Ihan pieniä, kevyitä ajatuksia viikolta, jolloin loputon helle väsytti, järvi otti uimarin avosylin vastaan ja jättikärpänen kylvi kauhua.
DSC_0086Sanotaan aina, että ihminen on niin iso, ettei ole mitään syytä pelätä ötököitä. Kun kuulen surinaa, hirvittävän epämiellyttävä tunne syöksyy kuitenkin kehooni välittömästi. En pysty keskittymään, kiljun ja pakenen. Tietysti tiedän, että ampiaiset, kärpäset ja leppäkertut ovat pienempiä kuin sormenpääni, mutta se ei poista pelkoa. Olen kai aika aistiherkkä. Jo pelkkä suriseva ääni saa kehoni vapisemaan. Tätä tekstiä kirjoittaessa ympärilläni pyörii banaanikärpänen. Otan tilanteen onneksi aika rauhallisesti. Kunhan ei suuhun lennä.

Kirjoitin aiemmin luonnonvesissä uimisesta. Siitä, kuinka kalat ällöttävät minua. Jouduin kohtaamaan pelkoni uidessani Tampereen Pyynikillä Rosendahlin rannassa. En minä muistanut, että täytyy kahlata kymmeniä metrejä päästäkseen edes niin syvälle, että voi heittäytyä uintiasentoon. Niiden kalojen lisäksi yhtä ällöttävä on järven pohja. En voi sietää sitä, että jalkani uppoutuvat pehmeään, aavistuksen mutaiseen hiekkaan limaisten kasvien ja pohjaan heitettyjen roskien armoille. Siksi suosin laitureita, joista pääsee hyppäämään syvälle. Sitä, mitä ei nimittäin näe, ei ole olemassa. Toimii tällaisissa kevyissä asioissa. Vakavien aiheiden äärellä kannattaa olla hereillä.

Havaintojeni perusteella huikea hellekesä on saanut ihmiset keskustelemaan myös valittamisen etiketistä. Kesän kuumuutta ei saisi valittaa, kun talvella on kylmä, mistä sitten taas aikanaan valitetaan. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi valittaa, jos se helpottaa. Puuskuttaminen, puhiseminen ja päivittely lievittävät oloa. Siitä olen tosin hämmästynyt, kuinka paljon säästä jaksetaan keskustella. Ehkä aihe kiehtoo, koska säähän ei voi vaikuttaa. Itse olen keskittänyt energiani Forecan ennusteiden kyttäämiseen ja ukkosen toivomiseen. Ei ole näkynyt, vaikka on luvattu.

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta syysihmisenä hymyn huulilleni toi kellastuneeksi kuivunut lehti, joka oli leijailllut pyöräni satulan päälle työpäivän aikana. Kesä on pian ohi.

Mitä ajattelet juuri nyt? Ehditkö seurata kesällä blogeja?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.