Viisi vinkkiä roadtripille

Matkailu olisi helppoa, jos muistaisi pakata mukaansa kaikista yksinkertaisimmat neuvot.DSC_0047DSC_0050DSC_0056DSC_0052DSC_0055Ota mukaan kolmen k-kirjaimen roadtrip-paketti: kaara, kylmälaukku ja kamera. Olisi tietysti mukavaa, jos joka kulmalla odottaisi herkullinen ruokapaikka ja suuri marketti, mutta koska niin ei ole, kannattaa mukaan ottaa kylmälaukku. Vierastan ruoan kuljettamista paikasta toiseen, mutta kotimaassa matkaillessa se helpottaa kummasti eloa. Auto on toinen välttämättömyys, sillä pienimpiin ja kenties kauneimpiin paikkoihin ei junalla puksutella, vaan kurvaillaan hillitysti hiekkatietä. Ja kamera, se on mukana siksi, että muistaisi, missä on käynyt, vaikka Nuuskamuikkunen onkin sanonut taltioivansa maisemat mieleensä. Pystyisipä nykyihminen samaan.

Hyödynnä kotimaanmatkoilla AirBnB:tä. Myönnetään. Olen aina ollut paatunut hotelliyöpyjä, ja aluksi AirBnB-majoitus kauhistutti. Tuli mieleen kaiken maailman motellielokuvat, huijaukset ja kummitustarinat. Suomen hintatason huomioiden AirBnB on edullinen ratkaisu ja tarkoin harkittuna se on ihanteellinen vaihtoehto lomayöpymiseen.

Suunnittele ruokailut, jos niihin ei ole tarkoitus upottaa huimia summia rahaa. Selvitä etukäteen myös mahdolliset ravintolat, sillä nälän yllättäessä edessä on yleensä hirvittävä määrä käveltäviä kilometrejä. Vegaanina ennakointi on pakollista, ellei halua syödä ranskalaisia, joita saa melkein mistä tahansa. Raaseporin-reissullani hyvin palveli Santa Fé, ja Hangossa ruokailin aasialaisessa ravintolassa, jossa söin paistettuja vihanneksia. Tofua ei ollut tarjolla, mikä harmitti, mutta oikea reissufiilis ei soijapapuvalmisteita kaipaa.

Jätä auto parkkiin ja kävele ennakkoluulottomasti. Yleensä parhaita paikkoja ovat ne, joilta ei odota mitään. Minä ihastuin hurjasti Tammisaareen, vaikka tarkoitus oli vain käydä syömässä Raaseporin suurimmassa taajamassa. Naapurikaupunki Hangolta odotin sen sijaan paljon, mutta kenties nimenomaan ylisanojen vuoksi kokemus olikin odotettua nuhjuisempi. Hehkutetut uimakopit olivat kauniita, Suomen eteläisin kärki puhutteleva ja rannikko mykistävä, mutta kaupungin keskusta jätti kylmäksi.

Älä suorita. Jos kyseessä ei ole ehta urheiluloma, kannattaa punnita tarkkaan kaupunkikävelyn, liikunnan ja ruokailun tasapaino. Kokemusten janoamisella ja ylisuorittamisella on suuri ero. Vaikka olisi aikaa, ei ole mitään syytä viuhtoa väkisin läpi uuden paikan. Parhaat kokemukset eivät synny pakon edessä, vaan hetkissä, joissa voi istua alas, katsella hiekkarantaa ja hiljaa liplattavaa lampea.

Mitä kesäkohdetta suosittelet? Mitä ihmettä Cable-kyltti tarkoittaa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Julkisesti sinun

Maanantaina blogini liikenne räjähti. Tiistain aikana kävijöitä oli enemmän kuin koko kuukauden aikana normaalisti. Rintaani alkoi puristaa.
DSC_0018Tammisaaresta kertova matkailujuttuni alkoi elää omaa elämäänsä alkuviikosta. Tietenkin silloin, kun olin itse matkalla vähällä tietotekniikkavarustuksella. Yllätys junassa oli melkoinen, kun WordPress-sovelluksen tilastotaulussa vilkkui tuhansia kävijöitä yhdessä päivässä. Näin pikkuruisella blogilla!

