Erinomaista maanantaita! En ole viikon alun vihaaja, mutta aika monta asiaa voisi tietysti olla paremmin, jos voisi valita. Ei aina tarvitse valittaa, mutta hyvähän se on viikon kurjuudet kerrata, kun on vauhtiin päässyt.
dsc_0063Elämä ilman kukkakaalin pilkkomista (1) olisi huomattavasti helpompaa, muttei mahdollista, sillä rakastan kukkakaalia. Eilan illalla mietin, miten niin yksinkertainen kasvis voi maistua niin samettisen ihanalta ja täyteläiseltä. Kun sitten lopputulos oli se, että leikkuulauta oli täynnä pientä putua, vannoin jälleen kerran, etten pitkään aikaan osta kukkakaalia, mutta aivan varmasti poimin huomenna uuden veitikan mukaani K-Marketista.

Välillä mietin myös, kuka jaksaa liottaa papuja (2) joka päivä. Ei kiireisen elämän ihannointiin sovi se, että katsotaan, kun maali kuivuu. Ei sillä, että papuja pitäisi toljottaa niiden turvotessa, mutta yllättävän paljon vaivaa liottamisesta ja keittämisestä aiheutuu. Pahinta arjen kannalta on se, että suosikkipapujani eli mustasilmäpapuja ei saa Tampereelta kuin kuivattuina.

Jos Ennätystehdas-ohjelma tulisi vielä, haluaisin ehdottomasti jonkun osallistujan kokeilevan tuorekelmun, jonka nimi muuten on melko ristiriitainen, repimistä (3) rullasta. Ei taatusti onnistu! Kelmu repeää ja koko rulla menee pilalle, jos puuhaan ei keskity. No, sinänsähän tuorekelmun käyttämisessä ei ole mitään järkeä, koska muovin käyttöä pitäisi vähentää, mutta olen armahtanut itseni, sillä kierrätän kelmun taatusti. Syy kelmun näpelöintiin on se, että kokoan tuorepuuron aina tekeytymään aamuksi edellisen iltana, ja se vaatii säilyäkseen suojaa.

Tuorepuurosta puheen ollen ärsyynnyn myös siitä, että chiansiementen turpoaminen kestää ikuisuuden (4). Ainakin sen yön. Ja kun siemenet on sekoittanut jogurtin joukkoon, täytyy lusikka nuolla, vaikka siihen on tarttunut kovia siemeniä.

Käyn mielelläni suihkussa iltaisin, sillä hermoni eivät kestäisi aamusuihkua. Enkä kyllä jaksaisi nousta tarpeeksi ajoissa. Enkä varsinkaan jaksaisi tapella kylpytakin ja hiusteni kanssa. Mikään ei ole yhtä inhottavaa kuin kylpytakin tai muiden vaatteiden pukeminen nahkealle iholle (5). Muistan siihen liittyvän inhon tunteen jo lapsuuteni saunareissuilta. Yhtä hyvin muistissa on myös hiusten harjaaminen (6), joka oli aina vaikeaa karhean ja luonnonkiharan hiuslaadun vuoksi. Kun harja jäi takkuun kiinni, lensi yleensä koko kampa seinään.

En haluaisi aina valittaa aamuista, mutta näköjään minulla ei ole ihan hirveästi muuta annettavaa talvella. Koitapa pukea tarpeeksi paksut ja lämpimät vaatteet päälle ilman, että hiukset tulevat niin sähköisiksi (7), että ne leijailevat ilmassa täysin tietämättöminä painovoimasta. Kun vaatteet ovat niskassa, täytyy vielä jalkoihin tunkea niin paksut sukat (8), että eteisessä joutuu äheltämään kauan saadakseen jalat nilkkureihin. Siinä vaiheessa tekisi mieli olla taas lapsi. Maata x-asennossa toppahaalari päällä lattialla ja odottaa, että joku painaisi Kuoma-kengät jalkoihin ja sujauttaisi vielä sen aina ennenaikaisesti katkeavan haalarilenksun kengänpohjaan.

Kun on lopulta onnellisesti selvinnyt melkein ulos asti, ei ovi aukeakaan, sillä pimeässä turvaketju on yleensä unohtunut paikoilleen (9), mikä aiheuttaa hirvittävän pamauksen ovea aukaistessa. Se on viimeinen niitti. Tästä tuttu arki taas alkaa – kaikesta huolimatta ihan positiivisesti.

Mitkä arkiaskareet raivostuttavat sinua eniten?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.