja tekevät kastikkeesta tasaisen tulisen. Surauta seos siis tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Tadaa! Pitkätöinen makhani on lähes valmis.

Huuhtele ja valuta kikherneet siivilässä kylmän veden alla. Kuumenna pieni määrä öljyä pannulla, lisää kikherneet ja anna niiden lämmetä hetki pannulla. Kaada sitten kastike pannulle ja kuumenna se. Jos haluaa seokseen lisäkermaisuutta, kannattaa cashewkerma lisätä vasta pannulla. Tällöin rakenteesta tulee täyteläisempi ja kuohkeampi.

Tarjoa kikhernemakhani keitettyjen perunoiden tai pannulla paistettujen viipalepottujen kera.

Kikherneet sopivat makhaniin valtavan hyvin, mutta kuten varsin lyhyellä nokkelalla päättelyllä on mahdollista todeta, voi ne tietysti korvata lihalla, mitä en tietenkään suosittele, mutta kuulemma monet pitävät kanasta intialaisessa ruoassa.

Jos haluaa vielä enemmän take away -intialaisen tuntua, voi aterian kylkeen ostaa naanleipää. Suojakaasuun pakatut lätyt kannattaa unohtaa ja ostaa ennemmin pakasteesta saatavia vegaanisia Vepura-merkkisiä naanleipiä, joita saa sekä maustamattomana että valkosipulinmakuisena. Pakasteleipästen koostumus on yllättävän lähellä yleensä jogurttipohjaista naania, vaikka Vepuran leivät ovat vegaanisia.

Vegaanisen kikhernemakhanin annoshinnaksi tulee reseptillä reilut kaksi euroa. Ainakin alle 2,50 eurolla pitäisi saada yksi annos. Jos kastikkeeseen lisää cashewpähkinöitä ja chilejä, tulee hinnaksi noin 2,60 euroa annosta kohden. Voittaa mennen tullen 14 euron noutopöperöt, vaikka ovat nekin ihania silloin tällöin. Kunpa silti olisi aina aikaa ja voimia kokata pitkällä kaavalla.

Ps. Tiedetään, että kikhernemakhani näyttää enemmän ruumiin eritteeltä kuin maailman makumatkalta, mutta minä uskallan väittää, että usein parhaimmat maut eivät ulkonäöllään pröystäile.

Alkuperäinen resepti on bongattu Vegaanikeittiö-lehdestä (5/2017), mutta olen muokannut sitä itse.

Viihdytkö pitkien reseptien äärellä keittiössä vai luotatko noutoruokaan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklainen avokadomousse hurmaa luonnollisuudellaan

Elämässä on oltava sijaa herkuttelulle, mutta sen voi hoitaa ainakin silloin tällöin maltillisesti. Skeptistäkin maistelijaa pystyy juksaamaan helposti avokadopohjaisella suklaamoussella, joka ei ole suklaata tai maitotuotteita nähnytkään, ainoastaan ihanan luonnollisia ainesosia!
DSC_0176

Vegaaninen suklaa-avokadomousse

Kaksi annosta

Kaksi avokadoa | 4 rkl vaahterasiirappia | 4 rkl kookosmaitoa | 2 rkl kaakaojauhetta

Halkaise avokadot ja irroita kypsä hedelmäliha kuorista kulhoon. Mittaa mukaan vaahterasiirappi, kookosmaito ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Kypsä avokado muuttuu tasaiseksi soseeksi eli vihreitä sattumia ei pitäisi jäädä seokseen lainkaan. Vaahterasiirapin voi halutessaan korvata hunajalla ja kookosmaitoa lisätä enemmän, jos seoksesta haluaa juoksevamman. Anna moussen jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia, mieluummin tunnin.

