Ajattelepa, että ihan tavallisella viikolla voi syntyä turhia ja tarpeellisia havaintoja itsestä. Minä pohdin kuluneella viikolla kakkuja, mobiilipalveluita ja pankkiasioita.
DSC_0090.JPGOlen joutunut myöntämään itselleni sen, että minä pidän leipomisesta. En olekaan sellainen take away -lounasviidakkoon eksynyt hienohelma, joka pelkää taikinaa. Olen kasvanut kodissa, jossa makeat herkut kuuluivat ehdottomasti isälle, ja suolaiset leivonnaiset teki äiti. Ajattelin itsekin keskittyä suolaisten herkkujen ideointiin, kunnes yhtäkkiä huomasin, millaisista luovuushetkistä jään paitsi, jos en ala toteuttaa itseäni vegaanista leivontaa hyödyntäen. Vadelmainen pähkinäkakku on bravuurini, ja tänään syntyi cashewpähkinämassasta tehty Oreo-kakku, jonka ohjeen jaan viikonloppuna blogiini.

Olenkin tajunnut olevani melkoinen jäärä ja vanhanaikainen valikoiduissa asioissa. Ärsyttävästi sanottuna dinosaurus. Sain melkein hepulin, kun kuulin, että joudun luopuman ihanasta muovipinnoitetusta tunnuslukuläpyskästä tietoturvamuutosten vuoksi. Minä en suostu käyttämään mobiilipankkia, en edes tunnuslukusovellusta. Siispä tilasin Nordealta tunnuslukumasiinan, joiden käyttäjien keski-ikä on varmasti lähempänä hautaa kuin uraputkea. En välitä. Ja jos minulta kysytään, on tunnuslukulaite niin ärsyttävän monta naputtelua vaativa vehje, että siitä tulee vielä ongelma niille, jotka oikeasti ovat pudonneet tietotekniikkakelkasta jo kauan ennen vuosituhannen vaihtumista.

Rahaliikenteestä puheen ollen olen vihdoinkin myöntänyt itselleni Tori-palvelun kätevyyden ja antautunut sille. En tosin vieläkään lähtisi myymään parin euron juttua siellä – tai edes parinkympin, mutta täytyy silti todeta, että nettikirpputorit kannattavat paremmin kuin perinteiset kirpparit, joissa en muuten itse käy kuin myymässä. Torissa poikkeuksellista on se, että olen kelpuuttanut sieltä kotiimme monta esinettä, mutta niin hurjaksi en ole heittäytynyt, että olisin itse hoitanut ostotapahtuman.

Olen myös huomannut, kuinka paljon virtaa blogiini tulevat kommentit tuovat. Niitä on tullut viime aikoina varsin mukavasti, ja se piristää ihan valtavasti! ”Ei kissa kiitoksella elä” sanovat ne vanhat jäärät, jollaiseksi olen kovaa vauhtia muuttumassa. Kyllä kissa kuitenkin sen verran kiitoksesta nauttii, että huomio antaa voimaa. Kai tähän touhuun liittyy tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, vaikka pääasia on tuottaa itselle mielekästä sisältöä. Tekstistä tulee kuitenkin sisältöä vasta, kun se saa yleisönsä.

Sitä en pohtinut, miksi ihmeessä tämän jutun kuvituksena on kuva kuivuneesta lehdestä. No, sen verran kävin asiaa läpi, että päädyin kuvaan siksi, että se on kaunis, haikea ja viittaa syksyyn. Eivätkö asiayhteydestä irrotetut kuvat olekin ärsyttäviä? Myönnä!

Mitä sinä olet joutunut myöntämään itsellesi lähiaikoina?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

2 vastausta artikkeliin “Myöntämisiä

  1. Ihanaa, joku toinenkin alle 50-vuotias kaipaa tunnuslukuläpyskää! Ajattele, että hankin itse älypuhelimen pitkälti siksi, että pankit vaativat mobiilitunnuslukua. Tosin huomasin eilen, että vanha läpyskäni toimii edelleen, vaikkei pitänyt!? Olen myös kuullut paljon huonoa tunnuslukulaitteen käyttömukavuudesta. Vaan eipä mobiilisovelluksenkaan lataus ongelmitta sujunut. Teknisten vikojen takia jouduin roikkumaan neuvontapalvelussa yli tunnin ja lopulta päädyimme harvinaiseen tilanteeseen: pankki maksoi minulle 30 euroa mokistaan!
    Kuitenkin olen tyytyväinen, että tuli hankittua tämä älyluuri, jolla nytkin näppäilen kommenttia hyvään blogiin. Se on totta, että kommentit piristävät aina! Koska itse bloggaan (osin työni takia) anonyymisti, en voi jakaa esim. Facebookissa blogiani ja saada näin lisää lukijoita. Niinpä kommentit ilahduttavat erityisesti, joku todella lukee blogiani! Ehkä voimme summata, että positiiviselle palautteelle ja vastavuoroisuudelle löytyy aina tila ja tarve.

    Liked by 1 henkilö

    1. Olipa ihanasti kommentoitu! Itse onnistuin lukitsemaan kipeänä tunnuslukulistani, enkä saanut tunnuslukulaitettakaan siksi käyttöön, ja lopulta minut ohjattiin kaksi kertaa väärään paikkaan linjoilla. Pidin asiakaspalvelumaailmasta perityt hermoni ja toivotin hyvää päivänjatkoa, ja menin sänkyyn potemaan epäreilua kohteluani. Hyvä, että sait mielipaharahaa! 😀 Minäkin olin aluksi vastaan älypuhelinta, mutta yliopistoelämä pakotti hankkimaan sen jo aika tasan kuusi vuotta sitten. Piti päästä sähköpostiin ja Moodleen missä tahansa. Ja on kyllä totta, että vastavuoroisuus piristää. Minäkään en työympäristössäni voi toimia nimelläni, mutta vastavuoroisuus ilahduttaa sielläkin somessa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.