Oikeastaan olen odottanut sitä, että jokin teksteistäni osuu oikeaan hetkeen, löytää lukijansa ja päätyy jaettavaksi ketjureaktion lailla. Sitä en olisi osannut arvata, että ensimmäinen oikea hittitekstini kertoo Tammisaaresta. En, vaikka tarkemmin ajateltuna Tammisaaren-reissustani kertova juttu on malliesimerkki blogitekstistä: uutta tietoa tarjoava, sydämellä kirjoitettu ja laajaa lukijakuntaa ja yrityksiä kiinnostava.

Jutun jakojen ja lukukertojen kasvaessa ymmärsin olevani aikamoinen bloginoviisi, mikä unohtuu minulta aika usein. Se, että olen saanut journalistikoulutuksen, kirjoittanut kaupallisia sisältöjä ja satoja juttuja toimittajana, ei tee minusta ammattibloggaajaa, vaikka vaatimukset siihen ovat kohdallaan. En ole tehnyt vielä rahaa blogillani, joten ei tätä ihan ammatiksi voi kutsua. Eikä minulla siten ole ammatillista tukea touhuun. Olisipa!

Tammisaaren-juttu poiki valtavasti kommentteja jakolinkkeihin, vaikka blogiin suoria kommentteja ei tullutkaan. Suosio näkyi myös siten, että sain muutaman sähköpostin! Iski pakokauhu huomion määrästä. Siitä, että minä todella olen vastuussa kaikesta, jokaisesta sanasta ja viestistä, joita blogini välittää. Olen siitä ennen kaikkea vastuussa omana itsenäni, en työntekijänä, toimittajana tai kasvottomana yrityksen edustajana. Minun on oltava valmis perustelemaan jokainen kirjoittamani virke ja esittämäni mielipide vielä kuukausienkin päästä tekstin julkaisemista.

Kävijämäärien kasvaessa ajattelin myös ensimmäistä kertaa lukijoideni määrää. Minä kirjoitan usein pienessä työhuoneessani tai olohuoneen nojatuolissa, tällä hetkellä mökin terassilla. Työhuoneessa edessäni on valkoinen seinä, olohuoneessa televisio ja mökillä pelkkää metsää. Silti jossakin on yleisö, joka lukee tekstejäni joka päivä. Ja minun pitäisi antaa itsestäni vielä enemmän ja riisua loputkin suojavaatteet. Olla ystävä, samastuttava ja ihastuttava, julkinen ihminen.

Puhutaan tuhansista, kuukauden aikana samaan tahtiin kymmenistätuhansista. Se on ihan kammottava määrä uniikkeja kävijöitä blogilleni, mutta samalla tiedän, että käsillä voi olla uusi alku. Piste, josta kaikki vasta alkaa.

Onko sinuun iskenyt koskaan blogipakokauhu?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Uudistunut Bella Roma hellii vegaania

Siperiassa sijaitseva Bella Roma voi onnitella tiimiään mainiosta menu-uudistuksesta. Perinteinen koko perheen ravintola huomioi uudella listallaan erityisruokavaliot, ja uudistusten ansiosta ravintola onnistuu kiillottamaan nuhjuiselta vaikuttaneen yleisilmeensä.
DSC_0008 (5)DSC_0005 (4)DSC_0002 (3)DSC_0004 (5)Finlaysonin Siperiassa sijaitseva Bella Roma ei ole koskaan kuulunut kaupungin ykkösmurkinapaikkoihin, vaikka ravintolassa ei muuta vikaa ole ollut kuin tylsyys: yhdeksänkymmentäluvun perheravintolakulttuuriin jämähtäminen salaattipöytineen. Muistan käyneeni Bella Romassa lapsena, ja sen jälkeen seuraava muistikuva onkin kahdelta edelliseltä vuodelta, kun tilasin kuljetuspalvelun kautta Bella Romasta pizzaa. Viimeinen kerta oli täydellinen fiasko.