Oletko käyttänyt avokadoa makeiden herkkujen valmistamiseen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklaakeksejä ei niin vain leivotakaan

Kun leivon, saan varautua siihen, että ensimmäinen yritys menee ihan varmasti pieleen. Niin kävi suklaakeksienkin kanssa, sillä sain oppia erehdyksen ansiosta, ettei keksitaikinaa todellakaan tehdä huiskimalla aineksia kulhoon mielivaltaisesti. Keksitaikinan teko on taidetta. Ainakin jauhoporopeukalolle.
DSC_0127Välillä tuntuu siltä, että makeat leivontaohjeet ovat täynnä minulle viritettyjä ansoja. Seuraan eniten kanadalaisia vegaanivloggaajia, joten mitat ohjeissa on merkitty aina kuppeina, jotka sitten muunnan deseiksi välillä kuuliaisesti nettimuunninta käyttäen tai sitten päässä laskien, jolloin lopputulos on usein sellainen kuin viimeksi: katastrofi.

Suklaakeksiresepti on äärimmäisen helppo muuntaa vegaaniseksi ja oikeasti yksinkertainen leipomus vähän pienemmällekin jauhopeukalolle. Keksit onnistuvat, jos ei tee niin kuin minä tein ensimmäisellä kerralla. Jos ohjeessa pyydetään käyttämään fariinisokeria, älä käytä ruokosokeria, sillä ne eivät ole sama asia. Älä sekoita kuivia aineita ensiksi ja lisää sitten sikin sokin voita ja kasvijuomaa. Enkä suosittele tekemään muuntolaskuja lennosta leipoessa, koska silloin on mahdollista, että esimerkiksi vehnäjauhoja livahtaa taikinaan vain kolmasosa siitä, mitä pitäisi.

Ehkä helpoimmat reseptit ovatkin niitä vaikeimpia, jos kuvittelee, ettei tarvitse keskittyä. Tai sitten vika on oikeasti ihan vain minussa ja taidoissani.

Vegaaniset suklaakeksit

noin 23 kpl

1,2 dl vegaanista margariinia (esim. Keiju)| 2,4 dl fariinisokeria | 0,6 dl kasvijuomaa (esim. kaura- tai mantelijuoma) | 3,6 dl vehnäjauhoja | 1 tl leivinjauhetta | 1 tl ruokasoodaa | 1 tl jotakin vaniljaista sokeria tai vanilja-aromia | ripaus suolaa | 1 dl vegaanisia tummasuklaahippuja (esim. Pirkka)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri hyvin yhteen haarukalla tai vispilällä, sähkövatkainta ei tarvitse käyttää. Kun seos näyttää ilmavalta, lisää joukkoon kasvijuoma ja vanilja, ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä loput kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kuivat aineet vähitellen märkään seokseen huolellisesti sekoittaen. Kaada joukkoon suklaahiput, kun taikinamassa näyttää tasaiselta, ja kääntele seosta vielä tasaisesti, jotta suklaahiput levittyvät. Muotoile taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille, ja jätä niiden väliin tarpeeksi tilaa. Perusuunipellille mahtuu noin yhdeksän keksiä.

Jos luistaa huolellisuudesta tai sekoittaa aineet väärässä järjestyksessä, tuloksena on, noh, sellaista ruskeaa liejua koko pellin leveydeltä. Kokeiltu on. Siksi on myös tärkeää, että taikinapallot malttaa asetella pellille tarpeeksi väljästi.

Paista keksejä noin 11 minuuttia 176-asteisessa uunissa keskitasolla. Keksien täytyy antaa jäähtyä pellillä, ennen kuin ne siirtää tarjoiluastiaan, sillä ne jäävät helposti kiinni pohjastaan.

Kauhistuttaako sinua leivonnaisten sokeri- ja rasvamäärä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kaikkea hyvää, Simit House

Puutarhakadun ja Näsilinnankadun kulmaan avatusta Simit Housesta puskee ulos huumaava leipomon tuoksu. Sisällä kahvilassa tunnelma on rauhallinen, vitriini täynnä pikkusuolaista ja makeita herkkuja, lounaslistalla kevyttä syötävää ja aamupala kuulemma aivan mieletön.
simithouse3simithouse1simithouse2simithouse5simithouse6simithouse4Lounastamme turkkilaisessa Simit Housessa torstaina aamupäivällä vähän sen jälkeen, kun aamiaisen tarjoilu on päättynyt. Myyjä kysyykin meiltä, haluammeko aamupalaa vai lounasta. Lounaalle olemme tulleet ja sillä linjalla pysymme, vaikka mielessäni kummittelevat somessa vilahdelleet herkulliset Simit Housen aamupalalautaset, joista saa sekä kasvis- että lihaversiota.

