Elämä ei onneksi ole vain numeerista dataa, mutta jos se olisi, sanallistettuna omani näyttäisi suurin piirtein tältä:
lapsuus1.jpgSynnyin melkein kolme viikkoa myöhässä, vihdoin 22. päivä toukuuta. Vietän siis syntymäpäivääni tänään. Jos nyt muutamaa onnittelutekstiviestiä voi juhlimiseksi kutsua.

Olen käynyt sairaalassa kaksi kertaa syntymäni jälkeen. Nekin käynnit ovat johtuneet tutkimuksista, eivät sairaalahoitoa vaativista tilanteista. En edes tiedä, miten sairaalassa kuuluu toimia!

Olen viettänyt yhdet McDonald’s-syntymäpäivät. Ehkä. Vai olikohan niitä ollenkaan?

Minulla on ollut neljä hamsteria. Ensimmäisen sain pitkän vinkumisen lopputuloksena 11-vuotiaana. Sekin ostettiin äidin kanssa puolisalaa isältä, joka ei ’rottien’ kanssa halunnut asua samassa asunnossa. Lopulta kultanauhahamsteriherra Touhu sulatti hänenkin sydämensä. Viimeisen hamsterini ostin yläasteen lopussa. Kuulostipa muuten esineellistävältä.

Olen matkustanut kahdeksassa maassa. En oikeastaan ymmärrä ihmisiä, jotka pitävät arvossa sitä, kuinka monessa maassa on käynyt. Eihän sillä ole väliä, vaan sillä, miten niissä on aikansa viettänyt. Kovin suhteellista on myös se, millaisessa maassa on käynyt. Suuret liittovaltiot ovat tietysti tilastoissa yksi maa, mutta maakunnat ja kaupungit ovat kuin pienoisvaltioita.

Suoritin inssin kahdesti. Ei mennyt ensimmäisellä läpi. Toisen, onnistuneen yrityksen täytyi johtua armosta tai älyttömästä tuurista. Autoiluun liittyvät numerot saavatkin jäädä tähän, sillä ne eivät ole mairittelevaa lueteltavaa. Ylinopeussakkoja tai pysäköintivirhemaksuja en tosin ole saanut ikinä. Ei ole tarvetta kaahata, kun voi edetä rauhassa sinne, minne on matka.

Minulla on ollut kuusi osoitetta elämäni aikana. Neljä lapsena, kaksi aikuisena. Lapsuuden osoitteista kaksi on pikapyrähdyksiä ja kaksi samalla kujalla.

Yliopistotutkinnon suorittamiseen meni viisi vuotta ja neljä kuukautta. Todistukseen kirjattiin 302 opintopistettä, kiitettävät arvosanat ja nelonen pro gradu -työstä. Soimaan toisinaan itseäni siitä, miten taival venähti muutamalla kuukaudella, vaikka pro gradua ja viiden opintopisteen tenttiä lukuun ottamatta paketti oli kasassa jo neljännen vuoden jälkeen. Neljä kuukautta on kuitenkin ihan hirvittävän lyhyt aika elämästä. Olisiko joku tullut kukittamaan ja antamaan mitalin lyhemmästä suoritusajasta? Ei!

Olen ollut kasvissyöjä kuusi vuotta. Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta onhan se jo kohtuullinen siivu 26-vuotisesta elämästä. Tietoisesti olen pyrkinyt vegaaniseen ruokavalioon noin kolmen vuoden ajan, mutta olen oikeastaan aina käyttänyt todella vähän maitotuotteita ja munia, jotka ovat suurimmat epävegaaniset tuoteryhmät, joten muutos ei ole ollut kummoinen.

Minulla on ollut yhdet feikkisilmälasit, kahdet kaupasta ostetut miinuslasit ja nyt vihdoin optikkoliikkeestä hankitut lasit, jotka hain eilen. En vieläkään käsitä, mikä koko hommassa oli hankalaa.

Olen aina halunnut olla vanhempi ja oikein jahdannut lisää ikävuosia, vaikkei niitä voi tilata postimyynnistä. Nykyään mieli on levollinen. Olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin voin ja oppinut nauttimaan pienistä hetkistä.

Hyvää syntymäpäivää, minä! Mitkä olisivat sinun elämäsi avainluvut?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.