Kirjoitin aiemmin säännöllisesti aiheista, joista ei koskaan olisi voinut syntyä kokonaista blogitekstiä, vaikka olisin halunnut niistä kovasti keskustella. Muistio on jälleen pullollaan aiheita, joista en halua kirjoittaa satoja sanoja, mutta olisi mielenkiintoista kuulla kuitenkin muiden ajatuksia samoista aiheista.
mustalahti_tampere.JPGVarusmiesten kasvisruokapäivät
Varusmiesten viikkoruokalistaan lisättävistä vegemuonapäivistä olisi niin paljon sanottavaa, mutta samalla koen turhaksi jaaritella aiheesta pitkään, sillä en jaksa saarnata. Olen vain hirvittävän hämmentynyt aiheista kertovien uutisten kommenteista, joissa uskotaan, että Suomelle nauretaan, kasvisruokapäivän jälkeen pitää syödä kaksi viikkoa pelkkää lihaa ja kaiken lisäksi hihitellään sille, ettei mies pupunruoalla marssi. Kuulin tähän liittyen myös sanonnan: ”En minä pupun ruokaa syö, eikä pupu aja mun Mersulla.” Mitä? En ymmärrä, aiheet eivät liity mitenkään toisiinsa. Niin, ja miehille ei kasva rintoja soijasta, ja kasvisruoka oikein ja hyvin tehtynä on täyttävää ja ravitsevaa. Paljon parempaa kuin varusmiesten suosikit makkara, kebab ja makaronilaatikko. Kohu vegeruokapäivän ympärillä osoittaa vain sen, kuinka takapajuisessa yhteiskunnassa tietyiltä osin elämme.

Nosto-automaatit
S-ryhmän kauppojen seinien Otto-automaatit ovat muuttuneet vaivihkaa Nosto-automaateiksi. Perusjääräpäänä olen tietysti kauhuissani ja epäluuloinen. Mitä nostaminen maksaa? Mikä ihmeen Nosto-automaatti? Mistähän se tuli? Vielä pitäisi vapaa-aikaa uhrata selvitystyöhön. Eniten ajatuksia on kuitenkin herättänyt Nosto-automaatin katumainoksen slogan ”Kahisevaa muovin tilalle”. Ovela veto suositella käteistä muovin – eli tässä tapauksessa muovikorttien – tilalle aikana, jolloin muovin käyttäminen on todellinen ympäristöongelma. Mainostekstiä ei kuitenkaan voi pitää kovin onnistuneena, sillä en lähtisi syyttämään maksukortteja ensimmäisenä muovikriisistä. Ja sitä paitsi käteisen ylivalta ei koskaan palaa, joten on turha parjata muovikortteja. Niiden kätevyys on kiistatonta. Mainoksesta jää siis vain tunne, että uusi automaatti on ontuvasti kytketty globaaliin ongelmaan, johon palvelu ei edes tarjoa ratkaisua.

#kiitollinen
Sosiaalisessa mediassa pitäisi olla koko ajan valtavan kiitollinen kaikesta. Itsestä, terveydestä, kodista, kesästä, työstä ja ystävistä. Ajattelin pohtia kiitollisuutta some-julkaisujen aiheena tarkemmin, mutta tulin siihen tulokseen, ettei kukaan jaksaisi lukea jorinaa aiheesta pitkän tekstin verran. Pohdin myös omaa kiitollisuustasoani. On ihan totta, että en varmastikaan muista kovin usein olla kiitollinen, vaan keskityn yleensä siihen, mikä voisi olla paremmin, vaikka koenkin olevani hyväntuulinen ja peruspositiivinen. Tänään olen kiitollinen siitä, että päätä ei enää särje, kirjoittaminen luistaa, blogilla menee hyvin, aamupalapizza on uunissa ja kahvi porisee MoccaMasterissa.

Kesän viimeinen ilta
Kävin ottamassa kuvia lähellä kotiamme sijaitsevassa Mustanlahden satamassa. Käynnissä olivat venetsialaiset, satamaravintolasta kuului naurua ja bändien musiikkitestailua, ja satamaan pysähtyneissä veneissä katsottiin Cheekin keikkaa ja kuunneltiin kansainvälistä räppiä. Taivas värjäytyi hiljalleen purppuran sävyillä, sitten keltaisella ja oranssilla. Ilta oli ihan valtavan kaunis, mutta ei siitä ehkä kokonaista blogitekstiä saisi. Ei edes siitä, etten ymmärrä, miksi ihmiset suuttuvat siitä, että sisämaassa järjestetään venetsialaisia. Eikä siitä, että yhdessä veneessä jyskynyt räppi raikui koko satamassa peittäen alleen kaiken muun. Tahditonta.

Jos bloggaat, mistä sinä jätit kirjoittamatta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

3 vastausta artikkeliin “Näistäkään aiheista ei tullut kokonaista blogitekstiä

  1. Käteinen on ainoa anonyymi maksuväline. Minnekään ei jää tietoa mitä, milloin ja mistä minä jotakin ostin. Miksi pitäisikään jäädä? Toinen käteistä puoltava seikka on rahan arvon ymmärtäminen. Kun vinguttaa visaa tai kun pankkitili näyttää vain numeraaleja, ei _todella_ ymmärrä rahan arvoa – eikä vastaavasti rahan menoa. Toki kortti on kätevä, mutta kätevyys sinänsä ei välttämättä ole aina paras vaihtoehto. Hyvä kysymys on tietenkin, miksei meillä ole anonyymejä maksukortteja. Muualla maailmassa näitä on, mutta eivät ole jostain syystä yleistyneet länsimaissa. Tullaan taas kysymykseen, miksi.

    Liked by 1 henkilö

  2. Hyviä pointteja! Mietin itsekin paljon anonymiteettiä, mutta toisaalta se myös hukkuu arjen vilskeeseen, kun tavallisen ostelijana ei ole salattavaa. Eikä tietysti anonymiteetistä kiinnostuminen tarkoita sitä, että olisi salailtavaa, vaan ihan sitä, että sellaiseen pitäisi olla oikeus. Kenen pitäisi päästä seuraamaan kuluttajien maksuja? Korttimaksujen huono puoli tosiaan on se, että seuraaminen on hankalaa, ja ne, jotka ovat taipuvaisia ylikuluttamiseen, varmasti siihen päätyvät. Se on surullista, vaikka aikuisen pitäisikin olla itsestään vastuussa. Kaikki eivät pysty, ja siksi tuelle on tarvetta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.