Tämä ei ole minun arkeani, ajattelin käydessäni pitkästä aikaa Prismassa. Kaikki näytti niin valtavalta. Jokainen hylly kiilsi uuttuuttaan ja oli täynnä tuotteita, joista oli saatavilla useiden eri merkkien luomuksia. Runsaus oli hirvittävän hämmentävää, mutta toisaalta myös vapauttavaa.
shopping-cart-1275480_960_720.jpgKuva: Pixabay

En tietenkään voi väittää, että olisin ollut ensimmäistä kertaa tekemässä ostoksiani automarketiksikin kutsussa supermarketin seuraajassa hypermarketissa. Viimeviikkoinen visiittini osoitti kuitenkin sen, kuinka vieraantunut olen automarkettimaailmasta. Sellaisesta, jossa kävellään kärryt kädessä kauppaan, poimitaan mukaan liikkeen oman merkin tuotteita, ostetaan puuvillaiset alushousut, Kesäkassi-niminen keksikimara ja ainakin kolme pakettia kinkkua.

Olen kaupunkilaistunut. Ja tottunut kaiken lisäksi siihen, että ruokaostokset kasaan saadakseen täytyy käydä vähintään kahdessa kaupassa ja maksaa sievoinen hinta perustuotteista ihan vain siksi, että pienissä kaupoissa kaikki maksaa enemmän.

Kärkkäästi esittämistäni stereotypioista huolimatta en vähättele automarketteja. Itse asiassa hypermarketit ovat nostaneet profiiliaan mielestäni viime aikoina, mikä näkyy tuotevalikoimassa, yleisilmeessä ja oheisravintoloissa, joista mainittakoon Pirkaanmaan Osuuskaupan Osuusravintola Oksa. Loputon tuotevalikoima saikin minut hyppäämään pyörän selkään ja ähkimään viiden kilometrin päähän lähimpään Prismaan. Etsin Oatlyn PåMackan-levitettä kurkku-valkosipulimaussa. No, sitä ei löytynyt, mutta paljon muuta, kuten metallinen desimitta, kaulin ja sopivanhintaisia pähkinöitä.

Prisma-elämä on jo itse asiassa käsite, joka liitetään erityisesti automarketeissa suhaaviin lapsiperheisiin. Mielikuvat aletuotteita metsästävästä hypermarketin vakiovierasperheestä käyvät ilmi Väestöliiton perhebarometristä, joka tarkastelee lastensaantiin vaikuttavia tekijöitä. (HS.fi 12.12.2017.)  En minäkään halua, että elämäni tiivistyy automarkettiralliin, mutta minun kohdallani kyse ei ole perheen perustamisesta, vaan kaupunkilaisidentiteetistä, josta oletettavasti myös lastensaantia lykkäävät city-hiihtäjät pitävät kiinni. Ei elämä yhden Prisma-reissun jälkeen muutu, mutta en ihmettele yhtään, että perheen perustamisen jälkeen hypermarkettiostoksista tulee välttämättömyys, jos rattaissa on nyytti tai kaksi. Kukapa silloin jaksaa kiertää pienet K-kaupat, Salet, Alepat ja yksityiset putiikit rallivauhdilla työpäivän jälkeen.

Ymmärrän siis, että ihmisiä kiehtoo hypermarkettien helppous ja monipuolisuus. Mitä kiireisempi elämä on, sitä enemmän kaupalta vaaditaan. Hypermarket harvoin kuitenkaan on sijaintinsa vuoksi kenenkään lähikauppa, minkä vuoksi siellä vieraileminen vaatii tiettyjen mukavuuksien omistamista. Kaukana keskuksista sijaitsevat hypermarketit vaativat lähes poikkeuksetta autojen käyttämistä, ellei sitten halua istua bussissa pitkään ja hartaasti. Ei kovin ekologista.

Prismassa on hyödyllistä poiketa silloin tällöin, mutta vielä ihanampaa on kävellä minuutissa lähikauppaan ja ostaa, mitä unohtui aiemmin. Se on kaupunkilaiselämää, jota olen etsinyt koko elämäni. Siitäkin huolimatta, että jokainen arkipäiväinen tuote maksaa enemmän kuin muualla. Olkoon se city-identiteettini osamaksuhinta.

Käytätkö hypermarketteja? Koetko, että ostospaikat vaikuttavat käsityksiin ihmisistä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.