Pelmahdan aurinkoiselta Satakunnankadulta hiljaiseen Siperiaan testatakseni Bella Roman uudistuneen menun, vaikka vuodentakaisen pizzapainajaisen takia odotukset eivät ole kovin korkealla. Uuden ruokalistan kunniaksi Bella Roma tarjoaa (toukokuun lopussa 2018) kaksi pääruokaa yhden hinnalla, joten lohduttaudun erittäin kohtuullisella alennuksella, jos kävisikin niin, ettei lättyä voisi edes pizzaksi kutsua.

Tuttu ja turvallinen

Alkuiltapäivästä Bella Romassa on autiota. Testikäynnilleni saapuessani paikalla on vain yksi seurue, ja ruokailuni aikana kaksi muuta pöytää saavat herkuttelijansa. Rauhallista ja sopivan yksityistä, mutta alkuiltapäivän tunnit eivät olekaan Bella Roman vilkkainta aikaa.

Kun ravintolaan astuu sisään, tulee turvallinen olo. Aivan kuin palaisi yhdeksänkymmentäluvun perheketjuravintoloihin, mutta yleisilme ei onneksi ole tunkkainen. Kivilattia ja punavalkoruutuiset pöytäliinat yrittävät viestiä terveisiä Italiasta, mutta ihan sinne asti Bella Roma ei taida päästä. Ravintola on suomalainen, ja siltä myös sen ruoat maistuvat – tällä kertaa onneksi hyvällä tavalla.

Keskellä ravintolaa on suuri salaattipöytä, joka on varmaan ollut paikallaan jo viime vuosituhannella. Mitä siitä toisaalta motkottamaan, salaattipöytä kuuluu ruokien hintaan ja täydentää mukavasti aterian. En ole käynyt aikoihin Bella Romassa, mutta luulen, että avokeittiön korostaminen kuuluu ravintolan uuteen ilmeeseen. Ainakin nyt siihen kiinnittää enemmän huomiota. Se, että asiakkaat näkevät kokit, luo illuusion luottamuksesta. Toimii!

”Pizza is cheaper than therapy” mainostaa avokeittiön ylle ripustettu valotaulu. Bella Roman uuden menun antimet eivät ole erityisen edullisia, vaikka ruoat toki ovat halvempia kuin terapiakäynnit, oletan. Pizzat maksavat 13,90–15,90 euroa, salaatit 15,90–16,90 euroa ja muut pääruoat 14,90–17,40 euroa. Alkupalat irtoavat halvimmillaan 5,90 eurolla ja kalleimmillaan hintaan 17,90 euroa, mutta jälkimmäisessä kyse taitaa olla isommalla porukalla jaettavasta annoksesta. Toivottavasti.

Bella Roman uudet vaatteet

Harvoinpa vegaani joutuu yleisravintolassa tilanteeseen, jossa täytyy todella pohtia, mitä haluaa syödä. Näin kuitenkin käy Bella Roman uuden menun kanssa, mikä on mahtavaa! Harmillisen usein ravintoloiden uudistukset tarkoittavat muutamaa vaihtunutta ruoka-annosta, mutta Bella Roma on myllännyt menunsa uusiksi ja huomioinut ennen unholaan jääneet erityisruokavaliot. Valmiiksi vegaanisia annoksia Bella Roman menussa ovat nyhtökaura–tomaattifocaccia (16,90 €), taitettu nyhtökaurapizza (14,90 €), nyhtökaurapasta (14,90 €) ja nyhtökauralla ja kasviksilla kuorrutettu Aurelia-pizza (15,90 €), jonka päädyn tilaamaan pitkän pohdinnan jälkeen. Bella Roma on pizzapaikka, joten ydintuote täytyy testata, vaikka liekö sillä merkitystä, kun jokainen vegaaninen ruokalaji sisältää hämmentävästi nyhtökauraa. Ei kovin italialaista, mutta ravintoloissa toki harvinaista. Ja trendikästä!

