24 kulttuurivinkkiä loppuvuoteen

Tarkoitukseni oli aiemmin suunnitella aikuisille kulttuurijoulukalenteri, mutta täytyi hyväksyä se tosiasia, että harva pystyy nauttimaan kulttuuririennoista ihan joka päivä. Siispä kalenterin sijaan kokosin loppuvuoteen 24 jouluista kulttuurimenovinkkiä kotikaupunkiini Tampereelle. Kaikkia ei tietenkään tarvitse ehtiä toteuttaa, mutta saa kodin jouluhärdellistä hyvällä omalla tunnolla irtautua silloin, kun siltä tuntuu.
DSC_0135Omat suosikkini

Museo Milavidan joulu
Tätä minä odotan eniten! Rakastan Museo Milavidaa, ja pelkästään palatsin tunnelma ilman yhtäkään näyttelyä on omiaan johdattelemaan juhlaan. Palatsin joulu – herrasväen joulunviettoa 1800-luvulla -näyttely on esillä 23.11.2018–6.1.2019.
Tallipiha
Kuuluu myös ikisuosikkeihini. Tallipiha on Tampereen joulun sydän pikkuisine putiikkeineen, joista suklaapuoti taitaa vetää pisimmän korren.
Kulttuuritalo Laikun joulu
Harmikseni en edelleenkään ole ehtinyt käydä Laikussa, mutta kenties Laikun joulutapahtumat tulevina sunnuntaina saavat minut saapumaan paikalle.
Joulusauna Tullin saunassa
Tullin saunalla voi nimensä mukaisesti saunoa, mutta myös syödä. Täälläkään en ole vielä ehtinyt vierailemaan, enkä oikein tiedä, mitä mieltä olen yleisistä saunoista. Saunaintoilijoille ja seuraa kaipaaville Tullin sauna tarjoaa hyvän vaihtoehdon joulusaunalle ennen aattoa.

Huvittelua

Joulun taikaa -näyttely Postimuseossa
Vapriikissa sijaitseva Postimuseo ei itselleni ole ollut museokeskuksen suurin vetonaula, mutta ei pidä olla ennakkoluuloinen.
Muumimuseon joulu
Tampere-taloon muuttaneessa Muumimuseossa on myös joulu, tietysti. Voin kuvitella jo tänne jonottavat turistit, joita tosin saattaa hiertää lumeton maa ja rakennustelineet.
Koiramäen joulu
Särkänniemessä sijaitseva Koiramäki on sympaattinen paikka, joka tarjoaa paljon tekemistä lapsille, mutta uskon aikuistenkin viihtyvän ihastellessaan pikkuisia rakennuksia ja lasten puuhia.
Saiturin joulu
Tampereen teatterissa seitsemättä vuotta pyörivä Saiturin joulu on loppuvuoden klassikkonäytelmä, joka sopii koko perheelle. Ei ehkä ihan jokavuotinen perinne, mutta silloin tällöin hyvää viihdettä.
Ransun joulutarina
Komediateatterissa joulua isännöi Ransu Karvakuono. En tosin tiedä, tietävätkö nykylapset Ransua vai onko näytelmä vain nostalgiapläjäys nyt jo aikuisiksi varttuneille lapsille. Vieläkö Ransu on tv-menossa mukana?
Sara Hildénin taidemuseo
Hävettää myöntää, mutta täälläkään en ole käynyt lapsuuden jälkeen. Museot ovat ihanan rauhallisia paikkoja, ja siksi niissä asuu jo valmiiksi joulun tunnelma. Rauha.

Edullista tekemistä

Joulukonsertti
En piittaa kirkkokonserteista tai muustakaan uskonnollisesta menosta. Kirkot jopa vähän pelottavat minua, mutta voisin silti käydä jonkun neutraalin joulukonsertin kuuntelemassa. Mieluiten tietysti jossakin muualla kuin kirkossa.
Joulukalenterikirja
Esimerkiksi Reuna-kustantamolta on ilmestynyt Joulukalenteri-kirjoja, jotka sisältävät 24 jännityskertomusta. Olisi huippua, jos ehtisi lukea joka päivä yhden, mutta olen jo pudonnut tahdista.
Joululeffa
Ihan mikä tahansa, milloin tahansa! Minun suosikkini on hömppäleffoista Love Actually (2003).
Pyynikin näkötorni
Maisemat näkötornista olisivat täydelliset, jos vielä lunta sataisi maahan. Tornin kahvilassa on onneksi joka tapauksessa tunnelma kohdillaan, ja glögimukikin maksaa naurettavan vähän.
Näköalapaikka
Maisemia voi katsella myös täysin ilmaiseksi. Pispalan ja Pyynikin maastot tarjoavat monta hyvää katselupaikkaa Pyhäjärven suuntaan.

