Kuukausi tuotti pettymyksiä ja järjesti yllätyksiä. Unohti kevään ja katosi vähin äänin. Ennen toukokuuta on kuitenkin aika katsoa taaksepäin ja lopuksi vähän pakkojuhlia.
DSC_0022 (2)DSC_0019 (2)DSC_0021 (3)Havaitsin huhtikuussa kammoavani piinkovana city-ihmisenä lehdissäkin puhuttanutta Prisma-arkea, mutta toisaalta jouduin samaan hengenvetoon toteamaan, että ovathan hypermarketit vain hirveän käteviä, mikä kävi ilmi myös Osuusravintola Oksan arvostelussani. Kun joutuu päivittäin kokoamaan jääkaapin sisällön ainakin neljästä eri kaupasta, tuntuu luksukselta päästä markettiin, jonka hyllyiltä voi sysätä koriin kaiken tarvitsemansa. Aivan täysin hypermarketitkaan eivät pääse erikoisliikkeitä pieksemään valikoimillaan, mikä on tietysti vain positiivista.

Kun sitten olin hullaantunut hypermarkettien helppoudesta, hurautin 10 minuutin bussimatkan lähimpään Prismaan. Linja-autossa olikin vastassa äärimmäisen ystävällinen bussikuski. Tervehti kaikkia. Tervehti minuakin niin, että hämmennyin. On kai aika surullista ja huvittavaakin huomata, että ystävällisyys jää mieleen. Sen kuitenkin pitäisi olla oletusarvo.

Paluumatkalla kotiin pilvet olivat mustanneet taivaan. Ehdin ovesta sisään juuri ennen sadetta. Ehei, kyse ei ollut kevään tuhosta vaan pikemminkin luonnon eliksiiristä, jota saisi pian tulla lisää. Puut näyttävät niin orvoilta ilman lehtiä. Vähän aikaa sitten havahduinkin siihen, kuinka nurinkuriselta luonto näyttää tällä hetkellä. Aurinko paistaa ainakin ajoittain, puistot ovat kuivia ja ilmassa tuoksuu kevät. Vain puut ovat jääneet talveen, mikä saa maiseman näyttämään halvan fantasiaelokuvan lavastukselta.

Huhtikuun aikana olen tullut myös entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että asiat todella järjestyvät, kun sitä vähiten odottaa. Vaikka voisi ajatella, että kova työ kantaa aina hedelmää, kunhan vain jaksaa uskoa siihen, välillä tuntuu siltä, että on parempi olla toivomatta yhtään mitään. Ehkä salaisuus on se, että kun lakkaa murehtimasta, hyvä löytää perille. Siitä näyttää käynnistyvän myös ketjureaktio, jonka imussa luulen olevani nyt mukana.

Liekö syy kolkkojen puiden tai kylmän ilman, mutta joka vuosi huhtikuun lopun valtaava juhlan odotus ja riemu näyttävät olevan vielä hukassa. Suomalaisia syytetään juroiksi, mutta jostakin kumman syystä alle 24 tunnin päästä tämänkin tekstin julkaisemisesta on jokin voima sytyttänyt koko kansan tuleen. Karnevaalit ovat käynnistyneet.

Laitankin siis kukkapannan päähäni huomenna, vaikka se vähän tyhmältä näyttää. Vasta tosin kotiparvekkeella. Ei sitä niin hurjaksi kannata alkaa, että esimerkiksi töissä hurvittelisi. Sehän kuulostaisi jo melkein vappuilakoinnilta.

Mitä merkittävää huhtikuu tarjosi sinulle?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.