Viisi vinkkiä roadtripille

Matkailu olisi helppoa, jos muistaisi pakata mukaansa kaikista yksinkertaisimmat neuvot.DSC_0047DSC_0050DSC_0056DSC_0052DSC_0055Ota mukaan kolmen k-kirjaimen roadtrip-paketti: kaara, kylmälaukku ja kamera. Olisi tietysti mukavaa, jos joka kulmalla odottaisi herkullinen ruokapaikka ja suuri marketti, mutta koska niin ei ole, kannattaa mukaan ottaa kylmälaukku. Vierastan ruoan kuljettamista paikasta toiseen, mutta kotimaassa matkaillessa se helpottaa kummasti eloa. Auto on toinen välttämättömyys, sillä pienimpiin ja kenties kauneimpiin paikkoihin ei junalla puksutella, vaan kurvaillaan hillitysti hiekkatietä. Ja kamera, se on mukana siksi, että muistaisi, missä on käynyt, vaikka Nuuskamuikkunen onkin sanonut taltioivansa maisemat mieleensä. Pystyisipä nykyihminen samaan.

Hyödynnä kotimaanmatkoilla AirBnB:tä. Myönnetään. Olen aina ollut paatunut hotelliyöpyjä, ja aluksi AirBnB-majoitus kauhistutti. Tuli mieleen kaiken maailman motellielokuvat, huijaukset ja kummitustarinat. Suomen hintatason huomioiden AirBnB on edullinen ratkaisu ja tarkoin harkittuna se on ihanteellinen vaihtoehto lomayöpymiseen.

Suunnittele ruokailut, jos niihin ei ole tarkoitus upottaa huimia summia rahaa. Selvitä etukäteen myös mahdolliset ravintolat, sillä nälän yllättäessä edessä on yleensä hirvittävä määrä käveltäviä kilometrejä. Vegaanina ennakointi on pakollista, ellei halua syödä ranskalaisia, joita saa melkein mistä tahansa. Raaseporin-reissullani hyvin palveli Santa Fé, ja Hangossa ruokailin aasialaisessa ravintolassa, jossa söin paistettuja vihanneksia. Tofua ei ollut tarjolla, mikä harmitti, mutta oikea reissufiilis ei soijapapuvalmisteita kaipaa.

Jätä auto parkkiin ja kävele ennakkoluulottomasti. Yleensä parhaita paikkoja ovat ne, joilta ei odota mitään. Minä ihastuin hurjasti Tammisaareen, vaikka tarkoitus oli vain käydä syömässä Raaseporin suurimmassa taajamassa. Naapurikaupunki Hangolta odotin sen sijaan paljon, mutta kenties nimenomaan ylisanojen vuoksi kokemus olikin odotettua nuhjuisempi. Hehkutetut uimakopit olivat kauniita, Suomen eteläisin kärki puhutteleva ja rannikko mykistävä, mutta kaupungin keskusta jätti kylmäksi.

Älä suorita. Jos kyseessä ei ole ehta urheiluloma, kannattaa punnita tarkkaan kaupunkikävelyn, liikunnan ja ruokailun tasapaino. Kokemusten janoamisella ja ylisuorittamisella on suuri ero. Vaikka olisi aikaa, ei ole mitään syytä viuhtoa väkisin läpi uuden paikan. Parhaat kokemukset eivät synny pakon edessä, vaan hetkissä, joissa voi istua alas, katsella hiekkarantaa ja hiljaa liplattavaa lampea.

Mitä kesäkohdetta suosittelet? Mitä ihmettä Cable-kyltti tarkoittaa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Julkisesti sinun

Maanantaina blogini liikenne räjähti. Tiistain aikana kävijöitä oli enemmän kuin koko kuukauden aikana normaalisti. Rintaani alkoi puristaa.
DSC_0018Tammisaaresta kertova matkailujuttuni alkoi elää omaa elämäänsä alkuviikosta. Tietenkin silloin, kun olin itse matkalla vähällä tietotekniikkavarustuksella. Yllätys junassa oli melkoinen, kun WordPress-sovelluksen tilastotaulussa vilkkui tuhansia kävijöitä yhdessä päivässä. Näin pikkuruisella blogilla!

