Olen aina suhtautunut pääsiäiseen kauhunsekaisesti. Tänä vuonna päätin kääntää katseen kevääseen synkistelyyn ja huonoihin muistoihin vaipumisen sijaan.
DSC_0007.JPGPäiväkodin piha oli pehmennyt sateessa ja muuttunut mudaksi. Ulkovaraston vieressä paloi soihtuja, joita katselin ihmeissäni. Ohjaajat kertoivat niiden olevan noitien karkoitustulia. Kotona tivasin, toimivatko tulet varmasti. Kummastunut äitini pohti ihmeissään, mitä peittoa nukkumaan mennessä puristava lapsi mahtaa tarkoittaa. Päiväkoti selvitti myöhemmin, että tavoitteena on opettaa kansanperinteitä tavanomaisen kristillisen pääsiäisen lisäksi. Hieno ajatus, mutta kuulostaa melkoisen vinhalta, että viisivuotiaita pistetään ihmettelemään mutavellissä palavia soihtuja ja toivomaan hartaasti, etteivät noidat tule yöllä.

Arvatenkaan en käynyt seurakunnan kerhoa, mutta eipä myöhemmin koulutiellä saatu opetus ollut sen leppoisampaa, sillä opetusohjelmissa pyörivät yksityiskohtaiset ristiinnaulitsemiskohtaukset, joita koko alakoulu oli valjastettu katselemaan yhteiseen ruokailutilaan. Sali oli pimennetty niin, ettei edes kulahtaneiden seinien väriä erottanut. Koulu-tv:n kumealla äänellä kerrottu ohjelma oli kammottavan ahdistava. Muistan tosin sen, että yhdessä pääsiäiskipaleessa oli mielestäni menevä rytmi. Mitään muuta menevää pääsiäisessä ei sitten ollutkaan, jos kotona järjestettyä munajahtia ei oteta huomioon.

Munajahdit ovat jo jääneet historiaan, vaikka sain minä nytkin liki 30-vuotiaana vanhemmiltani pääsiäismunia. Olohuoneen sivupöydälle oli myös aseteltu viime vuosituhannen puolella tekemäni pullukka pupuhahmo ja pitkänenäinen kartonkinoita. Muistelen kauhulla ahdistavia pääsiäisiä, ja voin olla ainoastaan tyytyväinen, ettei kukaan tai mikään pakota enää olemaan tekemisissä järjenvastaisten, omaa vakaumusta vastaan olevien ja ahdistavien materiaalien kanssa.

Tänä vuonna pääsiäinen on kuitenkin muodostunut itselleni yllättävän tärkeäksi. Vuodet työelämässä ovat muovanneet pääsiäisestä vähän yllättäen ilmaantuvan minikevätloman, jolloin voi rauhoittua, muttei tarvitse hiljentyä. En tiedä mitään yhtä surkeaa näkyä kuin autioitunut kaupunki, jossa ainoa elonmerkki on yhden avoinna olevan kioskin valomainos. Kiitos siis kauppojen vapautuneille aukioloajoille. Ne pitävät seudun hengissä juhlapyhistä huolimatta. Perinteiseltä kaupparynnäköltä ja -paniikilta ei ole kuitenkaan voitu välttyä, sillä jopa korianteriruukut oli kahmittu loppuun kaupasta varhain pitkäperjantaina. Mitäpä minä olen sitä moralisoimaan, kun lähdin itse tarkoituksella lähikunnan jättimarkettiin ostoksille ja ahdoin lopulta jääkaapin niin täyteen ruokaa, ettei sinne oikeasti mahdu enää mitään.

Suosittelen lämpimästi brändäämään pääsiäisen uudelleen. Ainakin henkilökohtaisessa elämässä, jos muutoin ahdistaa. Olkoon tämä kevään juhla, jota ei uhmaa edes maanantaina kauhusääennusteiden uhoama lumimyrsky. Ne noitien karkoitustulet ovat muuten tepsineet sen verran hyvin, ettei ole Kyöpelinvuoren asukkaita tullut vielä vastaan.

Mitä pääsiäinen merkitsee sinulle?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.