Jos olen aivan rehellinen, minua ei huvittaisi kirjoittaa tästä aiheesta tänään. Minä haluaisin vain kirjoittaa proosateostani, mutta koska olen säntillinen ihminen, teen sen, mitä blogikalenterini minulta vaatii. Menneistä ja tulevista lupauksista ei nimittäin voi kirjoittaa milloinkaan muulloin kuin tänään tammikuun ensimmäisenä päivänä, ihan tavallisena tiistaina.
DSC_0001 (3)Kirjoittaessani vuosi sitten uuden vuoden tunnelmointijuttua tiesin, ettei päättynyt vuosi tulisi olemaan ihmeellinen. Sen tuntee, jos oikein osaa itseään kuunnella.

Aivan aluksi ajattelin marista kaikesta siitä, missä epäonnistuin viime vuonna, mutta eihän sellaisessa länkytyksessä ole mitään järkeä. Riittää, että on itse ottanut opikseen. Siispä kerron tulevan vuoden tavoitteistani.

Ensinnäkin voisin lopettaa jatkuvan murehtimisen. Olen sarjamurehtija – sillä voisi jo rahastaa. Kerro huolesi, niin märehdin sitä. Vaan en enää! Ei elämää todella voi elää murehtien ihan kaikkea, tapahtunutta ja mahdollisesti tapahtuvaa, itseä ja muita. Varsinkin, kun kaikki on oikein hyvin.

Toiseksi voisin näyttää naamaani useammin läheisen harjun metsikössä. Jos en ihan metsässä, niin ainakin lähiseutujen kaduilla Lidlistä ostettu ulkoilutakki päällä. Tänään selailin tosin jo urheiluliikkeiden nettisivuja, mutta minulle riittävät ihan tavallisen mukavat vaatteet.

Kolmanneksi haluaisin työskennellä viestintätoimistossa tai kustantamossa. Ota yhteyttä! Olen avoin tarjouksille.

Neljänneksi aion maaliskuun loppuun mennessä viimeistellä proosateokseni käsikirjoituksen. Se jäi kesken viime keväänä, sillä hukkasin uskon itseeni. Heh, kuulosti juhlavalta, mutta tunsin jo silloin, että tulossa on niin tavallisen turha vuosi, että parempi odottaa suurta inspiraatiota, vaikken olekaan kirjoittajana sellainen, joka tarvitsee luovuutensa esiin saamiseksi pullon viiniä, ullakkoasunnon ja riipiviä henkilökohtaisia kokemuksia.

Sanotaan, että vuodet tuovat viisautta. Eivät ihan aina eivätkä ihan kaikille. Ennen vuotta 2018 sain varmasti runsaasti kirjaviisautta opiskellessani yliopistossa, mutta sen jälkeen sain päivä sitten päättyneenä vuonna enemmän arjen viisautta ja järjenkäyttöä. Opin todella elämään ihan tavallista ja tasapaksua työikäisen ihmisen elämää. Vuodelta 2019 toivon mahdollisuuksia kehittää taitojani ja uskallusta toteuttaa itseäni. Ei siis mitään unelmointihömpötystä, vaan ihan oikeita tekoja.

Ajattelen, että tämän jutun kuvituksena oleva kuva parvekkeeltamme näkyvästä auringonlaskusta kuvaa hyvin mennyttä ja tulevaa. Uskon, että edessä on kirkkautta, taakse jää pelottava puna ja kurjat tummat kohdat. Tiedän kuitenkin, että elämä muistuttaa usein Särkänniemen Half Pipe -laitetta, jossa yleensä oksettaa, jännittää ja ottaa mahasta. Sekin seisoo onneksi maisemassa kirkkauden puolella.

Miten viime vuotesi sujui? Mitä toivot alkaneelta vuodelta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Yksi vastaus artikkeliiin “Minulta minulle vuonna 2019

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.