Oikeastaan olen odottanut sitä, että jokin teksteistäni osuu oikeaan hetkeen, löytää lukijansa ja päätyy jaettavaksi ketjureaktion lailla. Sitä en olisi osannut arvata, että ensimmäinen oikea hittitekstini kertoo Tammisaaresta. En, vaikka tarkemmin ajateltuna Tammisaaren-reissustani kertova juttu on malliesimerkki blogitekstistä: uutta tietoa tarjoava, sydämellä kirjoitettu ja laajaa lukijakuntaa ja yrityksiä kiinnostava.

Jutun jakojen ja lukukertojen kasvaessa ymmärsin olevani aikamoinen bloginoviisi, mikä unohtuu minulta aika usein. Se, että olen saanut journalistikoulutuksen, kirjoittanut kaupallisia sisältöjä ja satoja juttuja toimittajana, ei tee minusta ammattibloggaajaa, vaikka vaatimukset siihen ovat kohdallaan. En ole tehnyt vielä rahaa blogillani, joten ei tätä ihan ammatiksi voi kutsua. Eikä minulla siten ole ammatillista tukea touhuun. Olisipa!

Tammisaaren-juttu poiki valtavasti kommentteja jakolinkkeihin, vaikka blogiin suoria kommentteja ei tullutkaan. Suosio näkyi myös siten, että sain muutaman sähköpostin! Iski pakokauhu huomion määrästä. Siitä, että minä todella olen vastuussa kaikesta, jokaisesta sanasta ja viestistä, joita blogini välittää. Olen siitä ennen kaikkea vastuussa omana itsenäni, en työntekijänä, toimittajana tai kasvottomana yrityksen edustajana. Minun on oltava valmis perustelemaan jokainen kirjoittamani virke ja esittämäni mielipide vielä kuukausienkin päästä tekstin julkaisemista.

Kävijämäärien kasvaessa ajattelin myös ensimmäistä kertaa lukijoideni määrää. Minä kirjoitan usein pienessä työhuoneessani tai olohuoneen nojatuolissa, tällä hetkellä mökin terassilla. Työhuoneessa edessäni on valkoinen seinä, olohuoneessa televisio ja mökillä pelkkää metsää. Silti jossakin on yleisö, joka lukee tekstejäni joka päivä. Ja minun pitäisi antaa itsestäni vielä enemmän ja riisua loputkin suojavaatteet. Olla ystävä, samastuttava ja ihastuttava, julkinen ihminen.

Puhutaan tuhansista, kuukauden aikana samaan tahtiin kymmenistätuhansista. Se on ihan kammottava määrä uniikkeja kävijöitä blogilleni, mutta samalla tiedän, että käsillä voi olla uusi alku. Piste, josta kaikki vasta alkaa.

Onko sinuun iskenyt koskaan blogipakokauhu?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Tallinna 28 tunnissa

Edullinen, edistyksellinen ja empaattinen. Tunnelma Tallinnassa on ihanan kansainvälinen, vaikka kaupunki muistuttaakin välillä suomalaisten leikkikenttää. Jos unohdetaan siksakia kävelevät rymyturistit, jäljelle jäävät suloiset kujat, hyvä palvelu ja kekseliäät ruoka-annokset.

6.47 Elämä tuntuu epäreilulta. Miten lakisääteisellä ja palkallisella lomalla oleva ihminen voidaan pakottaa heräämään jo ennen kuutta ja kaiken lisäksi tunkemaan vielä aamubussiin, jossa muut väsyneet istuvat zombieina? Siten, että ihminen itse on varannut Tallinnan-matkan ja aamupäivälaivan.

7.17 Yksi suurimmista arkisista nautinnoista on aamupalan syöminen junassa. Annos itsessään ei ole luksuksesta kuullutkaan. Syön vihistä, joka on niin rasvainen, että jenkkakahvoja alkaa kiristää. R-Kioskin kahvi menettelee ja Plantin smoothienkin maistuu ihan kelvolliselta.

