Meillä on ikäeroa 31 vuotta 10 kuukautta ja 26 päivää. Voitko uskoa? Se tuntuu niin kovin suurelta, mutta kun ajattelee ihmiselämän avainlukuja, se asettuu melkein keskiarvoihin, vaikka eihän niillä ole mitään merkitystä.
äiti1.jpgJoskus minä luulin, ettei kenenkään äiti voi olla niin ikäloppu, että olisi mennyt ja täräyttänyt lapsen pihalle niinkin vanhana kuin 31-vuotiaana. Myöhemmin ymmärsin, että se on oikein hyvä ikä tulla äidiksi, vaikkei siihenkään ole varmasti säädettyä suositusikää, jos säädettyjä lakeja ei oteta huomioon.

Lähetit minulle hirvittävän kasan kuvia tätä kirjoitusta varten. Pyysit, etten ainakaan laittaisi sitä kuvaa, jossa toinen silmäsi näyttää ihan kamalalta. Siinä kuvassa, jossa olet juuri tullut saunasta. Minä olen todennäköisesti kiukutellut ja lopulta rauhoittunut unille syliisi. Katsos, viime vuosituhannella piti kuvat ikuistaa filmikameralle ja toivoa parasta, kun rulla tuli kehityksestä. Sen sinä kyllä muistat. Minä välillä unohdan sen. Tuntuu oudolta, että asun nyt seudulla, jossa sinä kasvoit. Keräsit tammenterhoja ja teit pahvista sandaalit. Läiskyttelit menemään pitkin naapurikatua.

Aiot siirtyä älypuhelinaikaan tänä vuonna. Se vasta kiukuttaakin sinua, tiedän. Joudut myöntymään niin kovin paljon halveksumasi nykyajan edessä. LG:n luuri odottaa jo kaapissa malttamattomana. Ajattele, miltä tuntuu, kun voi lukea Facebook-kommentin kauppareissulla tai lenkillä. Jännityshän siinä tietysti menee eikä enää saa mitään nautintoa siitä, kun vihdoin ehtii istahtaa koneelle Facebookin ääreen. Minulla on yksi toive liittyen älyaikaan siirtymiseesi: älä laita mitään hirveän tyhmiä kuvia joka tuuttiin. Instagram ei ole sinun paikkasi. Tai mistä sitäkään tietää. Ehkä innostut siitä. Sinähän olet paatunut toisinajattelija, vaikka olet sitä mieltä, että nuorten hömpötykset saavat jäädä ihan muille.

Luulet edelleen, että Teuvo Tulion, siis Theodor Tugain niin kuin aina muistutat, ohjaukset kantavat näihin päiviin asti. Ei niistä ihan oikeasti saa kukaan enää katselunautintoa! Paitsi sinä. Niin kuin isäkin sanoo, olit varmasti 80-luvun lopussa ainoa 60-luvulla syntynyt, joka ei yhtään jaksanut Europea, vaan halusi kuunnella Georg Otsia. Voin kuvitella, kun kaivoit laukustasi rämisevän kasetin matkalla isäni vanhemmille. Nykytermein sanottuna se oli noloa. Vaan sepä ei sinua kiinnostanut silloin eikä kiinnosta vieläkään.

Viljelet usein kuluneita fraaseja, kuten ”antaa kaikkien kukkien kukkia”, ”ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä” ja ”ei auta itku markkinoilla”. Myönnetään. Totta ne ovat. Varsinkin, kun sinä sanot ne, sillä tarkoitat kaikkea, mitä sanot. Olen omaksunut miltein täysin elämänfilosofiasi, vaikka saatan nykyään ajatella, että olet monessa asiassa liian ehdoton. Koska en ole yhtä tulisieluinen kuin sinä, annan sinun vaahdota. Puhinat täytyy puhista.

Minulle sinä olet sankari, taistelija. Se, joka on aina heikomman puolella. Enkeli, niin kuin Kuninkaankadulla istuva pultsari sanoi. Äiti, joka välittää aina. Ja soittaa varmistaakseen, sujuiko 20 minuutin bussimatka turvallisesti.

Minä olen sinä.

Mitä haluaisit sanoa äidillesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.