Ruokaa ja hidasta nautiskelua

Näköalaravintola
Maisemia voi katsella myös ruokailun lomassa. Parhaimpia näköalaravintoloita Tampereella ovat Näsinneula ja Periscope, mutta jälkimmäisen tapaan myös Ratinassa sijaitsevassa Le Momentossa on oikein erinomaiset maisemat samaan suuntaan kuin Periscopella. Hintatasokin on vain murto-osa fine diningista.
Pupu- tai kissakahvila
En oikeastaan ole varma, ovatko eläinkahvilat kovin eettisiä, mutta jos ajattelee tunnelmaa ja koko perheen viihtymistä, eivät ne huono vaihtoehto ole. Tampereella puput asuvat 3D Crush Caféssa ja kissat Purnauskiksessa.
Viinibistro
Kävelen joka päivä Deli 1909:n ohi, ja silti en ole käynyt siellä ikinä. Täydelliseen after workiin kuuluisi unelmissani lasi viiniä suloisessa pikkubistrossa samalla, kun hiljainen Puutarhakatu muuttuisi valkoiseksi hiutaleiden laskeutuessa varkain maahan.
Hatanpään kartanon joululounas
Varaukset tänne pitäisi ilmeisesti olla jo tehtynä, mutta ehkä peruutuspaikkoja voi kysellä kuun puolivälissä pidettäville lounaille. Jos ei ruokailemaan pääse, voi kartanoa ihastella tekemällä kävelylenkin sen mailla.
Jouluinen vegaanibrunssi
Jouluteemaisen, vegaanisen brunssin järjestää ainakin Olympiakorttelissa sijaitseva Ravintola Muusa 16.12.2018. Pöytävarausta ei tarvitse tehdä välttämättä etukäteen.

Raha kiertoon

Joulutori
Joulutori on tunnelmallinen ja perusvarma joulufiiliksen käynnistäjä. Ihmettelen tosin sitä, miksi torit eivät vuosien varrella ole kehittyneet. Jaksavatko ihmiset kiinnostua samoista käsitöistä vuodesta toiseen? No, ainakin torilla on tunnelmaa.
Taito Shopin joulu
Hatanpään valtatiellä sijaitseva Taito Shop myy kotimaisten pientuottajien designia. Hintatasokaan ei ole aivan mahdoton, mutta kyllähän kotimainen tuotanto maksaa tietysti enemmän kuin ketjutuotteet.
Design pop up -kauppa Sokoksella
Sokoksen toisessa kerroksessa sijaitseva suomalaiseen designiin keskittynyt pop up -kauppa on tyyris, mutta laatuhan maksaa. Uniikit koristeet luovat kuitenkin ihanan joulutunnelman, ja voihan mukaan tarttua myös pitkäikäinen joululahja läheiselle.
Ratinan joulu
Joidenkin mielestä kauppakeskukset ovat varmasti pahuuden pesiä tai ainakin yliampuvia. Olen sitä mieltä, että yltiömäinen kuluttaminen pitäisi laittaa ruotuun, mutta en silti voi sille mitään, että kauppakeskuksissa on todellista joulufiilistä. Valot, musiikki, ihmiset ja hyvänlaatuinen kiire. Ei tarvitse välttämättä ostaa mitään turhaa, vaan voi kerätä välttämättömät, osallistua hyväntekeväisyyskeräyksiin ja nauttia tunnelmasta. Tampereella parhaiten tämä toteutunee Ratinan kauppakeskuksessa.

