Puhun kolmea kieltä sujuvasti, mutta silti nykymittapuulla en ole mitenkään erityisen kielitaitoinen. Paitsi ulkomailla.
DSC_0057Olen aina ajatellut olevani kieli-ihminen. Sellainen, joka on taitava omassa äidinkielessään, mutta myös nopea oppimaan vieraita kieliä. Ja silti on käynyt niin, että osaan vain kahta kieltä suomen lisäksi, vaikka useampaan olisi ollut mahdollisuus, jos siis olisin opiskellut enemmän. Enpä opiskellut, vaikka arvostan kielitaitoa valtavasti.

Tilastokeskuksen (2006/2008) mukaan noin kolmasosa suomalaisista osaa kahta vierasta kieltä. Neljäsosa suomalaisista osaa kolmea vierasta kieltä ja joka kuudes vähintään neljää vierasta kieltä. Suomen Kuvalehden (25.9.2012) jutussa todetaankin se, mitä ajan takaa: ”Yhä useampi suomalainen osaa peruskoulun käytyään vain kahta kieltä: englantia ja ruotsia.” Vain kahta. Niin kuin minä. Jutussa todetaan myös, että taide- ja taitoaineiden vahvistaminen on vaikuttanut kielten opiskelun suosioon, ja niin kävi myös minun kohdallani. Olisin mielelläni opiskellut lisää kieliä, mutta viestintä, suurin rakkauteni, vei voiton, eivätkä kompromissit olleet vaihtoehtoja tuntisuunnitelman vuoksi.

En siis ole mitenkään erityisen kielitaitoinen, vaikka olen taitava niissä kielissä, joita osaan. En, vaikka voisin elää arkea suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Pitäisi osata enemmän: saksaa, ranskaa ja mieluiten myös venäjää ja kiinaa. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että olen luottanut liikaa laatuun, vaikka nykyaikana arvostetaan määrää. Se määrittänee enemmän kielitaitoa siksi, että internet mahdollistaa sen, että vaikka kielitaito olisi ainakin aluksi vajavainen, on siihen helppo saada tukea pikahauilla ja ilmaisilla some-kielikylvyillä.

Vaikka koen itseni kieli-ihmiseksi, en ollut erityisen kiinnostunut vieraista kielistä ennen kuin englanti tuli koulussa pakolliseksi kolmannella luokalla. Innostuin kuitenkin paljon itselleni tavanomaiseen tapaan uuden oppimisesta, ja erityisen palkitsevaa oli huomata, kuinka helppoa oppiminen oli. Koin kuitenkin – myöskin itselleni tavalliseen tapaan – paineita onnistua, vaikkei kukaan vaatinut ihmesuorituksia. Kun ruotsi tuli mukaan opiskeluihin seitsemännellä luokalla, sain päähäni, että olen huono englannissa, koska sen arvosana oli vain 9, ruotsin 10. No ei ihmekään, sillä osasin ruotsia jo valmiiksi opiskeluiden alkaessa ja olin kuullut sitä lapsesta saakka isäni kotikaupungissa Kokkolassa. B-ruotsi oli ehkä väärä sijoituspaikka minulle, mutta samat ryhmät luokkakavereiden kanssa helpottivat arkieloa.

Uppouduin täysillä ruotsin kieleen ja keskityin sen kehittämiseen, minkä vuoksi englanti jäi taka-alalle, ja opiskelusta tuli pakkopullaa. Olin koulupolun loppuun saakka kiitettävä englannissa, mutta kiinnostus katosi. Ehkä myös maailma muuttui ja kielestä tuli niin kiinteä osa arkea, ettei se enää inspiroinut. Yliopistossa oli pakko inspiroitua edes vähän, sillä tieteellistä tekstiä piti sisäistää ja tuottaa englanniksi.

Rakkaus ruotsin kieleen sai minut identifioitumaan Pohjoismaihin, ja koin olevani nimenomaan pohjoismaalainen, en suomalainen. Tosiasioita ei kuitenkaan voi kiistää. Olen tietysti myös pohjoismaalainen, mutta ennen kaikkea kai suomalainen, en suomenruotsalainen, ruotsalainen tai mikään kansallisidentiteetitön leijailija. Se, että ruotsin kielen taitoni hioutui erinomaiseksi, avasi ovet auki paiskaten tien myös kulttuuriin, mikä johti siihen, että koin vahvaa kiintymystä nimenomaan pohjoismaalaisuuteen. Kieli, kun sattuu olemaan avain kulttuuriin.

Olen aika varma, että jotakin oleellista on mennyt ohi Aasian-reissuillani, sillä en ole osannut kohdemaan kieltä. Jos kädessä ei ole avainta paikalliseen kieleen ja siten mieleen, ei koskaan voi ymmärtää syvästi ympäröivää todellisuutta. Kun yhteistä kieltä ei ole, jää puolin ja toisin vähän yksinkertainen kuva toisesta, vaikka tiedostaa, että yhteisen kielen puuttuminen tekee järkevästä keskinäisviestinnästä mahdotonta. Niin kauan, kun en osaa kiinaa, en voi koskaan ymmärtää täysin sitä, mitä vuorilta alas syöksyvä sumu merkitsee, mitä temppeleiden sisältä kaikuvat kumeat äänet tarkoittavat tai mitä arki katuruokakojulla on. Kun ei ole mahdollisuutta edes kysyä.

Ulkomaanreissut ovat kuitenkin osoittaneet, kuinka erinomainen henkilökohtainen kielitaitoni on ja kuinka hyvin koko kansakunnallamme menee, mistä kiitos kuuluu erityisesti koulujärjestelmälle. Kuulun vielä siihen ikäryhmään, joka ei nauttinut vieraskielisestä mediasta, sillä lähimmäksi sitä päästiin vain Music Televisionia katsomalla ja senkin sisällöstä iso osa hurahti ohi korvien, kun tekstitykset puuttuivat. Ei tullut edes mieleen, että kieltä voisi kuunnella rauhassa ja kärsivällisesti, kun opetus oli tiivistä kielioppipiiskaamista koulupäivien aikana. Ja silloin pahin pelko oli joutua sanomaan jotakin ääneen. Tai vaihtoehtoisesti joutua karmeaan kuuntelukokeeseen.

Olen matkustanut aika paljon Aasiassa, viettänyt siellä yhteensä liki kolme kuukautta, joten olen saanut aika hyvän käsityksen täkäläisestä kielitaidosta. Erityisesti Kiinan-reissut ovat saaneet pohtimaan globaalia kielitaitoa paljon. Länsi-Kiinassa, johon matkani ovat suurimmaksi osaksi suuntautuneet, ei oikeasti puhuta sanaakaan englantia. Ei niissä pienissä kaupungeissa ja kylissä, joihin olemme rämistelleet. Jopa kymmenien miljoonien ihmisten asuttamista kaupungeista on ollut vaikea löytää ihmistä, joka voisi kääntää meille englannista kiinaan ruokarajoitelappusen. ”Ei sanaakaan” englantia tarkoittaa Kiinan tapauksessa liioittelematta sitä, ettei kieltä osata sanaakaan. ”Hello” on jo melko suuri saavutus. Taivastelusta huolimatta haluan kuitenkin korostaa, että englannin kielen osaamattomuus voi kuitenkin olla kaunista, oman kulttuurin vaalimista, vaikka helpottaisihan yhteinen kieli kaikkien elämää. Ja voi pojat, kun pääsee Vietnamiin, jossa sattuneesta syystä puhutaan jonkun verran englantia, edes yksittäisiä sanoja, elämä tuntuu ihan luksukselta.

Matkustelusta ja töistä huolimatta havahduin vähän aikaa sitten siihen, että englannin ja ruotsin kielen taitoni olivat turvallisesti köllötelleet jossakin rauhallisessa aivosopukassa, josta ne kyllä olivat tulleet luontevasti esiin arjessa, mutta jossa ne eivät olleet saaneet kehittyä haluamallani tavalla. Aloin pelätä sanavarastoni supistumista, ja etenkin ruotsin kielen kohdalla aloin olla huolissani siitä, että leppoisa suomenruotsi veisi voiton ja söisi akateemisen kielen osaamisen kokonaan – ruotsi, kun ei toiveistani huolimatta ole toinen äidinkieleni, joten sen ylläpitäminen vaatii aitoa kiinnostusta.

