Elämäni äänet

En ole musikaalinen, mutta inspiroidun silti äänistä. Ne rytmittävät elämääni ja mielikuvitustani, vaikka toisinaan äänet saavat minut myös suunniltani, kuten raivostuttava imurin huuto tai rasittava hälinä. Leppoisan lauantain kunniaksi keskityn kuitenkin niihin ihaniin ääniin, jotka saavat hymyilemään ja luomaan uutta.
DSC_0422Sateen ropina. En ajattele olevani kovin melankolinen, mutta tunnen olevani luovimmillani, kun ympäristö on vähän kolea ja synkkä, melankolinen. Surumielinen, muttei surkea. Rakastan sateista päivää, kun pisarat lyövät ikkunaan ja autojen renkaista roiskuu kura kadulle. On turvallista olla ja nukahtaa.

Kahvinkeittimen porina. Täydellisenä aamuna sade lyö ikkunaan, ei ole kiire mihinkään ja voi vain keskittyä kuuntelemaan kahvinkeittimen mekastusta. En tiedä, onko Mocca Masterimme taipaleensa päässä, sillä se on alkanut ulvomaan täysillä, mikä on ihanaa! Arjen ääni, joka muistuttaa siitä, että kaikki on hyvin. Kunhan ei tarvitse ostaa uutta 200 euron keitintä.

Radio tai televisio taustalla. Huvittavaa kyllä, en itse koskaan pidä televisiota tai radiota päällä, mutta koen ne turvaääniksi. Ne muistuttavat lapsuudesta. Ihan tavallisesta arjesta ja mieleenpainuneista hetkistä. Radiossa soi Kaija Koon Kuka keksi rakkauden, äidillä oli yllätysvapaa töistä ja minä olin saanut Barbien kassakonelelupaketin. Yllätyksenä senkin.

Näppäimistön napina. Minä elän kirjoittamisesta ja toivottavasti pian kirjoittamisella. Siis sellaisella omaehtoisella kirjoittamisella. Näppäimistöllähän saan tälläkin hetkellä elantoni. Juuri nyt arjen äänet ovat täydellisessä tasapainossa. Olohuoneesta kaikuu vaimea musiikki, tiskikone hyrrää ja minä kirjoitan. Ja sadekin hakkaa ikkunaan!

Lehtipuiden humina tuulessa. Lempivuodenaikani on kevät, enkä malttaisi odottaa, että lehdet puskevat puihin. Haluan kuulla, kuinka valtavien puiden leveät lehdet kohisevat tuulessa toisiaan vasten. Ei haittaa, vaikka kengässä on kiviä ja hiuksissa katupölyä. Tervetuloa kevät!

Kuohuviinin lorina. Ihana lorina ei vaadi edes alkoholijuomaa, sillä pidän kaikenlaisesta lorinasta. Se on rentouttavaa. Kuohuviinin lorina yleensä tarkoittaa kuitenkin juhlia, ja niistä minä pidän. Siitä odottavasta tunteesta, kun juhlat alkavat. Ehkä skoolataan. Korkki poksahtaa, juoma sihahtaa lasiin, kuplat surisevat ponnistaessaan pintaan ja vaahto poksuu hiljalleen pois. Voisin kuunnella kuohuviinin avaamista ihan vain kuulokkeilla osallistumatta juomiseen.

Mitkä ovat sinun elämäsi äänet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.