Mikä on mielestäsi kulttuuria? Kuluttavatko ihmiset jouluna liikaa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Juustotonta juustoa ihan itse tehtynä

Pitääkö maitotuotteista luopuessa jättää taakseen myös juusto? Entä jos ei halua käyttää kaupan vegejuustoja? Kestääkö kotitekoisen juuston valmistaminen ikuisuuden? Ei, ei ja ei! Itse tehty cashewjuusto valmistuu aloittelijankin käsissä vartissa ja hyytyy puolessa tunnissa.
cashewjuustoSain Instagram-videoideni perusteella jo etukäteen paljon kyselyitä, miltä itse tehty vegejuusto maistuu. Minä olen syönyt lehmänmaidosta tehtyä juustoa pelkiltään joskus noin 20 vuotta sitten. Vähän ennen kouluikää suostuin vielä napostelemaan juustokuutioita, mutta sitten nirsous otti vallan – ja hyvä niin näin jälkikäteen ajateltuna. En siis ole paras henkilö vertaamaan vegaanista juustoa niin sanottuun perusjuustoon eli maitopohjaiseen juustoon. Enkä kyllä tiedä, voiko niitä edes verrata tai onko se ylipäätään tarpeellista.

Oletan, että ihmisten mielestä parasta juustossa on sen suolaisuus. Cashewjuusto saa suolaisuutensa ravintohiivahiutaleista ja ehdasta suolasta. Juuston hapan maku puuttuu, mutta en sitä itse vegaaniselta versiolta odotakaan. Keskityn itse mieluummin siihen, miten saan cashewjuustosta erityisen herkullisen ja missä kaikkialla voin hyödyntää valmista vegejuustoa.

Reseptini pohjana käytetään cashewpähkinöitä. Suolainen pähkinäseos muuttuu juustoksi agar agarin ansiosta. Suomalaiskaupoissa on tarjolla myös vegegeeliä, joka sisältää agar agaria, mutta ei ole kokonaan sitä, eikä se siksi ole niin tehokasta. Kannattaa siis etsiä ehdottomasti agar agaria, vaikka sen saatavuus on ollut aika kehnoa. Minä löysin Prismasta Fun Cakes -merkin agar agaria, ja käsitykseni mukaan sitä saa myös apteekeista. Meira on myös lanseerannut agar agar -purnukan viime kuussa, mutten ole sitä vielä itse löytänyt.

Harmillisesti cashewjuusto ei tietenkään sovi pähkinäallergikoille, mutta tätä reseptiä suunnitellessani selasin myös paljon perunaa ja soijamaitoa sisältävien pähkinättömien vegejuustojen reseptejä. Kotitekoinen vegaaninen juusto ei siis aina vaadi pähkinöitä.

Vegaaninen juusto cashewpähkinöistä

3,5 dl manteli- tai kauramaitoa |1,2 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl ravintohiivahiutaleita | 1 tl sitruunanmehua tai omenaviinietikkaa | 3 rkl öljyä | neljäsosa paprikasta paahdettuna | 2 tl soijakastiketta tai misotahnaa | 0,5 tl pippurisekoitusta | 1 tl suolaa | ripaus sipuli- ja valkosipulijauhetta | agar agar -seosta, jossa on 3,15 dl vettä ja 2,5 rkl agar agar -jauhetta

Keitä cashewpähkinöitä noin 20 minuuttia, huuhtele ne ja siirrä sauvosekoittimen kestävään kulhoon tai tehosekoittimeen. Mittaa cashewpähkinöiden joukkoon kaikki muut ainekset paitsi agar agar -seos. Muista paahtaa tuore paprika, jotta sen maku on syvempi.

Soseuta pähkinä-paprika-mausteseos tasaiseksi. Öljyä kevyesti astia, johon juustoseos on tarkoitus kaataa. Mallilla ei ole väliä, vaan sillä, minkä muotoisen juuston haluaa valaa.

Kuumenna reilut kolme desiä vettä lähes kiehuvaksi, ja laske sitten lieden lämpö matalalle ja sekoita agar agar -jauhe veteen. Sekoita voimakkaasti, ettei agar agar tartu kattilan pohjaan. Sekoita niin kauan, että seoksesta tulee geelimäistä.