Ystäväni tilaa koko lounassetin, johon kuuluu alkupalakeitto, avokadosalaatti ja kahvi (9,5 €). Minä tilaan avokadosalaatin (8,9 €) erikseen, sillä päivän keitto sisältää lihaa. Tomaattinen lihakeitto on kuulemma hyvää ja johdattelee hyvin päivän makumaailmaan.

Avokadosalaatti ei ole käsittääkseni erityisen turkkilainen keksintö, mutta se on saatu hyvin sopimaan turkkilaisen ravintolan listalle. Ensinnäkin salaatin päälle asetellut avokadot ovat maailman herkullisimpia, täydellisen kypsiä. Tulee ihan mieleen ravintola Muusa vuonna 2017. Toiseksi salaatti sisältää mukavan monipuolisesti muita ainesosia, kuten vesimelonia, sitruunaa, punakaalia, pinaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, tuoreyrttejä ja turkkilaisia kasvispyöryköitä sekä seesaminsiemeniä ja balsamicotyylistä salaatinkastiketta. Ottaen huomioon salaatin alle yhdeksän euron hinnan voi todellakin todeta, että roposilleen saa vastinetta. Kuvissa oleva lautanen on muuten oikeasti syvä, joten salaatilla on kokoa.

Ainoa vika Simit Housen avokadosalaatissa on se, että tomaattipohjaisia, käsin muovailtuja ja tietysti paikan päällä tehtyjä kasvispyöryköitä on aivan liian vähän. Kaksi kappaletta jättää lähinnä tyhjän olon, ja salaatista saisikin helposti paljon ruokaisamman, jos tuorepyöryköitä olisi enemmän. Nyt lopputuloksena on ehkä vähän liian kevyt lounas.

Ravintolan nimessä näkyvä simit tarkoittaa turkkilaista seesamibaagelia. Ne eivät kokonaisina kuulu lounaaseen, mutta salaatin rinnalle saa leipälautasen, jossa on pieni pätkä paloiteltua baagelia. Ehkä hyvä niin, sillä kevyt salaatti muuttuisi äkkiä rasvapommiksi, sillä seesamibaageli on tuhtia, mutta oi voi, niin maukasta.

Lounaan jälkeen ostan kotiinviemisiksi kaksi simitiä (1,90 €/kpl) ja yhden peruna-börekin (3,50 €). Börek on lehtevään taikinaan tehty suolainen piiras, josta tarjolla on yleensä monia täyteversioita. Minä päädyn perunatäytteeseen, sillä muut sisältävät joko lihaa tai juustoa. Piiraan vegaanisuudesta en ole aivan varma, mutta lähtökohtaisesti se ei sisällä maitotuotteita. Ostaessani piiraan en vielä tiedä, että se on ihan hirvittävän täyttävä ja rasvainen, mutta nimenomaan siksi niin herkullinen. Linjojen vaalimiseksi taitaa olla parasta jäämättä börek-koukkuun. Voisin kuitenkin kuvitella hakevani Simit Housesta illanviettoon börekejä ja tarjoilla ne vähän pienempiin osiin paloiteltuina.

Palvelu ravintolassa on sujuvaa ja ystävällistä, ja tarjoilija jaksoi käynnillämme kertoa perinpohjaisesti leivästä, piirakoista ja pyöryköistä tietonsa meille. En myöskään pistäisi pahakseni, jos lista laajentuisi.

