Ajankohtaisia ajatuksia onnettomuuspaikalta huvilaitteisiin

Heinäkuu on rullannut eteenpäin niin vauhdikkaasti, että sana-arkkuni on pysynyt visusti kiinni. Palaan blogin pariin tällä kertaa ajankohtaiskatsauksella, sillä heinäkuu on antanut yllättävän paljon pohdinnan aiheita.
DSC_0381
Peltipoliisipäivitys

Maanteillä on otettu kaahaajien kauhuiksi kutsutut uudet liikennekamerat käyttöön (IS.fi 11.7.2019). Tracking radar -tekniikalla toimivat peltipoliisit pystyvät seuraamaan ajoneuvoja jopa 150 metrin päästä. Mistään kauhuista on turha puhua, sillä asia on niin yksinkertainen, että jos ajaa nopeusrajoitusten mukaan, ei ongelmia ilmene. Sen vaikeampaa uusien vehkeiden kanssa toimiminen ei ole. Ylinopeuden ajaminen on itsekästä ja myös muiden turvallisuuden vaarantamista.

Syöttöporsasopiskelijat loman tarpeessa

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kannanotosta alkanut ja Twitterissä levinnyt keskustelu opiskelijoiden lomista poiki jopa tahdittoman vertauskuvan syöttöporsaista, jota Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi käytti tviitissään. Vaikka itse elin poikkeuksellisen yltäkylläisen opiskeluajan ihan omin avuin, kiitos töiden ja sopivan löysän opiskeluaikataulun, elävät kaikki päätoimiset, tukia saavat opiskelijat köyhyysrajan alapuolella. En sanoisi syöttöporsaiksi. Tapaus herätti pohtimaan loma-asiaa, sillä en ollut edes ajatellut sitä. Ei minullakaan ollut lomia, vaan lomat olivat mitä parhainta työskentelyaikaa. Jälkikäteen ajateltuna se on aika hurjaa. Tekisikö työssä käyvät töitä lomallaankin ihan aina, jokaisena vapaapäivänä? Siihen en kuitenkaan ota kantaa, miten lomailu kustanneittaisiin.

Onnettomuuspaikalla kuvaaminen

Keskiviikkona työpaikkani lähellä tapahtui onnettomuus, jonka satuin näkemään verekseltään – kirjaimellisesti – ikkunasta, kun avasin lasin ja hivuttauduin katsomaan, mistä jatkuva ja alati voimistuva hälytysajoneuvokonsertti johtuu. Näin kuin valkokankaalta koko onnettomuuspaikan. Se tuntui lohduttomalta ja näky kummitteli mielessäni pitkään, vaikka suljin nopeasti ikkunan. Sitä ennen ehdin nähdä ikkunan alla seisovan miehen, joka kuvasi onnettomuutta pitkään kädet ojossa. Se ei ollut lohdutonta, vaan etovaa haaskalintuilua. Mitä hän tekee materiaalilla? Haluaisiko hän itse tulla kuvatuksi kerällä maassa kuormurin juuressa?

Särkänniemi 50 vuotta

Naapurissamme sijaitseva huvipuisto Särkänniemi juhlii 50-vuotistaivaltaan, ja siksi pikkuruiselle parvekkeellemme on kantautunut tuon tuosta laitteiden ryminän lisäksi mekkalaa juhlavuoden artistien musiikkiesityksistä. Särkänniemi on joutunut uudistumaan vuosien aikana, kuten yrityksillä muutenkin on tapana. Viimeisimpänä lähti delfinaario vuonna 2016 ja tilalle tuli Superpark. Sitä ennen Lasten eläintarha oli muuttunut Koiramäeksi vuonna 2012.

Uudistuksista  huolimatta en ole aivan varma siitä, onko huvipuistoille enää sijaa tulevina vuosikymmeninä. Se on selvää, että lapset leikkivät vuosisadasta riippumatta, mutta on vaikea kuvitella, että kirskuvat kärryt, raketit ja pyörteet vetäisivät puoleensa ainakaan nykyhinnoittelulla kävijöitä niin kuin parhaimpina aikoina. Tai sitten olen vain tylsä kyttääjä, joka ei ymmärrä pitää hauskaa, vaan kurtistaa kulmiaan luvatta pihaan pysäköidyille huvipuistokävijöiden autoille.

Minkälaisia ajatuksia heräsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.