10.30 Tallink Megastar kelluu rauhallisesti satama-altaassa, kun kaarramme taksilla Länsiterminaaliin. Laiva on täynnä, minkä taksikuski onkin jo tiedottanut meille juuttuessamme ruuhkaan. Syömme Burger Kingissä, vaikkei huvittaisi, mutta muuallakaan ruokailu ei ole mahdollista.

12.48 Matkalaukun pyörät kirskuvat Tallinnan rosoisilla kaduilla. Istuudumme kahvilaan jäälattelle. Tallinnassa tarjoillaan todella tuimaa kahvia. Silmät avautuvat.

13.55 Kiinalaiset turistit ovat vallanneet hissit. Punnerramme portaat ylös hotellihuoneeseen, joka on ihanan pirteä, mutta ikkunasta avautuu rakennustyömaa. Yöpöytien reunoilla on räkää. Aikuiset ihmiset!

18.37 Ravintola Crun vegaaninen avokadopihvi on aivan mielettömän hyvä, mistä kiitos kuuluu karhunlaukkakreemille ja pestokuorrutukselle. Suolainen 17 euron hintakaan ei haittaa. Todistamme ruokailun lomassa suomalaisturistien urotekoja. Tarjoilija puhuu hienostunutta ja selkeää englantia. Viereisen pöydän suomalaiset tilaavat ruokansa suomeksi ja rallienglanniksi mutisten. Kun tarjoilija tulee tiedustelemaan ruokailun välissä annosten maistuvuutta englanniksi, naapuripöydän napostelijat alkavat puhua suomea. Eikä siitä tule loppua, vaikka tarjoilija kertoo, ettei hän ymmärrä suomea. Millä oikeudella suomalaiset voivat olettaa, että Virossa voi kaikkialla hoitaa asiat suomeksi? Eiväthän virolaisetkaan puhu viroa meille.

23.48 Katson viimeisen kerran kelloa. Vähän ennen yöpuhteita hotellin vierustalla on ollut ilotulitus. Meillä ei ole mitään tietoa siitä, miksi. Ehkä siksi, että joskus elämää voi vain juhlia ilman syytä. Vaikka järkevimpiäkin tapoja olisi kuin rahan taivaalle ampuminen.

8.21 Silmät avautuvat itsestään. Odottelen Prinsessa Ruususen heräämistä ja keskustelen ystäväni kanssa pikaviestipalvelussa. Keskustelu Ex-Onnelliset-sarjasta päättyy analyysiin sukupuolineutraaliudesta. Pesen hampaat, mutta operaatio jää puolitiehen, sillä hanavesi maistuu pahalta.

9.14 Hotellin aamupalalla ei ole sijaa analysoinnille, sillä ravintolassa on käynnissä jogurttikaaos. Ihmiset parveilevat kuin lokit jogurttipöntön ympärillä. Aina sama ilmiö. Ihan kuin 1860-luvun nälkävuodet olisivat käynnissä.

11.57 Luovutamme huoneen. Olo tuntuu kodittomalta. Minkä ihmeen takia hotellien uloskirjausaika on aina kukonlaulun aikaan?

13.50 Rotermannissa päivä on käynnistynyt vilkkaasti, ja tovin aukiolla istuttuamme siirrämme retkikuntamme kivenheiton päässä sijaitsevaan Basiilikiin, sillä mainokset vegaanimenusta ovat kutitelleet makuhermojani jo edellispäivästä lähtien. Vegaaninen caesarsalaatti on ihanan raikas. Tajuan syöväni ensimmäistä kertaa ikinä majoneesisalaattia ja ylipäätään caesarsalaattia, vaikka eihän vegaaninen annos tietenkään sisällä anjovista.

15.22 Piipahdamme SuperAlkossa ja sen vieressä sijaitsevassa liikkeessä etsimässä matkakumppanini kotona odottavalle olutherkkusuulle erikoispulloja. Suomalainen ujous iskee, kun etsimiämme tuotteita ei löydykään. Myyjä tulee esittelemään Sakun uutuuskäsityöoluita. Ostamme kaksi pulloa, koska emme kehtaa tyhjin käsin lähteä.

16.45 Joku laulaa epävireisesti Ed Sheerania laivan pubin lavalla. Taxfree-myymälä aukeaa vihdoin. Inhoan käteistä, joten yritän keksiä tapoja päästäkseni siitä eroon.  Ostan kookosöljyä, chilimaustetta ja olutmaistelijalle olkkosen.

19.32 Uhmaamme omia voimiamme ja päätämme taksin nappaamisen sijaan kävellä Länsisatamasta rautatieasemalle. Tyynenmerenkatu ja Kalevankatu tuntuvat loputtomilta. Toisaalta olo on myös yllättävällä tavalla kotoisa. Tunnistan paikkoja Outi Pakkasen kirjoista, vaikken muuten Helsinkiä keskustaa kummemmin tunnekaan.

20.40 Junan rauhan rikkoo syyllistävä kuulutus. Pysähdymme Riihimäellä, jotta junaan eksynyt matkustaja pääsee pois. Konduktööri korostaa ylimääräistä pysähdystä ja menetettävää aikaa. Tottahan se tietysti on, että aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hyppäämään oikeaan junaan. Junissa on syystä selkeät merkinnät.

21.56 Tuttu liikennekaaos ottaa iltajunasta saapuvat matkustajat vastaan Tampereella. Hyvästelen matkakumppanini ja siirrän olkapäitäni hiertävän rinkan mieheni harteille. Kuusi litraa viiniä, muutama olutpullo ja Barbie-t-paita painavat yllättävän paljon. Ostoksistani – ja muiden juomasaaliista – huolimatta toivoisin, että ihmiset kävisivät Tallinnassa myös kulttuurin vuoksi. Etelänaapurimme on nimittäin onnistunut kehittymään parissa vuosikymmenessä vanhaa ja uutta yhdistäväksi maailmaksi, jonka antimista vielä toistaiseksi voi nauttia edullisesti.

Mikä on suosikkipaikkasi Tallinnassa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Saksimerkin takana lymyilee taianomainen Fiskarin kylä

Lapsuudestani asti kotikeittiöni laatikossa majailleet mustat Fiskarsin sakset eli fiskarsit ovat saaneet nimensä Suomen valloittavimmalta vanhalta ruukkikylältä, joka 2010-luvulla on puistoretkeilijän ja juomaharrastajan pyhiinvaelluskohde.
DSC_0037DSC_0043DSC_0041DSC_0038DSC_0046DSC_0044DSC_0045Selvitetäänpä ensiksi pieni nimikahakka, joka on vaivannut minua. Fiskarin kylä on ruotsiksi Fiskars, suomeksi Fiskari. Pidän uppiniskaisesti kiinni siitä, että valitsen nimen käytetyn kielen mukaan, vaikka täytyy myöntää, että Fiskars kuulostaa paljon paremmalta kuin Fiskari. Kaltaiselleni kielihullulle yksikin kirjain voi tehdä pahaa. Käsittääkseni kuitenkin puhekielessä Fiskarista käytetään myös suomeksi nimitystä Fiskars.

Kielipulma ei onneksi pystynyt latistamaan reissutunnelmaani. Vierailin Fiskarin kylässä toukokuun lopussa juuri ennen kesäkauden alkua. Onnekas sattuma oli se, että toukokuun viimeisenä päivänä parikin panimopuotia oli päättänyt avata ovensa sesonkia varten, joten pääsimme nauttimaan herkuista ensimmäisten joukossa. Mainiosta käsityöläiskulttuurista huolimatta kaikista puhuttelevinta Fiskarissa on kylän tunnelma, jota ei pysty taltioimaan kuviin. Se lienee kai niitä asioita, jotka täytyy kokea. Jos uskoisin aaveisiin, olisin varma, että ruukissa touhuavat viime vuosisadan työmiehet.

