Olen aika muutosvastainen ihminen, vaikka samaan aikaan koen olevani myös helposti uudesta innostuva. Arjessa huomaan kantavani yhä mukanani monia asioita, jotka ovat tuttuja jo lapsuudesta. Osan niistä teen tarkoituksella toisin, ja joitakin en voisi kuvitellakaan tekeväni eri tavalla kuin lapsuudessa.
lapsuusmuistot1Suihkupäivät on aina ennakkoon aikataulutettu viikolle. Suunnittelen yhä edelleen sen, milloin menen suihkuun. Peseydyn toki joka päivä, mutten pese hiuksia aina. Muuten ne alkavat rasvottua liian nopeasti. Lapsuudessa keskiviikko oli ainakin yksi suihkupäivä. Taidan edelleen luottaa siihen.

Lapsena luulin, että saunajuoma pitää pullottaa erilliseen muovipulloon. Mikähän järki tässä oli? Koko perhe pakkasi Muumi-limut ja Smurffi-juomat sellaisiin todennäköisesti Tupperwarelta ostetuihin muovipulloihin. Johan juomat olivat alun perin muovipulloissa!

Saunan jälkeen puetaan kylpytakki, sillä pyyhkeet ovat epäkäteviä. Minusta kylpytakki oli inhottava ja nolo. Ei kavereilla niitä ollut. Aikuisena olen rakastunut kylpytakkeihin uudelleen. Sen kätevämpää kolttua ei suihkupäivänä olekaan!

Leipää ei pidä syödä pääruoan kanssa. Nykyään olen sitä mieltä, että kaikkea saa nauttia kohtuudella. Myös leipää lounaan kanssa. En tosin ole sitä itse oikeastaan ostanut, mutta yliopistoaikoina se oli pakollinen osa ateriaa.

Avainkaulanauha on turha. Jos en ihan väärin muista, vanhempani olivat avainkaulanauhavastaisia. Luulen, että he pelkäsivät sitä, että jään roikkumaan kaulanauhasta kiipeilytelineeseen tai että nauha putoaa. Minä pidin avaimia repun pikkutaskussa. Huvittaa todeta, että nykyään käytän avainkaulanauhaa vapaa-ajalla. Niin kätevää avata pyörä ja tulla kaupasta kotiin vaivatta!

Kotitehtävät tahi muut pakolliset asiat suoritetaan heti kotiin tullessa. Noudatin tätä ihan aikuisuuteen asti. Yliopistossa ymmärsin, ettei kaikkea tarvitse eikä voi tehdä heti, kun tehtävä annetaan. Se toi ihanasti armollisuutta elämään, vaikka edelleen nautin siitä, että saan jotakin aikaiseksi ennätysajassa.

Telkkarin edessä ei syödä. Ei minua varsinaisesti kielletty syömästä telkkaria katsellen, mutten oikein katsellut televisiota ruoka-aikaan. Edelleenkin telkkarin ääressä ateriointi tuntuu typerältä. Ei saa hyvää asentoa, ja ruokakin saattaa valua pitkin rinnuksia. Syödessä meillä sai aina lukea, sillä se on kehittävää puuhaa. Nykyäänkin nautin, kun saan plärätä uutisia ja blogitekstejä ruokaillessa.

Perjantai on shoppailupäivä, paljon parempi kuin lauantai. Perjantai oli viikonpäivistä paras. Silloin ostettiin ostoskori täyteen kaikkea turhaa ja tarpeellista. Kaikkia uutuustuotteita ja vakioherkkuja. Perjantaisin nähtiin kaupassa tuttuja ja seistiin sillä jättimäisellä laskunmaksuautomaatilla. Se oli kuolettavan tylsää, mutta tarkoitti myös edessä häämöttävää hurvittelureissua. Yhä edelleen perjantai on minulle tärkeä päivä. Ostan silloin kaikki ruokatarpeet viikonloppua varten ja keskitän myös muut ostokseni kyseiselle päivälle.

Kodin tekstiilit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. En ikinä jaksaisi vaihtaa verhoja tai tyynynpäällisiä vuodenajan mukaan. Kerran vuodessa yhteistuumin tapahtuva pesuoperaatio on jo tarpeeksi hirveä. Voi johtaa jopa parisuhdekriisiin. Puhumattakaan siitä, että pitäisi ottaa ruskan värit ja kevään kukoistus huomioon. Ei onnistu.

S-ryhmä on parempi kuin Koo. Minä vartuin Prisman kyljessä. Vihreä kortti oli ilmiselvä valinta, ja sain käsityksen, ettei duopolin toisen osapuoli ole yhtä hyvä juttu kuin S-kaupat. Pinttynyt ajatus ohjasi valintojani pitkään, mutta myöhemmin, varsinkin kasvissyöjäksi alkaessani, huomasin, ettei omistussuhteilla ole väliä, vaan sillä, mistä saa hinta-laatusuhteeltaan järkevintä ravintoa. Nykyään oma suosikkini on K-Market, vaikka lähikaupoissa on aina omat puutteensa eikä mikään marketti voi yksinään tyydyttää taloutemme tarpeita.

Minusta on mielenkiintoista ajatella, kuinka paljon lapsuus määrittää aikuisuutta. Kuulemma aika paljon, jos Freudiin on uskominen, mutta myös arjen tasolla lapsuudessa opitut rutiinit saattavat seurata perässä kauan, vaikkei niissä olisi mitään järkeä. Minusta on ollut vapauttavaa huomata, että jotakin asiaa ei tarvitsekaan tehdä tietyllä tavalla vain siksi, että niin on tehty aina, vaan asioita voi tehdä myös itselle sopivimmalla tavalla.

On siis kai aikuisuutta ripustaa verhonsa juuri niin kuin haluaa ja laittaa halutessaan kolme avainnauhaa kaulaan, vaikka todellinen kypsyys punnittaneen paljon vakavammissa tilanteissa.

Mitä tapoja sinä kannat mukanasi lapsuudestasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.