DNA-testitulokset – tarinoita ja toivoa sukulaisten Tinderistä

Ehti vierähtää kolme kuukautta siitä, kun kerroin tilanneeni DNA-testipaketit itselleni ja äidilleni. Black Friday -huumassa tilattujen DNA-testien tulokset saapuivat viikko sitten. Elämämme eivät menneet uusiksi, mutta tulokset yllättivät silti.
dnatestiSaimme tulokset kolmessa viikossa siitä, kun olin postittanut ne Yhdysvaltoihin, sillä pahin ruuhka oli laantunut loppuvuoden tarjousten jälkeen testaajayrityksellämme Family Tree DNA:lla. Tilasimme siis serkkutestit, josta sukulaisuussuhteiden lisäksi selviää esi-isien alkuperä ja testaajan etninen alkuperä. Kiinnostavin ja joskus jopa koko elämän päälaelleen kääntävä anti on sukulaisuusosumat, jotka saa pitkänä, alati päivittyvänä listana esiin omalle käyttäjätilille.

Vaikka totuus monesti on ihmeellisempää kuin luulee, olin täysin varma, ettei minulle tupsahda läheisiä yllätyssukulaisia, kuten sisaruspuolia, DNA-testien perusteella. Ajatuksena se oli kuitenkin kutkuttava, ja ehkä vähän toivoinkin huippuosumaa, joka laittaisi koko pakan ihan uusiksi. Ajattelin, että elämä kerrankin yllättää kunnolla. Edes äitini! Enemmän kuin omaa sisarusta toivoin, että äitini murtaisi jonkin sukunsa suurista salaisuuksista, jonka ratkaisu näkyisi kuin tilauksesta testituloksissa.

On nimittäin niin, ettei äitini vanhempien elämässä ollut isiä läsnä. Isoäitini ei tiennyt isästään mitään, ja isoisän elämästä isä katosi ensimmäisten vuosien jälkeen, eikä heppua kirjattu mihinkään ylös. Kaiken huipuksi äitini isoäitikään ei tuntenut isäänsä. Isäepisodista jäi jäljelle vain käydyt käräjät, joissa isäksi oli väitetty tyystin väärää henkilöä, eikä oikeasta isästä koskaan saatu virallista selvyyttä. Kuulostaa aika ronskilta ja kevytkenkäiseltä, mutta joskus – ja etenkin entisaikaan – elämä kuljetti niin uskomattomin kääntein, ettei isiä voitu selvittää. Eikä siihen ollut edes tarvetta, kun valtionkaan ei tarvinnut tietää elatusavun maksajaa.

Perimätestejä tarjoavat yritykset ovat havaintojeni mukaan mainostaneet sosiaalisessa mediassa testipakettejaan melko ahkerasti, minkä huomaa esimerkiksi YouTuben aiheeseen liittyvien yhteistyövideoiden määrästä. Testit yleensä keskittyvät vain etnisen alkuperän selvittämiseen, ja sen mekin siis saimme selville sukulaisuusosumien lisäksi.

Minusta on kiinnostavaa pohtia, mitä ihminen oikeastaan ostaa tilatessaan selvityksen etnisestä alkuperästään. Tunsin voitonriemua nähdessäni, että olen vain 93-prosenttisesti suomalainen, äitini vielä vähemmän. Tuntui hienolta, että viisiprosenttia minusta on brittiläistä alkuperää ja että minussa on jälkiä Siperiasta, Koillis-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Äitini puolestaan on vain 91-prosenttisesti suomalainen, sillä loppuosa hänen perimästään jakautuu Keski-Euroopan ja Brittein saarten kesken. Tapasiko sukulaisemme Euroopan metropoleista Suomeen vaeltaneen miehen kenties satamassa? Purjehtiko vierasta kieltä puhunut lady syrjäiseen Suomeen? Tekikö joku yllätysreissun Keski-Eurooppaan? Voivatko kaukaisuudessa siintävät juuret keskieurooppalaiseen ylimystöön näkyä näin vahvasti?

Ihmisellä on toki tarve tietää, missä hänen juurensa ovat, mutta olisi kai liioiteltua sanoa, että sillä olisi kovasti merkitystä, missä kaukaiset juuret ovat. Sitä en osaa kuvitella, millaista olisi, jos ei tietäisi toista vanhempaansa, sattuneesta syystä yleensä isäänsä. Ajatus siitä, että äitini mahdollisia tätejä, setiä, enoja ja serkkuja vaeltaa ohitsemme, on kiehtova. Moni kohtaaminen on niin pienestä kiinni.

