Mitä kuuluu kirjalleni?

Ehkä olet jo huomannut, ettei proosateostani näkynyt kirjakauppojen mainoksissa tai pärstääni kustantamoiden lehdissä. Se johtuu siitä, että lopetin kirjoittamisen kesällä. Mitä ihmettä tapahtui? Mitä tapahtuu seuraavaksi?
dsc_0024Ajoin karille, kun kirjoittamisen jatkaminen alkoi yhtäkkiä tuntua vaikealta. Olin juuttunut yhteen lukuun, joka ei enää inspiroinutkaan minua, vaikka tiesin, että käsikirjoituksesta osa on puurtamista, osa sisimmästä tulevaa suurta taidetta – näin juhlallisesti sanottuna. Tuntui siltä, että minussa on tulppa, jota en saa nykäistyä paikoiltaan. Vesi jäi veneeseen, ja minä hukuin.

Tiesin, etten ole koskaan luonut näin hyvää proosaa, joten olisi sääli jättää se kesken, kun onnistumisen mahdollisuudet ovat todelliset. Sitten iski entistä suurempi pakokauhu. Käsikirjoituksen alkuosa on oikein mainio, ja minua alkoi pelottaa, etten pysty enää yhtä hyvään. Että olen kirjoittanut sen mielenhäiriössä tai vahingossa kauniisti ja intohimoisesti.

Täytyy ajatella, että kaiken voi korjata jälkikäteen. Lähes kaiken, ainakin yhden Word-tiedoston sisällön. Pitäisi antaa mennä. Mutta miten oikeastaan voi antaa vain mennä? En usko ihan siihenkään, että kirjoittaa pari sataa sivua kuraa ja ihmettelee sen jälkeen kädet mudassa, mitä tuli tehtyä. En myöskään ole tekstihinkkaaja kirjoitustyön aikana, mutta jälkikäteen rakastan miettiä sanojen paikkoja ja terävöittää kielikuvia, joista kaikista villeimmistä yritän päästä edelleen eroon.

En voi sanoa, että elämäni olisi valtavan kiireistä, mutta on minullakin rajallinen määrä vapaa-aikaa, ja pidän tärkeänä sitä, että voi myös levätä ja olla, olla vain. Kirjoittaminen on rentouttavaa, mutta jos sitä tekee tavoitteellisesti, on se verrattavissa työhön. Pitäisi tehdä ne ihan oikeat palkkatyöt, täyttää uudenvuodenlupaukset lenkkeilemällä, ottaa joskus päiväunet ja jutella talouden toisen asukkaan kanssa. Käydä kaupassa ja tehdä terveyssmoothieita. Täytynee siis ottaa käyttöön vanha kunnon aikataulu, jotta kirjoittamiselle on oikeasti aikaa, vaikka ihan periaatteesta vihaan aikatauluja. Minulla on nyt myös deadline ja muutama viikko aikaa. Toimin parhaiten paineen alla.

En koe olevani ujo, mutta luulen olevani vaatimaton. Minua ei haittaa, vaikka koko maailma lukisi käsikirjoitukseni, mutta ajattelen toisinaan, ettei sitä voi lähettää mihinkään. Miksi ei voisi? Kestän kyllä mahdollisen torjutuksi tulemisen, ja minähän nimenomaan haluan, että mahdollisimman moni lukisi käsikirjoitukseni. Täytyy siis selvittää, mitä kustantamoja lähestyn, milloin ja miten. Olen kuullut, että sähköposti voisi olla hyvä tapa.

On varauduttava siihen, ettei teostani koskaan julkaista. Mitä sitten? Mitä sitten tapahtuu? Harmittaa varmasti. Otan opikseni. Teen paremmin. Tai julkaisen itsepintaisesti omakustanteen ja painatan sitä muutaman kappaleen. Tiedän, että olen tyytyväinen silti, ainakin vähän.

Jutun kuvituksena on aito näppäimistöni, joka on vähän rasvainen ja täynnä likaa. Puhdistan sen kyllä, mutta ensiksi kirjoitan seuraavan luvun loppuun. Kirjoitan koko teoksen loppuun.

Oletko kirjoittanut kirjan? Vinkkejä saa antaa!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

5 thoughts on “Mitä kuuluu kirjalleni?