Toivon vilpittömästi, että ihmiset löytävät yhä paremmin Simit Houseen. Keskeisellä paikalla sijaitsevan ravintolan kotisivut ovat tyhjät ja Facebook voisi keskittyä paremmin menun esiin tuomiseen. Asiakkaan olisi helpompi lähestyä ravintolaa, jos lista ja sen eri vaihtoehdot olisivat selkeästi esillä. Esimerkiksi aamupalan saa myös kasvisversiona, mutta äkkiseltään ei käy ilmi, mitä se sisältää. Samoin olisi mukava lukea tarkasti etukäteen, mitä muut annokset sisältävät.

Simit Housessa on onneksi jo nyt yksinkertaisesti kaikkea hyvää ja toivon valtavan paljon kaikkea hyvää Simit Houselle. Aamupalalla nähdään!

Päivitetty 20.2.2019. Simit House sulki ovensa loppuvuodesta 2018.

Oletko ehtinyt käydä Simit Housessa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kasvissyöjä, tekeekö mieli lihaa? Syö seitanpihvejä!

En ole vuosiin syönyt lihaa eikä minun ole sitä tehnyt mielikään – päin vastoin. Se on jopa etonut enemmän kuin ikinä. Olen kuitenkin kaivannut pihvejä, joiden rakenne olisi jämäkkä ja suutuntuma miellyttävä. Vastaus löytyi YouTubesta: kikherne-seitanpihvien ohjeesta.
DSC_0088

Seitan-kikhernepihvit

120 g valutettuja kikherneitä | 4 dl vehnägluteenijauhoja | 1 rkl dijonsinappia | 100 g tomaattipyreetä | 1 dl kasvislientä | 4 rkl ravintohiivahiutaleita | 2 rkl soijakastiketta | 1 tl paprikajauhetta | 1 tl valkosipulijauhetta | 0,5 tl pippuria | ripaus suolaa

Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset paitsi vehnägluteenijauhot. Sekoita tasaiseksi, ja aja sitten sileäksi sauvasekottimella tai tehosekottimessa. Vaivaa mukaan vehnägluteenijauhot. Taikinaa täytyy käsitellä jonkin aikaa, jotta jauhot sulautuvat seokseen täysin ja jotta taikinasta tulee tasaisen punaista, vähän kosteaa ja sitkeää. Ohjeesta tulee kahdeksan pientä pihviä tai kuusi isoa, mutta minä suosittelen jakamaan taikinan nimenomaan kahdeksaan osaan, sillä pihvit ovat todella täyttäviä.

Painele pihvit litteiksi. Sen voi suorittaa myös lihanuijalla, jos sellainen kodista löytyy. Minä tosin hoidin homman käsin. Kääri sitten pihvit kaksinkertaiseen folioon, ja kypsennä ne. Kypsennysmahdollisuuksia on kaksi: höyryttäminen ja uunissa paistaminen. Höyryttäminen kestää noin 20 minuuttia kattilan vesihauteessa, ja paistaminen vie uunissa 175 asteessa suurin piirtein 45 minuuttia. Jos pihvit höyryttää, kannattaa niitä vielä paistaa pannulla, jotta pinta muuttuu kauniin ruskeaksi. Uunissa tehtynä pannulla paistamista ei tarvitse tehdä.

Pihvien rakenne on todella lihamainen, sillä vehnägluteenijauhot tekevät taikinasta erittäin säikeisen. Maku sen sijaan ei muistuta lihaa – ja hyvä niin. Pihvien maku tulee pitkälti tomaattipyreestä ja suolaisista ravintohiivahiutaleista, ja ne ovat sopivan neutraaleja käytettäväksi lounaan osana. Minä olen tehnyt hampurilaisia, ja viimeksi pakkasin mukaan usean päivän eväät seitanpihveistä, uunijuureksista ja cashewmajoneesista, joka tehdään keitetyistä pähkinöistä, vedestä ja sitruunanmehusta. Uskoisin myös vegaanisen mac and cheese -kastikkeen sopivan seitanpihvien toveriksi lautaselle.

