Innostun helposti ja nautin sosiaalisista tilanteista, mutta sen vastapainoksi on myös hetkiä, jolloin vetäydyn kuoreeni enkä pysty heittäytymään hassutteluun. Pahinta ovat naamiaiset.
DSC_0069 (3)DSC_0071 (2)DSC_0072 (2)Minä en missään nimessä inhoa naamiaisia tai teemajuhlia. Inhoan epäaitoja ja väkinäisiä tilanteita – sellaisia, joissa on pakko esittää olevansa joku muu. Esimerkiksi ihan oikeasti leikkiä olevansa se hahmo, jota valittu naamiaisasu esittää. Näin aikuisena tällaisista tarkasti säädellyistä juhlista on päässyt onneksi eroon ja voi keskittyä rentoon oleiluun, vaikka välillä tuntuu, että pitäisi heittäytyä silti enemmän. Luoda tunnelmaa ja hihkua riehakkaana mukana.

Minun tapani heittäytyä juhlahumuun on ahkera suunnitteleminen, josta todella nautin. Ensi viikon lauantaina juhlitaan yhdeksänkymmentäluvun teemalla järjestettäviä serkkuni kolmikymppisiä. Olen valmistautunut hyvissä ajoin. Hankin kesäkuussa Tallinnan Bershkasta Barbie-teemaisen paidan ja loput asusteet kokosin teiniaikojeni hankinnoista, joista hämmentävän suuri osa oli pinkkiä. Barbie-lookiin sopivat kiilakorkokengät ovat olleet myynnissä kirpparilla useaan otteeseen, mutta jostakin syystä ne eivät ole lähteneet edes voron matkaan. Jep, siihen on syynsä. Parempi käyttää vain tällaisissa puolinaamiaisissa.

Teemajuhlat sopivat naamiaisia paremmin luonteelleni. Ainakin itse käsitän teemajuhlien ja naamiaisten eron tiivistyvän siihen, että teemajuhlissa pukeutuminen kunnioittaa aihetta, naamiaisissa taasen on tarkoitus olla jokin toinen ja käyttäytyä sen mukaan. Sitä päivää ei nähdä, että alkaisin Barbie-vaatteissa kuvitella olevani nukke edes yhden illan. Minun tapani juhlia on tunnelmoida teemaa, olla oma itseni ja nauttia visuaalisuudesta ilman mitään hulvattomia Ken-viittauksia ja kankeaa nukkekävelyä.

Ne, jotka muuten ajattelevat, että yhdeksänkymmentäluku oli hetki sitten, ovat väärässä. Sen alkamisesta on liki 30 vuotta aikaa, ja maailma on muuttunut niin valtavasti, että vuosikymmentä voi kiistatta kutsua menneeksi. Aikakauden tietää olevan mennyttä nimenomaan siitä, kun se alkaa näkyä teemajuhlissa. En minä ainakaan osaisi vetää juhlia esimerkiksi vuoden 2005 teemalla. Siitä on liian vähän aikaa. Ja tuskin edes pystyisin heittäytymään aikaan, jolloin kuljin caprihousut jalassa metsässä collieita ulkoiluttaen.

Osaatko heittäytyä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.