Onko negatiivisuuteen keskittyminen ärsyttävää? Onko sittenkin rasittavampaa mehustella positiivisuudella? En tiedä, joten päätin kokeilla vähän kumpaakin.
DSC_0048Pyörä kulki tänään ihan mahdottoman hyvin, kiitos juuri pumpattujen renkaiden ja niiden pumppaajan. Aamulla tuli kiire, pyörän lukko sotkeutui pinnojen väliin ja puistossa pyöräillessäni tuuli repäisi puusta tammenterhon, joka osui kupoliini hirveällä voimalla. Sattui muuten yllättävän paljon!

Suuntasin iltapäivällä innoissani läheiseen kauppakeskukseen tekemään ostoksia. Ajattelin, että nyt laitetaan raha kiertoon. Loppujen lopuksi kävin syömässä Fafa’sissa ja ostoksilla K-Marketissa, missä ei siis ollut mitään vikaa, mutta ostosten jääminen puolitiehen kismitti. Eräässä päivittäistavaraliikkeessä ei palveltu minua enkä siten löytänyt etsimääni. Vaatteita taas ei löytynyt muuten vain, sillä mikään ei miellyttänyt silmääni. En haluaisi valittaa pienestä, mutta näköjään teen niin. Rahat säästyivät, ja Fafa’sin ruoka oli aivan ihanaa.

Luovuus tuntuu olevan joskus pienestä kiinni. Inspiroiduin tänään – ja niin monena muuna päivänä – kaduille pudonneista lehdistä. Katoaminen, kuihtuminen ja menettäminen koskettavat, vaikka kyse olisi vain luonnosta. Enkä ole edes kovin näreissäni siitä, että limaiset lehdet kulkeutuvat kengänpohjissa eteisen matolle. Joku ne on tähän mennessä tehokkaasti siivonnut, ennen kuin olen itse ehtinyt kiinnostua kodin puhtauden epäkohdasta.

Lyhyestä virsi kaunis. (En muuten ymmärrä, miksi lyhyt virsi on kaunis, mutta ei mennä siihen. No, en minäkään kyllä jaksaisi ihan hirveän montaa säkeistöä kuunnella, jos yhtäkään.) Vierailin tänään Syö!-viikoilla illallistamassa 10 euron kasvispata-annoksen georgialaisessa Purpur-ravintolassa. Ei tarvitse toista kertaa mennä, sillä hinta-laatusuhde oli ala-arvoinen, kooltaan liian pieni annos jo valmiiksi kylmä, sipulit raakoja ja ruokaan kuuluvat pavut kadoksissa. Pahinta oli se, että Adzhabsandal-padan oikea hinta on 20 euroa. Ihan oikeasti. Kammottavaa! Sain onneksi kokeilla georgialaista ruokaa, vaikka valtavan paljon paremmin sitä on mahdollista tarjoilla. Ihan varmasti.

Tiedättekö, kun asiat alkaa luisua päin prinkkalaa – missä ikinä se onkaan – niin myös tapahtuu? Surkean georgialaisen illallisen jälkeen päädyimme edelleen nälkäisinä Panimoravintola Plevnaan. Siellä onkin veikeä tarjoilukulttuuri. Joitakin ruokalistaan kuuluvia annoksia ei olekaan enää saatavilla, myös pienet ruoat täytyy tilata pöydästä odottamalla tarjoilijaa luvattoman kauan ja sehän kerrotaan vasta, kun on yrittänyt tilata niitä ruokia, joita ei enää ole tarjolla. Istuessani perimmäisessä nurkkapöydässä odottamassa inspiroiduin kuitenkin aidosta tiiliseinästä, ja muutenkin ravintolan tunnelma vaikuttaa yleisesti oikein viehättävältä. Mukava piristys keskellä viikkoa!

Huomisen vapaapäiväni omistan Hulluille päiville. Epäilen, että konsepti on jo vähän nähty eikä se edes sovi antitarjoushaukkaluonteeseeni, mutta jokin keltaisissa kasseissa viehättää. Taidan hukkua joukkohysteriaan samalla tavalla kuin muutkin, vaikka olen aika varma, etten kuitenkaan löydä mitään nyt, kun nimenomaan tarvitsisin talvikolttuja. Ruuhkassa seilaaminen onneksi on asennekysymys, ihan oikeasti. Sopiva vaatetus on jo suunniteltu ja hermot höllätty huomista ja koko loppuviikkoa varten.

Tästä tulee vielä ihan mahtava viikko.

Kumpaan kallistut: negatiivisuuteen vai positiivisuuteen? Miksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.