Löysin kirjat toden teolla vasta alakoulun lopussa, kun tutustuin mielenkiintoisiin kirjasarjoihin. Jostakin syystä tämä kesä on saanut palaamaan niihin. Syy lienee Outi Pakkasen, jonka dekkarisarjan sain luettua loppuun kesälomallani.

Kuvat: Replica WSOY:n kuvapankista, Jacqueline Wilsonin & Nick Sharratin kuva kirjailijan kotisivuilta ja Sweet Valley High’n juliste sarjan virallisilta kotisivuilta.

Kuka kuului Sisters Clubiin? Barbie-kirjakerhon ja Pollux-klubin jälkeen tuntui ihan mielettömältä kuulua Sisters Clubiin! Se oli konkreettinen harppaus kohti teinielämää – ja näihin päiviin asti kantanutta lukuharrastusta. Mieleenpainuvimmista kirjasarjoista tosin vain Replicaa sai Sisters Clubista, ja mikä riemu siitä syntyikään, kun koulupäivän jälkeen postilaatikossa makasi kirjalähetys. Kaivoin kannettavan CD-soittimeni perjantai-iltana esiin, join coca colaa, kuuntelin popkappaleita kokoelmalevyiltä ja kirjoitin Ihaa-päiväkirjaani analyysia viikon koulutapahtumista.

Nostalgiaminäni haluaisi sanoa, että kyllä elämä oli silloin elämää. Olo tuntuu myös hitusen vanhalta. Jopa minä olen ehtinyt kuunnella musiikkia kannettavalta CD-soittimelta ja kuulua kirjakerhoon, jonka konsepti ei taida oikein nykypäivänä enää toimia.

Replica
Marilyn Kayen Replica-kirjasarja oli ensimmäinen, johon todella koukutuin. En muista kyseenalaistaneeni sitä, että sarjan päähenkilö oli klooni Amy. Olin vain viehättynyt hänen erityistaidoistaan, vaikka en silloinkaan uskonut fantasiaan. Koin kuitenkin jollakin tasolla kloonaamisen olevan mahdollista ja Amyn taitojen olevan inhimillisiä. Minäkin olisin halunnut pystyä lukemaan kirjan muutaman sekunnin selaamisella ja juoksemaan kovempaa kuin kukaan. Ehkä Kayen kirjasarjojen idea olikin kannustaa nuoria uskomaan itseensä.

Jacqueline Wilsonin kirjat
En itse valinnut Wilsonin tuotantoa elämääni, vaan äiti alkoi tilata niitä minulle lahjaksi. Kirjat olivat yllättävän syviä ja jopa vaikeita. Ne alkoivat aueta kunnolla vasta yläkoulun puolella. Muutama kuukausi sitten Wilsonin kirjat palautuivat mieleeni ja luin niistä enemmän. Ilmeisesti kirjailijan tarkoituksena on kuvata Lontoon vähäosaisten lähiöiden elämää. Siinä hän todella onnistuu, sillä muistan hämmentyneeni surusta, ahdingosta ja synkkyydestä, joita kirjan päähenkilöt kokevat.

Sweet Valley High
Kalifornialaiskaksosista Elizabethista ja Jessicasta kertovia kirjoja ei jostakin syystä hyväksytty ikinä koulun viikoittaisen lukutunnin opuksiksi. En toisaalta ihmettele. Francine Pascalin kirjoittama sarja kertoo lukiolaisisita, ja meno on ikään kuuluvaa. Siitä ei siis alakouluikäinen ole kovin perillä. Muistan sen, että huoleton ja aurinkoinen maailma kiehtoi, mutta osa draamasta meni ohi.

Yksi asia lapsuuden ja nuoruuden lukuharrastuksessa on jäänyt vaivaamaan. Tein 12-vuotiaana kirjaesseen teoksesta, jonka päähenkilö oli suurin piirtein samanikäinen Ruusu-tyttö. Mistähän kirjasta oli kyse? Mieleeni ovat jääneet vain keltaiset rappukäytävät ja suuret tunteet.

Luitko mitään näistä? Mikä kirjasarja kertoo omasta nuoruudestasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.