Kun tarkemmin ajattelee, ei moni ärsytyksen aihe olekaan niin järisyttävä kuin alun perin oli ajatellut. Kaikesta sitä jaksaakin antaa hermojen kiristyä päivän aikana, vaikka voisi vain hymyillä, koska kuulemma hymy voi pelastaa jonkun päivän. Minun päiväni pelastaisi se, ettei ärsytystä kokisi, mutta se kai kuuluu elämään.egg-583163_960_720Kuva: Pixabay

Hevimusiikki. Raskas musiikki. Kuka ihan oikeasti haluaa kuluttaa päivänsä kuuntelemalla örinää? Oikein tunnen, kuinka hermojani alkaa kiristää mörköräminä. Minulle ei kuulu se, mitä ihmiset kuuntelevat yksin ollessaan, mutta julkisilla tai puolijulkisilla paikoilla ihmettelen suuresti, miten joku voi oikeasti valita taustamusiikiksi korvia raastavan rämpytyksen. Se ei tuo energiaa, ainoastaan pahaa mieltä ja korvaverestystä. Saatan olla ääniyliherkkä, mutta kovat ja karkeat äänet saavat minut todella kärttyiseksi. Hissimusiikki kunniaan!

Urheilutapahtumat. Meidän kotonamme asuu urheiluharrastaja, ja se on tietysti ihan okei. Nytkin olohuoneestamme kantautuu melko rasittava futisselostus, mutta se ei ole minulta pois. En kuitenkaan ihan ymmärrä sitä, miksi ihmiset jaksavat innostua urheilutapahtumista. En voi olla ajattelematta leipää ja sirkushuveja. Toisaalta ymmärrän myös, että ihmisellä on tarve luokitella asioita ja siten tietää, kuka on paras, mutta en silti ole varma, onko minkäänlaisissa urheiluturnauksissa mitään järkeä. Kun Suomi voitti MM-kultaa vuonna 2011, laitoin sinikeltaisen Ruotsi-hupparin päälle. Ihan vain protestiksi koko huumalle. Aika kyynistä, mutta en näe touhussa edes viihdearvoa.

Puhelinkävely. Nimensä mukaan se viittaa siihen, että kävelyllä ollaan erittäin kiihkeästi puhelimen kanssa. En voi sietää ihmisiä, jotka eivät huomioi liikennettä, vaan räpläävät luuriaan herkeämättä. Itsehän en ole sen parempi, sillä on hirvittävän rentouttavaa höpistä Instagramin (@annakatariinam) tarinavideoon samalla, kun taapertaa kotiin. Pidän kuitenkin huolen siitä, että hölötän puhelimelleni puistoalueilla ja kävelyteillä, ettei kenenkään pyöräilijäpolon päivä mene pilalle. Niin kuin aika usein oma päiväni menee päin prinkkalaa samassa tilanteessa satulan päällä.

Hassut konseptit. Kuulostaa aika tylsältä, mutta hauskat, ainakin mukahauskat, konseptit saavat minut raivostumaan. Mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin väkisin nauraminen ja tyhjän nauraminen. Luin tänään lehdestä Shitty Dinner -konseptista, jossa laadukkaan menun ympärille rakennetaan show suoraan sanottuna paskasta asiakaspalvelusta. Minun mielestäni se oli aluksi ihan typerä idea, mutta sitten tajusin, kuinka paljon se minua naurattaisikaan. Ihan loistava pikkujouluidea! Ihmiset ovat oikeasti todella ihmeellisiä.

Tällaisen äärimmäisen raskaan arkiviikon ja sen vakavien ärsyyntymistilanteiden jälkeen tulen kuitenkin aina siihen samaan lopputulokseen kuin aina ennenkin. On meillä asiat aika hyvin. En silti malta olla jo maalamatta kauhukuvia siitä, kun viikonloppuna hyppäämme junaan, vaihdamme jossakin Seinäjoen tienoilla bussiin, sukuloimme ja yövymme hotellissa, joka viimeksi palveli meitä melko kurjasti. Täytynee ottaa S-etukortti mukaan. Siitä tuli viimeksi riitaa hotellin tiskillä.

Mistä sinä ärsyynnyit viimeksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.