  1. Usko pois, inspiraatio kirjan jatkamiseksi voi yllättää sinut vielä vuosienkin päästä! Vaikka lepäisit nyt, voit ajatella, että kirjasi vain muhii pitkään. Pitkään muhinut patakin on parasta ruokaa.

    Minulla on myös 75. sivun tulppa. Aloitin romaanin työstön pari vuotta sitten, mutta noin yhdeksään kuukauteen en ole tehnyt sen eteen enää mitään. Alitajuisesti ehkä työstän sitä koko ajan.
    Minulla on kynnys lähestyä kustantamoita, koska pidän itse kirjan kirjoittamista taiteellisena projektina ja sellaisena haluan sen pitääkin. En kestäisi ajatusta siitä, että kustantaja kehottaisi muokkaamaan tekstiä esim. kaupallisuuden sanelemista lähtökohdista käsin. Ei mielestäni ulkopuolisella ole sanomista omaan hengentuotokseeni, kuin vasta sitten, kun se on valmis. Ja silloinkin se on vain mielipide.

    Itse asiassa ajatukseni lensi kirjoittamisen suhteen tasan niin kauan, kunnes annoin toisen lukea tekstin. ”Vai olisiko sittenkin noin”- ajattelu on lopulta lamaava. Parempi on luottaa intuitioon ja olla viilaamatta liikaa. Itse en jaksa lukea tekstejä, joista näkyy, että nyt on oikein mietitty tarkkaan sanankäänteet ja tavallaan muodikas harvasanaisuus. Tiedän, että tällä asenteella on turha edes tarjota kustantamoille mitään.
    Toisaalta, Charlie Chaplinkaan ei tehnyt koskaan komrpomisseja. Enkä todellakaan rinnasta itseäni häneen, ainoastaan ajatuksen!

    Toivon, että kirjasi saa vielä näkyvyyttä. Siitä tulee varmasti hyvä, kun tällä blogirintamallakin osaat kirjoittaa. Lepo on parasta aivoille – silloin luova puuska voi yllättää positiivisesti. Tsemppiä!

    Liked by 2 people

    1. Olipa ihana kommentti! Minäkään en halua lähestyä kustantamoita ennen kuin käsikirjoitus on valmis. Vaikka ideani on hyvä, parempaa on kuitenkin itse teksti, ja vaikka se ei olekaan mitään ilman toimivaa ideaa, uskon, että valmis käsikirjoitus auttaa edistämään unelman saavuttamista kohdallani. Luulen myös, että kirjahimoni on sen verran suuri, että olen valmis tekemään muokkauksia, jos ne ovat perusteltuja. Työskentelen kaupallisessa ympäristössä, ja vaikka proosa ei ole markkinointitekstiä, ajattelen varmasti alitajuisesti ratkaisuja myös kaupallisesta näkökulmasta, mutten koe, että se vielä olisi vaikuttanut tyyliini.

      En voisi kuvitellakaan, että antaisin jonkun lukea tekstini ennen kuin lähetän sen eteenpäin! En halua minkäänlaista arviota, en hyvää tai huonoa. Ajatus kirjoittajapiiristä houkuttaa, mutten toisaalta koe mitään tarvetta vatvoa tekstiäni missään kerhossa.

      Olen aloittanut nyt myös terveyskuurin, ja toivon, että se näkyy aiempaa suurempana energiamääränä. Nyt pitää olla tehokas! Tsemppiä myös sinun urakkaasi, nauti siitä ja taiteellisista oivalluksista! 🙂

      Tykkää

  2. Älä kohota omaa rimaasi liian korkealle. Jos/kun kirjoitus lähtee kulkemaan, niin anna sen viedä ja lähetä lopputulos kustantamoon. Japanilaisen viisauden sanoin ”Kun yrittää, voi onnistua. Jos ei yritä, ei voi onnistua.” (Lainaus on kirjasta Japanismin parhaat.) t. Mummu

    Liked by 2 people

    1. Totta, pitää luottaa siihen, että valmiina mutta samaan aikaan keskeneräisenä on kuitenkin sen verran hyvä, että kelpaa. Ja jos ei kelpaa, on ainakin osin saavuttanut sen, mistä haaveili: kirjasta. Osuva sananlasku, pienessä pätkässä paljon ajateltavaa!

      Tykkää

  3. Päivitysilmoitus: Viimeksi minä – Mediakka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.