Mitkä ovat suosikkikasvispihvisi? Mitä teet, jos lihaa alkaa tehdä mieli?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Koko perheen rakettispagetti-vegepyörykkävuoka

En oikeastaan pidä lainkaan siitä, että asioita markkinoidaan korostamalla koko perheen tarpeita, sillä yleensä ylisanojen takaa paljastuu vain tarpeetonta hehkutusta. Koska kuitenkin osalla lukijoistani on lapsia ja koska levitän mielelläni kasvisruoan ilosanomaa myös perheen pienimmille, jaan arkiruokareseptin, josta arvelen lasten pitävän ja jota suostuvat myös vanhemmat syömään. Tätä nimittäin pystyy vetelemään töissä monta päivää peräkkäin ilman irvistelyä!
DSC_0222Soijapyörykät ovat vuokaruoan salainen ainesosa. Useimmat kasvispyörykät ovat rakenteeltaan pehmeitä ja hajoavat pieneksi muruksi joutuessaan kosketuksiin kastikkeen kanssa. Anamman vegaaniset soijapyörykät (n. 5 €) ovat kuitenkin kiinteitä, sopivan suolaisia ja muistuttavat hämmentävällä tavalla eineslihapyörykkää, mutta ne eivät silti herätä ikäviä mielikuvia tai makumuistoja. Luulen, että näillä pyöryköillä voi myös juksata lasta sujuvasti. Tuskinpa itse olisin erottanut näitä lihapullista lapsena.

Vähemmän varjeltu vuokaruoan salaisuus on rakettispagetti. Olin muistaakseni alakoulussa, kun rakettispagetti tuli kunnolla markkinoille. Kuinka se piristikään arkiruokailua! Pienestä saa jännitystä elämään lapsena. Tässä reseptissä rakettispagetti toimii hyvin siksi, että sen koostumus on miellyttävän pehmeä ja sen ansiosta laatikkoruoka tuntuu kevyemmältä kuin paksujen makaronien kanssa tarjoiltuna.

Tiedätkö muuten, mistä huomaa olevansa aikuinen? Siitä, että rakettispagetin ostaminen tuntuu hassuttelulta.

Vegaaninen rakettispagettivuoka kasvispyöryköillä

7 annosta

350 g rakettispagettia | 300 g kasvispyöryköitä (esim. Anamma Vegobullar) | 2 dl kaurakermaa | 500 g tomaattimurskaa | n. 200 g tomaattia (esim. kuoritut tomaatit tölkissä) | 100 g pakastepinaattia | 2 rkl soijakastiketta | mausteita (esim. suolaa, yrttimaustetta, sipulijauhetta ja valkosipulijauhetta) | päälle ravintohiivahiutaleita

Keitä rakettispagetit melkein kypsiksi, ja valuta ne. Sekoita pannulla tomaattimurska, pakastepinaatti, tomaatit, mausteet, soijakastike ja kaurakerma tasaiseksi seokseksi, ja lisää joukkoon kasvispyörykät. Kuumenna seosta sen verran, että pinaatti ja pyörykät sulavat. Yhdistä sitten kastike ja rakettispagetti öljytyssä vuoassa, ja koristele ravintohiivahiutaleilla. Paista noin 15 minuuttia 225-asteisessa uunissa keskitasolla. Ei kuulosta kovin vaikealta, vai mitä?

Saako lasta ruokahuijata?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vegaaninen Oreo-juustokakku syntyy pähkinöistä ja viihtyy pakkasessa

Mistä on hyvät vegekakut tehty? Cashewpähkinöistä, vaahterasiirapista ja kookoskermasta. Tilkasta sitruunanmehua, lorauksesta kookosöljyä. Suuresta suosiosta nauttivista Oreo-kekseistä ja yhdysvaltalaisista kuppimitoista, joita saa tuskalla muuttaa deseiksi.
DSC_0073DSC_0072DSC_0069

Vegaaninen cashewpähkinä-Oreo-juustokakku

Halkaisija 25 cm

17 Oreo-keksiä | 3,5 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl kookoskermaa | 1 dl vaahterasiirappia | 3 rkl sitruunanmehua | 0,8 dl kookosöljyä

Murustele 15 Oreo-keksiä rouheeksi ja lisää joukkoon kaksi ruokalusikallista juoksevaa kookosöljyä. Minä sulatan kookosöljyn huoneenlämpöiseksi pitämällä sitä yksinkertaisesti huoneenlämmössä useita tunteja. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla, ja taputtele Oreo-kookosöljymassasta keksipohja. Anna sen kovettua pakastimessa sen aikaa, että täytemassa on valmista.

