Arvaatko, kumman valitsen? -blogihaasteen aloitti Kolmistaan-blogin Karoliina. Koska jokainen blogiviikko vaatii myös kevyttä sisältöä, olkoon tämä haastejuttu viikon hömppäannos!
annamaksimoff.JPGSuihku aamulla vai illalla?
Aivan ehdottomasti illalla. En voi sietää aamusuihkuja, sillä ne saavat olon tuntumaan märältä koiralta ja silloin tuntuu nöyryyttävältä poistua kodista.

Suunniteltu vai ex tempore?
Rakastan suunnittelemista, mutta yleensä vain harvat pienistä suunnitelmistani toteutuvat. Suuret suunnitelmat ovat onneksi toteutuneet aika hyvin, mutta esimerkiksi tälle viikonlopulle suunnittelin vaikka mitä ohjelmaa, ja niistä ei itse asiassa toteutunut mikään. Ainakaan vielä. Uskon, että parhaimmat asiat tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten odottaa eli ex tempore.

Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?
Kaupungin ydin. Elän kaupungin äänistä, paloautoista, ihmisten huudoista, liikenteen melusta ja valoista. On jotenkin koskettavaa, kuinka pieneksi olonsa voi kaupungissa tuntea. Sellaisen olon voi kokea ihan Tampereella tai sitten Kiinassa kaupungissa, jossa asuu 30 miljoonaa asukasta. Luontoannokseksi minulle riittää mökki, joka sekin sijaitsee itse asiassa kaupungissa, jos hallintopuolta ajattelee.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Ehdottomasti neutraalit, sillä ne sopivat kasvojeni väriin, ja lisäksi niiden avulla on helppo hukkua massaan. En halua olla esillä, ellei kerrottavana ole mehukas tarina. Joskus revittelen keltaisilla vaatteilla.

Kevät vai syksy?
Vuosi tavallaan alkaa syksystä. Silloin kaikki on vielä edessä: syyssateet ja myrskyt, joulu, sydäntalvi, kevään hiljalleen heräävä luonto ja kesä. Minä rakastan sadetta ja aamuja, jolloin ei tarvitse mennä minnekään, voi vain kuunnella sadetta. Sellaiset päivät ovat tosin aika harvassa.

Aamut vai myöhäiset illat?
Olen aina ollut iltaihminen, ja lapsena aikaisin nukkumaan meneminen oli vaikeaa, mutta vielä kammottavampaa oli aikaisin herääminen. Täyttä riitaa ja vääntöä joka aamu. Aikuisena olen oppinut nauttimaan aikaisista aamuista, mutta vain silloin, kun on tarpeeksi aikaa.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut?
Huomaamaton, sanoisin. Valitsen neutraalit, mukavat ja siistit vaatteet ilman ali- tai ylisuorittamista.

Tv-sarjat vai elokuvat?
Ehdottomasti televisiosarjat! Pidän siitä, että tarina jatkuu. Elokuvan jälkeen olo on kovin tyhjä. Kansainvälisistä elokuvista minulla ei ole hajuakaan, ja suomalaisia rainoja katson muutaman vuodessa.

Korkokengät vai matalapohjaiset kengät?
Haluaisin vastata olevani korkokenkätyyppi, mutta nykyään on paljon helpompaa ja mukavampaa tepastella matalapohjaisissa kengissä. Ei tule rakkoja eikä koskaan tarvitse miettiä jaksamista. Haluaisin kuitenkin käyttää korkokenkiä enemmän, sillä oloni on niissä itsevarmempi. Ei tosin tulisi kuuloonkaan, että raahaisin mukanani kaksia kenkiä, toisia laukussa ja toisia jalassa.

Suklaa vai karkki?
Suklaa. Siinä on kaikki: sokeri, uniikki maku ja täyteläisyys. Ongelma vain on se, että vegaaniset suklaat eivät ole kovin kummoisia. Hiivatin maito tekee ihmeitä kaakaolle.

Puhelimen kalenteri vai paperinen?
Olen niin kiintynyt paperiseen kalenteriin, että tuskin koskaan tulen siirtymään elektroniseen versioon. Unohtaisin vain kaikki tapaamiset ja sovitut menot. Entä jos kännykkä hukkuisi tai lukkiutuisi? Tiedetään, että kalenterit yleensä tallentuvat pilveen, mutta minä luotan ihan vain tavalliseen paperiin, joka tietysti voi myös kadota.

Lauantait vai sunnuntait?
Pitääkö joku ihan oikeasti sunnuntaista? Silloin kaikki on loppu, ja on vain aikaa odottaa uuden viikon alkua. Yritän kovasti nauttia viikon viimeisestä päivästä, mutta aina se on vähintäänkin surkea tai sitten ihan hirveä. Lauantai on täynnä toivoa, sillä se ikään kuin lupaa, että on vielä paljon aikaa jäljellä, vaikkei sitä edes tarvitsisi mihinkään.

Tanssiminen vai laulaminen?
Ei kumpikaan. Minulla ei ole rytmitajua ja äänenikin on todella heikko. Pysyn jostakin syystä kuitenkin nuotissa, mutta minulla ei ole mitään syytä laulaa julkisesti. Eikä tanssia. Näin viime viikonlopusta tanssivideoita ja järkytyin.

Auringonnousu vai -lasku?
Auringonlaskuun tiivistyy iltojen kauneus. Miten voisi edes vastata muuta, kun auringolasku sisältää kaikki keltaisen, punaisen ja violetin sävyt ja tarjoaa ne ilotulituksena horisontissa?

Kulta vai hopea?
Ihooni ja tyyliini sopii kulta. En kuitenkaan käytä oikeaa kultaa, sillä en vain uskalla kuljettaa mukanani kalliita koruja. Pitäisi uskaltaa päästää materiasta irti, sillä eivät arvokorut kaapissakaan ilahduta. En siis omista mitään järkyttävän arvokkaita koruja, mutta ei minua myöskään huvita hukata satasen tai muutaman arvoista helyä.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Olen toimittaja, joten kysyn kysymyksiä. Se on luontaista minulle, ja välillä saan ystäviltäni palautetta, että kuulostan toimittajalta. Kun jotakin uutta – esimerkiksi miesasioissa – on tapahtunut, alan kysellä. Asiat pitää selvittää ja muodostaa niistä kokonaiskuva. Blogissa olen kuitenkin alkanut tykätä siitä, että saan itsekin välillä vastata.

Tulppaani vai ruusu?
Keväällä on ihanaa ostaa marketista edullisia tulppaaneita, vaikka pitäisi ympäri vuoden tukea kivijalkaliikkeitä. Valitsen aina tulppaanin ruusun sijasta, sillä ruusu muistuttaa jollakin tavalla vanhuudesta ja kuolemasta. En halua minkäänlaista hautajaistunnelmaa kotiini, ja siksi olen myös lyhtyjen valitsemisessa tarkkana. Tällä hetkellä tosin keittiön maljakossa on monivärinen ja jopa vähän veikeältä näyttävä ruusukimppu.

Samastutko yhtään näihin vastauksiin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.