Järvessä polskiessa jalkojen alla saattaa olla iso mies tai ainakin sata pientä kiusankappaletta.
DSC_0037 (2)Huh, viimeisten uutisten mukaan juhannuksena hukkui vain kaksi ihmistä. Siinäkin on tietysti kaksi liikaa, mutta pitkän juhlaviikonlopun tuotokseksi kaksi on yllättävän maltillinen lukema. Suomalaisen mytologian veden jumala Ahdista ei ollut tänäkään vuonna apua. Ahti tosin taitaa hukkuneiden pelastamisen sijaan keskittyä kalaonneen, ja siitä ei ole liiemmin tiedotettu juhlapyhien aikaan.

Minä pidän kovasti uimisesta, mutta luonnonvedet ällöttävät. Olo on voimaton. Ei sentään Ahdin takia, sillä olisin todennäköisesti hoidettavana jossakin muualla kuin mökillä kesälomailemassa, jos kangistuisin kauhusta kuvitteellisen veden jumalan edessä. Mutta minä inhoan kaloja! Kaikki on kuitenkin hyvin, jos en nää limaisena hytiseviä sinttejä, ja siksi syvälle järveen työntyvät laiturit saavat unohtamaan kalakammon. Poissa silmistä, poissa mielestä, vanhan toteamuksen mukaan.

Aina, kun otan esiin kalakauhuni, ensimmäinen vasta-argumentti liittyy ihmisen ja kalan väliseen kokoeroon. Enhän minä tietenkään luule, että kala syö minut! En, vaikka lapsena kuvittelin, että Kaukajärvessä asuu valas – ja sillekään en kelpaisi ravinnoksi. En myöskään pelkää haukia, sillä ei tulisi mielenkään tunkea varpaita kaislikkoon iltahämärässä. Kyse on ennemminkin siitä, etten pysty hallitsemaan kaloja. En voi estää niitä tulemasta iholleni. Niiden kanssa ei voi jutella, ja jos voisi, olisin varma, etteivät ne kuuntelisi.

Hyvän uimataitoni ansiosta olo on usein kuitenkin kaikkivoipainen vedessä. Siitäkin huolimatta, että lievää tutinaa aiheuttaa tieto siitä, että pohjassa jalkojen alla voi lipua suuriakin vonkaleita. Tiedän, etten voi hukkua, jos järki pysyy päässä. Silti se on mahdollista. Vesi tekee ihmisestä loppujen lopuksi mitättömän pienen. Mutapohjainen lilliputtijärvi Itä-Pirkanmaalla ei ehkä pysty ihmeisiin, mutta maailman suurimmat valtameret voivat tuhota kaikki rannikot. Koskettavan kauhistuttavaa on myös se, että on mahdollista saada salamanisku järvessä, vaikka ukkonen jyrisisi kaukana. Ihminen on vedessä vain yksi kaloista. Yksi, jolla ei ole mitään merkitystä silloin, kun luonnonvoimat todella näyttävät tahtonsa. Silloin ei sykkisi enää Ahdinkaan runo- ja kalaonnisuoni.

Mökkimaisemaa katsellessa ei muuten tarvitse ihmetellä, miksi esi-isät uskoivat Ahtiin. Jonkun on pakko olla tyynen pinnan alla vartioimassa veteen heijastuvaa kuvaa, täydellistä rauhaa.

Inhoatko luonnonvesissä uimista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Yksi vastaus artikkeliiin “Ahdin ja ahventen armoilla

  1. Päivitysilmoitus: Kevyitä ajatuksia – Mediakka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.