Siitä on pian tasan puoli vuotta, kun sain vihdoin aikaiseksi hankkia silmälasit. Elämä niiden kanssa on yllättänyt – eikä kovin positiivisesti, vaikka kirkkaasta näöstä olenkin kiitollinen.
DSC_0105Luistan mielelläni lasien käytöstä, sillä ne tuntuvat hyvin epäkäytännöllisiltä, vaikka hyvää asiaa ajavatkin. Minusta ei koskaan olisi hiustenpidennysten tai rakennekynsien käyttäjiksi, koska ajatus siitä, että minussa on ylimääräisiä jatkeita, ahdistaa. Silmälasit ja kauneuspidennykset eivät tietysti suoraan ole verrattavissa toisiinsa tarpeellisuusnäkökulmasta, mutta ei se tee rilleistä sen miellyttävämpiä. Ne pitää muistaa pitää mukana, niitä täytyy huoltaa ja täytyy huomioida päivän sää ja kulku, jos aikoo nähdä jotakin.

Ei, en aio alkaa käyttää piilolinssejä, sillä ne vasta kurjia ovatkin. Että pitäisi tuuppia silmään jotakin läpinäkyvää lärpäkettä.

Pikkutarkka luonteeni on saanut järkyttäviä mittasuhteita silmälasiaikana, sillä en voi sietää, jos linsseissä on pienikin tahra. Ja niitähän päivän mittaan riittää. Pienikin hipaisu linssiin tuhrii sitä, ja erityisen kurjaa jälkeä aiheuttaa kulmakarvavaha, joka töhrii lasien reunat. Onneksi Flying Tiger Copenhagenista saa edullisia ja hyvin toimivia linssinpuhdistusliinoja. Ja kuulemma laseja ei tarvitsisi pitää kiinni silmissä, mutta minusta se on miellyttävää tai vähiten epämukavaa, vaikka likaa silloin kertyy.

Onko joku selviytynyt lumipyrystä ja sateesta lasit päässä? On tietysti välttämätöntä pitää pleksit päässä kelillä kuin kelillä, jos näkö on heikko, mutta eihän laseilla näe mitään, jos ne ovat täynnä pinnalle sulavia hiutaleita ja pikkuruisia pisaroita. Menetän hermoni ulkona lasit päässä, ellei sitten taivas satu olemaan kirkas. Sekään ei toki ole tae tyytyväisyydestä, sillä lämpötilavaihteluista johtuva huuruun meneminen on lähes yhtä kurjaa. On minulla ongelmat, tiedetään.

Pakko kuitenkin myöntää, että arki on helpottunut melkoisesti sen jälkeen, kun ostin silmälasit. Osaan arvostaa niinkin pieniä asioita kuin bussien numeroiden näkemistä, vieraassa kaupassa navigointia ja ravintolan seinämenujen tulkitsemista ilman siristelyä ja arvailua. Maailma on tosin välillä vähän liian kirkas, mikä taitaa vain johtua siitä, etten enää muista aikaa, jolloin se oli kirkas ilman laseja. Tuntuu silti siltä, että voisin keskittyä paremmin oleelliseen, jos en näkisi ympäristöä kristalllinkirkkaana jokaista yksityiskohtaa myöten. Sen hintana toki olisivat päänsäryt, jotka ilmaantuvat heti, jos olen luistanut liian kauan lasien käytöstä.

Sen verran sinut olen kuitenkin silmälasien kanssa, että minulle on muodostunut jo tiettyjä traditioita niiden kanssa. Vaikken koekaan silmälaseja omakseni, käytän niitä häikäilemättä hyväkseni luodakseni tietyn tyylin. Tai ainakin tietyn fiiliksen itselleni. Lasit päässä tunnen itseni ammattimaisemmaksi ja tehokkaammaksi kuin ehkä sillä hetkellä olen. Ehkä silmälasit korostavat parhaimpia puoliani. Ilman rillejä näytän huomattavasti nuoremmalta ja ilman meikkiä aivan lapselta, joten olokin on vähän rönttösempi. Lasit peittävät myös huonot ulkonäköpäivät, sillä ne kehystävät kasvoja mukavasti.

On oikeastaan vähän huvittavaa, kuinka suuri juttu silmälasien saaminen minulle oli. Minullahan oli hammasraudat melkein 10 vuotta, ja sinä aikana suussani oli vaihdellen telaketjuja, yörautoja, lastoja ja kumilenkkejä. Ei haitannut menoa! Ehkä juuri hammasrautojen takia minua ei huvittaisi tusata enää minkäänlaisten terveysjatkeiden – eikö ole hyvä termi – kanssa. Harmi vain, että ikääntyminen tuskin vähentää apuvälineiden käytön tarvetta. Loppujen lopuksi tiedän kuitenkin, että en voi olla kuin tyytyväinen siihen, että on olemassa sellainen keksintö kuin silmälasit. Voin vain kuvitella, mitä mieltä olisin ollut pullonpohjalaseista, suurennuslaseista tai muista ihme härveleistä, joita ennen nykyaikaisten silmälasien keksimistä käytettiin. Minähän olisin ollut ikään kuin osasokea aikana, jolloin näön korjaaminen ei millään muotoa ollut mahdollista.

Kauan eläköön Versacen lasini! Ja kauan varmasti elävätkin, sillä sen verran usein ne makoilevat edelleen vain silmälasikotelossa.

Mitä ajattelet silmälaseista? Ajatteletko ylipäätään mitään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.