Olen viime aikoina katsonut paljon YouTube-videoita niin englanniksi kuin ruotsiksi. Kanadalaista vegaanivlogitarjontaa olen seurannut jo pitkään, mutta nyt voisi olla aika tutustua oikeasti vaikeisiin murteisiin. Uskon, että tottumalla monimutkaiseen kieleen ja puhetapaan tulee omasta ilmaisusta rikkaampaa samalla, kun kielen kokonaisvaltainen ymmärrys laajenee. Ruotsalaisten vlogien etsintä on työn alla, sillä voisin kuunnella hurmaavasti kielen takaa lähtevää tukholmalaista s-ääntämystä tunteja päivässä. Therese Lindgrenin testivideot ovat jo tuttua tavaraa.

Kun kaksi arkikieltä äidinkieleni lisäksi on hiottu huippuunsa, on aika syytä harkita aivan uuden kielen omaksumista. Pitäisikö luottaa turvalliselta tuntuvaan saksaan vai heittäytyä matkailuhistorian perässä jopa kiinan vietäväksi?

Kannattaa lukea

Lehtonen, Heini (2016) Kuka on kielitaitoinen? (Koneen Säätiö 16.2.2016)

Mitä kieltä haluaisit oppia? Millaiseksi koet oman kielitaitosi? Mikä on erinomaisen kielitaidon määritelmä mielestäsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

4 vastausta artikkeliin “Kielitaidoton kieli-ihminen

  1. Olen aina halunnut identifioida itseni kieli-ihmiseksi, koska jotenkin se tuntuu kuuluvan maailmanmatkaajan pakollisiin ominaisuuksiin. Lukiossa kuitenkin saksan ja venäjän korvasivat hyödyttömät hömppäkurssit, ruotsin lopetin pakollisiin ja englannissa minua kiinnosti lähinnä vain kielen välinearvo. Suomen kielen suhteen koen kuitenkin jonkinlaista intohimoa, mikä on myöhemmin näkynyt myös yliopiston lukkarissani ja blogissani. Meillä on kaikessa kummallisuudessaan hiivatin hieno kieli!

    https://aatenarikka.blogspot.com/

    Liked by 1 henkilö

    1. Aivan totta, kielitaidon arvostamisesta puhuttaessa monesti unohtuu oman äidinkielen kunnioittaminen ja sen hienouden huomioiminen. Suomi on ihana kieli, sydämeni kieli, ja onhan se hullua ajatella, että osaamme näinkin erikoista kieltä, vaikkei siitä hirveästi hyötyä ole valtion rajojen ulkopuolella. No, Virossa toki jonkin verran ja Venäjällä siellä, missä suomen sukulaiskielet asustavat, mutta niilläkin on nykyään vain kourallinen puhujia.

      Tykkää

  2. En ole koskaan nähnyt itseäni varsinaisena kieli-ihmisenä, mitänyt tykkään ilotella suomenkiellä. Mutta silti puhun sujuvaa englantia, ymmärrän selkeää ruotsia (kuhan ei tarvii puhua) ja tulen pari kuukautta toimeen espanjaksi, ja asion mä kerran saksaksikin ravintolassa Puolassa kun oli pakko. Näillä eväillä ranskaa ja italiaa ymmärtää vähän. Tällähetkellä ei ole aikaa ja energiaa, mutta venäjä, arabia, muinaisheprea ja koinee kiinnostaisi. Ehkäpä olenkin kieli-ihmisiä, lukihäiriöllä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Vau, muinaisheprea! Voin vain kuvitella, kuinka paljon se avaisi ymmärrystä historiaan. Hyvä huomio myös itselle, etten ole edes ajatellut, että niin sanotusti voisi opiskella jotakin ihan muuta kuin yleisesti hyödyllisinä pidettäviä työkieliä. Minua kiinnostaisi myös tanska, vaikka eihän silläkään mitään tavallaan tee, kun asiat voi hoitaa ruotsiksi, mutta paljon se viehättää. Minusta kieli-ihminen saa olla kuka vaan, ehkä sen tärkein mittari on kiinnostus, ei taitotaso, jota itse asiassa painotin aivan turhaan tekstissäni. Halu oppia ja ymmärtää lienee tärkeintä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.