Mistä lähtien muutuin unelmien ja kauniiden ajatusten kätkijäksi? Varmaan silloin, kun aloin uskoa siihen, että se, minkä sanoo ääneen, ei koskaan muutu todeksi.DSC_0139.JPGEn ihan rehellisesti muista, olenko kirjoittanut unelmista ja unelmoinnin vaikeudesta. Jos olen, en ainakaan yhtä selkeästi kuin nyt. Tekstejä on kertynyt jo liki viisisataa, joten ihan jokaista sanaa ei voi muistaa.

Minä en oikein osaa unelmoida. En uskalla. Pelkään, että se, mistä unelmoin, viedään minulta pois. Jos sanon ääneen sen, mitä haluan, mitään ei tapahdukaan. Perisuomalaista sanontaa mukaillen en kuitenkaan usko siihen, että onni pitää kätkeä, mutta unelmani pidän visusti piilossa. Aina, kun toivon jotakin tapahtuvaksi, hoen itselleni, ettei se kuitenkaan toteudu. Ettei sitten pety. Pettymykseen vetoaminen on hullu ajatus, sillä en muutenkaan ole helposti pettyvää sorttia, vaikka aina pettymyksen hetkellä uhoankin muuta. Olen muun muassa kieltäytynyt puhumasta ruotsia, etsimästä töitä enää ikinä, hakemasta yliopistoon ja menemästä tenttiin vain pienen ja aika mitättömän epäonnistumisen vuoksi.

Olen alkanut pohtia, johtaako melko surullinen ja ponneton ajattelutapani nimenomaan epäuskosta johtuvaan epäonnistumiseen. Uskon itseeni, mutten unelmiin. Olen ajatellut, että se riittää, mutta ehkä niin ei olekaan. Tai ehkä unelmat ja usko itseen kulkevat käsi kädessä, ja minä pidän vain toisesta kädestä kiinni.

Ärsyynnyn unelmointihehkutuksesta, koska ajattelen, että jokainen on oman onnensa seppä. Näen asian niin, että itse on taottava eikä odotettava sitä, että asiat muuttuvat itsestään. Vähättelen siis unelmointia, vaikka eihän siinä tarkemmin ajateltuna ole mitään vikaa. Miksi kauniit ajatukset siitä, että haluaa saavuttaa jotakin aiheuttaisi jotakin pahaa ja peruuttamatonta? Unelmointi lienee kai omiin päämääriin uskomista, joten olisiko siitä niin hirveästi haittaa, jos antaisi ajatusten lentää, uskoisi mihin haluaa ja lopettaisi mietteidensä mittaamisen saavutuksiin peilaten.

Jos haluan minkään asian ikinä toteutuvan, on kai pakko uskaltaa sanoa ääneen se, mitä haluaa. Olen se, joka hokee muille, ettei kukaan tule kotisohvalta hommiin hakemaan, mutta samaan aikaan olen itse passiivinen antiunelmoija, jolta puuttuu hyvää röyhkeyttä raivata omaa polkuaan. Minulla on päämääriä, mutten uskalla ajatella niitä ja vakuuttelen itselleni, että epäonnistuminen häämöttää nurkan takana aivan varmasti.

Nyt tullaan osaan, jonka pelkään romuttavan haaveeni. Hyss siis!

Haluan julkaista kirjan. Tiedän, että pystyn siihen. Olen taitava kirjoittaja ja täynnä ideoita, mutta pelkään, ettei kauniille sanoille löydy painajaa. Että minua ei huomata. Etten olekaan tarpeeksi hyvä, vaikka tiedän, että olen. Ristiriitaista!

Haluaisin työskennellä tiedottajana. Tiedän, että pystyn siihen. Olen taitava koulutustani vastaavassa työssä ja täynnä tarmoa, mutta pelkään, että kova kilpailu sysää minut syrjään. Että minua ei huomata. Että minuun ei uskota, vaikka tähtään korkealle. Turhauttavaa!

Vähän pelottaa, että kaikkien kustantamoiden ja yritysten ovet sulkeutuvat ihan vain siksi, että sanoin unelmani ääneen. Olisiko jotakin tepsivää loitsua tarjolla? Abrakadabraan en oikein usko.

Unelmia, hattarapilviä ja hassuja ajatuksia lauantaihisi!

Mistä unelmoit? Onko unelmoiminen vaikeaa sinulle?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

5 vastausta artikkeliin “En uskalla unelmoida

  1. ”Aina, kun toivon jotakin tapahtuvaksi, hoen itselleni, ettei se kuitenkaan toteudu. Ettei sitten pety. ” – Nämä kaksi lausetta kolahtivat ja lujaa. Useimmat postaukset sulta saavat ajattelemaan omaa käyttäytymistään ja ajattellutapaansa, ja sen takia sun blogi on mun TOP3 ”pakko lukea” -listassa 🙂 Jatka turhien ja tarpeellisten havaintojen jakamista – ne voi muuttaa jonkun muun arkea 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Voi kuinka ihana kommentti! Välillä sitä oikein häkeltyy siitä, kuinka hyvälle tuulelle kommenteista, ihan kaikenlaisista, tuleekaan! Ajatukseni tekstejä kirjoittaessa onkin se, että ne saisivat ajattelemaan jotakin pientä ja arkista, koska yleensä sellainen muuttaa ennen pitkää myös isompia kuvioita! 🙂

      Liked by 1 henkilö

  2. ”Ärsyynnyn unelmointihehkutuksesta, koska ajattelen, että jokainen on oman onnensa seppä. Näen asian niin, että itse on taottava eikä odotettava sitä, että asiat muuttuvat itsestään.” Olen hyvin samaa mieltä tämän kanssa, siitä huolimatta haaveilen ja unelmoin paljon. Suhtautumiseni unelmointiin ei ole kovin vakavaa, välillä haaveilen ylennyksestä, välillä olevani prinsessa. Tiedän toki että vain toinen näistä voi totetutua. Näen tavoitteet, ja niiden eteen työskentelyn sitten ihan eri asiana.

    Liked by 1 henkilö

    1. Totta! Ehkä itse liitän ajatuksissani turhan kiinteästi unelmat ja tavoitteet yhteen. Joskus tekisi hyvää ihan vain unelmoida päämäärättömästi ja kuvitella kaikkea mahdotonta tai vähemmän mahdollista. Samoin pitäisi myös muistaa se, että unelmointi ei ole taikauskoa, joka muuttaisi asioita huonompaan suuntaan ilman, että siihen voi itse vaikuttaa

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.