Lomahavahdus tarkoittaa päättömän vetelehtimisen, loputtoman nautiskelun, kolmen luetun kirjan ja liian monen ulkona syödyn lounaan jälkeen tapahtuvaa päättelyketjua, jonka ansiosta lomailija ymmärtää elämästään jotakin olennaista. Tai niin hän luulee.
DSC_0015 (6)DSC_0016 (5)
DSC_0022 (3)
Mustanlahden satama saa minut hiljentymään vielä kaikkien Amurissa asuttujen vuosienkin jälkeen. Rakastan katsella vettä, laineilla hiljaa kelluvia pieniä paatteja, täydessä touhussa olevaa tai unille vetäytyvää huvipuistoa ja nostokurkia, jotka mahtailevat horisontissa. Ympäristön kuuluukin muuttua. Olen ehkä juuttunut historiaan, mutta Amurin kehitys 1900-luvulla koskettaa minua edelleen, vavisuttaa ihan päiväkävelylläkin. Satamasta näkyvät korkeat valkoiset kerrostalot ovat ensimmäisiä, jotka nousivat aikoinaan uuteen Amuriin pienten puuhökkelien viereen. Kuinka valtava muutos! Valentin Vaalan ja Armand Lohikosken minielokuva Katoavaa Tamperetta esittää kauniisti vanhan kaupunginosan kokeman myllytyksen.

Olin todella ehtinyt unohtaa, miltä helle tuntuu. En kovin mieluusti pukeudu pikkuruisiin vaatteisiin, mutta kuluneella viikolla on täytynyt pakosti kaivaa esiin shortsit ja topit. Kuumuus tukahduttaa, vaikka siitä kai pitäisi nauttia, sillä pian toukokuun mahtihelteet ovat vain lyhyt viittaus loppukesän sääuutisessa, jossa päivitellään kylmyyttä ja sateita.

Pidin syntymäpäiväjuhlat vuosien tauon jälkeen. Oli papukaijapillejä, palmusekoitustikkuja, peikonlehtiservettejä, soijarouhepasteijoita, vegenakkipiiloja, hedelmiä ja sipsejä. Trooppinen booli ja kohtuuhintaista viiniä. Sain ihania lahjoja, vaikka en sellaisia todellakaan odottanut! Nämä juhlat olivat esimakua kolmekymppisistäni, jotka vietän yhdeksänkymmentäluvun lasten syntymäpäiväjuhlia kunnioittaen.

Ymmärsin tänään olevani ääripäälomailija. Jostakin syystä minun on aina täytynyt lomalla lähteä Länsi-Kiinan tuntemattomimpaan kolkkaan, pohjoisvietnamilaiseen vuoristokylään – joka tapauksessa johonkin todella tuntemattomaan kolkkaan. Jos taas olen tehnyt päätöksen olla lähtemättä kauas, olen pysytellyt kotona. Kun on päättänyt jäädä, täytyy jäädä kunnolla ja juurtua kotiin, käydä korkeintaan Mustanlahden satamassa tai Pispalassa pyörällä. Tänä kesänä yritän pysyä kohtuudessa ja keskitiellä. Käyn ainakin Raaseporissa ja Tallinnassa, ja toivon, että osaan reissujen jälkeen arvostaa enemmän lähimatkailua.

Kai Tammisaari voi olla elämys siinä missä piskuinen Sapa Pohjois-Vietnamissa.

Mitä olet pohtinut viime aikoina?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.