Aurelia on toiseksi paras vegaaninen pizza, jonka olen koskaan syönyt. Voiton vie Hämeenkadulla sijaitseva napolilainen Pizzeria Luca, jota ei vain voi päihittää. Aurelia ei mauiltaan ole missään nimessä perinteinen pizza, ja siksi sen makumaailma onkin riski. Pizza sisältää tomaattista nyhtökauraa, oliiveja, kapriksia, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja vegaanista juustoa. Veikkaan, etteivät täytteet hivele nuorimpien vegaanien ja nirsojen makuhermoja, mutta minä pidän kokonaisuudesta. Pyydän pizzaani pitkän paahdon, joten vegaaninen juusto on sulanut sopivasti näkymättömiin ja muistuttaa olemassaolostaan ainoastaan ihanan suolaisella maulla niin kuin pitää.

Bella Roma ei edelleenkään ole ruokailijan huumaava kulinarismin keidas, mutta se on tilava, kohtuuhintainen, monipuolinen ja rauhallinen ravintola, jonka menu sopii kaikenikäisille ja kaikenlaisille ruokailijoille, minkä vuoksi se on erinomainen ravintola suurille seurueille ja lapsiperheille. Ravintola on siisti, muttei kuitenkaan vaadi hienostelua, mikä madaltaa kynnystä astua sisään.

Kun takana on pitkä päivä ja edessä ruokailushow, on lohdullista tietää, että jossakin on ravintola täynnä tilaa ja sopivan yksinkertaisia makuja. Vähän parempaa arkea.

Tampere tunnetuksi -passilla saa maanantaista torstaihin klo 14–17 kaksi Bella Roman pizzaa yhden hinnalla! Passin voi ostaa paperisena viiden euron hintaan esimerkiksi R-Kioskista tai ladata maksutta sovelluskaupasta.

Mistä saa suoraan listalta parhaan vegaanisen pizzan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

10x Näitä te haette!

Olisi kutkuttavaa olla sellainen kaikkitietävä keidas, jonka äärelle tiedonjanoiset poloiset hakeutuisivat. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että ihan kaikkeen ei Mediakkakaan pysty vastaamaan.
DSC_0010.JPG”Apetit jasviskauhispitsa”
Minunkin mielestäni Kasvisjauhis on vähän tönkkö nimi vegaaniselle proteiinivalmisteelle. Mutta eihän se nyt ’jasviskauhista’ ole! Apetitin vegaaninen pizza on kuitenkin ihan kelpoa, joskin aika suolaista ja kitalakeen tarttuvaa.

”Seitan yksinkertainen”
Olenkin onneksi julkaissut aika yksinkertaisen seitankinkkureseptin, jota voi itse asiassa yksinkertaistaa entisestään jättämällä pois sinapin ja vaihtamalla jauholajikkeita. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei seitanin valmistaminen ole lainkaan haastavaa.

”Cegaaninen ruoka”
Joskus, eli silloin, kun oli alakoulussa, oli muotia sanoa olevansa ihan seko. Jopa C8. Ei, sehän oli yläasteella. Kaikki olivat sekaisin. Vegaaninen ruokavalio ei kyllä ole cegaanista eli sekoa vegaanista, vaan järkevää, terveellistä ja eettistä. Kirjoitusvirheelle en suo ajatusta.

”Härkis kastike perunalle”
Mielessä perinteinen illallinen? Tomaattipohjaiset soosit ovat aika varmoja vegaaniruokavaliota noudattaville. Jos haluaa vähän kermaisuutta, voi tomaattimurskaan sotkea pari lusikallista maapähkinävoita. Uskomaton maku- ja koostumusero! Luulen, että tomaattinen maapähkinävoikastike maistuisi paatuneimmallekin läskisoosifanille. No ei ehkä, mutta melkein. Onneksi Härkiksellä on helppo huijata!

”Onko soijapapu sama kuin papu?”
Todella sympaattinen haku! Ihanaa, että joku on oikeasti halunnut hakea tietoa. Toivottavasti voin olla avuksi. Soijapapu on yksivuotinen hernekasvi. Papu taasen viittaa hernekasvisukuun, johon soijapapukin kuuluu. Käsitykseni mukaan yleiskielessä kuitenkin pavuilla tarkoitetaan usein vihreitä pakastepapuja tai sitten pavulla viitataan vain johonkin syötävään hernekasviin, kuten esimerkiksi kidneypapuun tai ruskeisiin papuihin.