Kulinaristin kulma

Hävettää myöntää, etten ehtinyt tutustua kovin perinpohjaisesti Fiskarin ravintolatarjontaan, sillä aikataulujemme vuoksi nautiskelimme kaupasta ostetuin eväin aamupalapiknikin. Päivän aikana kävi kuitenkin ilmi, että Fiskarissa on melkein joka kulmalla pieniä kahviloita ja muutama ravintola. Myös torikahvila on aktiivisesti toiminnassa! Ulkona syömistä ja liikkumista Fiskarissa helpottaa muuten yllättävän pieni seikka: yleiset wc-kopit, jotka ovat vieläpä siistejä. Wc-koppikokonaisuuksia on kylällä ainakin pari, mikä on Fiskarin kokoon nähden paljon, mutta ne auttavat pitämään turistit tyytyväisinä.

Aivan ehdottomasti suosittelen Fiskarissa panimotarjontaan tutustumista. Kylän nimikkopanimolla Fiskarsin panimolla on puoti tehtaan yhteydessä, ja ostoksilla pääsee kurkistamaan myös panimon tositoimiin pienestä ikkunasta. Käsittääkseni panimolle voi varata myös esittely- ja maistelukierroksen tai osallistua yleiseen esittelyyn. Puodissa erityisen ilahduttavaa on hintojen maltillisuus. Erikoisoluet toki maksavat aina, mutta jos ne asetetaan tarjolle puotiin seinän takaa, ei hintojen pidäkään olla pilvissä. Minä vein kotiin olutherkkusuulle maisteltavaksi 3,50 euroa maksavat oluset Fiskarsin vehnän, Amerikan serkun ja Juhla Pilsin. Koemaistaja kehui tuliaisten sisältöjä raikkaiksi, hedelmäisiksi ja omaperäisiksi. Kuulostaa aivan Fiskarin kylältä!

Fiskarsin panimon jälkeen kipitimme ruukkikylän ytimessä sijaitsevan Kuura Ciderin Kuura Shopiin. Saalis sieltä jäi laihaksi, sillä nappasin mukaani vain yhden erittäin kuivan ja vegaanisen siiderin (5 €). Syy oli pitkälti se, että Kuuran viinit olivat päässeet loppumaan yhtä liian makeaa ja kallista jälkiruokaviiniä (32 €) lukuun ottamatta. Kuuran tyyli tuottaa juomia on ihailtavan ekologinen, sillä siidereissä käytettävät omenat tulevat niin läheltä kuin mahdollista. Sääli vain, että Kuuran tuotteita saa lähinnä Kuura Shopista ja ilmeisesti satunnaisesti Alkosta. Tätä kirjoittaessani pohdin, voisiko Fiskariin ajaa vain päiväpanimokäynnille. Miksipä ei?

Yön yli

Fiskarin keskustassa on kolme suloista ja tunnelmallista hotellia: Hotel Tegel, Fiskars Wärdshus ja Villiruusu Bed & Breakfast. Näistä majapaikoista on muutama askel Fiskarin kylään, jossa kaikki nähtävyydet ja ruokapaikat sijaitsevat. Jos ei halua autoilla tai ei ole ylipäätään saapunut kylälle yksityisellä menopelillä, täytyy yöpaikka valita Fiskarin keskustasta ihan käytännön syistä, jotta pääsee nauttimaan Raaseporin tarjonnasta kattavasti. Kävellen tosin pärjää, jos tavoitteena on katsella vain Fiskaria ja yöpyä keskustassa.

Me yövyimme reissullamme AirBnB:stä varatussa yksiössä, joka sijaitsi Fiskarin naapuripitäjässä Pohjassa. Fiskarista Pohjaan ajaa vain muutamassa minuutissa, sillä välimatkaa on nelisen kilometriä. Ahkerimmat taittavat matkan tietysti pyörillä, jotka meilläkin olisi ollut majoittajan tarjoamana käytössämme. Suosittelenkin lämpimästi vieraanvaraisen Jennyn vuokraamaa asuntoa. Muutoin Pohjan keskusta jää pahasti idyllisen ja ihanan Fiskarin varjoon, mutta vanhan ruukkikylän taikuutta ei mikään tai kukaan pystykään päihittämään.

Aivan kuin korvissani soisi metallin taonta.

