Silkkiposkien ja puhtaan omantunnon hinta

Käytin kasvohoitoon noin kuusikymmentä euroa, sillä olen tehnyt niin jo monen vuoden ajan useita kertoja vuodessa. Kun kosmetologi hieroi naamaani kallista rasvaa pyörivin liikkein, aloin miettiä, mitä ihmettä olen mennyt tekemään. DSC_0234Minulle on muodostunut perinteeksi käydä kasvo- tai jalkahoidossa aina, kun loma alkaa. Aivan sama, mikä loma: talviloma, kesäloma kesällä tai keskellä talvea. Aloitin perinteeni tarpeesta, kun ihoni kaipasi puhdistusta, mutta sitten rentoutuminen alkoi houkutella yhä enemmän kiireisen elämän keskellä.

Mistään ongelmasta ei voi puhua, jos käy muutaman kerran vuodessa kasvo- tai jalkahoidossa, mutta on totta, että ilmankin pärjäisi. Tällä viikolla, kun makasin hammaslääkärin tuolia muistuttavalla penkillä alusvaatteisillani maailman pehmeimmän peiton alla samalla, kun kaulaani, poskiani ja hartioitani siveltiin erilaisilla voiteilla, mietin, että ei tässä ihan hirveästi ole järkeä, vaikka hemmottelu tuntui sillä hetkellä tarpeelliselta.

Kyse ei siis ole siitä, ettenkö olisi saanut erinomaista palvelua, vaan siitä, etten oikein osaa oikein sanoa, mitä kuvittelen saavani rahalla. Kenties rentoutumista, luksuksen tuntua elämään. Mihin muuhun olisin voinut käyttää 56 euroa? Olisiko se jokin muu ollut parempi vaihtoehto? En ollut minkään muun tarpeessa, enkä joutunut jättämään ostamatta mitään hoidon vuoksi, joten raha olisi jäänyt käyttämättä, päätynyt lepäilemään tilille ja kulunut aikanaan johonkin muuhun turhaan. On myös mainittava, että kuusikymmentä euroa ei ole edes kovin paljon kasvohoidosta, niihin voi nimittäin upottaa helposti kolminumeroisia summia.

Maailman mittapuulla rikkaana länsimaalaisena kai kuuluu kuitenkin potea huonoa omatuntoa siitä, että voi syytää rahaa turhaan hemmotteluun. En saivartele, vaan olen lähinnä pettynyt vääristyneiltä näyttäviin kulutustottumuksiini. En tarkoita, että kosmetologit tekisivät turhaa työtä, vaan ehkä ongelma on se, että on vaikea nauttia sellaisesta, mikä tuntuu kaiken hyvän lisäksi epäreilulta ja etuoikeutetulta. Toisaalta tällaisen asian vatvominen tuntuu sädekehän kiillottamiselta, sillä enhän minä oikeasti ollut huolissani maailman tilasta maatessani hoitolassa.

Koen kuitenkin tarvetta perustella kosmetologikäyntiä itselleni. Käymällä kauneushoitoloissa tuen pienyrittäjiä. Tosin tällä kertaa kävin opiskelijahoitolassa, mutta käyntini vuoksi opiskelija sai arvokasta harjoitusta. Totuus on kuitenkin se, että rentoutusmusiikin soidessa ja kosmetologin käyttäessä surisevaa kuorintakonetta ihollani tuntui siltä, ettei minun olisi edes kuulunut olla muualla kuin täydellisen rentoutuneena muiden palveltavana. Tunsin erityisesti ansainneeni sen, vaikka minun lisäkseni maapallolla tallaa miljardeja ihmisiä, jotka ansaitsisivat hemmottelua yhtä lailla. Ansaitsisivat edes kohtuullisen elämän.

Käytkö kauneushoidoissa? Minkälaisia ajatuksia ne herättävät?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.