Kaada geeli välittömästi cashewseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Agar agar alkaa hyytyä heti, joten aikaa toilailulle ei ole. Kaada koko juustoseos öljyttyyn astiaan ja siirrä se jääkaappiin. Seos hyytyy jo puolessa tunnissa, mutta parhaimman lopputuloksen saa muutaman tunnin hyydyttämisellä. Yön ylikin vegejuustoa voi pitää hyytymässä astiassa. Juusto irtoaa astiasta vaivatta, joten sen voi kumota lautaselle suoraan, eikä reunoja tarvitse erikseen irroittaa veitsellä. Valmis juusto kannattaa säilöä ilmatiiviissä astiassa hyydyttämisen jälkeen.

Reseptillä valmistuu melko iso juustokimpale, joten kannattaa tarvittaessa puolittaa ainesosamäärät tai tehdä jopa vain kolmasosa. Juusto säilyy noin neljä päivää jääkaapissa, joten jos tiedossa ei ole juhlia tai muuten vain suurta ruokailijamäärää, ei reseptin alkuperäisiä mittoja kannata käyttää. Jakamalla seoksen muutamaan pikkukulhoon ennen agar agarin sekoittamista joukkoon voi yhdellä kertaa testata useampaa juustomakua, jos erät maustaa eri tavoin. Agar agar hyytyy nopeasti, joten erottelu on tehtävä ennen kuin agar agaria on alkanut keittää.

Lähdin etsimään täydellisen vegejuuston reseptiä siksi, että kaipasin aamiaisleipiini täytettä. Yritän syödä mahdollisimman vähän leipää, mutta olen joutunut harmikseni huomaamaan, ettei kiireisinä aamuina oikein ehdi muuta kuin mutustella leivän. Aamiaisleivän täytyy olla täyttävä, sillä minun täytyy jaksaa sen voimalla monta tuntia. Ruokahaluni on melko alhainen aamuisin, joten aamiaisen täytyy olla helposti syötävää, ja sitähän leipä todella on.

Seuraavalla kokkauskerralla yritän saada juustosta vielä kiinteämmän, keltaisemman ja maultaan syvemmän. Kaksi ensimmäistä kohtaa korjaantuvat agar agarin määrää nostamalla ja kurkumaa lisäämällä. Makua voi syventää käyttämällä vaikkapa misotahnaa, joka harmillisesti jäi ostoslistaltani pois. Sitruunanmehun voi myös korvata omenaviinietikalla, jota ei omasta kaapistani sattunut löytymään.

Tällaisenaan resepti toimii hyvänä pohjana kotitekoiselle vegaaniselle juustolle, josta voi muokata mausteilla omaan makuun sopivan. Aavistuksen hyytelömäinen koostumus tekee juustosta helposti käsiteltävän, ja juustokimpale sopii erinomaisesti illanistujaispöytään suolakeksien kaveriksi ja pelkiltään naposteltavaksi.

Minkälaisia ajatuksia vegaaniset juustot herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Joulutaian jäljillä

Joulukuun käynnistyttyä ihan virallisesti jouluparaatein ja avatuin joulutorein komeasti soineen vaaramerkin säestyksellä on kai vihdoin syytä päästää irti uuvuttavasta ja loputtoman pimeästä marraskuusta. Mielen vallanneeseen kaamokseen parasta hoitoa lienee se, että uskaltaa antautua joulun taialle. Minäkin yritin.
DSC_0137 Ensimmäiseksi hoitomenetelmäksi valitsin joulupakettien hankkimisen ja toiseksi kodin joulukoristeiden esiin ottamisen. Ostoksilla joulun taianomaisesta tunnelmasta ei ollut ihan hirveästi jäljellä, sillä joulukulkueesta ja avatusta torista huumaantuneet ihmiset tukkivat kulkuväylät. Siinä joutui joulumieli todella koetukselle, mutta sainpahan itseni liikkeelle melko hurjien pikkujoulujen jälkeen.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kattilani ei siis todellakaan ollut jouluvärssyä mukaillen täynnä puuroa, vaan pakastepizzaa ja thaimaalaista noutoruokaa, jotta sain häivytettyä vuoden ensimmäisten ja viimeisten pikkujoulujen itseeni jättämät tuhot. Makoilin sängyssä, ja katselin ihastuttavia joulukalenterivideoita aktivoidakseni sisäisen pikkutonttuni. Se onnistui lepopäiväni jälkeen kohtalaisen hyvin aina karmaisevaan tavarataloruuhkaan saakka. Tiedän, olin myös itse luomassa tungosta viipottamalla kaupasta toiseen, mutten silti voi olla olematta inasen äkäinen siitä, että kauppakeskuksen kapea käytävä tukitaan glögi- ja piparijonolla. Tiedän toki sen, että kaikilla ei ole varaa edes glögiin ja pipariin, mutta luulen, että sellaiset ihmiset eivät murustele pipareitaan leuhkasti keskellä käytävää.

Jouluahkeruuteni jälkeen tulos kodissamme on nyt siis se, että lahjat on muutamaa pakettia vaille ostettu ja koti koristeltu viimeisen päälle. Jopa pöytäjoulukuusi on nostettu esille, vaikka muuten pidänkin kuusen tuomista talouteen jo alkukuusta suorastaan häväistyksenä ja ennenaikaisena ilakointina. Vähän pelottaa, osaako joulusta enää h-hetkenä nauttia. Ai niin, mutta jouluhan onkin mielentila ja asenne, ei mikään koristeisiin liittyvä tunne. En tiedä, mitä teen, jos Tuleehan joulu sinunkin kotiin -rallatus tai Hei, kuuraparta soi päässä vielä kolmenkin viikon päästä.

Toivon, että jo suorittamani lahjaralli jää tähän ja osaan kuluttaa koko kuukauden järkevästi. Sitä toivoisin kaikilta. Minulla itselläni oli ennen tapana jouluostoksilla ostaa itselleni saman verran kuin muille. Ei siksi, että ajattelisin, että minun pitää saada hyvitystä lahjoista, vaan niin vain tapahtui, kun näin kauniita tavaroita. Tänään ostin vain kotiin korianteria ja sitruunaa, muut ostokset käärin lahjapaperiin. Kaksi valmista pakettia jätän myös hyväntekeväisyyteen.

Mediakka vaikenee tänä vuonna jouluaiheista lukuun ottamatta jouluperinnemietteitä ja kulttuurivinkkauksia. Jätän suosiolla muille joulumaniapäivitykset, sillä tunnelmallisesta vuodenajasta huolimatta elämässä paljon muutakin kuin kiiltävät koristeet ja kulutusjuhla.

Sen verran antaudun kuitenkin jokapäiväiselle jouluriemulle arkielämässäni, että seuraan tiiviisti Ylen mainiota Aikuisen naisen joulukalenteria. Suosittelen!

Lukisitko mielelläsi joulujuttuja myös tästä blogista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ruokakunnan levylautasella, osa 13

Minä korkkaan tänään joululaulukauden, mutta olohuoneessamme kuunnellaan edelleen jotakin ihan muuta.
lightninhopkins

Lightnin’ Hopkins – Lightnin’ Hopkins

Kuka? Lightnin’ Hopkins (1912–1982)

Mikä? Lightnin’ Hopkins (Folkways Records 1959)

Miksi? Blues-helmi. Albumi on levytetty vuokratussa yksiössä käyttäen vain yhtä mikrofonia. Riisutulta ja pelkistetyltä vaikuttava lopputulos osaa vangita kuulijansa hetkeen.

Kuunteletko bluesia ennemmin kuin joululauluja?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Ajatuksia ennen DNA-testin tuloksia

Tilasin DNA-testipakkauksen tänään. Kuukauden päästä tiedän paremmin, mistä tulen ja kenen kanssa. Onko sillä mitään merkitystä?
medicine-163707_960_720Kuva: Pixabay

Tehdessäni FamilyDNA:n serkkutestitilausta innostuin eniten siitä, että saan vihdoin tietää, mistä perimäni maantieteellisesti tulee. Sen selvittäminen on tuntunut tärkeältä, sillä sukunimestänikin voi päätellä, että isäni puolen juuret on istutettu kauan Suomi-neidon helmasta jonnekin itään. Äidin puolelta hänen tekemänsä sukututkimuksen perusteella jäljet johtavat Pohjanmeren toiselle puolelle ja Keski-Eurooppaan. Odotan ja ehkä vähän toivonkin, ettei perimäni olisi kovin suomalainen. En edes tiedä, miksi. Ehkä ihmisellä on tarve tuntea itsensä erityiseksi.

Miten elämäni muuttuu, kun etninen alkuperäni selviää? No ei mitenkään. Herään samalla tavalla joka aamu töihin, äidinkieleni on edelleen suomi ja passini Suomen EU-asiakirja sitten, kun joskus jaksan sen uusia. Jos sukulaisia löytyy Saksasta, ei maan kielen kielioppi avaudu minulle lukematta ja tuskin alan tuntea syvää kaipuuta torille, jossa pretzelit ja bratwurstit paistuvat katukojuissa rasvassa tiristen. Venäläisyys herättää enemmän kiinnostusta, sillä jos juuria on itärajan takana, saan vahvistuksen monelle epäilylle ja piilotetulle tarinalle. Uskon kuitenkin, että tieto etnisestä alkuperästä rauhoittaa, sillä on luontaista olla kiinnostunut siitä, mistä tulee. Mieli on levollinen, kun ei tarvitse arvailla.

Testi antaa perimän alkuperän lisäksi sukulaisuusosumia, jos muut ovat tehneet vastaavan testin. Kuulemani mukaan jotkut DNA-testin tehneistä ovat kokeneet, että elämä on mennyt pilalle testin jälkeen. Yllätyssukulaiset ja paljastuneet petokset ovat romuttaneet perheidyllejä. Kun tekee perimää selvittävän testin, täytyy varautua siihen, että yllättäviä perhesuhteita voi paljastua, ja sehän jokaisen on hyväksyttävä testiä tehdessä. Ei tuloksia voi ohjata uskomalla hyvään. Itse asiassa, jos testi onnistuu kertomaan jotakin uutta, on se silloin erityisen onnistunut.

Olisi kutkuttavaa saada tietoa yllätyssukulaisista tai salatuista sisaruksista, mutta valitettavasti minulle ei taida olla luvassa sellaisia – ainakaan kovin läheisiä. Jos minulle löytyisi esimerkiksi tuntemattomia sisaruksia, ottaisin heidät ilolla vastaan. Kai minussa elää ainoan lapsen ikuinen sisaruskaipuu, sillä tiedän, että perheessäni ei ole lehtolapsia, ja siksi mitään henkilökohtaisesti erityisen koskettavaa ei voi ilmaantua, mutta sisarukset olisivat silti mukava lisä elämään. Saman testin tekevä äitini sen sijaan voi saada hänelle merkittävää ja mieltä rauhoittavaa tietoa vanhempiensa juurista. Olen itsekin innokas kuulemaan niistä, mutta koska en ole tavannut tarinoihin liittyviä, jo kauan sitten edesmenneitä henkilöitä, ei tieto ole sydäntäni lähellä samalla tavalla kuin äidilläni.

DNA-testin teettäessä kannattaa myös muistaa, että sukulaisuus perustuu kaikesta huolimatta ihan muuhun kuin DNA:han koodattuun tietoon. Osumalistalla näkyvistä ihmisistä, kaukaisista sukulaisista, ei tule sillä sekunnilla rakkaita, vaan ne tärkeimmät läheiset löytyvät muistoista, joissa Barbie-leikit kuvattiin videolle, tehtiin retkiä peikkometsään ja naurettiin viinilasin äärellä ihan älyttömille jutuille. Tekisi mieli sanoa, että sillä, onko jonkun kanssa samaa verta, ei ole mitään merkitystä, mutta ei se toisaalta ihan niinkään ole. Voisi sanoa enemmin niin, että se, mitä DNA-testi näyttää, ei pyyhi pois nykyisiä sukulaisuussuhteita, vaan tuo vain bonusläheisiä elämään, jos samaa perimää kantavat ihmiset haluaa ottaa arkeensa. Jos niin ei tee, on kaikki niin kuin ennenkin.

Oletko tehnyt DNA-testin? Oletko saanut yllättävää tietoa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa