Positiivista negatiivisuutta

Kun on luonteeltaan vähän kärkäs ja analyyttinen, on vaikea kirjoittaa päämäärättömiä hyvän mielen tekstejä. Olen yrittänyt kuitenkin opetella.
DSC_0117Kirjoittaessani 500 blogitekstin merkkipaalusta mainitsin alkuaikojen negatiivisesta asenteestani ja kriittisyydestäni. Olin kurkkuani myöten täynnä niin sanottua hömppää ja päätin ottaa blogissani arkikärkkään asenteen, mikä välillä ajoi vähän liian kovaan arvostelemiseen, enkä enää nähnyt oikein missään aiheessa niitä kuuluisia hopeareunuksia, mitä ikinä ne ovatkaan.

Turha luulla, että vähän aikaa sitten tapahtunut asennevalaistumiseni johtaisi maailmaa syleilevään ilotteluun ja positiivisen ajattelun ylistämiseen. Positiivisuus kuuluu samaan sammioon mieleni lokeroissa kuin unelmointi, jonka merkitystä olen pohtinut blogissani. Niin ja samaan fiilistelyperheeseen kuuluu tietysti myös kiitollisuus. Sekin minua on nähtävästi risonut aiemmin.

Haluaisin kuitenkin ajatella, että positiivinen asenne on ainoastaan hyvästä, mutta ei se ihan niinkään ole. Pelkään, että keskittymällä pelkkään hyvään ummistan silmäni oleelliselta. Se itse asiassa pätee sekä ihan oikeaan elämään että tekstien julkaisemiseen. Kummastakin tulisi varsin yksipuolista ja tylsää.

Minun on erityisen vaikea olla positiivinen ja jopa riemukas blogipostauksissani siksi, että taustani on journalismissa. En toki ole tehnyt työkseni piinkovia uutisia tai yhteiskuntarakenteita mullistavaa journalismia. Olen silti tottunut kyseenalaistamiseen ja neutraaliuteen ja siihen, että kaikkien äänet kuuluvat. Blogikirjoittaminen on toki aivan oma lajinsa, eikä sitä omista intohimoista huolimatta voi tehdä niin kuin journalismia. Sittenhän jokaisen tekstin pitäisi sisältää asiantuntijakommentteja ja kansalaismielipiteitä. Tai vaihtoehtoisesti jokainen teksti pitäisi tuottaa tarkkaan harkittuna kolumnina tai pakinana.

Jos blogijutussani on positiivinen sävy tai se on puhtaasti hyvän mielen tunnelmointiteksti, saa se selvästi enemmän huomiota tilastojen perusteella. Eivät ihmiset jaksa lukea valittamisesta. Vaikken ole varsinaisesti marissut täällä, ovat monet tekstini olleet yleisvireeltään kriittisiä, jopa negatiivisia. Kriittisyys ei tietenkään automaattisesti tarkoita negatiivisuutta, mutta siitä tulee sitä, jos kyseenalaistaminen muuttuu vain nurinaksi ja menee siihen, että pitää aiheiden hyviä puolia niin itsestäänselvinä, ettei niitä tuo edes esille.

Ymmärrän, että moni kaipaa positiivista hyvän mielen luettavaa arkeensa. Onhan aikakauslehtiäkin eri tarpeisiin, eivätkä kaikki voi innostua syväluotaavista reportaaseista tai tiedejulkaisuista. Kevyellä hömpälläkin on paikkansa. Ei minun blogini mikään pystykorvakanava ole, mutta koen silti, että teksteissä täytyy olla syvyyttä ja näkökulmia.

Paras ratkaisu positiivisuuskammoon lienee se, että pitää kiinni positiivisesta negatiivisuudesta, jonka muuten juuri äsken keksin. Se tarkoittaa sitä, että jaksaa kiukutella, kun aihetta on, mutta muistaa sen, että harvat asiat maailmassa ovat niin kertakaikkisen hirvittäviä, että niitä pitäisi yksinomaan mollata yhden tekstin verran.

Luetko ennemmin kärkeviä tekstejä vai hyvän mielen juttuja? Miksi ja milloin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

4 thoughts on “Positiivista negatiivisuutta

  1. Hyvä teksti on mielestäni sellainen, että se antaa ajattelemisen aihetta. Se voi olla myös positiivinen tunnelmointiteksti, mutta useammin kantaaottava, kyseenalaistava ja eri näkökulmat huomioonottava. Jos teksti on kritisoivaa siten, että sillä alennetaan jotain tiettyä ihmisryhmää tai kirjoittaja vaikuttaa olevan parempi ihminen kuin kanssaeläjänsä, silloin on helppo vaihtaa lukemista.
    Kaikki moikkamoi-alkuiset päivän vaatekerta -blogit ohitan ihmetellen, miksi nämä ovat niin suosittuja. Onko minussa jotain vialla, kun minua ei kiinnosta yhtään, onko jonkun päällä Armania tai henttumaukkaa? Petyn myös usein siihen, että hyvin aloitettu postaus päättyykin kuin seinään. Nautin siitä, että luettavaa on ja teksti on tasokasta.
    Se on aivan totta, että analyyttiset asiatekstit saavat vähiten lukijoita. Ne tekstit, joihin itse olen blogissani eniten panostanut ja joihin olen tyytyväinen, ovat niitä vähiten luettuja. Hetkessä syntyneet joulupostaukset ja muut ”turhemmat” aiheet taas kiinnostavat – ainakin sen yhden klikkauksen verran. Onneksi meitä lukijoita on kuitenkin joka lähtöön. Kaikille tekstityypeille on paikkansa, kuten ihmistyypeillekin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiteytitpä hyvin asian! Ihmettelen itsekin hyvin suosittuja päivän asu -postauksia, jotka ehkä ovat kuvitettu laadukkailla kuvilla, mutta minulle se ei riitä. Haluan lukea syvistä aiheista ja myös arkisen keveistä aiheista, joissa kuitenkin on joku koukku. Ehkä hienointa on se, jos onnistuu kirjoittamaan yksinkertaisesta aiheesta mielenkiintoisen tekstin ja antamaan uutta ajateltavaa. Olisi hienoa pystyä siihen joka kerta! Tuntuu tosin, niin kuin sinullakin, että ne parhaimmat tekstit jäävät syrjään. Olen itse saanut eniten kommentteja niin sanotusti turhanpäiväisiin teksteihin. No, blogitekstit ja ihmistyypit -vertaus oli oikein mainio. Kaikelle on todella paikkansa.

      Oli ihanaa, että kommentoit tähän, koska tämä oli minulle todella tärkeä teksti, ja kommenttisi ovat ennenkin lämmitäneet mieltä todella paljon! 🙂 Vielä, kun kommenttiboksiin saisi enemmän keskustelua ja vuoropuhelua muiden välillä!

      Mukavaa joulun odotusta!

      Tykkää

      1. Kiitos – kiva, että kommenttini ilahdutti (ja myös ne aiemmat)!
        Ihmettelen myös sitä, mistä johtuu, että joissain blogeissa keskustellaan vuolaasti ihan fiksuistakin aiheista, joissain toisissa taas kukaan ei kommentoi kuin korkeintaan silloin tällöin. Vaikka lukijoita olisi paljonkin, kuten oletan esim. sinulla olevan. Onko kynnys netissä kirjoitteluun kuitenkin vielä korkea, jos täytyy tunnistettavilla tiedoilla kirjoittaa ajatuksiaan? Voihan moniin teksteihin kommentoida anonyyminäkin.
        Joskus taas blogin kirjoittaja itse ei vastaa kommenteihin. Tyrehtyy siinä orastava keskustelu aika herkästi. Haluaisin kommentoida paljon enemmän hyviä blogeja, mutta usein luen tekstejä esim. lyhyellä kahvitauolla. Silloin kommentointi jää, jollei kirjoittamiseen ole heti mahdollisuutta. Toivotaan kuitenkin, että meidän molempien blogeihin syntyisi ensi vuonna enemmän keskustelua! Luen silti aina hyvät pohdintasi, toisinaan vähän viiveellä. Hyvää joulun odotusta myös sinulle 🙂

        Liked by 1 henkilö

  2. Hyviä pointteja! On kyllä surullista, jos kommentteihin ei vastaa. Minä vastaan jokaiseen – totta kai, ei niitä ihan jonoksi asti ole! 😀 Olen myös varma, että jos bloggaamisesta tulisi vaikkapa työ, vastaisin silti. Se olisi osa työtä ja myös omaksi parhaaksi. Siksihän tekstejä kirjoitetaan, että ne saisivat ajattelemaan ja herättäisivät keskustelua. Tietysti on ymmärrettävää, että aina ei ehdi kommentoida. Monesti ajattelen lukiessani hyviä tekstejä, että pitäisi kommentoida tai kehua hyvää tekstiä, mutta sitten se kiireessä jää, vaikka arvostan itse sitä eleenä todella paljon. Lupaan siis myös itse ensi vuonna aktivoitua muiden blogien suhteen, ehkä se synnyttää keskustelua molemmin puolin! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.