Oletko käynyt Fiskarissa? Mitä suosittelet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ex-Onnelliset 2 sukeltaa onnen ytimeen

Johanna Vuoksenmaan ohjaaman Ex-Onnelliset-sarjan toinen kausi kurkistaa eroperheiden tasaantuneeseen – muttei tasaiseen – arkeen.
exonnellisetmtv.png
Kuvakaappaus MTV.fi-sivun mainoksesta

Vuoksenmaan ja Juulia Unholan käsikirjoittama sarja osoittaa jälleen, että elo entisen kumppanin kanssa on mahdollista, mutta jännitteet eivät katoa. Ei, vaikka vauvoja tulisi samaan aikaan kaksi kappaletta. Tai nolla suuresta yrittämisestä huolimatta. Samalla sarja muistuttaa katsojaa onnen anatomiasta. Päättynyt parisuhde on moneen muuhun tragediaan verrattuna aika pieni mutka.

Ensimmäisellä kaudella Ex-Onnelliset marssitti ruutuun oikeastaan kaikki eroperheiden kipupisteet ja perhe-elämän outoudet, mitä vain kuvitella saattaa: yksipuolisen erohalun, lasten hiljaisen kärsimisen, yksiselitteisen hyväksymisen, hairahdukset vanhaan, mustasukkaisuuden, epätoivon, ikävän ja itsenäistymisen. Toisella kaudella tunnelma on tasaantunut ja jopa seesteinen. Koska kyse on kuitenkin draamasta, ei entisten kumppaneiden kesken jaettujen asuntojen arki todellakaan käy tylsäksi. Tunnelma on kuitenkin aiempaa vakavampi, mutta onneksi myös optimistisempi, mikä johtunee siitä, että parit ovat päässeet eroistaan ainakin melkein yli. Draama rakentuukin tällä kertaa perheiden vanhempien uusien kumppaneiden varaan. Harvahan uusista suhteista on tyylipuhtaasti selvinnyt.

Vuoksenmaan tapa tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin on valloittava, sopivan helppo ja oivaltava samaan aikaan. Toisen kauden alussa käy ilmi, että Kekkosen perheen kuopus Viivi (Elsa Mämmelä) on aloittanut Youtube-videoiden tekemisen, tubettamisen siis. Lasten vanhemmille nuorten teemojen käsitteleminen voi olla silmiä avaava kokemus, mutta mediamurroksessa mukana oleva katsoja pystyy ennakoimaan jo pienellä vilauksella, mitä tuleman pitää.

Ex-Onnelliset 2 ei onneksi tyydy käsittelemään vain nuorten humputtelua tai aikuisten rakkauselämän teemoja, sillä toisella kaudella aiheet laajenevat yhteiskunnan yleistä tilaa koskeviksi onneksi kuitenkin niin, ettei sarja sorru turhaan synkistelyyn. Yksi talon perheistä kärsii vakavista taloudellisista ongelmista, jotka liittyvät työttömyyteen ja pätkätyöhön. Kahden jakson perusteella käy selväksi myös se, että lapsen saaminen ja lapsettomuus lienevät toisen kauden tärkeitä teemoja ja käsiteltäviä kipupisteitä. Laveat aiheet takaavat sen, että sarja onnistuu läpileikkaamaan yleisön ja koskettamaan katsojia.

Sarjan toinen kausi kannustaa ylitsepääsemiseen, hyväksymiseen ja anteeksiantoon. Näistä viimeinen on ehdottomasti tärkein, sillä elämää ei kannata tuhlata katkeroitumiseen. Olisihan se hölmöä vihata ihmistä, jonka kanssa on jaksanut jakaa elämänsä vuosia ja  vuosikymmeniä. Onni ei ole eroamisesta kiinni, vaan siitä, miten uskaltaa jatkaa eteenpäin. Ja siitä, että jaksaa vängätä entisen kumppaninsa kanssa häneen törmätessään.

Ex-Onnelliset 2 on katsottavissa C More -suoratoistopalvelussa. Ensimmäinen kausi on julkaistu palvelussa kokonaan, ja toisesta kaudesta saatavilla ovat jo kaksi ensimmäistä jaksoa. Uusi jakso julkaistaan aina torstaisin.

Voisitko asua ex-kumppanisi kanssa samassa talossa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa