Tämä maanantai oli täydellinen ja siksi kerron siitä somessa

Tänä maanantaina en torkuttanut kelloa kuin kerran. Enpä olisi arvannut, että viikko alkaisi näin hyväntuulisesti, vaikka enpä minä ole maanantaita vihannut koskaan. Täytyykö arkihehkutus silti tuupata someen?
DSC_0084.JPGPyöräni kulki poikkeuksellisen sulavasti matkalla töistä kotiin. En juuttunut yksiinkään liikennevaloihin ja suorastaan kiisin jokaisen mäen ylös. Kotona minua odotti herkullinen, vastavalmistettu soijarouhesalaatti ja pedattu sänky. Vaan eipä tullut uni, toisin kuin oli arvellut. Olin niin energinen, että väkertelin lisätöideni kimpussa ja pyyhin pölyjä. Ehdin jopa harmitella hiljaista Instagramiani, kunnes päädyin vähän yllättäen puhumaan siitä, kuinka mahtava päivä minulla oli ollut. Ihana arkipäivä, josta puhuminen ei yleensä kuulu tapoihin. Tai ole mielestäni kuulunut.

Someni yleisvire on positiivinen, vaikka pidän etenkin Instagramissa pääsääntönä sitä, että juttuni sisältäisivät tavalla tai toisella asiaa ja vinkkejä, ei siis neuvoja, vaan vinkkauksia hyvistä asioista. Takuuvarmoja tilini hittejä ovat mielipidepäivitykseni, valitukseni – ja satunnaiset eläinpäivitykset, jotka vasta ihania ovatkin, mutta ei mennä niihin nyt. Arjen ihanuus ei tunnu kiinnostavan ketään, ja sen kertovat myös tilastot.

Veikkaan, että ihmiset jakautuvat karkeasti kahteen leiriin: niihin, jotka eivät voi sietää ”elämä on ihanaa” -päivityksiä ja niihin, jotka ammentavat niistä omaan arkeensa. Olen kai itse siltä väliltä. On mukavaa hymyillä hyvän tuulen jutuille, mutta samaan aikaan ajattelen, etteivät ne koskaan saa viedä tilaa oikeilta asioilta eli elämään ja yhteiskuntaan vaikuttavilta teemoilta, vaikka yhtä lailla positiivisen arjen välittämisen voi nähdä vaikuttamisena. Sen uskottavuus ei vain kestä kovin kauaa.

En ole niin sekaisin päästäni, että kuvittelisin jonkun saavan elämäänsä jotakin arkeni seuraamisesta. Vai saako joku todella voimaa aamuista, jotka alkavat yleensä liian aikaisin tai liian myöhään? Tai päivistä, jolloin teen eväät kiireellä, kyttään sähköpostia ja somea ja lopulta nukahdan jälleen aivan liian myöhään? Toki paljon on kiinni siitä, miten elämänsä julkisesti kehystää. Voisinhan myös kertoa vaihtelevista päivistä, mukavasti rullaavasta taloudesta, herkullisista lounaista ja hulvattomista keskusteluista läheisteni kanssa.

On kuitenkin hyvä, että kantaa ottavat päivitykset saavat enemmän huomiota, sillä se kertoo yksinomaan valveutuneisuudesta ja halusta olla ajan tasalla. Silti samaan aikaan tuntuu aika kurjalta ajatella, että valittaminen ja negatiivisten tunteiden purkaminen saavat enemmän huomiota kuin elämän positiiviset puolet. Toivon sen kertovan siitä, että ihmisillä on niin paljon hyvää elämässään, ettei sitä tarvitse nauttia somesta lisäravinteena.

Nyt on jo hyvällä – tarkoitan siis ihanalla – tavalla kiire. Harvoin nautittava Coca-Cola on kylmässä, ja ihan pian pyöräytän käyntiin Maajussille morsiamen uusimman jakson. Uutiset tosin kertoivat jo, kuka on kauden kirjekuningas. En olisi arvannut!

Seuraatko ennemmin positiivisia vai negatiivisia julkaisuja?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.