Diskomuistoja

Alakoulun disko oli armoton paikka. Tyhjää tanssilattiaa halkoivat risteilevät valot, ja salin reunoilla päivystivät kaveriporukat, joissa nököttävistä lapsista jokainen odotti kutsua tanssiin kivalta tyypiltä. Hitaiden tanssiminen oli kuin riitti teini-ikään.
diskomuistojaPalasin diskomuistoihini katsoessani Yle Areenasta Laura-sarjaa, joka ajottuu parhaimpaan diskoiluaikakauteeni vuosiin 2001–2005. Meidän koulussamme diskossa sai alkaa käydä kolmannella luokalla. Minua hymyilyttää vieläkin, kun kuulen diskoaikani hittibiisejä. Kuuntelimme varmasti eniten Kwania, Tiktakia, The Rasmusta ja Uniklubia. Ehdottomasti suosituin hidas kappale oli Nellyn ja Kelly Rowlandin Dilemma.

Diskossa käyminen oli vakavaa puuhaa. Valmistelut aloitettiin jo viikon alussa, osallistujalistaa pohdittiin ja ennen kaikkea kyytiä diskopaikalle. Minä yleensä kävelin kaverini kanssa, mutta vanhemmat tulivat vastaan illalla. Joskus kävelimme koko matkan kaksin, mikä tuntui hykerryttävän jännittävältä. En muista pohtineeni kaveriporukalla vaatteita tai meikkaamista, tärkeintä taisi olla valita vain mukava ja kaikista nätein kuviopaita, johon oli yleensä kirjailtu kimaltava numero ja siihen täysin liittymätön teksti, kuten ”Brooklyn 75” tai ”Havanna 899”. Mitä?!

Kaikista pyhin tapahtuma diskossa oli kuitenkin hitaat. Diskoa edeltävä viikko käytettiin yleensä siihen, että pohdiskeltiin tanssiin hakijoita ja haun kohteita. Oletus oli se, että poika hakee tytön tanssiin, ja diskoksi muuttuneessa, koulun tyhjäksi raivatussa aulassa suorastaan kohahti, jos tyttö uskalsi hakea poikaa tanssiin. Rohkeutta oli ehdottomasti eniten kuudesluokkalaisilla, jotka hilluivat tanssilattialla toistensa kaulassa pitkin iltaa. Kutoset katsoivat hymyillen nuorempia ja ehkä vähän pelottelivat ja nauroivat hitaisiin uskaltautuneille koulun nuorimmille diskoilijoille. Jos ei ollut koskaan tanssinut hitaita, ei ollut kokenut mitään.

Diskossa myös sattui kaikenlaista. Alakoulun viimeistä luokkaa käyvät pojat jäivät kiinni yhden kaljan kimppaan juomisesta ja yksi tyttöporukka laappi ulostetta vessan seiniin. Maanantaina koitti siivousreissu ja sen päälle jälki-istunto. En tiedä, kuulostavatko nämä enemmän lastentarhaan vai lähibaariin kuuluvia törttöilyiltä.

Jälkikäteen ajateltuna alakoulun diskot olivat mitä parhain paikka harjoitella aikuiselämän sosiaalisia taitoja ja illanviettoa. Diskossa käyminen oli vähän kuin karkin voimalla hoidettua baareilua, mikä kuulostaa vähän hullunkuriselta, kun puhutaan alle 13-vuotiaista lapsista. Meidän koulumme diskossa oli pääsymaksu, jota vastaan sai tietysti pääsylipun, narikka, johon ulkovaatteet – jopa kypärämyssyt – jäivät ja tiski, josta sai ostaa juomaa ja ruokaa: kokista ja karkkia. Hurjimmat tekivät sekoituksen Coca-Colasta ja Jaffasta samalla, kun ostivat suklaapatukan. Useimmat tyytyivät kuitenkin valmiiksi pakattuun pieneen irtokarkkipussiin.

Kun illalla kahdeksan maissa tulin kotiin, vaihdoin tekstiviestejä bestisten kanssa, laitoin kuulokkeet korviin ja kannettavaan levypesään hittikokoelmalevyn, sen jälkeen soimaan Tiktakia ja kynän sauhuamaan, jotta Ihaa-päiväkirja sai kuulla uusimmat käänteet.

Sitten nukahdin vaaleanpunaisiin ruusulakanoihin, eikä aamulla ollut tietoakaan huonosta olosta. Katti Matikainen tuli heti yhdeksältä aamulla.

Tänä iltana ei ole diskoa eikä Katti Matikaisen edesottamuksia näe huomisaamuna. En vieläkään ymmärrä, mihin 18 vuotta katosi.

Minkälaisia diskoja sinun koulussasi järjestettiin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.