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi. Tähän menee noin 45 minuuttia. Jos haluaa päästä edes askeleen lähemmäksi raakaleivontaa, voi pähkinöitä liottaa yön yli keittämisen sijaan. Pähkinöiden kiehuessa mittaa kulhoon loput kookosöljystä, sitruunanmehu, kookoskerma ja vaahterasiirappi. Kannattaa olla erityisen tarkka, jos on pitänyt vaahterasiirappia jääkaapissa, sillä se kovettaa välittömästi kookosöljyn – kokeiltu on. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että vaahterasiirappi on myös huoneenlämpöistä. Kaada seoksen joukkoon keitetyt pähkinät ja soseuta massa tasaiseksi.

Kaada täyteseos jähmettyneen pohjan päälle ja koristele kakku kahdella murustetulla Oreo-keksillä. Luomusta kannattaa säilyttää pakkasessa, ja sulattaa siitä paloja sen mukaan, miten herkutteluhetkiä tarvitsee. Kakkua ei kuitenkaan koskaan saa sulattaa mikrossa, sillä se sulaa siellä sekunneissa liejuksi. Jos kakun haluaa nauttia mahdollisimman pian valmistuksen jälkeen, kannattaa varautua ainakin muutaman tunnin pakastusaikaan.

Kaloreita tässä kakussa on niin järkyttävän paljon, ettei niitä kannata edes laskea, mutta onneksi näin tuhtia herkkua ei pysty nauttimaan niin paljoa, että sillä saisi minkäänlaista vahinkoa aikaiseksi. Sitä paitsi on tämä paljon parempi vaihtoehto monelle muulle paakkelsille.

Aiotko kokeilla?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Aurinkopasta kokoaa lautaselle kaapin perusraaka-aineet

Sanotaan, että yksinkertainen on kaunista, mutta on se yleensä myös herkullista. Ainakin, jos keksii paahtaa ja paistaa tylsät raaka-aineet.
DSC_0099 (2)DSC_0094 (2)DSC_0102 (2)

Aurinkopasta kahdelle

Yksi rasia miniluumutomaatteja | kolme salottisipulia | viisi valkosipulinkynttä | loraus oliiviöljyä | ripaus suolaa | rouhittua mustapippuria | pastaa

Viipaloi aivan ensimmäiseksi tomaatit, ja kaada ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä, rouhittua mustapippuria ja suolaa. Paahda tomaatit kuiviksi uunissa noin 250 asteessa. Astelukua kannattaa säätää alemmaksi, kun tomaattien kuoret alkavat tummua. Alempi paistoaste varmistaa sen, että tomaatit kuivuvat sopivasti. Ota tomaatit pois uunista, kun ne ovat selvästi kutistuneet ja saaneet väriä.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan samalla, kun tomaatit paahtuvat. Valmista sipulit pastan kiehuessa. Se on nimittäin yhtä helppoa kuin pastan keittäminen. Viipaloi valkosipulit, ja kuullota ne salottisipuleiden kanssa pannulla. Ohjeessa ei muuten turhaan puhuta salottisipuleista, sillä fiinit sipulit tuovat erityistä makua ja makeutta pastaan.

Kokoa keitetystä pastasta, sipuleista ja paahdetuista tomaateista ihanan yksinkertainen lounas.

Tätä kirjoittaessani mietin paljon sitä, että pitäisikö mainita myös se, että varmasti ohjeeseen voi lisätä lihaa. En ole syönyt sitä vuosiin, mutta voin kuvitella, että esimerkiksi merenelävät saattaisivat sopia. Huvittavaa, sillä niitä en ole itse asiassa syönyt ikinä! Suosittelen kuitenkin kaikkia kokeilemaan näin yksinkertaista pastaa ihan kasvisversiona, edes alkupalaksi. Kai ajatukseni on antaa ideoita ruokavalioon katsomatta, vaikka omasta vakaumuksesta onkin syytä pitää kiinni.

Todellinen nautiskelijavegaani suurustaa pastaan mukaan kasvimaidosta kermaisen kastikkeen oluthiivahiutaleilla ryyditettynä. Se jäi minulta testaamatta, sillä mökkiolosuhteet eivät inspiroinet tätä suurempaan kokkailuun.

Mikä on vegamakkaroiden ja grillikasvisten lisäksi helpoin mökkiruoka? Ideat ovat tervetulleita!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Makumuistoja menneisyydestä

Kun viime sunnuntaina kömmin hikisenä vanhasta huoneestani aamupalalle, pöydällä odottivat viikonlopun mökkireissun hampurilaisjämät. Laitoin valmissämpylän väliin salaattia, purjosipulia ja ketsuppia. Ja ihan yhtäkkiä, kaikki vanhat ruokamuistot tulvivat mieleeni. Pitkä matka, jonka olen kulkenut umpinirsosta ruokarakastajaksi. Sellaista minun elämäni nimittäin ennen oli: ketsuppia, vähän salaattia ja luokatonta leipää.
DSC_0431DSC_0161DSC_0400Varhaislapsuuteni maistui peruna-kananmunapaistokselta ja Mäkkärin hampurilaisilta. Söin varmasti paljon muutakin ruokaympyrän orjana valintoja tekevän äitini ansiosta, mutta minä muistan vain maitoon sekoitetun, murskatun perunan, pilkotut kananmunat ja Happy Mealin. Kouluajoilta mieleeni ovat jääneet lähinnä jauheliharuoat. Minähän olin nirso. En pitänyt mistään, paitsi jauhelihapihveistä, makaronilaatikosta, lihapullista ja jauhelihakastikkeesta. Pahempaa oli luvassa, kun liha alkoi ällöttää. Sitä ennen nautiskelin koulun ruokalassa ummehtuneista, rasvaa tirisevistä jauhelihapihveistä ja eineslihapullista. Ne olivat parasta, mitä tiesin.

Yläkouluikäisenä söin lähinnä nokareen salaattia ja riisiä koulupäivän aikana silloin, kun ruokalistan appeet eivät miellyttäneet makuhermojani. Olin silloin jopa niin nirso, etten pitänyt oikein mistään roskaksi kutsutusta ruoastakaan. Paitsi edelleen niistä juustottomista euron hampurilaisista. Kebabiakin maistoin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Kaivoin täytteet pitakebabista pihalle ja söin vain kostuneen leivän.  Lukiossa ruokailutilanne muuttui yhä pahemmaksi, ja söin vielä vähemmän riisiä ja salaattia, mikä tiesi valtavaa tankkausta kotona. Ei ihme, että päädyin flunssakierteeseen.

Yliopistoaikoina olin jo päätynyt kasvissyönnin pariin, joten söin usein kampusalueella. Soijabolognese, kasviscannelonit ja vegaanihampurilaiset ovat jääneet parhaiten mieleeni. Kuinka halvalla laadukasta ruokaa voikaan saada! Surullisinta on ehkä se, että samantasoista ruokaa myydään noin kympillä lounasravintoloissa. Kaiken lisäksi minulle tulee hirvittävän vanha ja epäonnistunut olo, kun puhun yliopistoajoista menneenä ajanjaksona. Mennyttä se onkin. Minä olen jo valmistunut, enkä tule enää ikinä syömään 2 euroa ja 60 senttiä maksavaa lounasta. Kirjoitan opiskelijabudjetista tarkemmin myöhemmin, sillä osasin tuhlata rahani melko tehokkaasti myös ravintoloissa syömiseen. Tai ei se ihan tuhlausta ollut, sillä elin vähän erilaisen opiskeluajan, kai.