Luulen, että etniseen alkuperään keskittyvän DNA-testin tekemällä ihmiset ostavat perimätietoa enemmän erityisyyden tuntua ja tarinoita kerrottaviksi. Sellaista arjen viihdettä. Koska äidin puolen sukuni on pieni, tietoa siitä on saatavilla vähän pitkälti siksi, että äitini vanhemmat ovat kuolleet nuorina noin 40 vuotta sitten, testin tekeminen tuntui meistä tärkeältä. Etnisen alkuperän tulokset herättivät kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin antoivat vastauksia, mutta toisaalta saimme fantasioitavaksemme uusia tarinoita ja tunteen siitä, että meillä on luonnontieteen valtuuttama alkuperä, sillä se, mitä kirkon kirjoissa lukee, on vain yhdestä kynästä kirjoitettu totuus.

Saimme testeistä muutaman mielenkiintoisen sukulaisosuman, joita äitini alkaa selvittää tarkemmin. Suuria salaisuuksia emme löytäneet, mutta kenties jotakin sellaista, joka voi joskus johtaa niiden jäljille. DNA-testien tekeminen yleistyy käsitykseni mukaan vauhdilla, joten on mahdollista, että sukulais-Tinder laulaa vielä jonakin päivänä värssyn, jota odotamme. Me nimittäin toivotamme sukuumme kaikki tervetulleeksi, olipa rippikirjan sarakkeeseen kirjattu minkälaisia nootteja tahansa.

Mitä ajattelet DNA-testeistä? Miksi ihmiset selvittävät perimäänsä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

3 thoughts on “DNA-testitulokset – tarinoita ja toivoa sukulaisten Tinderistä

  1. DNA-testaus on mahdollisuutena kutkuttava, mutta samalla se saa minut pohtimaan, tarvitsemmeko todella tätä. Nyt, kun mittaamme jo kaikkea itsessämme älypuhelimilla ja sovelluksilla, pidän DNA-testiä vähän tämän trendin jatkeena. Mainostajille ja sijoittajille tämä on loistava ala rikastua.
    Silti en voi kieltää, etteikö minuakin kiinnostaisi saada tarkkaa dataa alkuperästäni. Mieheni sukulaiset tekivät testin, jonka tulokset veivät Lähi-Itään – vaikka suku on asunut Euroopassa satoja vuosia. Isoisoäitini suku on peräisin Saksasta, jossa parveili 1800-luvulla kansoja monista maailman kolkista. En siis oleta, että sukujuureni olisivat arjalaiset. En ainakaan näytä yhtään siltä. Odotan kuitenkin ensin, että testistä innostuneet sukulaiset kertovat tuloksensa minulle ennen oman DNA-testin harkitsemista.

    Onkohan sinulle periytynyt brittiläisiä tapoja, kuten kello viiden tee? 🙂 Se on huvittavaa, että nykyään oikein toivomme, että meissä virtaisi muutakin kuin suomalaista verta. 1930-luvulla se olisi vielä ollut tietyissä piireissä kauhistus. Vaikka yhtä ”moniverisiä” olimme silloinkin, mutta tieto ei vain päässyt lisäämään tuskaa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Mietin ihan samaa, enkä tähän tekstiin viittinyt tiivistää aivan kaikkea, niitä syvimpiä ajatuksia, joten ehkä kirjoitan vielä toisen osan, jossa pohdin ilmiötä enemmän yleisellä tasolla kuin nyt. Luulen nimenomaan, että DNA-testaus on hyvinvointitrendin jatkumo, vaikka nyt markkinoidaan lähinnä etniseen alkuperään keskittyviä testejä, vaikka sairausalttiuttakin voisi tutkia. Sitä minä en halua tietää, sillä olen muutenkin huolissani kaikesta kehon toiminnasta. 😀

    En sitten ole yhtään britti! Inhoan teetä, ja on suorastaan puistattavaa, että joisin sitä vieläpä keskellä päivää. Mielenkiintoista ajatella, miten brittiyhteyden näkisi, jos esimerkiksi olisi suuri tunneside saareen, jonkinlaista ihailua, kulttuuriharrastusta tai vahingossa muodostuneia brittitapoja. Tästä olisikin mielenkiintoista pohtia, millaiseksi itsensä kokee. Vastaukseni olisi ehkäpä tanskalainen. Sellaisena haluaisin itseni nähdä. Rauhallisena, hauskana kaupunkilaisena, joka innostuu saduista ja hyvästä ruoasta. Sellaiseksi miellän tanskalaiset!

    Tosiaan suomalaisillehan missikilpailuvoitot olivat tärkeää henkistä pääomaa, joka todisti silloin, että kuulumme ulkonäöllisesti länteen. Olisipa hauska nähdä, kuinka paljon äitini vanhemmilla tai isoäidillä olisi ollut brittiverta. Kenties paljonkin, mutta he ovat jo maantomua.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.