Kun on viettänyt kymmeniä jouluja samalla tavalla, on vaikea kuvitella, että tekisi mitään toisin. Viikon päästä toteutankin jälleen hyväksi havaittua rituaalia.
perinteet2 (1)Aattoaamu alkaa kuusen koristelulla. Olin vähällä saada raivokohtauksen pari vuotta sitten, kun aattoaamuna herätessäni isäni oli alkanut koristella kuusta ilman minua. Ei niin voi tehdä!

On muuten huvittavaa, että isovanhemmillani maaseudulla 90-luvun puolivälissä otetussa kuvassa näkyvässä kuusessa roikkuvat samat koristeet, joita vielä tänäkin jouluna ripustetaan meidän kuuseemme. Niin on tehty aina. En edes tiennyt, että ne ovat heiltä! Osa koristeista on hajonnut vuosien varrella, ja olen parin viime vuoden aikana ostanut uusia koristeita, mutta niiden ripustaminen tuntuu vähän törkeältä. Kuusi on saanut muutama vuosi sitten kaverikseen jämäkän pienoisporon, jonka äitini voitti Facebook-arvonnasta. Täysin turha kapistus, mutta mahdottoman söpö, ja kuuluu ehdottomasti jouluumme. Samoin kuin portaisiin ripustettava hopeanvärinen kelloketju, jonka ostin taskurahoillani HongKongista lapsena.

Kuusea koristellessamme luukutamme Yleltä lastenohjelmia. Täytyy sanoa, että keskittyminen niihin on nykyään aika vähäistä, sillä olen kuitenkin nähnyt kyseiset ohjelmat jo 26 kertaa, ainakin 24 kertaa niin, että olen itse jotakin ymmärtänyt. Jouluohjelmien lisäksi olen nähnyt Muumilaakson tarinoita -sarjan ja Johnny English -elokuvan yhtä monta kertaa.

Äitini nukkuu aina pisimpään. Sillä aikaa minä ja isämme tohellamme kuusen kanssa, ja kun äiti herää, pyörimme nurkissa lähinnä tiellä. Usein äiti keittää riisipuuron, ja siihen kuluva tunti tuntuu matelevan. Aikuisena olen käyttänyt ajan meikkaamiseen ja yleiseen siistiytymiseen. Jos tänä vuonna on lunta ja kaunis sää, aion mennä ulkoilemaan.

Lumi ei ole koskaan ollut minulle yhdentekevää, vaan nimenomaan tärkeä tunnelmanluoja, mutta viime vuosina olen yrittänyt päästää irti siitä, että valkoinen joulu olisi välttämätön tunnelman kannalta. Vuonna 2006 elämäni kääntyi nimittäin päälaelleen, kun kohtasin elämäni ensimmäisen lumettoman joulun, eikä sen jälkeen ole ollut itsestäänselvyys, että lunta sataa ennen joulua tarpeeksi.

Perheessämme syötiin pitkään hyvin perinteisiä jouluruokia, vaikka suuri osa jäi syömättä, sillä ei niistä kukaan välittänyt. Nykyään syömme sitä, mikä maistuu hyvältä ja innostaa juuri sinä päivänä. Minä esimerkiksi teen vegepiirakan ja salaattia, joka tosin on ollut aina minun vastuullani. Perinne sekin.

Kun olin lapsi, oli tapana, että sukulaiset tulevat meille. Nykyään me kokoonnumme tädilleni serkkujeni pienten lasten vuoksi. Sekin on ihana perinne. Joulussa on sopivasti rauhaa ja railakkuutta, vaikka ajelu ympäri kaupunkia viekin aikaa. Voin vain kuvitella, millaista on matkustaa halki Suomen monta kertaa joulunpyhien aikana.

Loppujen lopuksi joulussa minulle tärkeintä ovat suurten linjojen lisäksi todella pienet yksityiskohdat, vaikka on tietysti selvää, ettei jälkimmäisten vuoksi kenenkään joulu pilalle mene. On tärkeää, että pöytä käännetään eri asentoon kuin tavallisesti, ja pöydällä täytyy olla tietynlainen pöytäliina, joka muuten tänä vuonna ei olekaan sama kuin ennen, sillä äitini osti vastikään uuden joululiinan. Valitsemani koristeet täytyy asetella vuodesta toiseen samoille paikoille. Joulutorttuja täytyy olla, mutta piparit eivät ole pakollisia. Tietovisailu kuuluu myös aattoon.

Hautausmaalla käynti kuuluu jokaiseen jouluaattoomme. Ennen vaelsimme yhdessä lähes koko suvun voimin läpi postikorttimaisemalta näyttävän omakotitaloalueen läheiselle hautausmaalle läheisten luokse, mutta nykyään suoritamme käynnin illan viimeisenä tehtävänä. Isälläni on koko joulun päässä tonttulakki, jonka kulkunen vilkkuu paristojen voimalla. Usein mietin hautausmaalla, onko soveliasta pitää siellä vilkkuvaa lakkia, mutta ei se toistaiseksi ole pahennusta aiheuttanut, paitsi silloin, kun isäni käveli saha kädessä hautausmaalla lakki loistaen. Saha oli mukana siksi, että lyhty oli jäätynyt sijoilleen.

Aiemmin ajattelin, etten koskaan voisi toteuttaa joulua eri tavalla kuin mihin olen tottunut. Välillä tekisi mieli kuitenkin repäistä. Lähteä vaikkapa Malediiveille tai Berliiniin. Istua hotellissa ja unohtaa joulu. Ei siksi, että se ahdistaisi, vaan siksi, että tekisi kerrankin toisin.

Millaiset sinun jouluperinteesi ovat?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Yksi vastaus artikkeliiin “Jotain, mistä pitää kiinni – meidän jouluperinteemme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.