Opiskeluaikanani tekemilläni Aasian-reissuilla jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että omista vakaumuksista on pakko joustaa, jos mielii pysyä hengissä. Ei kuulosta luksuslomalta, mutta sellaisia ne olivat. Kasvissyöjänä, saati vegaanina, ei voi kaikkea vaatia paikassa, jossa ei ole minkäänlaista yhteistä kieltä. En tiedä, kuinka paljon söin luusta tehtyä soppalientä, enkä millään pysty laskemaan syömieni kananmunien määrää. Mutta ne oli pakko syödä. Nämä ruokamuistot vaikuttivat kuitenkin pysyvästi ajatusmaailmaani, ja kun seuraavan kerran istahdan Finnairin kyytiin ja saavun perille, joudun todella pohtimaan, kuinka paljon olen valmis joustamaan. Se on nimittäin päivä päivältä vaikeampaa ruoka-asioissa.

Työelämässä minun kesti tottua siihen, että omat eväät kannattaa ottaa mukaan. Nyt olen kuitenkin alkanut luisua hyväksi ja edulliseksi havaitusta tavasta. On niin helppoa hakea mitä tahansa kauppakeskuksesta, joka tarjoaa kaikkea mahdollista. En kuitenkaan aio potea huonoa omatuntoa. Ruoka on nimittäin valmistettu nautittavaksi, ja siitä on syytä iloita täysin siemauksin, jos rahapussi ja keho antavat periksi.

Minun elämäni maistuu juuri nyt valkosipulijauheella maustetulta soijarouheelta, kuivalta valkoviiniltä ja avokadopatongilta, joka on viimeistelty paahdetuilla cashewpähkinöillä.

Miltä sinun elämäsi maistui? Entä miltä se maistuu nykyään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kermainen kikhernekastike viimeistelee juhlavan pastan

Yleensä kaikista herkullisimmat reseptit löytyvät sattumalta ja näyttävät valmiina annoksina epäilyttäviltä. Vegaanisessa kikhernepastakastikkeessa yhdistyvät sekä kasviproteiinit että kermainen, jopa ylellinen maku.
DSC_0069 (2)DSC_0070DSC_0071

Kermainen kikhernekastike pastalle

3–4 annosta

1 tlk kikherneitä (n. 230 g) | aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita n. kolmasosapurkillinen | 2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä | 1–2 dl kaurakermaa | puolikkaan sitruunan mehu | kaksi valkosipulinkynttä | ripaus suolaa | tuoretta korianteria tai persiljaa oman maun mukaan | loraus vettä tarvittaessa kastikkeen ohentamiseen

Pastakastike syntyy nopeasti yhdessä kulhossa. Huuhtele kikherneet, ja siirrä ne astiaan, jossa voi käyttää sauvasekoitinta. Kaada joukkoon kaurakerma, puristettu sitruunanmehu ja aurinkokuivattujen tomaattien öljy. Mittaa joukkoon suola ja aurinkokuivatut tomaattisuikaleet. Silppua valkosipuli ja tuoreyrtti, ja lisää ne seokseen. Surauta tasaiseksi massaksi. Makua voi säädellä aurinkokuivatun tomaatin määrällä, ja kastikkeen rakenteeseen vaihtelevuutta saa kaurakermalla. Desi riittää, mutta kaksikin desiä sitä voi lorauttaa mukaan.

Kastikkeesta tulee todella valkosipulinen, joten herkkusoosia ei kannata nauttia ennen tärkeää tapaamista. Juhlavieraille suosittelen varaamaan kurkkupastillit aterian kyytipojaksi.

Resepti on poimittu Jodelin vegaaniryhmästä. Inspiraation lähde pysyy siis nimettömänä.

Mikä on sinun suosikkipastakastikkeesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa