Oikein huvittaa ajatella some-historiaani. Aluksi minua ei huvittaneet ollenkaan älypuhelimet eikä liiemmin sosiaalinen media. Nyt joudun tappelemaan lenkillä itseni kanssa siitä, nautiskelisinko hiljaisuudesta maisemia katsellen vai päivittäisinkö hetket Instagramin tarinaan.
DSC_0131.JPGSunnuntai oli täydellinen lenkkipäivä. Aurinko paistoi esteettömästi vielä kuuden maissa iltapäivällä heijastaen säteet kauniisti järvelle, josta pikkuruinen majakka tervehti sillalla kulkevia lenkkeilijöitä. Minä hipsin pitkin puolivalmista, lähellemme kohoavaa asuinaluetta, väistelin pyöriä ja yritin pysyä reitillä rakennustyömaalta näyttävillä kaduilla. Kiipesin kukkulalle, jolla en ollut koskaan käynyt. Oloni oli innostunut ja levollinen. Mutta puhelin täytyi kaivaa esiin ja sillä kuvata maisemat joka kulmasta, jopa kadulle pudonneet punaiset lehdet. Lärpätin aiheesta vielä muutaman minivideon verran someen. Se siitä mindfulness-lenkistä.

Minusta on vaivihkaa tullut aktiivinen Instagramin käyttäjä. Se, joka näkee pienetkin arjen askareet Instagramin tarinatoiminnon läpi. En koskaan voisi alkaa tehdä YouTube-videoita, ja siksi olen hämmentynyt siitä, kuinka paljon pidän Instagramin minivideoista. Tänään jolkotin läpi vanhojen kotikulmieni puhelin kädessä ja höpötin, mitä mieleeni tuli. Kuvasin jopa yhden vanhan lukioni nojatuoleista, sillä se herätti paljon muistoja. Menin kahvilaan, ikuistin vitriinit ja ateriani. Siitäkin huolimatta, että olisin voinut vain nauttia syksystä ja katsella ohi kulkevia ihmisiä.

Olin vakaasti päättänyt elää ilman älypuhelinta. Päätös petti jo vuonna 2012, kun tajusin, ettei yliopistoelämä oikein suju ilman taskussa kulkevaa tietoa. Sosiaalisessa mediassa ja etenkin Instagramissa olin aluksi varovainen, ja kesti pitkään, että otin edes kuvapuolen haltuuni, videotarinoista puhumattakaan. Maailma on muuttunut ihan hirveästi lyhyessä ajassa, sillä vielä kuusi vuotta sitten en voinut edes kuvitella, että joku voisi olla some-ammattilainen.

Välillä tuntuu siltä, että sosiaalisen median käyttöä demonisoidaan ihan tarpeettomasti. Niin teen itsekin miettimällä omia rajoituksiani ja tekemällä ongelman lenkki-instailusta, vaikken todellisuudessa ole ongelmakäyttäjä. En ole edes pahimmasta päästä mitä tulee puhelinräpläilijöihin. Minun rajani menee siinä, että toisen puhuessa ei näpelöidä kännykkää ja mumista vastauksesti jotakin. Yhtä raivostuttavaa tosin on se, jos viestiin vastaamisesta kesken keskustelun loukkaannutaan. Joskus on pakko olla nopeasti tavoitettavissa.

Onko some siis todellisuudessa häirinnyt arkeani? Ei sentään, vaikka toivoisin pystyväni viettämään enemmän aikaa ilman puhelinta. Pelkään sitä, että elämä valuu ohi, jos katselen sitä kännykän kameran läpi, ja samaan aikaan olen myös huolissani siitä, että arjen hetket jäävät tallentamatta, jos en kulje puhelin kädessä. Tänään kauppareissulla otin kuvan KlapiKokin salaatinkastikkeesta, koska minua kiinnosti, kuka ihme on KlapiKokki. Ajattelin kysyä sitä Instagramin tarinassa muilta. Hylkäsin kuitenkin kuvan ennen julkaisemista, sillä yhtäkkiä tuntui niin typerältä seisoa sateesta litimärkänä lähikaupan kastikehyllyllä kuvaamassa purnukkaa, jota en kuitenkaan koskaan ostaisi. Ryhdistäydyin, palautin mieleeni kauppalistan ja hoidin ostokseni loppuun kännykkää vilkuilematta. Kyllä ostosreissu täytyy pystyä suorittamaan ilman somettamista.

