Eurooppa-päivää ja suomalaisuuden päivää juhlitaan toukokuun toisella viikolla, muttei sentään samana päivänä. Olisiko symbolinen katastrofi juhlistaa eurooppalaisuuttaan keskittymättä kansallisvaltioon?
DSC_0007.JPGMahtipontisesta nimestä huolimatta suomalaisuuden päivän arvo tuhansien järvien maan kansalle taitaa olla mitätön – ainakin, jos sitä vertaa itsenäisyyspäivän hartaaseen tunnelmaan. Eurooppa-päivän arvostuksesta taasen kertoo se, ettei se ole arkipyhä, vaikka varmasti pöllömpiäkin juhlapäivän aiheita kalenteriin on kirjattu.

Eurooppa- ja suomalaisuuden päivä heijastavat myös osuvasti Suomen poliittista historiaa. Suomalaisuuden päivää vietetään J. V. Snellmanin syntymäpäivänä, ja samalla päivä on myös kunnianosoitus  suomen kielen aseman vahvistumiselle ja Suomalaisuuden liiton perustamiselle. Eurooppa-päivän juuret ulottuvat Robert Schumanin julistukseen, joka tehtiin 9. toukokuuta 1950. Schumanin julistusta pidetään EU:n perustamisen ensi askeleena. Suomalaisten näkökulmasta meneillään olevan viikon pitäisi siis olla tunteikas: Olemme saaneet mahdollisuuden käyttää suomen kieltä niin arjessa kuin akateemisessa maailmassa, ja kaiken lisäksi olemme myös virallisesti sitoutuneet länteen.

Maailman avartumisesta puhuminen Eurooppa-päivänä ei liene enää ajankohtaista, sillä onhan siitä jo onneksi kauan, kun rämmimme korpimetsästä Euroopan sykkeeseen. Se tapahtui kaikista mahdollisista takapajuisuuden rippeistä huolimatta jo viime vuosisadalla, eliitti tosin oli päässyt menoon mukaan sitäkin aiemmin. Eurooppa-päivänä voi kuitenkin suoda pienen kiitoksen kehitykselle siitä, etteivät valtioiden rajat enää pidättele eurooppalaisia. Elämä on pullollaan mahdollisuuksia pelkkää henkilökorttia vilauttamalla – melkoinen harppaus ajasta, jolloin Schumanin julistus tehtiin.

Tulevat sukupolvet kasvavat varmasti uudella tavalla kiinni eurooppalaisuuteen. Heidän ei todennäköisesti edes tarvitse korostaa eurooppalaisuuttaan, vaan se on luonnollinen osa identiteettiä. Kehitykseen vaikuttaa varmasti myös kielitaito, joka kasvattaa ymmärrystä kulttuureista. Kun koulunpenkkiä ei enää kuluteta 10 vuoden ajan viilaten englannin kielen partisiippejä, jää aikaa muille kielille, jotka avaavat väylän mihin tahansa, johtipa tie sitten Euroopan sydämeen tai Aasiaan. Ajatus tuntuu yllättäen vähän vanhanaikaiselta, sillä onhan kaikilla nytkin mahdollisuus pureutua eurooppalaisuuden ytimeen kielten ja matkustamisen avulla. Uskon kuitenkin, että käsitys eurooppalaisuudesta johtaa siihen, ettei oikeasti mikään raja pidättele tulevaisuuden sukupolvia.

Isänmaallisimmat pelkäävät varmasti kansallisvaltioiden puolesta, mutta huolta voi huojentaa kohtaamalla tosiasiat: valtion lopettaminen ei tapahdu napin painalluksella, ei edes Strasbourgin kansliassa. Sitä paitsi kansallisvaltion merkityksen hiipumiseen on vaikea uskoa, kun katsoo jääkiekko-otteluissa ilakoivia ihmisiä, Euroviisuissa liehuvia lippuja ja vankkumatonta oman maan kannatusta. Kuka viisuissa sitten esiintyisi, jos kaikki laulaisivat samassa rykmentissä? Sitä sopii pohtia tällä viikolla, kun eurooppalaiset kootaan jälleen yhteen jännittämään Euroviisuja. Ja antamaan kaveriääniä naapurivaltioille.

Eurooppa-päivää vietetään 9.5. ja suomalaisuuden päivää 12.5.

Koetko olevasi eurooppalainen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.