Jalapenorakastaja, leppäkertun kavahtaja

Minuahan ei oikeastaan kukaan haasta mihinkään nettihömpötyksiin, mutta onneksi sen voi tehdä itse. Viimeksi bongasin netissä kiertävän viiden faktan ketjuhaasteen, joten nyt kerron viisi epäolennaista asiaa itsestäni. Minusta yksityiskohdat ovat kiinnostavia.
DSC_0151Jalapenon ja kahvin yhdistelmä on taivaallinen. Luulen, että minulla on muutenkin poikkeukselliset makuhermot, sillä pidän omituisista ruokayhdistelmistä. Mikään ei ole parempaa kuin vähän kuivunut paahtoleipä, uunipaahdetut jalapenot ja aamukahvi, jotka suussa sekoittuvat kuivan, tulisen ja tumman yhdistelmäksi.

En ole koskaan juonut pullollistakaan olutta. En ehkä edes desilitraa. Muistini mukaan pidin kuitenkin alakoulussa tarjotusta kotikaljasta, jolla nyt varsinaisesti ei ole kovin paljon tekemistä käsityöläisoluiden tai markettikaljojen kanssa. Oluen perusolemus ei siis kuitenkaan kaiketi yökötä minua.

Vihaan leppäkerttuja. Olin kerran vähällä kirjoittaa kokonaisen blogitekstin orastavasta leppäkerttukammostani. Olen todella rauhallinen luonteeltani, mutta saatan kiljahtaa nähdessäni leppäkertun raadon tai vielä pahempaa: elävän otuksen. Keväisin ja talven tullessa niitä tunkee ikkunoiden pielistä työhuoneeseeni ja silloin kaikista epäjainalaisimmat piirteeni pukkaavat esiin, mutta yleensä leppäkerttu saa kyydin parvekkeelle puolisoni kämmenellä.

Mietin joskus puolivakavasti ryhtymistä stand up -koomikoksi. Ainakin hetken. Yhden laivareissun ajan. Sitten tulin järkiini ja päätin, että on varmaan parempi, että jatkan vitsailujani hytissä kavereiden kesken. Välillä kyllä kieltämättä pidän siitä, että saan olla äänessä. Toisinaan taas voisin vain tarkkailla muita hiljaa tuntikausia.

Minulla on aika huono käsiala. Käsialani ei koskaan ole ollut upea ja viimeisetkin rippeet kauniista piirteistä ovat kadonneet nettiaikakaudella naputtelun viedessä voiton. Yliopistossa taisin kirjoittaa yhden tentin käsin. Käsialastani ei koskaan voisi arvata ikääni, sillä se näyttää esiteinin kirjoitukselta. Vähän koukeroiselta eikä kovin siistiltä, mutta on se sentään tarpeeksi pientä ja suoraa pysyäkseen rivillä. Mutta. Näkisittepä äitini käsialan, niin tietäisitte, ettei minulla ole syytä huoleen.

Inhoatko ötököitä? Vieläkö käsin kirjoittaminen sujuu?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.