Haluaisin kuitenkin olla yhtä aikaa se, joka ennättää ikuistaa tavallisen kiehtovaa arkea Instagramiin ja se, joka osaa heittää luurin sohvan väliin muulloinkin kuin pakollisen some-lakon aikana. Haluaisin olla vapaa koko asian ajattelusta.

Videotarinoitani voi seurata Instagramissa @annakatariinam.

Miten sinä käytät somea? Koetko sitä koskaan ongelmaksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

2 vastausta artikkeliin “Paras arki ilman puhelinta vai sen läpi?

  1. Aika monessa asiassa on ne hyvät ja huonot puolensa, niin älypuhelimessa ja somessakin. Ehkä ongelmana on eniten ihmisen ikuinen haaste pysytellä kultaisella keskitiellä.
    Käytän itse somea lähes päivittäin, mutten omiin julkaisuihin kuin ehkä kerran-kaksi kuukaudessa. Mieheni on vakuuttunut älyluurin älyttömyydestä, eikä ole sellaista edelleenkään hankkinut. Hän onkin periaatteellaan yleinen vitsin aihe.
    Pystyn hyvin huomaamaan, miten paljon etenkin Whatsapp syö ilta-aikaa, jonka voisi käyttää toisinkin. Olen nykyään oppinut, että kaikkeen ei tarvitse reagoida heti, ei aina edes seuraavana päivänä. Menen lähes aina lenkille ilman puhelinta, koska haluan keskittyä rauhoittumiseen. Tottakai olen missannut sen takia useita mahdollisuuksia vuoden luontokuvapäivityksiin. Olisin varmaan aktiivisempi luurin ja tietokoneen käyttäjä, jollei sininen valo olisi niin haitallista minulle (laukaisee migreenin herkästi). Ehkä pitää ajatella, että tuo rajoite voi olla joskus myös hyvä asia.

    Mitä meistä jää jälkipolville? Minne tarinamme ja elämyksemme tallentuvat? Istuutuuko kukaan meistä enää kukkulan laelle piirtämään näkymää ja kirjoittamaan tunnelmaa paperille, josta jää pysyvä muistijälki? Kiinnostaako se edes ketään viidenkymmenen vuoden päästä?

    Liked by 1 henkilö

  2. No jopas sattui! Elän nimittäin itse miehen kanssa, joka ei ole missään somessa ja jonka puhelin on Nokian 2000-luvun alun väritön malli. Olemme siis aivan ääripäitä somen käytössä. Hän haluaisi Whatsappin, mutta se ei ole edelleenkää mahdollista ilman sovellusta, vaikka käyttäisi webbiversiota.

    Kun menen nukkumaan, räpellän luuria, vaikka tiedän, että ennen pitkää se aktivoi enemmän mieltäni ja nukahtaminen vaikeutuu. Kumpa menisi useammin sänkyyn kirjan kanssa!

    Hyvä pointti tuo viittaus piirtämiseen ja kirjoittamiseen. Ennen tunnelmien tallentaminen vaati aikaa ja vaivaa, joten tuskin mitä tahansa tunnelmia ikuistettiin. Itse asiassa sitä täytyi suunnitella tarkkaan, etsiä tarkoituksella tai sattumalta tunnelmointipaikka ja palata sitten ehkä sopivaan aikaan kirjoittamaan tai kuvataiteilemaan. Aikoinaan tallennetut tunnelmat ovat itse asiassa paljon pitkäaikaisempia kuin nykyajan some-tunnelmat, jotka kuvina ja videoina katoavat, kun laitteet rikkoutuvat ja some-palvelut loppuvat.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.