Kesä, joka ei taaskaan tunnu yhtään miltään

En muista, milloin lopetin rakastamasta kesää. Ehkä en ole koskaan rakastanutkaan, vaan elänyt rehellisesti syksystä, pelännyt kesän kirppuja, toimettomuutta ja tukahduttavaa ilmaa. Ehkä en koskaan ole oppinut nauttimaan vapaudesta niin kuin monet muut.
DSC_0047On varmasti tullut selväksi se, etten ole kesäihminen. En alkuunkaan. En pidä nahkeista jaloista, ympärillä pyörivistä ampiaisista, kutiavista hyttysen pistoista tai hikoiluttavasta auringonpaisteesta. Kesä ei ole vapauden aikaa, vaan tavallista lämpimämpi jakso, jolloin kaikki rullaa niin kuin ennenkin. Vain tuulitakin voi jättää kotiin.

Olen aina ollut levoton kesäisin ja odottanut syksyä, eikä työelämään siirtyminen ole siksi muuttanut sitä merkittävästi, vaikka lomat ovat lyhyempiä kuin koululaisilla. Minä ihan oikeasti yritin nauttia viime kesästä, mutta huomasin silti toivovani sen päättymistä jo ennen helleaaltoa. Kaipasin syksyn viileyttä ja toivoa uudesta. En ole ammatiltani opettaja, mutta minun vuoteni alkaa syksystä ja päättyy keväällä. Tammikuussa en todellakaan ole uuden edessä, vaan keskellä pahinta Pohjolan pimeyttä. Kesä taas on välitila, josta ei tunnu olevan mitään hyötyä muuta kuin ilmainen liikuntaharrastus: uiminen luonnonvesissä.

Koska en ole kesäihminen, en myöskään ole pitänyt vapaata kesällä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Itse asiassa kesät ovat töissä kiireistä aikaa, ja yleensä myös silloin kirjaprojektien kiirein vaihe on käynnissä, joten on turha haaveilla päättömästä haahuilusta, eikä minusta edes olisi sellaiseen. Minähän inhoan sitä. En voi väittää olevani erityisen toimelias tai aktiivinen vapaa-ajallani, mutta eniten nautin siitä, että päivissäni on sekä puhteita että vapautta. Liika vapaa-aika ajaa vain lorvimiseen ja turhautumiseen. Ehkä olen vain unohtanut olla. Unohtanut opetella olemaan olematta.

Olen myös ihan tosissani yrittänyt miettiä, mikä minua vaivaa. Rakastanko liikaa rutiineja? Tuntuuko kesä vain pakotetulta vapausannokselta? Enkö osaa iloita silloin kuin muutkin? Voihan myös olla, että minä vain satun pitämään muista vuodenajoista enemmän. Tai sitten olen jumiutunut uskomaan, ettei kesällä ole mitään annettavaa minulle, sillä uskon, että hienoimmat asiat tapahtuvat, kun sitä vähiten odottaa, ei lämpömittarin saavuttaessa tietyt lukemat.

Pidänkin siis lomani yleensä talvella, mutta ymmärrän, ettei se kaikissa työpaikoissa ole mahdollista, enkä siten tietenkään odota järjestelyn toteutuvan. Itse asiassa voisi olla tervettä lomailla kokonainen kuukausi kesällä. Keskikesällä. Nukkua pitkään kolmenakymmenenä aamuna, hikoilla lakanat märiksi, ajella naapurikaupungin ABC:lle keskellä yötä ja katsoa, miten aurinko laskee lopulta jättimäisen huonekaluliikkeen taakse. Saisinko silloin kiinni kesästä, johon kaikki muut uskovat?

Miten kesästä voi oppia nauttimaan? Mikä on suosikkivuodenaikasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.