”Rokotusneula pakara”
Huh! Aihepiiriin liittyviä kuvia ei ainakaan minun blogistani löydy! En edes muista, koska olisin saanut pistoksen takapuoleeni. Varmaankin silloin, kun rokoteohjelmaan ei vielä kuulunut käsivarteen pistäminen. Jos joku on vilpittömästi halunnut tietoa lapsen rokotteista, kannattanee kurkistaa rokoteohjelmaan.

”Paras resepti”
Ihanan filosofinen hakulauseke! Parhaus on aina googlaajan silmässä. Jos minun pitäisi nimetä oman tuotantoni paras resepti, se olisi riisinuudelisalaatti. Salaatista on sittemmin jäänyt pois tarpeeton hunaja, ja olen valmistanut salaattia myös vaihtamalla pääraaka-aineeksi seitankebabin. Voiko muuten yleisesti määrittää sitä, mikä tai kuka on paras?

’”Housuun”’
”Housuun”. Jokainen voi itse kuvitella, mitä hakulausekkeen naputtelija on tarkoittanut haullaan. Mitähän uutta tietoa hän on hakenut?

”Bambuverho”
Olisin niin kiitollinen, jos joku kertoisi, mistä ihmeestä saa helposti kiinnitettäviä bambuverhoja. Hongkongin sivuilla on jo ikuisuuden ollut bambukaihtimia, jotka ovat alati loppu. Juuri sellaisen haluaisin. Milloinkohan niitä tulee saataville? Vai tuleeko ollenkaan?

”Amuri rakennus Pyynikin helmi”
Onkohan Pyynikin Helmi jokin taloyhtiö? Jos ei, niin hyvä tietoa janoava, tässä vastaus: Amurin Helmi on Amurin työläismuseokorttelin yhteydessä toimiva ihastuttava vanhan ajan kahvila, josta saa lounasta ja maailman parasta kauraleipää.

Mikä on älyttömin hakulauseke, johon olet törmännyt?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Saksimerkin takana lymyilee taianomainen Fiskarin kylä

Lapsuudestani asti kotikeittiöni laatikossa majailleet mustat Fiskarsin sakset eli fiskarsit ovat saaneet nimensä Suomen valloittavimmalta vanhalta ruukkikylältä, joka 2010-luvulla on puistoretkeilijän ja juomaharrastajan pyhiinvaelluskohde.
DSC_0037DSC_0043DSC_0041DSC_0038DSC_0046DSC_0044DSC_0045Selvitetäänpä ensiksi pieni nimikahakka, joka on vaivannut minua. Fiskarin kylä on ruotsiksi Fiskars, suomeksi Fiskari. Pidän uppiniskaisesti kiinni siitä, että valitsen nimen käytetyn kielen mukaan, vaikka täytyy myöntää, että Fiskars kuulostaa paljon paremmalta kuin Fiskari. Kaltaiselleni kielihullulle yksikin kirjain voi tehdä pahaa. Käsittääkseni kuitenkin puhekielessä Fiskarista käytetään myös suomeksi nimitystä Fiskars.

Kielipulma ei onneksi pystynyt latistamaan reissutunnelmaani. Vierailin Fiskarin kylässä toukokuun lopussa juuri ennen kesäkauden alkua. Onnekas sattuma oli se, että toukokuun viimeisenä päivänä parikin panimopuotia oli päättänyt avata ovensa sesonkia varten, joten pääsimme nauttimaan herkuista ensimmäisten joukossa. Mainiosta käsityöläiskulttuurista huolimatta kaikista puhuttelevinta Fiskarissa on kylän tunnelma, jota ei pysty taltioimaan kuviin. Se lienee kai niitä asioita, jotka täytyy kokea. Jos uskoisin aaveisiin, olisin varma, että ruukissa touhuavat viime vuosisadan työmiehet.

Kulinaristin kulma

Hävettää myöntää, etten ehtinyt tutustua kovin perinpohjaisesti Fiskarin ravintolatarjontaan, sillä aikataulujemme vuoksi nautiskelimme kaupasta ostetuin eväin aamupalapiknikin. Päivän aikana kävi kuitenkin ilmi, että Fiskarissa on melkein joka kulmalla pieniä kahviloita ja muutama ravintola. Myös torikahvila on aktiivisesti toiminnassa! Ulkona syömistä ja liikkumista Fiskarissa helpottaa muuten yllättävän pieni seikka: yleiset wc-kopit, jotka ovat vieläpä siistejä. Wc-koppikokonaisuuksia on kylällä ainakin pari, mikä on Fiskarin kokoon nähden paljon, mutta ne auttavat pitämään turistit tyytyväisinä.

Aivan ehdottomasti suosittelen Fiskarissa panimotarjontaan tutustumista. Kylän nimikkopanimolla Fiskarsin panimolla on puoti tehtaan yhteydessä, ja ostoksilla pääsee kurkistamaan myös panimon tositoimiin pienestä ikkunasta. Käsittääkseni panimolle voi varata myös esittely- ja maistelukierroksen tai osallistua yleiseen esittelyyn. Puodissa erityisen ilahduttavaa on hintojen maltillisuus. Erikoisoluet toki maksavat aina, mutta jos ne asetetaan tarjolle puotiin seinän takaa, ei hintojen pidäkään olla pilvissä. Minä vein kotiin olutherkkusuulle maisteltavaksi 3,50 euroa maksavat oluset Fiskarsin vehnän, Amerikan serkun ja Juhla Pilsin. Koemaistaja kehui tuliaisten sisältöjä raikkaiksi, hedelmäisiksi ja omaperäisiksi. Kuulostaa aivan Fiskarin kylältä!

Fiskarsin panimon jälkeen kipitimme ruukkikylän ytimessä sijaitsevan Kuura Ciderin Kuura Shopiin. Saalis sieltä jäi laihaksi, sillä nappasin mukaani vain yhden erittäin kuivan ja vegaanisen siiderin (5 €). Syy oli pitkälti se, että Kuuran viinit olivat päässeet loppumaan yhtä liian makeaa ja kallista jälkiruokaviiniä (32 €) lukuun ottamatta. Kuuran tyyli tuottaa juomia on ihailtavan ekologinen, sillä siidereissä käytettävät omenat tulevat niin läheltä kuin mahdollista. Sääli vain, että Kuuran tuotteita saa lähinnä Kuura Shopista ja ilmeisesti satunnaisesti Alkosta. Tätä kirjoittaessani pohdin, voisiko Fiskariin ajaa vain päiväpanimokäynnille. Miksipä ei?

Yön yli

Fiskarin keskustassa on kolme suloista ja tunnelmallista hotellia: Hotel Tegel, Fiskars Wärdshus ja Villiruusu Bed & Breakfast. Näistä majapaikoista on muutama askel Fiskarin kylään, jossa kaikki nähtävyydet ja ruokapaikat sijaitsevat. Jos ei halua autoilla tai ei ole ylipäätään saapunut kylälle yksityisellä menopelillä, täytyy yöpaikka valita Fiskarin keskustasta ihan käytännön syistä, jotta pääsee nauttimaan Raaseporin tarjonnasta kattavasti. Kävellen tosin pärjää, jos tavoitteena on katsella vain Fiskaria ja yöpyä keskustassa.

Me yövyimme reissullamme AirBnB:stä varatussa yksiössä, joka sijaitsi Fiskarin naapuripitäjässä Pohjassa. Fiskarista Pohjaan ajaa vain muutamassa minuutissa, sillä välimatkaa on nelisen kilometriä. Ahkerimmat taittavat matkan tietysti pyörillä, jotka meilläkin olisi ollut majoittajan tarjoamana käytössämme. Suosittelenkin lämpimästi vieraanvaraisen Jennyn vuokraamaa asuntoa. Muutoin Pohjan keskusta jää pahasti idyllisen ja ihanan Fiskarin varjoon, mutta vanhan ruukkikylän taikuutta ei mikään tai kukaan pystykään päihittämään.

Aivan kuin korvissani soisi metallin taonta.

Oletko käynyt Fiskarissa? Mitä suosittelet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa